Poika 13v kokeillut

Olen lukenut useita tunteja Teidän kirjoituksia lapsienne kohtaloista sekä tuskastanne, yrittänyt pidätellä itkua koska olen töissä. Pelko kaivertaa, että tulen lähiakoina/vuosina hakeutumaan tänne useamminkin.

Poikani jäi kiinni viime viikolla ruohon ostamisen yrityksestä, jättänyt sukulaisen luona facebook sivun auki. Sen myötä selvisi että yrittänyt ostaa hassista tms, olin yhteydessä koulukuraattoriin joka ohjasi poliisin sosiaali/nuorisotyöntekijälle. Tällä hetkellä huumeiden tehovalvonta paikkakunnalla ja tekivät iskun kylälle jossa nuoret kokoontuvat, pojan repusta löytyi tupakkaa ja linkkuveitsi. Poliisi toi pojan kotiin.
Seuraavana päivänä kuulusteluihin poliisiasemalla, ei myöntänyt mitään eikä suostunut kertomaan kuka myy. Puhelin takavarikoitiin. Jälkeenpän selvisi että on kokeillut jonkun kerran ja myönsi lopulta minullekin. Olemme keskustelleet asiasta ja sanoo ymmärtävänsä että ei ole hyväksi eikä meinaa tehdä sitä enää, samalla sanoo että ei ole niin helppoa kieltäytyä tupakastakaan ryhmäpaineen takia…
Huumeseula ensi viikolla. Isän puolelta alkoholismia pari sukupolvea taaksepäin. Olin varuatunut että tulee tupakkaa ja alkoholi kokeiluja jossain vaiheessa…mutta ei huumeita eikä näin nuorena. Herran jumala, hän on vasta 13 v .
Pelkään kovasti että saa itseluottamusta ja “sitä jotain” huumeista josta ei tule pääsemään irti…toivon että tämä kaikki säikäytti hänet ja että loppuisi tähän…

Heippa Galadriel!

Ihan ensiksi, hyvä että tilanteeseen on puututtu. Yritä pysyä rauhallisena, ylivoimaisesti suurin osa huumeita nuorena kokeilleista ei jää niihin koukkuun.

Poikasi on kovin nuori. Kuinka hyvin pystytte perheessä asettamaan hänelle rajat esimerkiksi kotiintuloaikojen ja arkirytmin suhteen? Paljonko tiedät hänen kaveriporukastaan? Onko hänellä harrastuksia tai muita erityisiä kiinnostuksen kohteita?

Minulla ei ole omaa kokemusta noin nuoresta, vielä lapsesta, mutta voisin kuvitella, että rajojen korostaminen myös muissa asioissa kuin päihteissä olisi nyt paikallaan, jotta rutiinit ja arkirytmi säilyy. Jokin vaihtoehtoinen mielenkiinnonkohde olisi myös varmasti hyvä löytää, jokin jonka kautta potentiaalisti hän löytäisi voimia sanoa “ei” ryhmäpaineelle. Kuten itse sanoit, vaarana on, että huumeet tarjoavat “sitä jotain”. Tärkeää olisi löytää jokin muu asia, joka sen tarjoaa. Tietysti mielenkiintoa ei voi pakottaa, mutta 13-vuotias on niin nuori, että teillä on vielä mahdollisuus, jopa velvollisuus, päättää aika pitkälti hänen menemisistään.

Kuulostaisiko mahdolliselta?

Ohjaaja Saara

Kiitos vastauksesta ohjaaja Sara!

Poikani on 14v , en tiedä miten ihmeessä kirjoitin sihen 13…huomaan usein että puhuessanikin sanon välillä aivan eri sanoja kun mitä on tarkoitus :frowning: Stressi vai…en tiedä.

Asumme “maalla”, keskustaaan (ala-aste, kaupat, R-kioski tms) on n 9km. Pojan isä ja uusi naisystävä asuvat ihan läheisyydessä. Poika päättää aika paljon itse missä on, koulubussiin lähteee ihan isän talon vierestä joten ollut siellä nyt paljon. Viettänyt pienenä erittäin vähän aikaa isänsä kanssa kun olimme vielä yhdessä (isä oli pullon kanssa enemmän), nyt enemmän kun on uusi naisystävä.
Kotiin pitää lähteä klo 20 arkena, eli viim 20.30 kotona. Viikonloppuisin pitää olla kotona klo 22, ja 20 pitää lähteä keskustasta mutta pihapiirissä saa olla ulkona 22 asti. Arkena 22 sänkyyn, öisin ei saa pitää puhelinta tai tietsikkaa.
Ikinä ei tietty ole mitään läksyjä…tai ne on tehty. Koulussa pärjäisi oikein hyvin jos vaan viitisisi tehdä sen eteen jotain. Ennen kokeita “pakotan” lukemaan kaksi päivää etukäteen ja kuulustelen viimeisenä iltana. Ei kiroile tms ainakaan minulle (vielä). Kun sääntöjä rikkoo yms tulee sanktioita arestia, puhelin tai tietsikka pois yms. Ei tunnun hirveän hyvin toimivan…
Parin kilsan päässä asuu paras ystävä, saman ikäinen. Tuntuu että ystävän vanhemmat ovat luovuttaneet jo joku vuosi sitten, lykkäävät usein kaverin meille kun eivätkä osaa sitä kieltää tai estää, kaveri paukuttelee meilläkin ovia ja haistattelee (pokaini mummolle esim) jos ei men niin kuin hän haluaa, kiroilee ja haistattelee vanhemmilleen puhelimessa. Emme voi kieltää heidän kaveruutta, meille saa tulla yökäylään ja pojan isän luo, mutta emme päästä kaverin luo koska eivät vahdi missä menevät.

