Hei.
Koetan aloitella raittiutta kesäkuun 2015 alusta, mutta raittiussukset ovat lipsuneet vähän väliä. Nyt olisi motivaatiota ja pakko onnistua tällä kertaa. Viimeisin raittius alkoi 6.2.16
Mitään poppakonstia en osaa suositella. Historiikkisi kuulostaa kuitenkin sen verran tutulta, että tunnistin samankaltaisen käytösmallin itsestäni. Ambivalenttia heilumista täydellisen lopetuksen ja kohtuukäytöstä haaveilemisen välillä. Miten olisi, jos kokeilisit täysraittiutta toistaiseksi? Ilman mitään takarajoja, ilman paineita ja pelkoja epäonnistumisesta.
Toisessa ketjussa mainittiin juomalakko. Lievempi muoto selvästä täysraittiuden tavoitteesta. Mielestäni myös OK jos saat sillä korkin kiinni.
Mainitsen myös ketjun “Yksinkertaisia Niksejä”. Plärää, ehkä löydät siitäkin jotain joka auttaa saamaan raittiuden kulmasta kiinni. Otsikkoosi viitaten vastaan empimättä :KYLLÄ! Miksi odottaa kauemmin?
Tsemppiä.
Normaalimäärien juomisesta minulla ei ole juurikaan kokemusta, mutta kyllä sellaiseen juomisen aikana toisinaan pääsin. Raitistumiseen sen sijaan olen kuullut muutamia keinoja. Myllyhoito, Sosiaalisairaala, Rehappi ja Minnesota yms ovat onnistuneet neljän viikon kurssituksella saamaan osan potilaistaan myöntämään että heille ei alkoholi sovi. He ovat siksi luopuneet alkoholin käytöstä.
Itselleni raitistuminen onnistui sillä yksinkertaisella ihmekeinolla, että menin AA-palaveriin. Tänäänkin pari tuhatta alkoholistia kokoontuu paikallisiin ryhmiin vertaistuen merkeissä pysyäkseen raittiina. Samalla he tarjoavat vielä juomisestaan kärsivälle miehelle tai naiselle mahdollisuuden raittiiseen elämään.
Jos haluat, voit vapaasti käyttää tätä keinoa.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Olen pari kertaa käynyt aa:ssa. Sellainen keskustelu tuntuisi paremmalle. AA:ssa vaan kuunnellaan ja siinä se on. Ainakin niiden parin kerran perusteella. Lisäksi olen skeptikko ja se vaikeuttaa monen eri reitin kulkemista. Siinä yksi syys sille antabukselle, joka ei oikein tunnu toimivan minulla.
Miten a-killat?
Näin on. Palavereissa kuuntelemalla saa kuitenkin tietää, miten toiset ovat raitistuneet. Ajan mittaan palavereista on mahdollista löytää ihmisiä, joiden kanssa voi keskustella kahdestaan tai pienissä vapaamuotoisissa porukoissa.
A-kiltojen toimintaa en tunne, mutta oletan, että niissäkin raitistumisprosessissa kuuntelemisella on merkittävä osuus.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Mä olen Antabuksen lopettamisen jälkeen “nautiskellut” 240 annoksesta kuukauden sisällä, mitäköhän tuosta tulee jotain reilu 8 per päivä. Mukana on toki hajanaisia nollapäiviä, mutta niitäkin taitaa olla vain pari viikossa. Sitten mukana on perinteisiä 15-18 annoksen viikonloppupäiviä joiden jälkeen lopettaminen käy aina mielessä. Mutta katumus kestää just tasan niin kauan kuin krapulan perävalot näkyvät. Sen jälkeen ollaankiin taas valmiita aloittelemaan kohtuukäyttöä. Lopettaminen on aina paras vaihtoehto, mutta ihminen on tunne-eläin.
Harkinnassa on että josko itsetuhoiseen kierteeseen saisi jonkun lääkityksen, hypomaniaa vastaan lähinnä, ettei impulsiivisuus veisi niin helposti miestä. Jokaisella juopolla kun on jotain vikaa siellä pääkopassa, ja vaikka juomisen lopettaminen on ensiapua, niin voimiahan semmoisen kaapissa lymyävän retkahdus-mörön pelkääminen vie. Olisi vaan lääke joka oikaisisi polun suoraan Alkon ohi. Mulla toi Antabus toimii onneksi vielä ihan ookoo, vaikkei se enää silleen pelotakkaan. Ainahan voi ottaa pari ja naureskella punaiselle naamalle. Mutta sitten jos ottaa vähänkään enempi, niin loppuu hupi ja alkaa matka kummitusjunalla suoraan helvettiin…
Antabuksessa on puolensa, ja ikävää jos se ei ketjun aloittajalla toimi kovinkaan hyvin. Benzoilla saa onneksi katkaistua putken aika mukavasti, mutta sitten taas huonona puolena se päästää krapulasta kuin koira veräjästä. Mä olen joutunut turvautumaan perinteiseen loiventeluun, mikä on aina riskialtista, koska kun sitä joka päivä ottaa muutaman loiventavan, niin aivot tottuvat siihen että alkoholia on aina jonkin verran läsnä, ja siitä onkin vaikeampi päästä kokonaan eroon.
