Filmi poikki
Herätys putkasta
Paskat housussa ja oksennukset rinnuksilla
Lompakko ja puhelin kateissa
Akka/ukko nosti kytkintä
Kenkää duunista
Ehdoton vankeustuomio
Kämppä lähti alta
Vapaavalintainen syöpä
Vapaavalintainen sukupuolitauti
Haimatulehdus
Maksakirroosi
Luottotiedot meni
Kortti kuivuu
Laitoskatko
Jne.
Mikä olisi sinulla sellainen pohjakosketukseksi luokiteltava tapahtuma tai tilanne, että olisi aikuisten oikeasti ruvettava vähentämään sitä törpöttelyä tai lopettamaan koko läträäminen, vai onko sellainen tullut jo eteen? Pitääkö jokaisen juopon kohdata oma pohjakosketuksensa vai tuleeko tosijuopolla pohja vasta haudassa vastaan?
Minä olen sen verran synnynnäinen juoppo, että siinä vaiheessa kun oli työ- ja opiskelupaikat sekä ihmissuhteet juotu pois alta,
niin koin ainoastaan loogiseksi jatkaa siitä mihin jäin, onpahan vähemmän häiriötekijöitä rakkaalle harrastukselle.
Ja sikäli kun harrastuksesta on mahdollista tehdä tässä yhteiskunnassa täysipäiväinen ammatti, lukitsin tietysti vastauksen B. Vielä menee ihan kivasti, mutta pitkässä juoksussa maksakirroosi vaanii, veriarvojen vuoksi ei tosin tarvitse vielä olla huolissaan.
Meni noin tunti, kun mietin omaa vastaavaani ja kehtaanko vastata mutta tässä muutama esimerkki, minkä jälkeen ollut olo, että nyt saatana riittää!! (Pahoittelut kielenkäyttöni…) :
-muisti mennyt
-haukkunut läheiset
-herännyt talvipakkasella sängystä ovi auki ilman kuteita??
-asiattomat kiukuttelut tutuille somen kautta
-se aamuinen krapula, kun valehtelet jouluaamuna äidillesi ja läheisillesi olevasi vatsataudissa, etkä pääse ajoissa perhejuhlaan. Kun vaivaudut paikalle, niin näkee ihmisten katseesta kuinka heitä harmittaa…
-aina ollut arvostettu työnjohtaja, mutta se katse kun alaisesi katsoo sinua hiukan säälien kun olet kasvot turvoksissa
-se kun katsot aamulla peilistä ja kaikki näyttää hyvältä…auton oven sulkiessa näet kasvojen heijastuksen oven lasista ja meinaa itku tulla, kuinka turvoksissa on!!!
-viikonlopun jälkeen kortin laittaminen maksupäätteeseen, kun joutuu välttelemään tärinää
Eikä noita niin muutama sitten ollutkaan…kiitos viestin aloittajalle hyvästä aiheesta
Minun pohjakosketukseni oli se, etten enää välittänyt juonko vai ei, aivan kuin joisin kohtalon määräämänä ja ajatuksella, että tässä se homma nyt oli, ettei tahdokaan enää yrittää raitistua.
Minut pysäytti aivoinfarkti. Kuoleman tai vammautumisen pelko rajoittaa juopottelua tehokkaasti. Lisäksi syön paljon lääkkeitä, maksa ei varmaan kaipaa enää alkoholia siihen lisäksi.
Otan oluen silloin tällöin, juopotella ei kärsi.
2 annosta päivässä on yläraja,näin sanoi mulle neurologi.
Onko tuo nyt sitten pohjakosketus?
Ei Kait, mutta juopon ura tyssäsi tähän…
Mulla se oli se että melko lyhyen ajan sisällä olen pariin otteeseen juonut niin paljon että krapulassa oksensin. Mutta ennen kaikkea se että tajusin kunnolla että tässä on tullut jonkin sortin riippuvuus. Se itsessään on se pohjakosketus. Että pitää hakea lisää kun on tullut olo ettei ne pari pinttiä (eli kohtuulliset 3 annosta) yhdelle illalle riitäkään. Sitten onkin mennyt kymmenen.
