Mielenterveyden teemaviikko/lomakekysymys:
Hei, olen viime aikoina pohtinut ihmisten julmaltakin tuntuvaa kommentointia päihdeongelmaisiin. Läheisiäni on ollut ko.ongelmissa, kun olen erehtynyt joillekin asiasta puhumaan niin kommentit ovat järkyttäneet minua syvästi. Mitään ymmärrystä ei ole herunut. On vaan kylmästi todettu : No, sehän on täysin OMA VALINTA!! HALOO!? missä on ihmisten empatiakyky tänä päivänä?! Ilmeisen paljon puuttuu tietoa. Myös seurakuntani työntekijät ovat puhuneet vain OMASTA VALINNASTA alkoholiriippuvuudessa. Hämmästyttävää…
Hei!
Vastaan kysymykseesi vertaispohjalta, en ammattihenkilönä.
Ihmisten tiedon puute varmaankin näyttelee suurta osaa päihdeongelmaisiin suhtautumisessa. Alkoholiongelma tai mikä tahansa muu päihdeongelma on todella väärin ymmärretty sairaus. Mielestäni se on tosiaankin sairaus siinä missä mikä tahansa muu sairaus. Eikä ihminen sitä tahallaan tee itselleen eikä läheisilleen. Ja, kun ajatellaan, että ihminen voi sen seurauksena pahimmillaan menettää kaiken normaalin elämän. Ei pelkästään omaa terveyttään, vaan perheen, työn, asunnon, rahat. Kun aivot huutavat alkoholia/päihdettä, niin sitä himoa on vaikea vastustaa. Ja valitettavan usein päihde sitten vie voiton siinä kamppailussa.
Alkoholiongelmiin/päihdeongelmiin usein liittyy myös voimakasta häpeää ja sen tuomaa salailua ja sen myötä avun hakeminen monesti viivästyy. Ja asiaa ei yhtään paranna muiden ihmisten torjuva tai muuten ymmärtämätön asenne ja suhtautuminen. Minusta tuntuu, että muutenkin yhteiskunnassamme arvot ovat koventuneet kaikenlaista ns. ”heikkoutta” kohtaan.
Alkoholi/päihdeongelmissa ei koskaan pidä menettää toivoa. Monet kuitenkin pääsevät kuiville kymmenienkin vuosien ongelmakäytön jälkeen. Aina on toivoa. Ja toivoa me jokainen tarvitsemme elämässämme ja ongelmissamme.
