Kerron aluksi vähän taustatietoa itsestäni ja sitten pohdintoja korvaushoidosta ja metadonista, kun aloitin vastottain kuntouttavan metadoni korvaushoidon.
Käyn mm. läpi seikkoja minkä takia päädyin korvaushoitoon ja miksi valitsin metadonin.
Eli olen parin vuoden päästä 40v täyttävä mies hyvän lapsuuden/nuoruuden elänyt monilahjakkuus urheilussa.
Päihteet/huumeet/lääkkeet ovat olleet minulle harrastus n.20 vuotta ja näihin vuosiin löytyy aikoja jolloin elin vain normaalia perhe-elämää ja tein töitä. Auton olen omistanut aina ja vaimoni kanssa olen ollut reilusti yli 10 vuotta yhdessä ja lapsiakin löytyy. Löytyy myös aikoja jolloin on menty suht pohjalla pulloja keräten, että saa ruokaa. Luottotiedotkin menetin vasta viime vuonna, kun luovutin muutaman vuoden työttömyyden jälkeen laskujen maksun ja pääsääntöisesti kaikki raha alkoi menemään lähinnä buprenorfiiniin. On ollut ajat jolloin vain kohtuu käytin kaikkea ja tutkin eri substansseja puhtaasti mielenkiinnosta miten ne vaikuttaa mieleen ja tajuntaan. Joinain kausina toisaalta vain ruokkiakseni käsiin räjähtänyttä stimulantti ongelmaa (amfetamiini, mdpv/apvp/desoksidipipradrol). Psykedeelejö/dissosiatiivisia vain muutamia kertoja vuodessa ja ne olivatkin se suurin kiinnostuksen kohde, sillä näiden hyöty potentiaalia hyödynsin ymmärtääkseni paremmin itseäni ja riippuvuuksiani, sekä vain kokeakseni mystisiä kokemuksia. Opioideja/opiaatteja testaillut satunnaisesti heroiinista kodeiiniin. Näin lyhyesti suuntaa antava esittely.
Loukkaannuin onnettomuudessa vajaa kymmenen vuotta sitten ja sain opidoidi lääkityksen useiksi vuosiksi buprenorfiini valmisteisiin. Ekat puoli vuotta yritin käyttää niitä oikein mutta lopulta aloin totuttuun tapaan injektoimaan kaikki saamani bupret ja jos kävi jostain syystä niin että lääkkeet loppuivat ennen kuin sai seuraavat ulos apteekista, niin ostin vaan kadulta subutexiä. 5-6 vuotta tein tätä päivittäin. Toki koitin muutamia kymmeniä kertoja lopettaa, mutta reseptien ansiosta bupren saannin helppous piti siinä kiinni kunnes pyysin lopettamaan reseptien uusimisen ja menin katkolle 3 kertaa vuoden aikana ja pääsin aina hetkeksi irti, eikä kuntoutuksessakaan oleminen auttanut vaan palauduin aina vaan samaan tilanteeseen.
Lopulta keksin korvaushoidon ja päätin luopua vanhoista jähmettyneistä ajatusmalleistani, että korvaushoito on vain tosi riippuvaisille jotka ei edes yritä lopettaa ja ajattelin sen vaan ruokkivan riippuvuutta ilman että pääsee elämässä eteenpäin. Tajusin että tämä on juuri sitä elämäntilanteessa paikallaan junnaamista, kun yritän kerta toisensa jälkeen lopettaa, mutta päädyn aina samaan ja kaikki raha meni käytännössä bupreen. Ja joutui usein miettimään. Onko syömättä vai refloissa. Tämä jatkuva tasapainottelu alkoi viemään täysin kaikki voimat ja toivon.
Sitten lopulta hakeuduin korvaushoitoarvioon ja tuntui ikuisuudelta odottaa pari kuukautta päästä aloitukseen, mutta jaksoin tsempata sen ajan jotenkin ja vihdoin koitti aika.
Pohdin todella paljon mikä hoidoista sopii parhaiten minulle. Bupre vai metadoni? Aluksi ajattelin etten uskalla koskea metadoniin, mutta sitten rupesin miettimään, että jos aloittaisin bupre hoidon, niin sillä en saisi ehkä mitenkään päihdehimoja pois ja oheiskäyttöä tulisi lähes varmasti olemaan ja olinhan vuosikaudet käyttänyt buprea ja se oli minulle vähän kuin olisin omarakenteisessa korvaushoidossa, niin tulin tulokseen, että bupre korvaushoito ei ehkä auttaisi minulla muuhun kuin saisin bupren ilmaiseksi, mutta itse elämäntilanteen parantumiseen se ei ehkä auttaisi muuten kuin rahallisesti. Sekä bupreen olin luonut tietynlaisen suhteen, niin osaisinko ajatella sitä vain lääkkeenä. Päihteenä kun sitä käytti vaikka ei se juuri mitenkään useimmiten toiminutkaan, kun oli toleranssi ja tottumus kehitetty.
Ihmisillä on aika stereotyyppisiä näkemyksiä metadonista. Miksi vaihtaa vahvempaan? Yksi syy on että päihdemielihalut pysyy paremmin poissa ja metadoniin harva on ehtinyt luoda ns.päihdesuhdetta. Metadoni käyttäjillä ei ole hampaita ja ovat rähjäisiä sosiaali tapauksia? Monet jotka on tälläisiä ovat jo ennen korvaushoidon alkua jättäneet huolehtimatta itsestään. Ei se pelkkä metadoni kenenkään ulkonäköä huononna, vaan huonot ja epäterveelliset elämäntavat. Metadoni lihottaa? Jotkut lihovat ja toiset eivät ollenkaan. Tähänkin voi vaikuttaa itse, jos näyttää siltä että lihoo niin alkaa urheilemaan ja syö terveellisemmin.
Nämä kaikki ovat loppujen lopuksi aika basic seikkoja, mutta moni tuntuu silti pitävän faktoina kaduilta kuulleet jutut ja läpät, kuten “metadon! saattohoitoa!”. Mutta kaduillako pyörivien douppien vetoko on sitten jees ja turvallisempaa. Saati pyöriä epämääräisissä luukuissa hankkimassa douppia missä saattaa tapahtua mitä vaan, kun joku sekoilee skitsoissa psykoosissa skutseissa. Epämääräinen elämä jää korvaushoidon myötä ja kyseessä on vaan lääke muiden joukossa. Monilla on esim. kasa bentsoja, lyricoita, panacodei, tramalei reseptillä, niin sanoisin että pelkkä metadoni on parempi vaihtoehto kuin noi useat eri reseptit päihdeongelmaiselle ja ns. Ei päihteitä käyttävien ihmistenkin on vaikea usein hallita keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden käyttöä.
Metadoni korvaushoito on hyvin valvottua eikä kuntouttavassa maan saa paljon ns.lääkettä kotiin. Ja siksi tämän lääkkeen käyttö pysyy hallinnassa, vaikka melko voimakas onkin.
Olen todella helpottunut kun pääsin tähän metadoni hoitoon koska mm. päihdehistoriani takia tämä tuntui ainoalta hyvältä vaihtoehdolta, enkä ole katunut hetkeäkään. Ja uskon tätä kautta opiaattien/opidoidien ja päihteiden lopettamisen jonain päivänä olevan paljon järkevämpää, kuin tuskastella kokoajan kroppa kovilla epäonnistuneiden lopetuskertojen kanssa.
Kiitos jos jaksoit lukea tekstini ja olisi mukava kuulla muidenkin kokemuksia ja mielipiteitä asiasta.