Noista A(A) -ryhmistä sen verran että kyllä Päihdelinkki pesee kaikki! Täällä voi vuodattaa kaikki rumat yksityiskohdat sielunelämästään juurta jaksaen, ja se jos mikä on terapeuttista… Ehkä se sosiaalinen ulottuvuus, nöyryys ja häpeä mikä tulee kasvotusten ilmoille on sekin terapeuttista, mutta ainakin itse tykkään vaan kirjoitella, nöyrtymättä ja häpeämättä! Tyypillistä hypomaniaa: Fuck the world, minähän pärjään, ihan yksin, perskeles, kaikkia kummituksia vastaan! Eli jos sen lääkityksen saisi kohdalleen, niin mustakin saattaisi tulla hiljainen, nöyrä ja raitis… 
Ihan selvennyksenä kysyn, että siis oletko käyttänyt Antabusta ennen - vai rajoittuuko kokemus tuohon yhtenä iltana otettuun hurjaan kolmeen tablettiin? Antabushan ei käsittääkseni ala heti toimia, vaan vaatii pidemmän ajan kuin yhden päivän. Antabus ei myöskään estä kätesi liikettä, joten jos kaadat alkoholia kurkkuun, ei se ole lääkkeen huonommuutta. En lähtis kyllä tomivuutta yhden kerran jälkeen arvioimaan - jos siis et ole kuin tuona yhtenä kertana Antabusta ottanut.
Vertaistukeen sen enempää puuttumatta pari irtonaista ajatusta. Mullekin Plinkki riittää täysin pitämään oman reittini mielessä. Ei mulla tosin ole mitään vaikeuksia nokikkainkaan seisoa sanojeni ja tekojeni takana. Tässä oikeastaan johdatus siihen, mitä ylläolevasta tuli mieleeni.
Kuka sanoo, että minun tulisi olla hiljainen ja nöyrä kun selkärankani pitämällä olen vallan mainiosti pysynyt raittiina? Mottona “mieluummin ehkä ylimieliseltä vaikuttava kusipää kuin surkea juoppo”! :mrgreen: 
Narkkitehti kirjoitti
Googlasin tähän erään määritelmän nöyryydestä, muitakin määritelmiä on, kuten vertaistukipiireissä “oppimiskykyä ja totuudelle avointa mieltä”.
Nöyryys — Nöyryyden hyve — Hyvejohtajuus.fi
hyvejohtajuus.fi/hyveet/noyryys/
Nöyryys (humilitas) on totuudelle avoin mieli, totuudessa elämisen tottumus. Totuus: ei enempää eikä vähempää.
Uskon vahvasti kasvotusten käytyyn itsetutkistelun johtopäätösten purkamiseen joko ammattilaisen ohjauksessa tai vertaistuen merkeissä, kun kumpikin avautuu mieltä painavista asioista rehellisesti. Täällä tai ryhmissäkään en ole vuodattanut elämäni rumimpia asioita. Enkä täällä ole lukenut kovin paljon muidenkaan kirjoittaneen sellaisia.
Lääkityksestä en paljon tiedä, mutta alkoholismiin sellaista ei tietääkseni ole vielä keksitty. Moniin mielen ja tunne-elämän alueen ongelmiin tai sairauksiin on nykyisin hyviä lääkkeitä ja oikein käytettyinä niistä on suuri apu.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Omalla kohdallani asia on selvä.
Maailma ja elämä -jos kohta moni muukin taho- on ajoittain nöyryyttänyt minuakin.
Ja oikein aikalailla nöyräksi, monessa suhteessa. Joskus oli itsetunto kokonaankin kateissa.
Mutta, aikansa kutakin, ja onneksi se nöyryys ei elinikäistä ollut.
Selvästä päästä on varmasti oma apunsa, kun omat asiat ovat paremmin hallinnassa, ei tule niin usein nöyryyttäviä tilanteitakaan.
Ja noin asioita taaksepäin katsoen, vähän kauempaa, voin ihan puhtaalla omallatunnolla sanoa että kyllä näin on parempi ja mukavampi olla ja elellä kuin siinä välillä itseäkin hävettävässä nöyryydessä. Oli siinä välillä tippakin silmässä kun uskoin ettei minusta tästä nousemaan ole.
Mutta, niin muuttuu maailma. Jopa enemmän kuin uskoisi.
Käytin antabusta ensin kokonaisen purkin. Olin ottamatta kaksi viikkoa ja aloitin uudelleen. Sitten, kun se ei tuntunut vaikuttavan, niin otin kolme kerralla ja sain vain punaisen naaman juopotellessa.