Olin viikonlopun poissa ja poika isän luona. Oli taas huidellut menemään ja tullut liian myöhään (ei saanut kiinni kun kännykkä vielä poliisilla), kun tästä puhuttelivat oli uhoillut kovasti jne. Naisystävä on kanssani samoilla linjoilla, isä taas inhoaa/pelkää konflikteja ja on liian lepsu.
Luulisi että asenne olisi nyt nöyrempi mutta ei tunnu olevan. Soitan tänään koulukuraattorille, saisko sieltä “oikeasti” apua.

Äidille jaksamista :slight_smile:
Minä asun myös “maalla” ja täällä ollut tehovalvontaa poliisien puolelta. Poikani aloittanut tupakalla ja kaljalla, siitä pilveen ja piriin. Poliisien mukaan paikkakunnalla asukaslukuunsa nähden huumeita melkein enemmän kuin esm. Turussa. Maalla ei ole pahuutta turvassa :frowning:
Jos kuraattori on yhtään ajan hermoilla, hänellä pitäisi kyllä olla tiedossa kanavia mistä apua saisitte.
Nuo seulat eivät ikävä kyllä näytä kaikkea. Mutta toivottavasti tilanne olisi pojalle pysäyttävä ja hän tajuaisi, että hänestä todella ollaan huolissaan.
Mahtaako paikkakunnallasi olla mitään vertaistukiryhmää? Suosittelen lämpimästi, minä sain suuren avun ja rauhan itselleni käymällä sellaisessa. Olisi kiva kuulla mitä kuraattorilla oli sanottavaa. Voima hali <3

Hei galadriel!

Tuossahan on paljon hyvää! Pojalla taitaa iskeä murrosikää päälle. Uhmakkuus on ihan normaalia, hän opettelee itse määrittelemään rajojaan, mutta tarvitsee vielä teidän apuanne. Kannattaa ehkä keskittyä rajojen asettamiseen kokonaisuutena, eikä vaiin päihteitä koskien.

Pojan isä pitäisi kyllä saada mukaan rajojen määrittelyyn. Pojan kummassakin kodissa olisi hyvä olla samat säännöt ja isältä poika tarvitsee miehen mallin. Pystyttekö puhumaan asioista isän kanssa?

Mietin myös tuota pojan kaverisuhdetta. Olisiko järkevää vaatia pojan kaveria kunnioittamaan teidän perheenne käytöstapoja mikäli meinaa viettää teillä aikaa?

Ohjaaja saara

Hei

Ja kiitos vastauksista!
Laaja huumeseula oli puhdas. Olemme kyllä jutelleet pojan isän kanssa, on periaatteessa samaa mieltä säännöistä ja ne on kirjoitettu ylös ja käyty läpi kaikkien läsnäollessa. Hän ei vaan osaa vaatia loppuun asti että niistä myös pidetään kiinni, tai ainakaan vie sanktioita läpi, sanoo vaan noh noh. Ei pidä tätä oikeasti niin vakavana, on enemmän sillä kannalla että jos ongelmista ei puhuta niin niitä ei ole olemassakaan, mitäänhän ei ole vielä tapahtunut…

Olemme nyt isän kanssa käyty kerran lastensuojelussa puhumassa oikein kivan pätevän tuntuisen naisen kanssa. Isä ei meiannnut ensi tulla koska asenne oli että, ne ei välitä ja niistä on vaan harmia. Oli sielläkin ensin hirveällä puolustuskannalla; mikä on rikos, mitä todisteita teillä on ,mikä oikeus teillä sekaantua jne… Kokenut nainen käsitteli häntä kuitenkin ammattitaitoisesti ja sai hänet rauhoittumaan.
Pojan on tarkoitus nyt käydä siellä kerran viikossa x-määrä kertaa, toivottavasti siitä olisi apua. Ymmärrän toki että jutustelu kerran viikossa ei voita kavereiden monta tuntia päivässä painostusta, mutta jos siitä olisi edes jotain hyötyä.

Kaverilta kyllä odotetaan käyttäytymistä ja yrittää kait kyllä, mutta hänen asenne meitä ja omia vanhempia kohtaan ei ole mikään kiva.

Päivä kerrallaan.

Hei Galadriel

Hienoa että olette saaneet noin onnistuneen alun ja asiantuntevan ihmisen tekemään töitä poikanne tilanteeseen.
Pojallenne on tärkeätä että hän käy juttelemassa ulkopuolisen ihmisen kanssa. Siitä on varmasti hyötyä. Siellä nimittäin ei tarvitse esittää mitään, mitä taas kaveriporukassa ja omille vanhemmillekkin tulee tehtyä.
Roolin vetäminen on aika raskasta ainakin pidemmän päälle.
Ymmärettävästi hän on vihainen teille ja hakee rajojaan niinkuin aikaisemmin täällä tuli todettua.
Toisaalta on hyvä että hän tuo tunteensa esille ja kapinoi. Vain sillä hän voi varmistaa että te varmasti pidätte itse sovituista säännöistä kiinni.
Onko teille itsellenne tarjottu mitään keskusteluapua? Ainakin sitä kannattaisi miettiä, jos alkaa tuntua
liian raskaalta ja haluaisitte puhua omista tunteistanne, peloistanne ym.
Kaikkia niitä asioita jotka itsestä tuntuu hyvältä kannattaa tehdä ja harrastaa. Niistä saa voimaa jaksamiseen ja ne ovat oikeutettuja omia asioita.
Niiden avulla jaksaa taas pitää rajoja kapinoivan 14 vuotiaan kanssa. Poikanne myös näkee että vaikka hänen
tilanteensa tuottaa teille huolta ja murhetta, äitikin jaksaa “huoltaa” itseään.

Terv. Ohjaaja Kerttu