On tämä vaikea sairaus. On ollut koko kevät (ja elämä) sellaista pelaamista, että hirvittää. Voittoja tullut mutta kaikki pelattu. Alkuvuoden saldo miinus 12 000 euroa. Kaikki kärsii: lapset, työt, parisuhde ja mielenterveys. Pelivelkaakin 80 000 euroa.
Kuuntelin eilen asiaan liittyvää podcastia. Kysyin äsken itseltäni haluanko lopettaa. Nyt vastaan itselleni. Haluan!
Tekis mieli tappaa itseni. Ei pysty olla pelaamatta. Mutta en tapa. Kertoo tämän hetken tilasta paljon.
Kukaan muu ei voi auttaa. Mun on itse lopetettava pelaaminen. Ja haluan lopettaa. Paskat. Pelaan niin paljon, että joudun ulosottoon. Sitten masennukseen sairaslomaa. Ja työpaikka alta. Eiköhän mene sitten kotikin. Perkele. Yli 90 000 euroa lainaa.
Ei ne pelit loppuneet. Tänä vuonna olen pelannut enemmän kuin koskaan. Viime yönä meni aamuun saakka. Tappio tällä kertaa 1200 euroa. Tämä oli retkahdus, päätöksen lopettamisesta olen jo tehnyt.
Velkavetoisestihan pelejä usein pelataan mutta voittoja on tullut satunnaisesti eli sitä kautta olen pystynyt rahoittamaan pelaamista. Mutta tätä pelaamista olen pohdiskellut paljon ja katsonut erilaisia videoita asiaan liittyen. Uhkapeleistä eroon päässeet tuntuvat toistavan mielenhallinnan tärkeyttä, liikuntaa, korvaavaa tekemistä ja raha-asioiden kuntoon laittamista tavalla tai toisella. Näitä noudattamalla tarkoitus päästä eroon.
Myin omaisuutta ja nyt ei ole velkoja asuntolainan lisäksi kuin 54 000 euroa eli paremman auton verran. Sain lainakilpailutuksella laskettua korkoja. On muuten aika hurjia nämä koron kiskurit. Seuraavan kerran otan isomman yhdistelylainan maaliskuussa mutta vain jos olen päässyt peleistä eroon.