Join perskännit työpaikan pikkujouluissa, käyttäydyin kuin idiootti. Lähdin kotiin bussilla, nukahdin bussiin. Heräsin bussissa ja en tajunnut missä olin. Nousin bussista ja ulos päästyäni huomasin, että olen yli 10km päässä kotoa, jäin juuri pois ehkä viimeisestä aamuyön bussista, pakkasta oli yli -20 ja minulla oli pikkujouluvaatteet. Soitin taksikeskukseen ja aikani kerjättyäni sain taksin paikalle. Kuski oli tosi kiukkuinen - en tiedä mistä se oli hätyytetty.
Toinen pohjakosketus oli kun olin tutuilla uudenvuodenjuhlissa ja vedin perseet. En muista illasta ja yöstä mitään, tai muistan jotain ja sen perusteella pilasin muidenkin juhlat. Nice.
Nolointa on, että aikoinaan paluumatkalla omista 40 vee juhlista oksensin elämäni ensimmäisen ja toivoakseni myös viimeisen kerran taksissa. Onneksi kuitenkin oksensin mukana olleeseen paperikassiin ja taksi säilyi täysin siistinä eikä tullut lisälaskua. Ikävä kyllä kassissa oli illan aikana saamiani lahjoja, jotka eivät olleet pelastettavissa.
Erään kerran illanvietossa ystävien luona vessareissun yhteydessä päätin hieman ”levätä” kylpyhuoneen lattialla. Oli noloa, kun ovelle tultiin koputtelemaan, että onko kaikki ok. Useamman kerran olen lähtenyt juhlista melko varhain pois, kun olen huomannut olevani liian päihtynyt eli olen juonut nopeammin kuin muut. Mitään suurempaa töppäilyä ei ehkä juuri edellä mainitun ominaisuuden vuoksi ole tapahtunut.
Uskon, että lapsiani on juomiseni joskus nolottanut, ärsyttänyt ja aiheuttanut pahaa mieltä. Esimerkiksi silloin lapsi ihmetteli, kun äiti oli juonut viiniä ja ei voinut viedä lasta ja lapsen kaveria harrastukseen kuten oli luvannut, vaan järjesti lapsille taksikyydin mennen tullen. No, hyvä kuitenkin, että pääsivät harrastukseen.
Tätä kysymystä pitikin pitkään ajatella. Vastaus oli helppo, mutta kun piti sitten ajatella vähän enemmänkin.
Minä jollakin tapaa jaan elämääni kahteen osaan. Oli se vanha työ ja on tämä uusi työ.
Vanhasta työstä ne pohjat on olleet kun olen kännissä baarissa useamman kerran haukkunut kavereitani ja haistatellut niille. Enkä tietystikään ole muistanut niin tehneeni. Sitten kerran krapuloissani aamulla ääneen miehelle tuumailin, että onneksi pysyin tällä kertaa kotona. Mies kummissaan katsoi, että kävithän sinä muutaman tunnin baarissa. Voitte kuvitella fiilikset kun tajusin asian.
No sitten kun muutin elämääni ja olin ihan uusi tässä uudessa työssäni. Niin sitten eräänä perjantai iltana sivistyneesti muutaman viinilasillisen nautin ja no unet oli mitä oli sitten ja se oli sitten ihan kamala lauantain aamuvuoro kun pelkäsin tosissani, että joku huomaa mun tissutelleen edellisenä iltana. Jouduin välttelemään lähikontaktia ihmisten kanssa.
Ja okei sitten lopetin sen ennen aamua/iltaa tissuttelun kunnes tajusinkin, että ennen yövuoroa edeltävänä iltana se viinipullo oli tarttunut aika hanakasti käteen ja se tottakai kantautui väsymyksenä sinne yövuoroon. Sittenpä minä tänne plinkkiin liityinkin.
Vaikea kyllä valita mitään yhtä tapahtumaa, kun onhan niitä monia mitkä olisi saanut jäädä väliin. Onneksi sentään olen humalassa aina aika iloinen ja höveli tyyppi joten ei ole noita haukkumisia tapahtunut. Muiden silmissä varmaan noloimmat jutut on sellaisia, että ovat tajunneet minun olevan niin humalassa, että kuuluisin sänkyyn nukkumaan enkä enää minnekään ihmisten ilmoille.
