Ohan itsensä päihdyttäminen luonnollista käyttäytymistä useille nisäkkäille! Pistää usein pohtimaan täydellistä päihteettömyyttä!? Miten luonnollinen tila se on?? Miten suuri osa ihmiskunnasta on täysin selvinpäin?
Miksi kyselen moista.
Haitathan on se syy, miks haluaisin “raittiutta”. Haluaisin olla “vapaa”. Nyt EN ole!
(Mitä on vapaus ja onko sitä ilman sitoutumista?)
Kama on väline, itsepetos toinen. Kaksi kainalosauvaa!
“Kävelemään” opettelu on kova laji aikuiselle, joka on tottunu lennokkaisiin kainalosauvoihin. Ryömimällä pitää lähteä liikkeelle ja kontrasti edelliseen on pelottavan suuri. Olen tiedostanu, etten pärjää nyt ilman pelastusrengasta. Onneks se on olemassa! Siihen pitää vaan kerätä kaikki mahdollinen apu mukaan.
Se vaatii uskallusta…
…välillä sitä on ja niitä hetkiä ei saa heittää hukkaan.
Tulipa raato-olo ja siten tämä sopii tänne “plinkkiläiset eläimet” -topikkiin. :mrgreen:
mun kissa kuoli muutama kk sitten ett nyt ei oo itellä mitään elukoita, oishan semmonen kiva.
oon pitkän haaveillu koirasta, mut siirrän kyl suosiolla sen haukun ottoa otollisempaan aikaan
kaise joku kisuli tulee hankittua taas tai sitten fretti, oonnyt ihan innostunu niistä näätiksistä.
Jaa’a tarkemmin ku miettii niin en usko että eläin kärsisi tissuttelustani. Ku asuin parin sadan kilometrin päässä vanhemmista, kävin silti säännöllisin väliajoin ulkoiluttamassa niiden koiraa koska ne ei itse viitsineet. Tissuttelin (<- ärsyttävä sana muuten toi “tissuttelu”) siihen aikaan jo kohtalaisen paljon. Jos viitsin matkustaa parisataa kilometriä säännöllisin väliajoin ulkoiluttamaan jonkun toisen koiraa koska sitä kävi sääliksi, varmaankin pitäisin omasta koirastani huolta jos mulla sellainen olisi.
No silloin olin vielä sen verran nuori… jos sama tapahtuisi nyt, ilmoittaisin eläintensuojeluviranomaisille. Paitsi että hoitelen nykyäänkin välillä toisten päihteilijöiden kaneja ja marsuja, koska ne laiminlyö niiden hoitoa. Oonko vähä tyhmä? Ihan hyvin voisi ilmoittaa eläintensuojeluviranomaisille.
Mulle tuli näköjään aukinaisesta ikkunasta pari yöperhosta yönaikana alivuokralaiseks.
On viel astetta isompia, astetta rumempia. Toiv ne hoksaa lähtee samaa reittii takas ennen
ku mä meen ja liiskaan ne paskiaiset.
Ainoo lemmikki mikä mulla on ollu sen jälkeen kun oon itsenäisen elämän aloittanut, on hämähäkki, sil oli verkko mun vessan nurkassa, kesällä saatoin käydä heittää sille jonku ötökän jos sain monitoria vasten liiskattua yms. Mulla oli tosi fiksu kissa (se oli tosi ovela, manipuloi ovelasti ihmisiä), jonka jätin porukoille kun muutin himast veke, se ois joutunu luopuu ulkoilusta ym, ja pienes kämpäs vaan kärsiny. Tosin kyl se kissa siitäkin vähän kärsi kun joutui ihmisestään eroon, se oli tosi leimautunu muhun, aina kun tulin käymään niin se ei tehny muuta ku kyöhnäs mun ympärillä ja oli aina ekana tervehtimässä ovella.
Oon tarjonnu sille paukut passiivisesti muutaman kerran, poltettiin saunassa paukut (pienemmän tilan takia). Ensimmäisenä se ampas safkaamaan ja juomaan ja sit tuli syliin sohvalle makaamaan ja kehräs tuplasti lujempaa kuin koskaan ennen. Seuraavan kerran kun tarjosin ei tarvinnut kuin näyttää sille bongia ovensuulta niin se juoksi paikalle. Ja sama efekti ku aikasemmin Ja se kissa eli melkein parikymppiseks.
ei mul oo omaa ja kaverin koiran menetin minäkin. meil on talos leppäkerttuja, ne on kivempia kuin turkiskuoriaiset. joskus jostain syystä syksyisin tulee lintuja sisään ikkunasta ja tänään käväisi nokkosperhonen kylässä. niitten kans on tekemistä, kun koittaa saada ne ulos. etenkin lintujen.
