Lekurit taitaa olla nykyään tosi tiukkoja noitten bentsopohjasten kanssa, mä onnistuin pitkään uusittamaan Stillnoct-reseptiäni, mutta vaikka käyttöni oli lääkärin sanoin “asianmukaista”, niin siltikin meni hanat kiinni viime kesänä. [Nukun pelkäl reseptimelatoniinilla nykyään.]
Masislääke mirtatsapiinilla olen joidenkin ymmärtänyt nukkuvan hyvin (ja lihoavan).
Siitä puheen ollen, täytyykin mennä tekeen ruokaa.
Moi,
Uni tuli joo, imovanella se onnistuu aina. Tänään jännät paikat, ajattelin yrittää pärjätä pelkällä Doxalilla. Aiemmin sillä ei oo unta riittänyt aamuyötä pidemmälle.
Mirtaa mullakin kokeiltiin, mutta juuri tuon älyttömän ruokahalun ja makeanhimon kasvun takia vaihdettiin. Nukutti se kyllä.
Mut mikä parasta, tänään varmistui, että pääsen ainakin puolen vuoden kestoiseen terapiaan. Jatkossa tapaan siis ammattilaisen kertran viikossa. Toivottavasti sieltä löytyis pidempi aikainen apu itse ongelmaan. Lääkeillähän hoidetaan vaan oireita.
Muutenkin alan pikkuhiljaa hyväksyä tilanteeni. Moni asia on toki vielä auki, mutta paljon olen saanut jo tehtyä asioiden edistämiseksi. Tehty, mikä tehty. Nyt täytyy keskittyä laittamaan elämää kuntoon asia kerrallaan. Ykkösenä tulee tietenkin raittius.
Toisaalta mielessä on helpotus, vihdoin olen tunnustanut tilanteeni rehellisesti niin lääkärille, kuin läheisilleni. Ei tarvitse enää salailla. Toisaalta taas harmittaa, etten hakenut apua aiemmin vaatimalla vaatien. Olisin välttynyt monelta harmilta. Loppuvuodesta lääkäri kuittasi vielä tilanteeni lievällä masennuksella ja univaikeuksilla. Silloin totesi vaan, että alkoholin käyttöäni tulee reilusti vähentää. Käy lenkillä, unohda erosi ja mieti positiivisia asioita. Näillä ohjeilla ja viikon saikulla mentiin silloin.
No, nyt viimein sain eri lääkärin, joka otti asian tosissaan. Hyvä näinkin, mutta ikävä kyllä on pakko sanoa että apua olisin tarvinnut aiemmin. Pitkäänhän olen itse yrittänyt raitistua omin voimin. No, ei toiminut minulla. Toivottavasti nyt tuen kanssa tulos on parempi.
Ei ihmeitä kerrottavana tänään.
Mennyt viikko oli kokonaisuutena hyvä. Sain monta asiaa eteenpäin ja jotain konkreettistakin aikaan.
Tänään oli ihan hyvä herätä lauantain viettoon. Vaikka nukuin melko huonosti, niin olin tyytyväinen raittiista perjantaista ja koko viikosta.
Satunnaisesti ahdistus on kova edelleen, mutta onneksi ahdistuneisuus on vähentynyt. Ei määrä, mutta se ei enää iske niin usein, kuin aiemmin.
Raittiina mennään tänäänkin, illalla vielä olisi tarkoitus käydä vahvistamassa uskoa käymällä ryhmässä.
Mukavaa lauantai iltaa itse kullekin!
Sunnuntai, kohtuullinen päivä kokonaisuutena. Aamu oli vaikea, yöllä painajaiset vaivasi. Siitä oli vaikea saada päivä käyntiin. Lykkäsin lenkkeilyn iltapäivään, mikä oli virhe. Aamupäivällä ahdisti kovasti, vaikka yritin saada ajatuksia tyhjennettyä Netflixin voimin.
Iltapäivän pitkä lenkki teki taas hyvää ja ilta onkin sit sujunut tasaisemmin. Tästä siis sisäinen muistiinpano ja ohje itselle, älä lykkää lenkkeilyä vaan hoida se heti aamulla. Vaikutukset on olleet yllättävän positiiviset.
Hyvää tässä on se, että ahdistusta ei tehnyt mieli hoitaa vanhoilla keinoilla. Eli toistaiseksi mielitekoja juomiseen ei ole ollut.
Ja opamox-purkillakaan en tänään käynyt. Loput olkoon varalla erittäin pahoja tilanteita varten. Säännöstelyä on pakko nyt harrastaa, koska lisää näitä(kään) ei kuulema enää heru.
Lauantain ilta ryhmä oli erittäin hyvä, kannatti käydä. Huomenna en ehdi muiden kiireiden takia, mut tiistaina ja keskiviikkona olis taas mahdollista käydä.
Tästä on hyvä lähteä kohti Tyräkin toivottamaan kuivaa viikkoa!
Hienoa, että olet ollut juomatta
Mikään asia ei ole niin paha, ettei sitä saisi vielä pahemmaksi juomalla. Me kaikki tiedetään tämä…
Hienoa, että ole käynyt ryhmissä. Sinne tavoite minullakin… :- )
Moi,
Kirjoitanpa nopeasti unettoman yön kunniaksi, pitkästä aikaa.
Koko päsiäisviikko on mennyt kipeänä ja unirytmi on taas aivan sekaisin. Pari yötä valvoin alkuviikosta ja se riitti hyvin pakan sekoittamiseen.
Mut raitis pääsiäinen takana, ja siitä olen erittäin kiitollinen. Tavoitteena minulla edelleen pysyä tällä tiellä, päivä kerrallaan.
Mielitekoja juomiseen ei varsinaisesti ole juuri ollut. Toiveena säilyttää tämä mielentila myös siinä vaiheessa, kun toivottavasti pian saisin itseni myös normaaliin kondikseen.
Olen sairastellut todella paljon kuluvan vuoden aikana. Tällä lienee joku yhteys aiempaan runsaaseen juomiseen. Eli yleiskunnon kohotus menee listalla kärkeen heti, kun tästä tokenen!
-sorb
Hoi.
Kirjoitat: “Olen sairastellut todella paljon kuluvan vuoden aikana. Tällä lienee joku yhteys aiempaan runsaaseen juomiseen”
Raitistumusen yksi iso ongelma on juurikin se, että juovan ajan jutut seuraa ja haittaa aluksi menoa, niinkuin se olisi raittiuden syy.
Kumpa kaikki korjasntuisikin vain sillä, että lopettaa juomisen, eipä vaan se käy niin, se on vasta alku sille raittiudelle.
Itsekin kärsin aikanani uniongelmasta, söin lääkkeitä, mutta mutta… Eipä tuohon voi yksiselitteisesti sanoa ratkaisua, itselleni neet lääkkeet pahensi ongelmaa, mutta sitä se alkoholismi on.