Mulla on ahdistusta ja usein käytän alkoholia sen lieventämiseen, liian usein mielestäni. Olin juomatta pitkän aikaa, mutta kesä tuli ja urheiluharrastus meni katki, koska loukkaannuin. Nyt kärsin siitä, koska alotin silloin taas juomaan. EN juo mitenkään kuin hullu. Olen yliopistossa ja opiskelen toisessa koulussa toiseen ammattiin ja olen töissä ja urheilen. MUTTA, minun alkoholinkäyttöni, vaikka on pientä ehkä teidän mielestä, on minulle iso ongelma. Juon noin 24 kaljaa viikossa kahdella kertaa. Jee jee, teitä naurattaa, koska teillä on isompia ongelmia. Minulla oli iso huumeongelma aikoja sitten ja siitä pääsin eroon iha omin keinoin, mutta minusta tuntuu, että tämä tissuttelu on vain korvannut sen. Olen jo iso mies ja terve ja hyvä kuntoinen, mutta silti olen huolissani. EN ole lihava tai mitään tälläistä juomisen takia.
Minä haluan apua! Luulin jo, kun olin melkein vuoden juomatta, koska treenasin kisoihin, että tämä oli tässä, mutta se treenaus vain korvasi minun riippuvaisuuteni päihteisiin. Joten sellasta. Älkää tulko mulle selittää kuinka tämä on pientä, tiedän, että en enää vedä amfetamiinia ympäri vuorokauden, mutta en halua vetää näin paljoa alkoholia, enkä etenkää tykkää siitä, että jos päätän , että olen juomatta seuraavat kaksi viikkoa, niin juon ainakin 6 olutta sinä aikana, koska se ei ylitä riskikäytön rajaa.
Terve teille kaikille ja kiva tutustua! Auttakaa miestä hädässä!
Onnittelut heti alkuun että olet päässyt piristä eroon! Onnittelut myös siitä että elämäsi kuuluu olevan muuten raameissaan.
Itselläni on alkoholin käyttö pysynyt useamman kuukauden melko maltillisena.
Oletko harkinnut hankkia jotain mielialalääkettä? Ja jonkinlainen suunnitelmahan sun pitää alkoholista tehdä! On se sitten päivä kerrallaan, viikko kerrallaan, kuukausi kerrallaan…
moi! ja tervetuloa seuraan.
ei täällä kukaan arvostele määriä, tuntuvat ne “pieniltä” tai suurilta. samassa veneessä ollaan eli jokainen pyrkii kontrolloimaan/vähentämään juomistaan itselleen sopivalla ja parhaimmaksi katsomalla tavalla.
joku kokee ongelmaksi päivittäisjuomisen joku toinen että kerta viikossakin on liikaa.
pienetkin edistykset omissa henkilökohtaisissa päämäärissä on tärkeää!!
juu, Juhanikarin ajatus siitä että oletko koskaan kokeillut ahdistukseesi lääkitystä juolahti itsellenikin mieleen.
sekin on toki tavattoman yksilöllistä että haluaako edes kokeilla.
tsemppiä päivääsi!
Tervetuloa mukaan
Mä kans pelkäsin aluksi, että onko mun ongelma tarpeeksi iso ongelma…mutta on se jos viina hallitsee ajatuksenjuoksua ja kalenterinkäyttöä.
Minä tosiaan uus täällä. 12 tipatonta päivää takana. Ensin mulla oli vaan epämääränen tavoite vähnetää, mutta muitten suosituksesta olen asettanut tarkempia rajoja itelleni. Tein suunnitelman vähentämiselle vaikka ennen se on ollut suunnitelma juomiselle.
Tiiän tasan mitkä fiilikset sulla. Kesällä join aika maltilla ja oli yli kuukaudenki selvä kausi. Oon nyt huomannu kuin paljon juon ja kauhistuttaa. Liikunta antaa euforiaa ja aina kun oon siinä aktiivinen niin kalja melkein jäi. Nyt pitkäkestoinen ahdistus päällä, yksin 24/7 ja muut siihen päälle. Tsemppiä paljon! Ja vinkki: Meitillä syöminen auttaa lopettamisessa. Esim juot 6 ja syöt niin ei mee enää alas ja eihän ees nouse nuppiin.