Oli 40 papukaijaa. Vaimo kun “hieman” kilahti aivoverenvuodosta ne vietiin pois. Kasvatin niita munista ja pikkusista myyntiin.
Mulla ei ollut sydanta pitaa niita vankeina hakeissa. Lentelivat vapaasti ja tappelivat parhaasta paikasta mun paan paalla, kakadut nukkuivat mun naamalla ja paalla. On hirvea ikava niita, hakivat ne pois kun vaimo haettiin ja multa vietiin avaimet. Jos oli rahat loppu, mulla oli nalka, niilla ei koskaan. Ne meni aina edelle. Itkettaa kun on ikava kakadua nimelta Kakkapakka.
Nurkissa pyörii yksi kissankoltiainen, Mummo nimeltään. Tykkää nuolla satunnaisia esineitä, hyökkää öisin kynsin hampain kiinni polvilumpion kimppuun ja muutenkin harhailee sen näköisenä ettei tiedä mistä on tulossa ja mihin menossa. Hyvin siihen nähden, että elintilaa on huikeat 60 neliömetriä. On joskus käynyt mielessä, mitähän naapurit ovat ajatelleet, kun kämpästä kuuluu “MUMMO PERKELE, TAAS OOT OKSENTANUT SÄNKYYN”. Luulevat vielä, että meillä harrastetaan vanhuksen hoitosuhteen laiminlyöntiä tai jotain vastaavaa.
Nyt muuten sain mun viiksekkään urmuttikurmuttini kotiin! Tosin vähäks aikaa vaan tutustumaan uuteen kotiinsa, kun hoitajat lähtivät mökille ja ottivat toisen hoitolemmikkinsä mukaan. Annan sen kyllä heille takaisin kun sieltä palaavat, vähäksi aikaa vielä. Mä kun oon tällä hetkellä niin pitkiä päiviä poissa kotoa, ja toi karvakasa taas on niin seurankipee. Ja hoitopaikassaan vieläpä tottunut siihen et sillä on koko ajan seuraa, ne kun on jo eläkkeellä. Mut sit kun mun harjoitteluni loppuu ja voin olla kotona enemmän, niin sit kyllä otan sen ihan pysyvästi mulle takaisin! Hoitajat tosin ovat siihen jo niin kiintyneitä, et ainakaan toinen heistä ei haluis antaa sitä mulle takas. Ja mirrikäisellä ois siellä niiden luona kyllä enemmän tilaa, ja parveke, josta seurata luonnon tapahtumia, tuulessa heiluvia lehtiä ja puiden oksia, lintuja ja oravia… Kotina sillä on vain yksiö, jossa yksi ikkuna ja sekin afaltoidulle kadulle, näkymä toiseen kerrostaloon. Se talo on kylläkin aika hieno, mut eipä tuo karvakäpälä sitä taida oikeen arvostaa…? Ja kun ikkuna on kiinni, ei näy niitäkään röpölisen ikkunalasin vuoksi, joka on laitettu koska ikkuna on ihan katutasolla. Et siellä sillä ois kyl varmaan parempi olla…? Vaikee asia, nyyh. En kyl haluis kokonaan luopuu tosta pehmeän karvaisesta pullukasta…
Amelistinen viljakäärme, värimuunnoksesta ei 100% tarkkaa tietoa, eikä isästä+äitistä mitä väriyhdistelmiä he olivat/ovat. (yli venähtänyt hivenen, vaikka ei vielä tuota täyttä aikuisuuden (7vuotta) ole tullut täyteen). Rotat ja kananpojat menee mieluusti ja helposti alas, parilla tutulla ei mene viljakäärmeillä kuin suuret hiiret vain alas
Isommalla kuristajakäärmeelle olisi kiinnostusta, mutta tilat ei oikein riitä Kuningaspython ollut kauan haaveissa, samaten kunkkuboa, mutta jälkimmäinen vaatii suht korkean terran ja on melko stressaavaa sorttia (sitä töminää yms kun riittää täällä lapsiperheessä), tosin omalla viljalla noin 3-4 kertaa “ylimitoitettu” terra, joten ihan riittävä tuollaiselle vajaan 1.5m lötkölle.