Kiitosket kokemuksista. Luin ne vasta nyt, kun en aiemmin päässyt lukemaan vastauksia. Toissapäivänä sain lääkkeet ja niiden avulla nyt lopulta kunnossa ja pääsin lukemaan asialliset vastauksenne.
JA uskokaa tai älkää, Nyt ei tee mieli juoda.
Hyvä, sydärikö, nähdä Sinut täällä puolella. Pidän peukkuja sulle ja toivotan voimia! 
Ei vielä, mutta päivät vierii ja sitten tekee taas kohta mieli… 
Totta, arvon Narkkitehti, mutta se ei silti tarkoita, että pitäisi juoda 
. Btw. Jää vaan säkin tänne Lopettajien puolelle. Mä ainakin toivon, että säkin pääset tosta juomisesta. Vaikka juotattaiskin.
Ei tämä ole helppoa. Kaiken lisäksi tuntee itsensä heikoksi, kun täällä avautuu. Jonnekin kai tätä morkkista on jaettava, sillä jaettu morkkis on moninkertainen morkkis 
No huumoria… Toivottavasti se on toisinpäin, että jaetttu morkkis on vähemmän morkkista.
Ei oo kyllä.
Mähän tein niin, että vaan pakotin itteni raportoimaan joka hemmetin juomiskerran tänne, vaikka olis kuinka hävettänyt ja v.tuttanut. Mulla se häpeä ja pettymys ja se tieto, että kaikki täällä tietää, kasvatti lopulta myös omaa sisäistä kontrolliani. Jopa niin, että jos olin jo lipeämässä juomaan, ajattelin sitä, että täällä “pitää” kertoa ja sitä miltä se vaikuttaa itseni ulkoapäin katsottuna: isommalta ongelmalta kuin aluks itselleni myönsin. Sit sekin helpotti juomatta olemista jossain kohdin.
En ala nyt kaikkea raportoida.
Nyt aamulla huomasin krapulan/vieroitusoireiden poistuneen noin neljässä päivässä ja nyt se taistelu siis vasta alkaakin, kun olo ei enää muistuta olemassaolollaan.
Jääkaapissa 12 tölkkiä. Antaisko ne jollekin kaverille, niin eivät siellä kiusaa?
Anna pois vaan, turha kiusata itseäsi.
Ja siis en mäkään mitään menneitä juomiskertoja raportoinut. Vaan ne lopettamispäätöksen jälkeiset takapakit. Kaikilla toki kuitenkin omat kikat, mitkä tepsii ja mitä ees tarvitsee.
Tsemppiä sulle, yritä ottaa iisisti .
Huomenta Sydärikö. Komppaan Lintuannaa tölkkien suhteen. Lisäksi siinä, että jokaisella on omat kikkansa raitistumiseen. Mulla tosin menee täydellisesti oman horisonttini yli, miten nuo tölkit auttavat sinua lopettamisessa?
Jos siis haluat lopettaa. Loiventamisvaraston vielä tajuan, mutta tee itsellesi ensin selväksi, haluatko juomataukoa tai tällä kertaa täysraittiutta. Näillä kahdella on huomattava ero.
Pari heittoa tuohon jaettuun morkkikseen. On erittäin hyvä, että jaat täällä tuntemuksiasi ja askeleitasi rehellisesti. Jokainen kirjoittajista on käynyt ainakin osittain samankaltaisen kiirastulen läpi ja tietää mistä kirjoitat. Ongelmapainoisella foorumilla sinun ei tarvitse hävetä tai selitellä mitään - olkoot virtuaalinen tai elävä ryhmä. Saat vastauksia. Eri asia sitten, voiko kukaan jakaa morkkiksiasi. Minä henkilökohtaisesti en voi - enkä haluakaan.
Mulle omat töppäilyni riittivät täysin, ja tässä suhteessa sinun on hyvä pitää mielessä, että muunnettu sanonta jaetuista iloista ja suruista ei välttämättä pidä raitistelulajissa paikkaansa.
Tilittämällä vaikeita asioitaan rasitat myös vastapuolta. Mulla oli tällanen rajakokemus kun vuosi sitten erehdyin sparraamaan oikeastaan vain puolituttua henkilöä lasten huostaanottoon liittyvässä ongelmarytäkässä. Tuli fiilis, että jaetut murheet enemminkin tuplaantuivat eivätkä puolittuneet. Olin ongelmamagneetti ja otin hänen asiansa liikaa omakseni. Ei ikinä enää! Varsinkaan kun teema oli kokemusalueeni ulkopuolelta.
OK, pikku purkaukseni johdatuksena siihen, että alkoholiongelmasta kannattaa tiedottaa vain niistä jotain ymmärtäville tai niille joiden kanssa sinulla on väkisinkin tekemistä. Olen linjalla “vähemmän on enemmän”. Ja samanaikaisesti voisin potkaista itseäni persuksiin kun en itsekään aina tajua pitää mölyjä mahassani. 
Tsemppiä ja pysy pls. linjoilla.