Oma lanka meille pirihörhöille. Ainakin itselläni ovat himot heränneet aurinkoisten päivien myötä, ja jos vanhat ennusmerkit pitävät kutinsa, ne vaan kovenevat kesää kohden mentäessä. Asiaa ei ainakaan auta se, että yksityiselämässä on ollut kovastikin vastatuulta viime aikoina.
Tänne saa ja pitää jakaa tuntojaan ja kokemuksiaan liittyen myrkkyyn, joka amfetamiininakin tunnetaan.
Mä heräsin suht hyvissä fiiliksissä, sain hoidettu asioita. Aamupäivä meni hyvin, sitten alkoi himot. Tänään himotus on ollut kauhea, todella helvetin voimakas. Niin että se melkein haluaa ottaa otteen musta. Soitin kuitenkin… aviomiehelle, katotaan illalla yhdessä sarjoja. Pystyin olemaan ottamatta yhteyttä piriverkostoon. Ostin olutta. Ihan sama jos juonkin 4 olutta, en tule känniin, nyt tiedän jo tässä vaiheessa päivää että pärjäsin taas yhden päivän ilman piriä.
Mutta tämä oli helvetin vaikea päivä, piirtäminen on pelkkää paskaa - en pysty keskittymään yhteen piirrokseen, vaan alotan jatkuvasti uusia eikä mikään tunnu siltä, että jaksaisin tehdä sitä hetkeä pidempään. Päätin lopettaa sen piirtämisen. En pysty nauttimaan enkä keskittymään moneenkaan asiaan vielä.
Ei vittu tää ketjun aloitus oli hyvä asia, koska kun tuolla kuivitteluissa kirjottelin pirikokemuksistani jne. niin himot alkoi sen jälkeen nousta lisää. Hyvä idea tämä - tukiverkosto meille piripäille. Huomenna on uusi päivä, henkistä taistoa, mut ainakin mies on vapaalla ja kun ollaan yhdessä niin ei mulla pyöri jatkuvasti aineet mielessä.
Selvisithän säkin tän päivän ilman?
Minä ainakin selvisin tänään ilman. Mutta, sehän tässä ikävää onkin, huominen on aina mysteeri. Aktiivisen vetämisen lopettanut kuitenkin jo syksyllä 2014, eivätkä himot ja ajoittainen kuivanarkkaaminen mihinkään ole kadonneet. Kai se kerran nisti, aina nisti-fraasi ainakin kohdallani pitää paikkansa. Melko masentavaa 
Tuohan on Luc sinällään hyvä juttu, että se kama ei ole kietoutunut jokapäiväisen elämän ympärille, että se vaatii aina yhteydenoton. Itse kun en oikein pysty välttelemään, koska käyttäjiä ja liikuttajia on sen verran läheisissä ihmisissä, sukulaisissakin. Olenkin tässä miettinyt vakavissaan paikkakunnan vaihtoa, kun avioero taitaa nyt kohdallani toteutua.
En tiedä, olenko mikään piripää sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta olen huomannut saman itsessäni viimepäivinä. Siis että kun kevät tulee ja olo paskentuu, niin kaipaa jotain sitä piristämään (hehheh kun on osuva sana).
Oli muuten helvetin paska idea, kun eksyin lukemaan jotain piriblogia, kun joku oli sen faceen linkannut. Arvatkaa alkoiko mua himottaa? Muutenkin, en tiedä mitä mieltä te olette, mutta mä en ymmärrä sitä nostalgisointia julkisesti. Ymmärrän, että joku haluaa kertoa “varoitukseksi” tarinansa, ja totta kai siihen kuuluu realistisestikin se, että on rakastanut sitä ainetta, mutta että pitää mennä niin yksityiskohtiin ja hehkuttaa miten vitun ihana aine se oli. Toki jokainen on oikeutettu kirjoittamaan mitä lystää, mutta JOS tituleeraa blogiansa parantumisblogiksi ja huumekielteiseksi niin miks vitussa kirjoittaa sinne kuitenkin hehkutusta. Joo, eikä mun ole pakko lukea, enkä luekaan.
Olen vältellyt oikeastaan tota mikä vaikuttaa nyt-ketjua samasta syystä. Jotenkin on tosi heikoilla, niin kaikki triggeröi. Huomasin triggeröityväni siitäkin, kun sairaalan terapiaryhmässä puhuttiin itsetuhoisuudesta.
Kuitenkin, oli himotus mikä tahansa, niin iiiisot tsempit multa ja sielujen sympatiat! Oli kyse mistä aineesta tahansa. Mun ei tee nyt mitään yhtä ja tiettyä mieli, päihdyttävää kumminkin miinus bentsot tai alkoholi.
Kai tähän ketjuun saa kirjoittaa entinen(Mistäpä sitä koskaan tietää ja vannomatta paras :mrgreen: ) sekopiripää, vaikka mitään himotuksia ei olekaan aikoihin ollut? Onpa tuotakin roinaa tullut aikoinaan vedeltyä ihan kiitettävissä määrin ja mulla meininki meni lähes järjestäen ihan sekoiluksi ja sitä mä siltä oikeastaan hainkin muikeiden nousueuforioiden lisäksi.