Mutta omalle kohdalle (kukaan ei siis nähnyt eikä tiedä) yksi “pohjakosketuksia” on kesäinen maanantai kostean viikonlopun jälkeen. Kunnon kansalaisena töihin piti päästä vaikka olin sekaisin kuin seinäkello. Tajusin kyllä, että ei minusta ole auton rattiin, mutta kuvittelin olevani sen verran skarppina, että voin kyllä pyöräillä pysäkille ja hypätä sieltä bussiin. Kun sitten nappasin pyörän autotallin takaa ja virittelin läppärilaukun kyytiin ja hyppäsin satulaan tajusin, että olin oikeasti vielä niin humalassa, että en voi edes pyöräillä. Ei siis ollutkaan mikään krapula vaan edelleen ihan humala päällä. Mutta kun aina on ollut tosi tärkeää näyttää, että maanantaista ei tule mitään rokulipäivää niin töihin oli kauhean pakottava tarve mennä. Onneksi kuitenkin oivalsin että silloin todellakin paljastuisin ja jäin etä"töihin". Eli avasin tietokoneen ja vastailin ihmisille ainoastaan kirjallisesti ja vain sellaisiin asioihin missä ei ollut riskiä sotkea mitään.
Tämä tapahtui varmaan sinä kesänä mikä edelsi tänne tuloani. Senkin jälkeen olen ollut krapulassa töissä enkä ole siitä ollenkaan ylpeä. Mutta noin pahasti ei sentään ole toiste päässyt tapahtumaan. Eikä enää saa ikinä tapahtuakaan. Tuossa oli takana se pahin ongelmani, luulen hauskan lauantain jälkeen, että voin sitä iloa jatkaa vielä sunnuntain ilman seuraamuksia. Niin kuin joskus 20 vuotta sitten olisin voinutkin, vaan ei onnistu enää. Ja se on opittava. Ei alkoholia ennen työpäivää IKINÄ!
Humalassa olen käyttäytynyt typerästi ja onneksi ei ole sattunut mitään peruuttamatonta. Lieviä tapaturmia ja turhaa sönkötystä.
Minun pohjani oli se, että häpesin ja inhosin itseäni. Krapulaisena ja aina väsyneenä. Purkkaa suussa, ettei henki haise. Ajatus alkoholissa ja siinä, milloin voisin juoda. Lapselle iltasatua lukiessa vihasin omaa epäselvää puhettani. Ei lapseni sitä ansainnut. Masennus, alakulo ja tylsistyminen. Alkoholia hikoileva keho. Päänsärky. Pamppaileva sydän. Oksentaminen. Eristäytyminen. Ajatus, että juon kun en muutakaan enää jaksa. Ihan sama mitä mulle käy.
Lääkärin vastaanotolla kohonneet maksa-arvot ja totuus iski vasten kasvoja. Oli pakko päättää mihin suuntaan lähden. Päätin katsoa itseäni silmiin. Varasin ajan päihdepuolella ja kirjoitin tänne saadakseni tukea. Onneksi sitä sain. Kiitos siitä.
Minun alkoholistin urani pelottavin kokemus on ollut se, kun vajaa pari vuotta sitten juuri ennen kuin tänne kirjauduin silloisen 5 päivän ryyppyputken jälkeen, rupesin kuulemaan ääniä. Tunne oli sellainen että pihalla on ihmisiä jotka juttelevat keskenään mutta puheesta en saanut selvää. Kiertelin ikkunasta toiseen ja, yllätys yllätys, eihän siellä pihalla ketään ollut.
Ja aika monta kertaa baarireissuilla on yllättänyt blackout, jälkeenpäin kavereiden juttuja kuunnellessa on sitten ollut että aivan, aivan.
Pitkästä aikaa suomessa ja palstalla. Mielenkiintoinen avaus ja voisin kommentoida Korkinkadottajan listaukseen.
Filmi poikki - Satoja kertoja.
Herätys putkasta - 2 kertaa. Toinen tukholmassa, jossa ei ole edes sitä kuuluista keltaista patjaa.
Paskat housussa ja oksennukset rinnuksilla - oksennukset monessa paikassa.
