Hitsi siitä on kauan kun oon tänne kirjotellu, käyny pari kertaa mielessä mut en oo saanut aikaseksi, enkä oo oikeen kokenu tarvetta. Kävin siis pelipoikki ohjelman keväällä, siit oli älyttömästi apua, se puhuminen siitä autto ihan tositosi paljon! Se saattokin olla se mistä siin eniten oli hyötyy, koska itse ne tehtävät oli vähän rasittavia 
mut ohjelma meni hyvin alusta loppuun, ja tällä hetkellä pelaaminen on oikeesti hallinnassa. Tai siis en oo juurikaan pelannu, sillon tällön kymmenen euroa suurinpiirtein ehkä kerran kahdes viikos. En oo vielkään lopettanu pelaamista kokonaan, mut enää en juurikaan mieti sitä, sillon kun pelaan niin yleensä mul on ollut vaan käteistä ja käyny kaupassa ja sit oon vaan halunnu pelata ne loput käteiset. Joskus oon voittanu joskus en, sillon kun oon voittanu, en oo pelannu “voittoja” seuraavana päivänä vaan käyttäny ne johonkin. Sillon kun en oo voittanu, oon vaan lähteny pois, en oo ees ajatellut et vitsi kun ois lisää rahaa (ehkä pari poikkeusta mahtuu mukaan). Mut suurimmaks osaks kaikki on menny aika hyvin, yllättävän hyvin! En edes osaa kuvitella tai muistaa millasta se oli vielä puol vuotta sitten. Hassuu kun sillon ei taas muistanu miltä tuntu olla ns normaali, ilman pelihimoa. Niin se muisti vaan on lyhyt… Nyt sit taas oon vähän huolissaa et meneeks tää mun touhu riippuvuudesta toiseen, kun alkoholin kans on tullu läträttyy. Toisaalta en nyt oo sinänsä huolissaan, koska en yksin ryyppää (saatan sillon tällön juoda pari olutta - kuitenkin ilman humalahakuisuutta) joten mun alkoholinkäyttö tapahtuu ystävien kanssa mikä on sinänsä ihan positiivista kai? Ja hauskaa on aina, en muista koska ois ollu itkukänni tai muuta vastaavaa. Oon kuitenki vasta parikymppinen ni eiks se oo ihan normaalia viettää viikonloput juhlien? Mua vaan pelottaa et jääkö tää päälle, kun muuten elämä tuntuu niin tylsältä, et sillon on vaan jännää ja hauskaa kun on kännissä. Se varmaan liittyy jotenkin tohon ei niin kaukana olevaan hallitsemattomaan pelaamiseen, kun sillon sai sen jännityksen peleistä - niin oonko vaan niin tylsistyny et pitää hakee sitä jännitystä nyt sit alkoholista, kun en enää pelaa? En oikeen tiiä, tää on vähän jännä hetki mun elämässä kaikinpuolin. Mut pelit on jääny (ei kokonaan mutta sellanen pelaaminen joka haittas ja ois tuhonnu mun elämän) joten siltäosin voin olla erittäin onnellinen, ja oonkin!
Miten teillä muilla menee? Paha mieli vähän kun en oo ikuisuuksiin kirjotellu…
Hyvä, että olet saanut pelaamista vähennettyä. Itse yritän olla menemättä pelikoneelle ollenkaan, koska en usko, että edelleenkään osaan lopettaa voitolla ja jos yritänkin, siitä seuraa vain henkien taistelu ja paha olo. Olen niitä koneita niin monta vuotta paukutellut, että en sitä jännitystä ja pettymyksiä enää kaipaa enkä sitä pahaa oloa, joka nykyisin tulee, kun joku sisälläni haluaa kertoa, etten minä oikeasti halua pelata. Silti en voi vannoa, ettenkö löytäisi joku päivä itseäni sieltä koneen ääreltä. Toivottavasti sinä saat pelit pysymään paremmin hallinnassa, jos et halua lopettaa kokonaan.
Olen silloin tällöin lukenut Lopettajia ja Vähentäjiä ja kyllähän sieltä paljon samanlaisia syitä taustalta löytyy kuin meiltä pelureiltakin, joten et varmaan ole turhaan huolissasi mahdollisesta siirtymisestä riippuvuudesta toiseen. Nuorille, jos muillekin, on kyllä normaalia juhlia viikonloppuna mutta voisitteko tehdä jotain muutakin yhdessä ja kokeilla sitä välillä selvinpäin, kun se maksakaan ei niin kauheasti tykkää, varsinkaan jos annokset kasvavat. Keilailua, muuta pelailua (korttia, jotain liikuntapelejä tai mitä kaikkea kaupasta tai netistä löytyy), bändien kuuntelua, diskossa tanssimista ihan kunnolla hikeen… voi olla ihan hauskaa juomattakin, jos sitä ei halua joka viikonloppu tehdä. Tai sitten ne voivat juoda, jotka haluavat mutta toiset voivat olla juomattakin. Asenteesta se on kiinni. Hyvä, että mietit asiaa.