Moikka Jouniii! Luin sinun viestisi, jossa kerroit olevasi urheilija, opiskeija ja työssä. Puuhaa siis riittää. Ja olet huomannut olevasi riippuvainen, ensin amfetamiiniin sitten alkoholiin. Tämä sinun tarinasi on kopio minun tarinastani. Joten lyhyesti omani.
Olin itse aikoinaan yliopistossa ja valmistuin aikataulussa. Olen päättäväinen luonne kuten sinäkin - olethan päässyt amfetamiinista eroon. Yliopistoaikana pääasiallinen riippuvuuteni oli kahvi. Join sitä pitääkseni itseni hereillä lukiessani öisin tentteihin, mutta riippuvuus mikä riippuvuus. Antoi hyvät “fiilikset” liiallinen kofeiini. Sitten kun join alkoholia, join aina liikaa. Siis en koskaan yhtä pulloa vaan aina meni 12-pack ja enemmän kunnes yleensä sammuin. Eli kahvi oli vaihtunut alkoholiin. Samalla myös urheilin, mikä sekin oli vain sitä, että sain siitä hyvät “fiilikset” endorfiinien muodossa ja lisäksi olin antanut itselleni luvan juoda “muutaman” oluen treenien jälkeen. No, homma pysyi opiskellessa vielä joten kuten hanskassa, koska aikaa ei ollut päätoimiseen juomiseen.
Mutta sitten tuli työelämä ja alkoi jäädä vapaa-aikaa. Mitäs sitä riippuvainen tekee vapaa-aikanaan turruttaakseen ahdistustaan? No ottaa “vain” yhden. Joopa joo. Eli olin riippuvainen 18 vuotta alkoholiin siten, että se haittasi, varjosti ja vaikeutti elämääni merkittävästi. Minulla oli aina hyvä syy ottaa olkoon kyseessä juhannus, joulu, syntymäpäivä, uusivuosi tms. Tai sitten koska päiväni töissä oli mennyt huonosti oli hyvä syy ottaa “ketutukseen”. Mutta aikaa myöten määrät lisääntyivät, koska nousuhumala ei tuntunut enää missään. Ja alkoi tulla loukkaantumisia, vahinkoja, joista kärsin tänäkin päivänä. Riippuvuus meinasi viedä hengen, mutta onnekseni pääsin kolmannella yrittämällä eroon. Olen ollut tätä kirjoittaessani 2,5 vuotta kuivilla. Eläköön elämä!
Ratkaisevaa oli sen havaitseminen, että olen alkoholisti ja sairas. Sitten vain piti etsiä lääkkeet sairauteen. Omalla kohdalla linja on nolla. Ei tippaakaan ikinä. Nyt kun fyysinen riippuvuus ei enää häiritse, on helppoa olla, koska kroppa ei vaadi alkoholia. Ensimmäinen puoli vuotta oli hankala, koska vanhoista tavoista piti päästä eroon. Minun piti myös opetella uusi tapa ajatella. En saa palkita itseäni hyvistä suorituksista alkoholilla. En myöskään saa jättää käsittelemättä ongelmiani ja hukuttaa niitä alkoholiin. Ei ne katoa minnekään. Ne jäävät möykyksi sydämeen. Se aiheuttaa ahdistuksen.
Avain on siis sen havaitseminen, että on sairas. Ja että sairaus on hoitamattomana fataali. Mutta sen kanssa pystyy elämään aivan kuten nuorena poikana, kun ei ollut kuullutkaan alkoholista. Mutta työtä se vaatii. Ja tietoa. Joku löytää avun AA:sta, mutta se ei ollut minun juttu. Kannattaa etsiä tietoa alkoholismista (kirjastoon!). Minulle se oli ratkaisevaa, koska tiesin, mistä on kysymys. Ei myöskään kannata luovuttaa vaikka tulee vastoinkäymisiä. Itse repsahdin juomaan kaksi kertaa. Mutta nousin ylös ja päätin, etten anna vastoinkäymisten lannistaa. Kysymys on myös hengellisestä uudistumisesta. Mutta se täytyy jokaisen löytää itse omalla tavallaan.
