… juokse Forrest Cump juokse … Kirjoita Mystico kirjoita …
Pudota meidät jalustoiltamme maan rajaan ja pura eetteriin se mikä sinua kahletsii …
Poika alkaa nöyrtyä.
Vittu kun ei osaa elää selvin päin.
Omituista tuo elämä selvin päin minun kodissa, minun päässä, minun sydämessä.
Paljon helpompi on ostaa pullo ja paeta.
Moi! Mulla ei ole omakohtasta kokemusta retkahtamisesta, mut mee ryhmään, tuntu miltä tuntu. Parvessa on helpompi lentää. Voimia ja siunausta.
Mystico, maailmaa voit paeta pullon taakse. Itseäsi et pääse pakoon niin kauan kuin henki pihisee. Anna hengen pihistä ja ota elämä nyt vaikka minuutti kerrallaan. Alkoholismi vaan sattuu olemaan kovaa keittoa jokaiselle, ken joutuu sen riepoteltavaksi. Selviytyä voi, mutta helppoja konsteja ei ole olemassa. Matalan aidan takana on pullo odottamassa.
Perkele 
Silemät pyörii päässä, vai missä ne oli.
Argh. Jumalamme on suljettu silmä.
Kalja menee väkisin alas, mutta tulee samantien ylös. ja varsinkin silmistä. Hiottaa kuin nautaa kebab-kioskin vartaassa. Kahvikin maistuu paskalta. Oispa parveke niin hyppäisin alas. Mut ei, näin alhaalta ei voi hypätä mihkään.
Juominen on syvältä. Jostain syystä tuli just helvetin ihana olo hetkeks kun ajattelin että täällä on todella raitistuneitakin ihmisiä. Olen hyvilläni teidän puolesta. Kaikki keinot ovat sallittuja.
Eipä ihme että heti kun aloin ajattelemaan taas negatiivisesti auttajastani AA:sta niin pulloon putosin. Vastavoimat hyökkää heti kimppuun kovalla vyöryllä aina kun yritän lähteä puhtaalle tielle.
Mä en jaksa enää itteeni tämmösenä, kohta ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa ja se toinen on kyllä helvetin huono.
Väsynyt Helvetin polun varrelle
haamuna kulkien, palaneena karrelle
sielu sairas sikisee pyhästä vihasta
irtaantua tahtoisi epäpuhtaasta lihasta
Uuden elämänkö tahtoisin alusta alkamaan
venhoni huopaisin takaisin valkamaan
lipuisin pitkin tummaa vesivanaa
kohti kummaa syntykanavaa
Jaksaisinko nousta uudeksi tekemään
kaiken toisin näkemään
pois oppimaan opetetun
ja synnyttämään vielä tahdon lopetetun
Toivottomana katson yötä yksin
kuoleman kanssa selätyksin
elon ehtoopuolen taittaessa sivuaan
sitä suree menetettyä sisuaan
Pimeä Aioni, Helvetin polulle eksyy liian moni
ketä opettaa voisi takaisin kääntymään
koska itsensä - miten juoksisi tiehensä
jäädäkö tänne iäksi hyytymään
Kahdesti katson vasemmalle
kerran oikealle
avartuva tie kapea
taas on usko sortuva, mieli apea
Tunteiden ääripäissä luen pelkoa heiluen
minän valta vie jalat alta
kun himonsa kohtaa se alas luolaan johtaa
ei pakoa, olen pimeydessä vailla valon rakoa
“Minä” elää elämääni, poissa omatunnon ääni;
kadotettu Itse, himon alle ahdettu
järjelläni ennen mietin
nyt olen vanki vääristyneen vietin
Ovessani lukko, lepakoita ullakolla
olen hullujen huone
kuolleena minän siteissä väkipakolla
eikä kunnian kukko, Itselle vapautta ikinä suone
Luovutan, annan olla, tähän hyydyn
osaani armottomaan tyydyn
kun yö väistyy, Helvetin polulle jäädyn
ja syntykanavan kautta hautakummulleni päädyn
Vetele nyt ne kaljasi selvittele sitten pääsi. Miks mie olen tyly? No kun aikoinaan pidin filosofisia esitelmiä raittiudesta kännipäissäni tai krapulassa niin hymyilivät. 
Meikäläisen filosofialla pääsee korkeintaan lepositeisiin tuohon 4 kilsan päähän Moision Filosofian laitokselle. Hmm, pitänee jo ruveta miettimään että kuka olen sitten kun ja jos sinne joskus lähden opiskelemaan elämää. Ehkä Jeesus, tai Hitler. Dostojevski siellä kuulemma on tällä hetkellä joten se on varattu, harmi. Nietzsche ois kyllä aika kova sana. Hmm. Taidan sitten olla Edgar Allan Poe.
Kyllähän sitä on tullut mietitty. Enhän mitään muuta ole tehnytkään kuin miettinyt männä vuodet!
In silvam non ligna feras
Laiho on laonnut laaksossa
kuun kylmät värit sydänluussa
talitiainen paleltuneena pihapuussa
pahan veri virtaa valtimossa
Näen eilisen virheen vasta tänään
huomiseen jo halajan
kenties huomenna vasta palajan
päivään tähään
Olen uhrannut onneni
ja onnistunut siinä hyvin
maaäkeen pohja syvin
minän paasi painaa sieluani
Juodako vai eikö juoda
kas siinä vasta pulma
jäinen on tämä kadunkulma
jossa yksinäisyyttä luoda
Elonkello seisoo kello nollassa
pirut houreineen tanssii päässä
tappi irti jumalaisessa jollassa
Myrsky itse myrskyää myrskysäässä!