Meillä on tosiaan kolme kissaa, ihan tavallisia maatiaisia kaikki. Vanhin on jo 18vee, mutta hyvin se näyttää tuossa voivan vielä toistaiseksi, vaikka laiskistunut ja pulskistunut onkin, mutta kukapa ei vanhemmiten . Ei eläinlääkärikään siitä mitään vikaa löytänyt, kun vajaa vuosi sitten terveystarkastuksessa käytettiin, eikä tuo siitä ainakaan huonommaksi ole mennyt. Se kissa oli isännällä jo ennen kun yksiin alettiin ja sitten tulivat nuo meidän “yhteiset lapset” . Ne ovat nyt 5vee ja 3vee. Nuorimmainen otettiin ikään kuin korvaamaan tuota vanhusta, kun ajateltiin jo kolme vuotta sitten, että kai siitä pian aika jättää, mutta vieläpä jaksaa porskuttaa. Ulkoilla saavat vapaasti silloin, kun kesäisin mennään jommankumman porukoiden mökille, mutta muuten ovat sisäkissoja. Ei niitä täällä ns. kaupungissa vapaaksi uskalla laskea ja valjaissa ulkoiluttamisesta(tai siis yrityksistä) on tullut lähinnä verinen tappelu . Kohtuullisen tilava kämppä meillä kuitenkin on ja isäntä on rakentanut niille vaikka mitä kiipeilytelinettä, joten eivät ne pahasti tilanteestaan tunnu kärsivän, etenkin kun niillä on toisistaankin seuraa. Vanhus tosin taitaa olla sitä mieltä, että nuorempien seura lähinnä häiritsee .
Nyt kun on huvilakauden päättäjäise/venetsialaiset makaa mun pieni Dobermanpoika (47Kg) mun jaloissa ku ei tykkää paukkeesta ja varsinki ne vinkuvat ovat pahoja. Ei juo eikä syö että pärjää aamuun, isin vieressä nyt suö semmosta solmuluuta ja on varma että puolustan sitä ja perhettäni viimeiseen hengenvetoon. Muina päivinä puolustus kääntyy toisinpäin, eilen pari epämääräistä tyyppiä ovella että otin 9mm Coltin housunkaulukseen ja avasin oven niin palohälyttimiä olivat tarkastamassa ja kun kysyin papereita oli kirjoitusvirheitä ja ei mitään leimaa. Sanoin jos tuutte kynnyksen yli niin talo tarjoaa 9mm vaippaluodin mutta verta pitää tulla sisälle, sanoin hetki nen niin katson ekan hälyttimen ja päästin Dopperin katsomaan. Johan lähtivät ja kovaa enkä näyttänyt asetta joka ladattu kahdella kaasupanoksella ja yhellä kumiluodilla ja loput kovilla, sanoin vaikka olen kipeä seuraan ettette mene naapureihin koska roistoista ei tykätä. Että ei kannata avata ovea joes ei ikkunassa näytetä poliisin virkamerkkiä ja kotietsintälupaa.
Että on lemmikki ja kauheeta on etten ennen joulukuuta saa viedä kävelylle.
Oikein tuon varkaiden karkoitus, propsit siitä! Kyllä niitä on kaikenmaailman yrittäjiä, ja ikävä kyllä vielä jos mahdollista niin tarkkailevat asuuko taloudessa vanhuksia tai sairaita, ne kun on yleensä helppo siitä tönäistä tieltä pois kun ovi on aukaistu
Ei oo eläintä mut haluisin kyl koiran… Ainoo vaan että tahon tosi ison ja kerrostaloon ei kehtaa ottaa tänne kaupunkiin. Ehkä joskus ku asun jossain syrjemmässä. Mut tää kauhee koirakuume on kiusannu mua jo monta kuukautta. Äidin koira on mulla joskus hoidossa ja se tykkää paukuista. Viime kerralla iskikin ukkosmyrsky just ku olin pajautellu ja koira oli ihan vainoissaan ja kuolas hirveen lammikon lattialle. Meinasin itekki paskoo housuihini.
Kaks luppakorvapupua tällä hetkellä ja kaks ollu näitä aikasemmin, toinen niistä joutu piikille mun päihteilyn takia ja toinen toiseen kotiin. Eri aikaan siis oli noi kaks. Koira olis iso haave. Mut sen aika ei oo vielä.
kolme kurnauskista, 18 vee mummeli, 1 vee junnu ja yksi ehkä 6 vee, ei tiedetä tarkasti, kun eräänä syksynä vaan muutti meille. Jonkun assholen kesäkissa tod näk. Ulkokatteja, pannat ja kellot kaulassa.
