Olimme kesän ulkomailla ja perheemme on nyt palaamassa Suomeen. Kotona odottavat tavarat laatikkoihin pakattuna uuden elämän aloittamista.
Viimeisen 10 vuoden aikana juomiseni on hiljalleen lisäntynyt. Tänä aikana olen saanut aviomiehen, kaksi tytärtä ja hyvät suhteet uusiin sukulaisiin. Täällä työmatkalla sen tajusin: en jaksa enää juomista. En hallitse sitä. Haluan ymmärtää miksi olen turvautunut niin vahvasti alkoholiin vaikka kaikki osat elämässäni ovat kunnossa.
Vessa jonka lattialla oksensin krapulassa on nyt remontin yhteydessä täydellisesti uusittu. Miehen kanssa päätettiin ettei kotiin enää tuoda alkoholia. Se ei sovi minulle.
Ymmärrän avun tarpeesi ja voin suositella vain ja ainoastaan seutusi A-klinikkaa (siellä olevaa lääkäriä ja hoitajia, kaikki kertomasi on täysin luottamuksellista) tai yksityistä psykiatrista erikoislääkäriä jolla on myös kokemusta näistä päihdeasioista ja mistä mikäkin kenenkin yksilön kohdalla johtuu aina hallitsemattomasta käytöksestä vaikka minkälaisiin kummallisuuksiin.
Jos harkitset AA-ryhmiä niin lue täältä plinkistä ketju nimeltä “kolikon toinen puoli” (varsinkin kun olet naisihminen) mutta muista myös, että siitäkin touhusta moni on avun löytänyt.
Sinulla on hyvät lähtökohdat. Tuo että olette miehesi kanssa yhdessä sopineet alkoholittomasta kodista osoittaa että sinulla on vahva tuki jo kotona.
Päihdeongelma joka on pitkän ajan kuluessa kehittynyt, ei välttämättä ole kertaheitolla pois pyyhkäisty, ajatustenkulku aivoissa on tottunut menemään vakiintunutta reittiään -ja kun siihen on kuulunut myös alkoholi, niin se sitten on mukana siihen uraan hioutunut.
Onneksi ajattelumallejaan ja toimintakuvioitaan, mielleyhtymäpolkuja ja rutiineja, asennoitumista ja tottumuksiaan voi muuttaa. Uudet urat vahvistuvat toiston myötä, ihan kuten ne entisetkin aikoinaan.
Usein on hyväksi saada elämänmuutokseen ammattitaitoista , voimaannuttavaa keskustelua ja mahdollisuuksia esittää omaan mielialaan, käytännön tekoihin ym liittyviä kysymyksiä joita myös usein nousee esiin. Edellä jo mainittiin A-klinikat, joiden toiminta on suomessa erittäin ammattitaitoista ja asiakkaan tarpeet sekä tilanteen huomioivaa. A-klinikoilla on myös mahdollisuus neuvoa ja ohjata eteenpäin, jos sattuisit olemaan muunlaisen neuvonnan ja avun tarpeessa.
Erilaiset vertaistuki- ym yhdistykset ovat sitten taas nekin hyviä, jos alkaa tuntumaan siltä että elämään olisi saatava lisää mielekästä sisältöä. <Mielenkiintoa tosiaan kannattaa suunnata nyt päihteiden asemesta johonkin muuhun. Alkuvaiheessa voivat nimenomaan päihdeasioihin painottavat yhdistykset tietysti tuntua läheisiltä ja ajankohtaisilta. Pitemmän päälle ajatellen taas voi olla jopa parempi hankkia uusia sosiaalisia kuvioita ja toiminta/vaikuttamis/osallistumis/vapaaehtoistoiminta jne kuvioita yhteisöistä joissa ei alkoholinkäytöllä ja sen käsittelyllä ole aivan määräävää osuutta.
Tärkein asia on kuitenkin kunnoossa; olet tehnyt päätöksen. Siitä se lähtee, kunhan uskot itseesi ja voimavaroihisi.
Onpa tässä muutkin selvinneet ja elämäntavat muuttuneet ratkaisevasti.
Syyt alkoholistiseen juomiseen selviävät vähän kerrassaan, kun pääsee raittiina päivä kerrallaan liikaa hätäilemättä tutkimaan ja selvittämään elämäänsä ja suhteitaan muihin ihmisiiin. 10 vuoden juomisen voi lopettaa äkkiäkin, mutta niitä vuosia ei voi kätkeä olemattomiksi. Eivät ne kuitenkaan ole kokonaan hukkaan heitettyjä.
Kerrot tarvitsevasi apua. Se on rehellisellä tavalla nöyrä asenne sinua vahvemman, alkoholin, edessä. Sellainen tilanne minullakin oli liki parinkymmenen juomavuoden päätteeksi. Avun tarpeeni kerroin muutamalla sanalla AA-palaverissa.
Sain pyytämäni, ja nyt olen ollut pitkään raittiina päivän kerrallaan AA-tovereiden vertaistuen piirissä.
