Hei!
Ensalkuun pitää sanoa, että täällä on todella koskettavia kertomuksia ja helpottava huomata, että ei ole yksin tässä maailmassa näiden ongelmien kanssa. Älkää ymmärtäkö väärin, enhän minä tahdo, että kenelläkään olisi peliongelmaa.
Oma tarinakin on alkanut (ilmeisen suomalaisesti) ray:n automaateista. Niitä pelasin jo pikkupoikana, kun äiti antoi painaa nappeja ja iloitsin lapsen innolla nelosista jne. Huomasin jo silloin, että äitini tuli usein ärtyneeksi tappioista.
Kun aloin saamaan omaa rahaa ne menivät huomaamatta uhkapeleihin, urheiluveikkauksiin tai automaatteihin. Seuraavaksi tuli tyttöystävä, joka ei sietänyt ollenkaan pelaamista ja sen vuoksi pelaaminen jäi pariksi vuodeksi lähes kokonaan. Jälkeenpäin ajatellen se oli ainoaa aikaa elämässäni, jolloin pystyin kulkemaan peliautomaatin ohitse noteeraamatta sitä.
Myöhemmin tyttöystävän kanssa meni poikki, ja vähitellen alkoi nettipokeri ja nettikasinot kiinnostamaan. Aluksi meni suht. hallitusti max. 60 viikossa peleihin. Silloin vielä olin aivan innoissani jos sain muutettua 40 euroa 80 euroksi. Ajan myötä kertapanokset suurenivat ja pelisessiot pitenivät ja otin aina vain suurempia riskejä. Pari kertaa voitin suuresti ja kävin niillä rahoilla esim. matkalla ja shoppailin, mutta aina palasin kasinolle. Unissa alkoi pyörimään pelitilin saldot, pokerikortit ja rulettipyödät. Siinä samassa pelit ovat alkaneet haittaamaan koulunkäyntiä ja kaverisuhteita. Monta kertaa on opintotuki palanut jo ensimmäisellä viikolla ja loppukuu on turvauduttu valehteluun ja joskus jopa toisten nurkissa syömiseen.
Jotenkin myös rahanarvon taju on kadonnut täysin. En ole valmis ostamaan kympin elokuvalippua tai kolmenkympin paitaa, mutta olen valmis uhkapelaamaan ne.
Nyt olen tullut sellaiseen tilanteeseen, että taas kaikki on mennyt ja jotenkin on myös helpottunut olo. Nyt yritän toista kertaa todella vakavasti lopettaa pelaamisen. Aion myös ensimmäistä kertaa myöntää muutamalle parhaalle ystävälleni ja vanhemmilleni ongelmani.
Pelottaa varsinkin kertoa vanhemmilleni, sillä olen kerryttänyt 13000 tuhatta euroa opintolainaa, joista ehkäpä 2/3 on mennyt uhkapeleihin. Nyt tahdon vain valmistua, päästä töihin ja alkaa maksamaan pois vanhoja syntejäni. En tahdo joutua tilanteeseen, jossa sama toiminta jatkuu, mutta vain suuremmilla tuloilla. Minua pelottaa myös todella paljon tämänhetkinen työtilanne ja mahdollisuus, että en pääsisi töihin ja vanhat pelivelkani romahtaisivat päälle.
Kuitenkaan en voi syyttää ketään muuta kuin itseäni ja yritän pitää pään pystyssä.
Toivotan kaikille hyvää joulua ja pelaamattomia päiviä!