Toiveikas tapaus? niin no siis eihän niihin koneisiin kannattaiskaan koskea ollenkaan, mut en tiiä kun siitä ei enää tuu sellasta himoa tai minkäänlaisia tunteita edes, niin ei se varmaan kauheen paha oo? Kai? En yhtään osaa sanoo et oonko vaan niin harhaluulonen et kuvittelen et se pelaaminen ei haittaa, mut kai siitä tulis sit pahaa oloa jos se tuntuis jollain tasolla huonolta mut nyt mä oon vaa pelannu ns ohimennen eikä se oo sellasta pakonomasta, joskus vaan tekee mieli pelata tai ei oikeestaan tee mielikään silleen ku ennen… Mua pelottaa että keksin vaa ittelleni tekosyitä, mut kun oikeesti se pelaaminen tuntuu olevan hallinnassa, ei oo yhtään sellasta kun aikasemmin. Ja saattaa mennä viikkokin tai yli etten pelaa ollenkaan enkä ees ajattele koko asiaa, se on tosi satunnaista se pelaaminen. Mut toi juominen mua tosissaan mietityttää, kai täs pitää vaan antaa ajan mennä ja kyl sen sit huomaa jos se ongelmaks muodostuu 
ei ainakaan läheiset oo vielä huolestunu (mitä nyt rahanmenoa välillä kyselee ettei menis kaikki rahat baareihin 
) pitää vaan olla tarkkana kun kumminkin itestä tiedostaa sen piirteen et helposti koukuttuu kaikkeen.
Omasta mielestäni se on jo hyvä merkki että pohdiskelet asioita, joten en vielä olisi kovin huolissani. Itsellä tuntui menevän melkein kaikki viikonloput täysi-ikäisyyden saavuttamisen jälkeen sinne reilu parikymppiseksi juhliessa! No ei nyt ehkä ihan kaikki viikonloput mutta todella monet. Sanoisin siis että ihan normaalilla mallilla on asiat mutta on tosiaan hyvä ehkä kehittää viikonlopuksi jotain tekemistä ilman alkoholia myös välillä - siinähän sitä myös huomaa, että kaipaako sitä alkoholia sitten vaistomaisesti vai mikä on tilanne.
Hassua kun heti kun kirjotti ajatukset tänne niin tuntuu et se himo juoda mistä olin huolissaa on vähän väistyny. Turhaan varmaan ees olin huolestunu mut kai se on hyvä asioita pohtia jos yhtään tuntuu siltä et onkohan kaikki hyvin kuitenkaan.
Oon lueskellut paljon nyt muiden ketjuja täällä ja tuntuu ihan uskomattomalta et ei niin kauan aikaa sitten olin ite samassa tilanteessa, tuntu että maailma romahtaa päälle ja kaikki pyöri vaan pelaamisessa. En osaa jotenkin kuvitella itteeni enään kiertämään kauppojen tms pelikoneita tai että seisoisin monta tuntia pelaamassa. En muista enää sitä ahdistusta ja tuskanhien nousua, pulssin kiihtymistä ja paniikkia siitä et kaikki rahat on kohta loppu - kun oon pelannu ne.
Mut mua vähän epäilyttää et voinko mä muka niin nopeesti vaan päästä eroon siitä peliriippuvuudesta? Huijaanko mä vaan itteeni uskomaan et mä oon ihan kunnossa nyt? Vieläkin oon tositosi tarkka etten pelaa suuria summia (jos edes pelaan, sitä tapahtuu tosi harvoin), koska sen mä muistan miten helposti se sit vie mukanaan, enkä todellakaan haluu palata entiseen ikinä. Ja nykyään käyn kahvillakin vaan paikoissa missä ei voi pelata, seki oli ihan hullua et valitsi kahvipaikan sillä perusteella et pääsee pelaamaan se on ollu ihan sekopäistä se käytös sillon. Nykyään en vietä vapaa aikaa yksin vaan nään aina perhettä tai ystäviä, kun ennen halusin nimenomaan mennä jokapuolelle yksin et sain rauhassa pelata. Toivon todella et en koskaan palaa siihen entiseen, koska nyt elämästä pystyy jopa nauttimaan, elämä on kivaa!
Tsemppiä kaikille, ei ne retkahdukset tarkota et on epäonnistunut, sit pitää vaan antaa ittelleen anteeks ja jatkaa eteenpäin.