Nyt luin tätä topicia sitten vähän tarkemmin. En tiedä kärsivätkö kissat meillä isäntäväkensä päihteiden käytöstä, pitäisi varmaan kysyä niiltä. Mitä tuohon vastuullisuuteen tulee, niin siinä mielessä eivät kai ainakaan; aina on ruokaa ja vettä tarjolla ja vaikka olemmekin köyhiä kuin kirkon rotat, niin kissat syövät kyllä ja pääsevät myös aina tarvittaessa heti eläinlääkäriin jne. Koskaan niitä ei jätetä yksin pitkäksi aikaa ja jos molemmat ovat poissa yli vuorokauden, niin meillä on kyllä useampikin luottokissanhoitaja, joista aina joku pääsee paikalla. En muutenkaan usko, että kissat pahasti kärsivät ihmisseuran puutteesta lyhyemmällä aikavälillä, kun niillä toisensa kuitenkin on. Hellyyttä meillä riittää niille kyllä myös aina kun kotona olemme ja yleensä olemme. Harvemmin siis mitään pidempiä reissuja. Meillä on muutenkin aika rauhallinen koti, mitä tulee vieraisiin. Toki meillä vieraita käy, myös niitä päihteiden käyttäjiä, mutta tämä ei todellakaan ole mikään narkkiluukku, jossa ravaa epämääräistä sakkia yötä päivää ja täältä lentää ulos kuin leppäkeihäs, jos ei osaa käyttäytyä. Huumeita tai lääkkeitä ei koskaan jätetä kissojen ulottuville ja värkkien kanssa mennään vessaan ja muutenkin niistä pidetään tarkkaan huoli. Nykyään yleensä värkit kyllä tulevat tänne jonkun vieraan toimesta, eikä sitäkään hyvällä katsota, kun meillä tuo suonensisäisten huumeiden käyttö taitaa onneksi olla jo historiaa. Tupakkaakaan emme polta sisällä.
Mitä siihen omaan käyttäytymiseen tulee, niin kyllä mut on valitettavasti viety niin putkaan kuin sairaalaankin omasta kodistani, välillä liittyen päihteiden käyttöön ja välillä ihan “vain” mielenterveysasioihin. Koskaan ei ole kyllä tullut mieleenkään käydä kissaan käsiksi, vaikka kuinka olisin riehunut ja osaavat ne paeta paikalta tilanteissa, kun alkaa volyymi nousta. Tiedä sitten kuinka pahasti raukat ovat pelästyneet, vaikkei niihin mitään uhkaa olekaan varsinaisesti kohdistunut . Yleensä onnistun kyllä riehumaan julkisilla paikoilla, ainakin se kissojen kannalta on parempi… Onneksi asiat menevät usein myös niin, että toinen on enemmän tolkuissaan ja saa pidettyä asiat jotenkin hanskassa.
Meijän perheessä kolme kissaa, mäyräkoira ja dobermannin pentu tuli pari viikkoa sitten. Kyllä niistä eläimistä vaan saa elämäniloa edes vähäsen jossei mistään muusta…
:mrgreen:
ett nyt ei oo itellä mitään elukoita, oishan semmonen kiva.
Mulla oli tosi fiksu kissa (se oli tosi ovela, manipuloi ovelasti ihmisiä), jonka jätin porukoille kun muutin himast veke, se ois joutunu luopuu ulkoilusta ym, ja pienes kämpäs vaan kärsiny. Tosin kyl se kissa siitäkin vähän kärsi kun joutui ihmisestään eroon, se oli tosi leimautunu muhun, aina kun tulin käymään niin se ei tehny muuta ku kyöhnäs mun ympärillä ja oli aina ekana tervehtimässä ovella.
Ja se kissa eli melkein parikymppiseks.
Kuningaspython ollut kauan haaveissa, samaten kunkkuboa, mutta jälkimmäinen vaatii suht korkean terran ja on melko stressaavaa sorttia (sitä töminää yms kun riittää täällä lapsiperheessä), tosin omalla viljalla noin 3-4 kertaa “ylimitoitettu” terra, joten ihan riittävä tuollaiselle vajaan 1.5m lötkölle.
Kyllä niitä on kaikenmaailman yrittäjiä, ja ikävä kyllä vielä jos mahdollista niin tarkkailevat asuuko taloudessa vanhuksia tai sairaita, ne kun on yleensä helppo siitä tönäistä tieltä pois kun ovi on aukaistu 
. Yleensä onnistun kyllä riehumaan julkisilla paikoilla, ainakin se kissojen kannalta on parempi…