Työnohjaajani kielsi minua kertomasta alkoholismista töissä. Sanoi sitä käytettävän minua vastaan. Ajattelin itse, että kertominen tukisi raittiutta.
Ja pitääkö menneet vuodet käsitellä juurta jaksain, jotta oppisi jotain, vai pitääkö vain porskuttaa eteen päin?
Haluaisin kirjoittaa pitempään, en jaksa kännyllä.
Muutama viikko melkein alkotta. Kahtena päivänä juonut.
Hyviä kysymyksiä.
Alkoholiriippuvuus on sellainen sairaus, että jossain kohtaa se töissäkin tulee esiin jos jatkaa juomista. Siihen en usko, että omasta riippuvuudestaan kaikille kertomalla raitistumisen onnistumisprosentti nousee yhtään.
Sitten jos korkin saa kiinni, voi miettiä, mitä haluaa muille kertoa. Tärkeintä on, että valehtelu loppuu samalla kuin juominenkin.
Jos menneissä on jotain niin ikäviä tunteita herättäviä juttuja, että niiden kohtaaminen tuntuu hankalalta, pitää ne hoitaa. Ainakin niin, että on kykenevä kohtaamaan ja sietämään ihan kaikki tunteet selvinpäin.
Jos alkoholismista pääsee eroon, niin olen vähän samoilla linjoilla. Miksi sitä pitäisi kaikille kailottaa, fakta on se, ettei useimpia edes kiinnosta muiden asiat pätkän vertaa.
Jos syntyy sellaisia luottamuksellisia suhteita, niin voihan sitä jossain sivulauseessa mainita, että joskus tuli juotua paljon ja nyt on oltu vuosia raittiina.
Toi menneiden kaivelu jakaa mielipiteitä. Olen niistä itse vähän sillä linjalla, ettei siellä menneisyydessä enää mitään tapahdu, kannattaa keskittyä siihen mitä on edessä.
Ei tietenkään niihin samoihin sudenkuoppiin kannata astua, sen verran pitää menneestä viisastua.
Alkoholin suhteen pitää olla itselle rehellinen, jos juominen ei ole ollut hallinnassa, niin ei se ole sitä tulevaisuudessakaan, jos mielessä on kohtuukäyttö, joka sekin on sellainen veteen piirretty viiva.
Moi
Itse olen kertoinut niille, jotka oikeasti haluavat ja voivat tukea.
Sen lisäksi kyllä keskustelisin ja pyytäisin anteeksi niiltä joita kohtelit itse huonosti.
Jotkut valitsevat täysin avoimen tien.
Tärkeintä on että lopetit ja pysyt juomatta.
T. Puuhapete
Hei unssi, sinullahan oli toinen keskustelu ketju, eli nyt menee paremmin? Aikanaan minulle on sanottu, että se mitä sanot, et saa koskaan takaisin. Noh, en usko että sanomani vainoaa minua, mutta riippuu varmaan tosi paljon paikkakunnasta, joissain paikoissa kuumotellaan turhaan ja joissain on todella pienet piirit.
Menneisyyden reflektointi ja jälkiviisastelu on varmaan luonteesta kiinni; toiset menee psykodynaamiseen terapiaan joka käsittääkseni suuntaa menneeseen ja toiset ratkaisu ja voimavara keskeiseen jotka suuntaavat eteenpäin. Itse olen kova menneissä velloja, mutta toisilla on suunta eteenpäin 
Eikös se kaikessa että jokainen tyylillään. Jos menneitä ei pyöri mielessä niin sitten ei varmaan niistä sen enempää, jos pyörii mielessä voi olla hyvä miettiä miten voisin tehdä nämä asiat toisin. Se että menettää toimintakykynsä menneiden takia, ei kannata, mutta silloin on jo varmaan isomman avun tarve.