T: Kärsivä Tuli
Voihan Kiesus! Hymyilen ja itken. Mutsi kävi tuomassa ruokaa. EN pyytänyt. Soitin sille pari tuntia sitten että et saa tulla. Tuli. Nyt on jääkaappi täynnä ruokaa. Myös keltaista jaffaa. Voihan fittan! Noh, noh. Mutsit on huvittavia tyyppejä. Syyllisyys…molemmin puoleinen.
taidan mennä lenkille ja juosta itseni hengiltä.
Jep, mullakin mutsi tässä tilanteessa apuna… aiemmin olen mutsin avun evännyt, johtuen lapsuuden jutuista. Mut nyt oli pakko myöntää, et ilman mutsin apua en tälläkertaa selviydy!
Juokse nyt verenmaku suuhun!!! Älä hengiltä… ja juokse huomenna uudestaan… aina kun tulee tarve juoda, vedä lenkkikampeet päälle ja JUOKSE!!! 
AAAAAAAAAAAAAAAAAAAARGH! Nyt kyllä on elämää suurempi krapula. Laatta ei tule vaikka miten koetan oksentaa.
Olen Peto 
Nyt pitää soittaa Jumalalle ja kysyä voinko tulla vihdoin…
Onkohan tää mutsi-juttu nyt sitten taas uusi näkökulma siihen “korkeampaan voimaan”.
[quote]
Nyt pitää soittaa Jumalalle ja kysyä voinko tulla vihdoin…
[/quote[/quote]
]
Et sä nyt mihkään Jumalan luo lähde!!! Kärsi tää päivä ja pari seuraavaa… ja palaa sit ihmisten ilmoille… Mä haluun kuulla susta vielä 
Elän! 
Hämmästyttävää.
Jos en mene ryhmään tänään niin sitten en taas koskaan kerkeä sinne kun pitää varmaan taas ruveta juomaan kun on ensin järkeillyt muutaman päivän. Vati pettää.
Tervetuloa takaisin elävien kirjoissa. Miten se on Mystico? Joko nyt ylsi jalat pohjaan vai vieläkö aiot sukeltaa syvemmälle?
[/quote]
Onkohan tää mutsi-juttu nyt sitten taas uusi näkökulma siihen “korkeampaan voimaan”. 
[/quote]
Joo, kato jos se ei oo mutsi, ni sen on pakko olla obi wan kenobi… tai jotain
Ei auta järkeily ei. Siihen asiaan on tullut paneuduttua tänään. Krapula alkaa väistyä ja ruoka maistuu, kohta keitän puurot. Nyt on morkkis siitä kun menin nukkumaan 5 aikaan ja heräsin puoli 8 ja taas se ryhmään palaaminen jäi. Noh, sille asialle en voi enää yhtään mitään - soittelin kollegalle kylläkin. Niinhän sitä juodessakin ajattelee että juon vielä tänään ja lopetan huomenna. Toistuvuuden pyörä…
Tyhjä olo - aina tulee turpaan kun juo, ihan aina ja tätä rumbaa on kestänyt jo ihan helvetin kauan, miten ihmeessä mä en ole vielä saanut koskaan psykoosia, ihmetyttää miten kovista vaikeuksista psyyke on vielä kestänyt. Mä olen pohjalla, sehän on selvä juttu mutta se miten täältä pääsee pois ei ole vielä ollut mulle helppoa - eli luovuttaminen. Järjellänihän sen toki tiedän. Joka ilta pääsisin ryhmään! Jokaikinen päivä mä saisin apua jos haluan.
“…kunnes antauduimme kokonaan…”
Sieltä pohjalta pääsee pois kun luovuttaa. Sieltä pohjalta pääsee pois, kun antautuu kokonaan. Kun olet valmis rehellisyyteen, sisästäsi kasvaa uusi ihminen. Aivan toisenlainen, kuin kuvittelet olevasi. Luovuttamiseen liittyy surutyö. Olet kyllä valmis luopumaan kaikesta ikävästä, joka liittyy Mysticoon. Oletko koskaan miettinyt, mikä on se kaikki hyvä, joka liittyy Mysticoon. Oletko valmis luopumaan myös siitä? Mitä tuo hyvä on? Kerro se meille, jos aiot olla valmis luopumaan myös siitä - mikä sinulle sinussa on sellaista, josta et ole vielä kokonaan valmis luopumaan? Miksi et halua apua? Siihen on syy - sairas syy, mutta syy. Mitä apu uhkaa viedä sinusta sellaista, jonka haluat säilyttää - kurjuudenko?
Itsenäisyyden/vapauden omavoimainen illuusio joka toistamiseen on aina ottanut otteeseensa ja haluan paeta elämää ja yhteiskuntaa sekä eritoten tunteitani luolaan. Viimeksikin juominen oli selvä pakeneminen pulloon hakemaan turrutus ja unohdus. Unohdus, jota ei koskaan tule enää. Olotilaani kuvastaa hyvin se millainen olen juodessa, en pysy hetkeäkään aloillani, psyyke käy kovilla, poltan koko ajan tupakkaa enkä voi olla hetkeäkään ilman juotavaa, muki on kädessä koko ajan.
Mieli on sumuinen. Äsken heräsi kumma kiitollisuus kun söin - ja että mulla on mahdollisuus tästä selvitä päivä kerrallaan.
Mä en ole oikeen vieläkään ymmärtänyt olevani todella sairas. Ikäänkuin koetan alinomaa sulkea sen aina mielestäni ja olen jo sen sulkenut mielestäni siinä vaiheessa kun korkkaan.
Huomenna menen heti kello 9 kauppaan ja ostan jääkaapin täyteen ruokaa kun huomenna saan rahaa ja päivällä koetan tehdä jotain pientä, lenkkeillä ja sen semmoista. Nyt ei jaksa muuta kuin keskittyä olennaiseen, olla selvin päin.
T: Kovin Kippee