Muitakin tapoja avun saamiseksi on, niistä kertokoot ne, joilla on kokemusta tai muuta tietoa sellaisista.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Ongelman tunnustamisen jälkeen näyttää monella tulevan selittely- ja jäsentelyvaihe. Kyllä se minunkin houkuttelisi itseäni puollustella. "Enhän minä nyt niin paljon juonut, onhan minulla työ ja siisti koti, eihän se nyt niin suuri juttu kun muutkin olivat juhannuksena humalassa… "
Mutta tosiasia se vaan on. Ei tästä nyt pääse mihinkään. Puhuttiin aamulla anopin kanssa ohimennen aiheesta - tuli hyvä fiilis sanoa suoraan jollkulle ensimmäistä kertaa: “Minulta ei kohtuukäyttö onnistu”.
Näissä tunnelmissa. Kiitos kun vastasitte viestiini.
Eihän siinä alun selittelyvaiheessa mitään pahaa ole, jos se hieman “pehmentää laskua”, kunhan se ei ole raittiuspäätöksen siirtämistä eteenpäin. Parasta on kuitenkin päästä mahdollisimman nopeasti kiinni niihin oman juomisen realiteetteihin ja tunnustaa ainakin itselleen todellisuus. Muille juomisesta kertomisessa kannattaakin sitten käyttää harkintaa, ellei kyseessä ole perheenjäsen tai hoitava osapuoli. Ja kyllä täällä plinkissäkin aika suoraan puhutaan omista juomismääristä, mikä on minusta hyvä asia. Sitä kautta on helpompi asettaa se oma juominen ja alkoholiangelma oikeaan mittakaavaan.
Juu, eipä sitä kannata muiden virheitä toistaa perässä. Kuitenkin me kaikki vastaamme omasta elämästämme, ja jos joku on juhannuksena kännissä niin sepä on hänen ongelmansa. Nimenomaan ongelma. Ei alkoholia voi nauttia kohtuudella. Minusta tippakin on liikaa. Onhan kyseessä kuitenkin hermomyrkky.
Kaikkein parasta on pysytellä oman päätöksensä takana. Kun päätös on riittävän vahva, on helppo kieltäytyä alkoholista. Silloin kun sitä tarjotaan, voi reippaasti vain sanoa että “minä en juo”. Se tuntuu hyvältä. Minä en juo ainakaan. Olen lopettanut alkoholinkäytön ja sillä sipuli. Ihmetelkööt muut sitä, ei ole minun ongelmani. Minun ei myöskään tarvitse puolustella sitä sanomalla jotain typerää, kuten valehdella asiasta. Voin rehellisesti myöntää olevani alkoholisti ja että en pysty kohtuukäyttöön. Se selventää asiaa kaikille ja sitten se on kaikille selvää miksi en juo. Kyllä ne ihmiset sen ymmärtää. Jos ei halua niin suorasukainen olla niin voi sanoa vaikkapa että “en ole koskaan alkoholia käyttänyt, enkä käytä.”
Jos haluat lopettaa, vakuuta itsellesi että olet lopettanut juomisen. Sen päätöksen takana kun pysyt niin olet jo pitkällä. Olot ja morkkikset kyllä helpottavat sitten ajan kanssa, siihen ei oikein muita keinoja ole. En minäkään enää päivittäin juodu ajattelemaan mitä joskus silloin juovana aikana tapahtui ja miksi häpeän sitä vieläkin. Se oli silloin ja nyt on nyt. Enää minun ei tarvitse mokailla. Selvänä kun sitä ajattelee asioita järkevästi.
Koita olla vahvana. Kyllä asioilla on tapana järjestyä, vaikka ehkä juuri nyt ei siltä tunnukaan.
Kolme viikkoa Suomessa ja kolme kertaa on meinannut tulla repsahdus. Vaan enpä ole ollut kännissä. Kerran jo ostin mökkimatkalla Alepasta pienen kirsikkasiiderin (noku ihan pienen!) mutta sitten annoin sen pois sanoen: “Tämä ei nyt saa hiipiä takaisin osaksi meidän arkea”. Kyllä se hävetti. Iljetti itseni. Meinasin sortua. Hyi helvetti.
Mökillä käyminen on yleensä ollut kaatokännin paikka koska “kuuluuhan se asiaan”. Nyt ollaan siellä vierailtu kahdesti ja onkin yllättäen ollut helppo olla juomatta. Olen saanut enemmän aikaan puutarhassa, tullut hyvä mieli siitä.
Mies sanoi että kunnioitus on lisääntynyt koska en ole enää aamulla niin väsynyt. On se totta. Tuo keino että ajattelen itseni JO raittiina auttaa sivuuttamaan kaljahyllyn katsomatta. Mutta on se viinan himo kova jos se tulee.
Päivä kerrallaan - menetelmästä siirryn nyt “Viikko kerrallaan” -ajatteluun.