Lompakko ja puhelin kateissa - ulkomailla puhelin mennyt 2 kertaa.
Akka/ukko nosti kytkintä - nostin itse kytkintä.
Kenkää duunista - Esimies tiesi rankan alkoholinkäyttöni ja katsoi sormien läpi jopa humalassa töissä oloni. Olin kaikesta huolimatta hänen mielestään “paras työntekijä” Lähdin itse lopulta sieltäkin.
Ehdoton vankeustuomio -
Kämppä lähti alta -
Vapaavalintainen syöpä -
Vapaavalintainen sukupuolitauti - Ei tietoa
Haimatulehdus -
Maksakirroosi -
Luottotiedot meni - Luottotiedot meni jo teini-iässä (19) pikavippien takia. Nyt noin 10 vuotta myöhemmin kaikki maksut hirvittävien korkojen ja kulujen kera on maksettu ja luottotiedot palautuvat ensi vuonna
Kortti kuivuu - kun otan, en aja.
Laitoskatko - 2 kertaa menneinä vuosina, mutta ainoastaan silloisen elämänkumppanin takia näön vuoksi. En olisi edes fysiologisesti tarvinut mitään diapam kyllästystä. Liioittelin ryyppäämisen määrääni lääkärille. Halusin vain päästä lääkitykseen makaamaan.
Onko edellämainitut ollut sitten se pohjakosketus ? No ei ole. Mikä se sitten on ? Omalla kohdallani luultavasti vasta kuolema. Ihmiselämä on jokatapauksessa kovin lyhyt. Se ei ole keneltäkään pois, vaikka biletän hamaan tappiin. Läheisiä ei ole, vanhemmatkin ovat jo haudassa.
Omalla kohdallani luultavasti vasta kuolema. Ihmiselämä on jokatapauksessa kovin lyhyt. Se ei ole keneltäkään pois, vaikka biletän hamaan tappiin. Läheisiä ei ole, vanhemmatkin ovat jo haudassa.
Sori jos on jotenkin huumorintajuttomasti sanottu, mutta biletykseen tuntuu usein liittyvän sellaista, että sen luulee olevan silloin hauskaa, mutta myöhemmin huomaa, ettei se ole ollut.
Että voi se olla omalta itseltäsi pois ja varmaan muiltakin, aika nuori kun taidat vielä olla ja lähimmäisiä löytyä voi.
Hyva ketju.
Mulla pohjakosketus ja heraaminen oli lokakuussa 2017, kun kesken tyopaivan pomo kutsui neukkariin ja sanoi, etta pari kollegaa on huolissaan siita etta tuoksahan alkoholille. Se oli keskiviikko ja “bileet” oli alkanut ed. lauantaina. Eli viikonloppu kupittelua ja sitten jatkoa ma, ti ja ke. Paivat olivat alkanet parilla viinilasillisella ja loppuneet samaan. Siihen loppui se viikko ja sen jalkeen en ole tyoaikana ottanut. Asiasta keskusteltiin viela pari kertaa ja viela nykyaan puolivuosittaisessa kehityskeskustelussa pomo kysyy (epavirallisesti) etta mites alkoholin kanssa nykyaan menee. Vastaus pyrin ottamaan kohtuudella jos tekee mieli. Tosin tuon 2017 lokakuun ja nyt valilla on ollut muutama putki, mutta aina lomilla ja enka osaa edes ajatella miten klaaraisin nykyisen tyoni, jos olisin ottanut. Silloin lokakuussa 2017 HAVETTI! Ja olinhan tuolloin jo lahes 50v mies enka mikaan 18v kesatyontekija.
Kait sitä tähänkin vois lyh. ja ytim. Laittaa, että kun meni tuo joulu-tammikuu vähä motitellessa, niin käväsin naapurin muorin luona kylässä puuhastelemassa ja se on samaa ikäluokkaa kuin millä vuosikymmenellä olen ite syntyny. Pari pvää lipittelin olutta sen jälkeen pahimpaan morkkikseen ja päätin, että mahto nyt riittää joksikin aikaa…no eipä siihen maailma kaatunu, vaikka tuntu siltä. Nyt jo naurattaa että oon minä pöpi.nauran sille että tunnen itseni.
