Pohdintaa, seurustelusuhde alkoholin suurkuluttajan kanssa.

Heipä hei kaikille, jotka tätä lukevat. Olen useamman lapsen yksinhuoltaja ja ollut pitkään sinkkuna, ihan omasta vapaasta tahdostani, enkä ole edes halunnut parisuhdetta. Ennen kuin… Kesällä tapasin vanhan tuttavani uudelleen ja lempi roihahti. Hänellä ei ole lapsia ja meillä on todella pitkä välimatka, mutta päätimme silti yrittää ja katsoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Silloin jo kävi ilmi, että hänen juomatapansa ovat hyvin erilaiset kuin minun. Hänkin sanoi, että on ehkä muodostunut ongelmaksi. Esimerkiksi yhden viikon aikana (jolloin olin hänen luonaan) kolme kertaa oli niin humalassa (toki vahingossa), ettei pystynyt tekemään sovittuja juttuja seuraavana päivänä. Muutoin pientä tissuttelua oluen kera, mutta hei, rantasaunaa ja kalastusta. Juomisen määrällä ei sinänsä ole väliäkään, mutta voin sanoa että alkoa menee, usein ja paljon.

Viime viikonloppuna olimme tahoillamme ja tiedän hänen juoneen perseet ainakin toisena päivänä. Tämän hän on pyytänyt ystäväänsä salaamaan ja ilmeisesti luulee etten tiedä. Tiedän että “tissuttelee” muulloin, saunaolutta kuluu jne. jne. Aina löytyy syy, aina on erityinen tilanne, aina jotain. Ikää hällä vasta 28, itse olen jonkin verran vanhempi. Periaatteessa elämäntilanne (sesonkityö lähinnä talvisin, vapaa työtahti kesällä) mahdollistaa tämän ja ja… Kirjoittaessani tätä tuntuu tyhmältä. Tiedän nämä asiat. Olen elänyt alkoholistin kanssa aiemmin. Isäni on alkoholisti.

Mies itsekin tunnustaa ongelman, mutta minua pelottaa tuo salailu. Meillä ei voi juoda ja siitä pidän kiinni, mutta periaatteessa en vastusta poikien iltoja, salaaminen on se juttu. Tunteita on puolin ja toisin, mies on muilta osin täydellinen helmi, Huomenna hän tulee tänne ja nyt kuumeisesti mietin, kuinka asian voisi ottaa puheeksi, sillä tiedän itsekin ettei suhteella ole tulevaisuutta jos mies ei vähennä/lopeta. Yhteenmuutosta tai muusta vakavasta tuskin voi puhuakaan tällä hetkellä, sitä en tekisi lapsilleni tai itselleni.

Voi, kun osaisin olla tarpeeksi viisas. Voin ja aion asettaa rajat oman itseni suhteen, mitä siedän, mitä en, mutta harmittaa pirusti. JOtain niin kauhean kivaa ja kaunista vs. alko. Moni varmasti tietää tunteen. Suututtaa, että edes lähdin tähän, olisin päässyt vähemmällä unohtamalla koko miehen jo silloin kesällä… :unamused:

LaylaLayla…Hyvä että olet ruvennut miettimään suhdettanne ja koska ette vielä asu yhdessä kannattaa todella harkita yhteenmuuttamista…Alkoholismi on etenevä sairaus,jos nyt jo juo noin paljon kun kerrot,niin mitä se on sitten vaikka 5 vuoden päästä.Alkoholistit voi luvata vaikka mitä kunhan heitä ei jätetä…kuitenkaan eivät lupauksiaan pidä,koska viinanhimo on niin suuri että siitä ei voi luopua,se menee jopa perheen edelle.Puhun nyt kokemuksen syvällä rintaäänellä. Minun elämäni alkoholismi on ainakin pirstaloinut täysin…onneksi lapset oli jo omillaan…Itse olin niin läheisriippuvainen että töistä tullessani piti aina katsoa eteisen kaappiin oliko alkossa käyty,tarkistella paikkoja mistä voisi piilopulloja löytyä,seurata ilmeitä /eleitä …sattui myös onnettomuuksia…Olin aivan paniikissa kun hän töihin soitteli itsetuhoisia puheluita,kotiin ajellessa pelkäsin mitä siellä vastassa…,Yritin puhua,huusin,raivosin ja vaikka olisin seisonut päälläni niin muutosta asiaan ei tullut…niin surullista kuin se onkin…tässä vähän omia kokemuksia alkoholistin kanssa elämisestä…rakkauteni häntä kohtaan kuoli vähitellen.Nyt asun yksin ,joka tuntuu hemmetin hyvältä kun ei tarvii olla enää tuntosarvet pystyssä… oma ketjuni on puolison juominen ahdistaa läheisiä,jos tahdot lukea -jellonatar