Kiitoksia kaikille vastaajille! Oli kiva lukea tekstejänne!
Joo, kyllä se taitaa olla nyt parasta itselleni, että pidän tipattoman kauden. Oon huomannu, että mun tapa käsitellä ja ahdistusta on muuttunut enemmän alkoholin kittaukseksi. Urheilu tuppaa jäämää takataustalle, ja kaikki muutkin tavat tavat käsitellä stressiä ja ahdistusta. On tämä kyllä yhtä helvettiä mulle itselleni, ja mä satun tykkäämään itestäni tosi paljon, niin on kyllä jo aika olla mies ja ottaa homma haltuun. Mulla on vielä käyttämättä oljenkorsi nimeltään A-klinikka, mutta jostain syystä en mielellään sitä käyttäis, kaippa sitä haluaa yksin tämän selvittää.
Pitää ottaa vain päivä kerrallaan ja tulla tänne purkamaan alkolinkiusausta.
Tuli perjantaina vedettyä sellaiset kännit, että huh. En haluaisi pahimmallekkaan vihamiehelleni sellaista olotilaa, minkä aiheutin itselleni. Miksi siis haluan sitä itselleni, koska nautin omasta seurastani? Miksi stressin iskiessä mieluummin vedän alkoholilla päätä pehmempään kuntoon ja seuraavana päivänä kärsin kaksinverroin? Eihän tossa ole mitää järkeä. Mun pitää ottaa käyttöön sellaiset stressin ja ahdistuksen lievitystekniikat, joilla saavutan pysyvää tulosta. Tämä alkoholin kanssa läträys on toiminut hyvänä ahdistuksen ja stressin lievitystekniikkana joskus, mutta ei enää valitettavasti. Kyseessä ei ole kuin yksi mielihimo muitten joukossa. Ja mitä me teemme turhille himoille? - tukahdutamme ne järjellä. Niin on tehty jo tuhansia vuosia, ja se toimii edelleen. Pitää vain luottaa siihen järjen ääneen. Ja tällä kertaa aion palvoa järkeni ääntä.
Kiitoksia vielä vastauksistanne! Teki hyvää lukea ne!
Mainitsit tuossa aloitusviestissä, että määräsi saattavat tuntua muista pieniltä. Niin on turha ajatella, koska riippuvuus saattaa olla fyysisen lisäksi psyykkinen. Vanhat tavat istuvat sitkeässä, eikä elintapoja ole helppo muuttaa!
Olen itse 42-vuotias nainen, jonka viikkokulutusmäärä on suurimmillaan noin 14 annosta, normaalisti ehkä 10. Ei kuulosta paljolta, mutta koen olevani riippuvainen. Käytän alkoholia, kuten niin kovin moni muukin, stressin lievittämiseen ja rentoutumiseen. En ole löytänyt sille korvaajaa.
Riippuvuus tuntuu sillä tavalla elämässäni, että ajattelen alkoholia suhteettoman paljon. Jos tiedän, että sitä on luvassa, niin piristyn heti. Olen myös huomannut, että kykyni iloita tilanteista ilman alkoholia on heikentynyt. Jos minulla olisi tiedossa alkoholia, enkä sitten saakkaan sitä, harmistun kohtuuttomasti.
Sain menneenä viikonloppuna viikon antibioottikuurin yhteen tulehdukseen. Sen aikana ei voi juoda, koska kyseinen antibiootti+ alkoholi aiheuttaa antabusreaktion. Kun lääräri mainitsi tästä, menin ihan sanattomaksi. Viikko pilalla! Sitten alkoi suututtaa, voiko asia hallita elämääni niin paljon. Nyt yritän löytää jotain rutiineja, joilla löytää hyvä mieli ja rentouminen - ilman alkoholia. Jos keksit, niin kerro (ei kuitenkaan amfetamiinia . Ja tsemppiä taisteluun
Nyt keksin hyvän keinon olla juomatta. On ainakin itelleni toiminut jo viikon päivät! Kannattaa pyörälenkillä kaatua ja katkoa kylkiluu. Tuntuu nääs toimivan…
. Ja tsemppiä taisteluun 