Tuntuu lohdulliselta lukea täällä teidän keskusteluja ja tietää että en ole yksin tässä loukussa. Itselläni meni kauan myöntää että olen alkoholisti. Minun juominen saa valtansa kun jotain erikoista tapahtu tapaan ystäviäni tai vaikka shoppailu päivän jälkeen kiva tulla kotiin alkon kautta. Asun yksin niin minulla ei ole kukaan katsomassa tätä touhua. En osaa juoda vaan yhtä tai kahta vaan kaikki pois meinigillä. Minun juomailtoihin kuuluu myös tupakan polttaminen, muutoin en polta.
En myöskään käy baareissa vaan piilossa katseilta kotona. Annan myös lähipiirin ja työyhteisön olla siinä uskossa että en juurikaan käytä alkoholia.Krapula päivän vietän visusti sisätiloissa enkä edes lapsiani ota kylään silloin. Olen juomisen jälkeen 2-3päivään häpeissäni, kuolemanpelkoinen, ahdistunut.
Olen kuitenkin muutaman vuoden päästä 60v niin alkaa jo kehossa tuntua alkoholin aiheuttamat haitat.
Juomatottumukseni on viiniä ja olutta, teräviä en juo mutta noita miedompia noin 3 kertaa kk ja silloin sillätahdilla että sammun. Ikäväkyllä on pari kertaa käynyt niin että töihin en ole kyennyt ja siitä seurannut suurempi häpeä.
Ilmouttauduin tänään päihdeklinikan 30 pv uusi alku ohjelmaan. Toinen kerta ja viimeksi olin sen ajan juomatta. Ja tarkoitus oli silloin että vähennän, mutta se ei minulle vaihtoehto vaan kokonaan lopettaminen on ainut vaihtoehto.
Tuntuipa hyvältä purkaa näin ajatuksiani, tämä oli minun tarinani.
Tervetuloa palstalle @Vicky!
Näköjään nyt on taas tullut monta uutta tyyppiä paikalle. Kiva kun pysyy pöhinä täälläkin nykyään päällä, vaikka vähän pidempään paikalla olleet eivät ehkä niin aktiivisia aina olekaan.
Olet ehdottomasti tullut oikeaan paikkaan ja ajatuksien ylös kirjaaminen on tosiaan todella terapeuttista, niin kuin totesit.
Hei, Vicky. Ollaan melko samanikäisiä ja tunnistan tuon, kun erikoista tapahtuu. Saatan juoda enemmän positiivisiin kuin negatiivisiin fiiliksiin. Joskus toki niihinkin.
Itse olen täällä toista kertaa, eka kerralla en ollut valmis lopettamaan kokonaan.
Hei Vicky,
Kiitos kun kerroit tarinasi.
Minulla on sama tilanne, että asun yksin, ja se mahdollistaa juomisen kontrolloimattomammin. Olen myös suurinpiirtein samaa ikäluokkaa, ja terveys alkaa olla vaakalaudalla. Kuudenkympin jälkeen haitat lisääntyvät… Tsemppiä lopettamiseen, kyllä me teemme sen!
Tervetuloa mukaan kirjoittamaan. Tarinasi kuulostaa niin tutulta häpeän, kuolemanpelon ja ahdistuksen sekä sammumisen osalta, ja tuo että yritin myös että miksen voi ottaa vain vähän, vaikka kuinka päätin että vain saunakaljat niin silti join kaiken mitä käsiini sain ja sammuin, seuraavana päivänä soitella työpaikkaan että on niin kova yskä ja nuha. Valehtelua, peittelyä ja sitten kovasti yritin olla hyvä työntekijä, hyvä äiti, hyvä kaikessa. koti oli tiptop, raha-asiat kunnossa, kaikki ulospäin piti olla kunnossa… mutta ikävä kyllä en sitten enää loppuvaiheessa jaksanutkaan näytellä, alkoi muurit murtumaan ja läheiset ihmiset jo tiesivät että join paljon ja liian usein. Lapset ja mieshän tiesi jo että join liikaa… meistä kukaan ei tajunnut että olin alkohlisti ja tarvitsen apua. Olen alkoholisti, addikti ihminen muutoinkin, mutta kun sen tiedän niin on helpompi elää, kun ymmärrän, etten enää voi ottaa alkoholia, enkä kyllä tupakkaakaan, ruuankin kanssa on oltava varovainen, varsinkin joidenkin herkkujen. Eikä tämä ole ollenkaan vaikeaa kun pääsin alun vaikeuksien yli. Ihanaa vapaata mukavaa elämää olen saanut viettää. Ei enää pelkoa ja ahdistusta, häpeää. Minä menin AA-ryhmiin, mutta se ei kuulemma kaikille sovi, minulle se sopi kun pelkäsin että se toinen vaihtoehto oli kamalampi, yksin juoda ja kuolla siihen…
Tervetuloa minunkin puolestani palstalle kirjoittelemaan! Raitista viikonloppua! Itselläni suunnitelmissa sellaista mieluista ajanvietettä, joka täyttää ajatukseni ilolla ja tuo positiivista mieltä.
Kiitos kaikille voimaannuttavista kannustavista viesteistä. En ole yksin ajatusteni kanssa, siitä kiitos teille.
Tänään olen vapaapäivää viettänyt ja yrittänyt nauttia aurinkoisesta syyssäästä ulkoilun merkeissä. Huonolla menestyksellä tosin. Potenut “aivosumua” ja ollut mieli herkillä itku kurkussa. Tosin alkuviikosta juhlistin uuden takin ostoa et syytä ei tähän olotilaan tarvitse kaukaa hakea. No tänään aloitin 30pv uusi alku ohjelman ja nyt kirjaan paperille ylös ne päivän tehtävät niin jos se kun kirjoittaa käsin niin uppois paremmin paksuun kallooni.
Viikonloppu meneekin työn merkeissä ja ensi viikolla lomailen. Täytyy lomapäiviksi keksiä mielekästä tekemistä mutta ei kovin mieltä innostavaa koska se juuri lisää halua juoda. Kun on hyvä mieli niin pitää sitten moneksi päivää pilata se, ihan hullua touhua.
Mutta nyt mukavaa viikonloppua kailille ja kiitos kun ootte!
Kuulostaa oikein hyvältä! Oliko se nyt Putkiksen periaate, mutta aina vain järeämpää asetta kehiin, jos jokin keino ei tehoa.
Itsekin olen tehnyt vuosien saatossa muutamaan otteeseen tuon uusi alku ohjelman. Ensimmäisellä kerralla vain mietiskelin niitä asioita ja jätin homman puolitiehen. Seuraavalla kerralla pakotin itseni puskemaan sen läpi kirjaten jotain ylöskin ja lopulta olen päätynyt tänne ryhmään alkuun jopa vähän vastentahtoisestikin tilittämään elämääni ja se on aivan ehdottomasti ollut sen arvoista.
Itsepähän annoin alkoholin luikerrella elämääni, niin ei se nyt ole liikaa vaadittu, että joutuu astumaan vähän mukavuusalueensa ulkopuolelle korkkia kiinni laittaessa.