Tänään tuli taas pelaamisen kanssa pohja vastaan. Kaksi päivää pelaamista ja tappio -1600e. Jos nyt olisi hetki niin voisin kuolla tähän.
Kauan odotettu ulkomaanloma lähestyy 7kk päästä ja suurin osa säästöistä pelattu maltalle taas kerran. Puoliso maksaa matkat mutta käyttörahat on minulla itsellä oltava.
Monta tuntia olen laskenut ja pähkäillyt miten saan säästettyä lomaan mennessä pelatut rahat jotta en jää kiinni pelaamisesta puolisolle. Olisinpa ajatellut sitä silloin kun pelasin rahat mutta pelimaniassa millään ei ole mitään valiä ennen palaa taas todellisuuteen.
Kun jätän pois kaikki ylimääräiset menot niin mahdollisesti onnistun.
Puoliso tietää että minulla on paha peliongelma ja olen jäänytkin monet kerrat kiinni pelaamisesta.
Vuosi sitten lupasin lopettaa ja hetken olinkin pelaamatta kunnes pelipiru sai jatkamaan. Kukaan ei tiedä tällä hetkellä että en ole päässytkään eroon peleistä. Ei kukaan ja kannan tätä taakkaa sisälläni. Ahdistaa mutta en uskalla kertoa… pidän tämän ahdistuksen mieluummin sisälläni kuin kaadan sen läheisteni niskaan.
En todennäköisesti kehtaa edes ensi viikolla terapeutille kertoa että olen taas kerran sortunut. Viimeksi hehkutin kuinka pystyin olemaaan 2kk pelaamatta.
Aloitin tosiaan viime syksynä psykoterapian jonka avulla toivottavasti pääsisin vihdoin eroon peleistä.
Miten heikko ihminen voi ollakaan?
Tänään tein sen minkä olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten eli pelitilien sulkemiset kokonaan.
Olen jostain syystä pitänyt takaporttia aina auki.
Varmaan sen takia koska en ole koskaan ollut 100% varma siitä että haluan lopettaa. Rakastan sitä fiilistä minkä pelaamisesta saa vaikka vihaankin pelaamisen jälkeistä olotilaa.
Nyt se on kuitenkin tehty. Helpotus on suuri kun ei enää pysty pelaamaan mutta toisaalta jäi sellainen tyhjä tila. Mitä nyt?
Pelaamista takana jo 20v ja ulosotossa 63k maksettavaa. Edes velkamäärä ei ole saanut lopettamaan eikä toinen kierros ulosotossa.
Joskus tuntuu että ei vaan enää jaksa.
Pari vuotta sitten googlettelinkin miten tehdä itsemurha kivuttomasti. Se oli viimeinen avunhuuto ennen kuin tajusin itsekkin lähteä hakemaan apua. Sainkin työterveyshuollon kautta lähetteen psykiatrille. Kokeilin hetken masennuslääkkeitä mutta jätin ne pois koska en kokenut niistä apua. Jaksoin myös vuosi sen jälkeen lähteä hakemaan paykoterapiaa jonka tosiaan sainkin.
1.2.2024 on paremman tulevaisuuden Day 1.
Haaveena olisi myös hakeutua 2v sisällä velkajärjestelyyn mutta toki vasta sitten kun olen 100% varma että en pelaa enää.
Heippa. Sieltä löytyi oikein sielun sisko🫣 Mulla on ihan sama tilanne, pelasin edellis päivänä 2,500€ jotka oli tarkoitus nostaa matkalle joka on 6kk päästä! Mies ei tiedä, tietää että on peli ongelma mutta ei tiedä että edelleen olen pelannut😭 nyt tuli niin pohja vastaan ja itse inho ja kun pelasin niin ajattelin että jos muutama satanen tulee niin saan jonkun laskun ”ilmatteeksi”
No, sinne meni samantien kaikki, ei toivoakaan voitosta, edes pienestä ja hoin itselleni koko ajan että jos nyt ei onnistu niin tapan itseni, ihan kuin olisin uhmannut jumalaa tai jotakin… ei auttanut😅
Asensin itselleni tuon gamban sovelluksen joka laitteeseen, tulee olemaan tiukkaa koska kaikki rahat menee rästi laskuihin ja ulosotossa minulla 77,000€ jota en ole vielä lyhentänyt yhtään,
Mulla on tyttö 22v kelle sain purettua ahdistusta ja sekin ahdisti että omalle lapselle purkaisin mutta oli pakko saada ulos ja sanoin hällekin että jumalauta 20 vuotta oon hakannut rahat samantien
Tili tyhjä, ahdistus ihan jäätävä ja velkaa älyttömästi, silti olen tyytyväinen että vihdoinkin tämä päivä tuli vastaan että nyt riittää.
Ulkomaanmatka onnistui kun sain säästettyä pelaamani rahat sitä ennen. Oi, että nautin. En tuntenut koko loman aikana tunnetta pelata tai sitä ahdistuneisuutta mitä tunnen muuten arjessa kokoajan.
Saisinpa tuon tunteen kokoaikaiseksi.
Pelaaminen? En ole pystynyt olemaan pelaamatta kuitenkaan onneksi en ole vielä kaikkia pahanpäivän säästöjä pelannut jotka olen saanut kasaan. Viimeksi meni -600e.
12kk olen käynyt psykoterapiassa jo ja toista vuotta olen hakemassa. En tiedä miksi terapiakaan ei auta. 16 vuotiaana aloitin pelaamisen ja nyt kun ikää on kohta 37v niin tekisi mieli vain luovuttaa… Olen hakemassa vuoden päästä velkajärjestelyä mutta ei sekään taida onnistua kun en pysty olemaan pelaamatta…
Kävin myös A klinikalla aikoinaan puhumassa, ei auttanut yhtään, autoon menin istumaan ja pelit pyörimään Olen nyt ollut pelaamatta ja huomannut kuinka sitä rahaa jääkin ja laskujakin pystynyt lyhentämään. Koko ajan pelko että koska menee kaikki, kauhea taistelu pään sisällä joka päivä, ei sitä ymmärrä ihminen kellä ei addiktiota ole. Meilläkin matka onnistuu ja olen painajaisia nähnytkin että olen pelannut pari päivää ennen matkaa kaiken.
Luulen, että ainoa varmasti toimiva keino pelaamisen lopettamiseen on se, että antaa tilin käyttöoikeuden sille puolisolle, tai näyttää aina kuukauden lopussa tiliotteen. Sillon kun ei voi salaa pelata, tuskin tulee pelattua. Tämä toki tarkottaisi sitä että puolisolle pitäisi kertoa. Tai sitten kertoo valkoisen valheen että on tehnyt mieli pelata ja jatkossa toivot että toinen seuraa tiliäsi ettet vanhingossakaan pelaisi.
Tosi vaikeita juttuja, niinkun riippuvuudet kaikki. Mutta ei terapiastakaan ole varmasti apua, jos sieläkään ei voi olla rehellinen. Ja ilmeisesti ei olekaan, mikäli pelaaminen silti jatkunut.
Tsemppiä! Vaikka varmasti tekee mieli luovuttaa, mutta itse uskon, että koskaan ei ole liian myöhäistä lopettaa ja aina on toivoa, oli kyse sitten mistä riippuvuudesta vaan.