Mun pirin käyttöni loppui vajaa pari vuotta sitten, kun jo kesken ensimmäisen ja parhaan nousun sain sydänpysähdyksen, josta onnistuivat mut henkiin elvyttämään. No, myönnän, että vielä kerran senkin jälkeen vedin yhden parin päivän pirikuurin ja pari kertaa otin MF:ää, mutta ainakaan vuoteen en ole koskenut kahvia, tupakkaa ja tramadolia kovempiin stimulantteihin. Tuo sydänpysähdys ei kuitenkaan lopulta ollut se juttu, miksi lopetin pirin käytön. Olen joskus nuorempanakin kerran saanut sydänpysähdyksen pirin vuoksi+lievemmät siitä aiheutuneet sydänhäikät(Anorektikolla on hieman heikko pumppu) ja mm. lataamoon saakka vieneet piripsykoosit, jotka eivät olleet enää kenenkään mielestä hauskoja jne. lieveilmiöt ovat tulleet varsin tutuiksi, eivätkä ne lopulta himoja/riippuvuutta minnekään vieneet, vaikka toki hetkeksi säikäyttivätkin ja saivat rajoittamaan menoa. Se, mikä on mun pirihimoni vienyt, on yksinkertaisesti kyllästyminen koko paskaan, ts. ei vain jaksa kiinnostaa. Tästä taas kiitän psykoterapiaa, joka on auttanut mua ihan hiton kokonaisvaltaisesti noin muutenkin elämässäni, eli pääni on tullut niin paljon parempaan kuntoon, että oppareiden lopetuskin on nyt hyvässä vauhdissa(Hehheh) ja varsin tuskattomasti mennyt, vaikka opparit ovat olleet aina enemmän sydäntä lähellä, kuin stimut ja toimineet kerrassaan hyvinä mielialalääkkeinä. Niin, pointtini oli se, että kauhukokemukset tai se, että ulkopuolelta tulee sanomista(Parisuhde, duunikuviot…) eivät saa, kuin kitkuttelemaan hampaat irvessä, vaan sen lopetushalun tulee lähteä omien positiivisten vibojen kautta. Siinä en osaa neuvoa, mistä kukin ne saisi revittyä, mutta omakohtaisesti olen huomannut tämän koskevan oikeastaan kaikkia riippuvuuksia.
Joskus mulle tulee vieläkin lieviä mielitekoja, mutta ainoastaan nousuhumalassa ja nekin ovat oikeastaan vain ajatuksia, että olisikohan se vieläkin kivaa. Lähtevät kyllä saman tien, kunhan kaadan lisää viinaa koneeseen :mrgreen: . En nyt sitten todellakaan tarkoita, että alkoholi olisi jotenkin pienempi paha ja hyvä korvauslääke pirille, mutta minä nyt vain satun olemaan juoppo, jolle on aina tärpätti maittanut vallan mainiosti, vaikka sitä piriä tahi esim. Sepon henoiinia olisi ollut kuvioissa mukana.
Sydänongelmat ja psykoosit eivät ole niitä juttuja, jotka mua eniten pelottaisivat, jos puhutaan pirin paskoista lieveilmiöistä. Pahinta IMO on se laskumasennus ja mä en todellakaan tahdo itselleni minkäänlaista masennusta, jos vain sen voin välttää, kun viimeinkin olen saanut elämäni pääasiassa positiiviselle tolalle. Tietenkään pelko laskumasennuksesta ei estäisi mua vetämästä piriä, jos mua tosissaan kitkuttaisi, mutta kun ei nyt kitkuta ja pystyy ajattelemaan asioita matkan päästä, niin laskudepikset olivat kyllä paskin pirin sivuoire 
.
Edit: Vielä siis selvennyksenä, että kun tosissaan masentaa, niin silloin toki repii siihen helpotusta siitä, mistä sen nopeiten ja helpoiten saa irti, ja lopulta on aivan herttaisen yhdentekevää, seuraako siitä paska jälkitila tai vaikka siihen kuolisi. Päänupissa pitäisi siis saada asiat kuntoon ensin. Aina sanotaan, että psykoterapiasta voi hyötyä vasta sitten, kun on lopettanut päihteiden käytön. No, oman kokemukseni perusteella sanon, että tuo on täyttä paskaa. Itselläni homma meni aivan päinvastoin, eli psykoterapia auttoi kummasti siihen, että pystyin suitsimaan hurjastikin päihteiden käyttöä ja elämä on usein oikein mukavaa selvinpäinkin. HUOM!: En nyt todellakaan väitä, että olisin lopettanut päihteiden käytön ja tänäänkin ajattelin riipaista kovan kännin 
, mutta meininkini on aivan erilaista, kuin hurjina vuosinani. En mä tietenkään terapiaan mennyt esim. ympäripäissäni niin, etten olisi jälkeenpäin edes muistanut mitään koko hommasta 
, mutta aloittaessani terapian päihteiden käyttöni oli huomattavasti nykyistä rankempaa ja silti terapia auttoi, vaikka olisin mennyt session jälkeen kiskaisemaan kaamean sekakäyttökuosin.
Kyllä omalla kohdallani mielihaluja on tullut parin vuoden selvinpäin olo aikanakin Ja sen jälkeen. Moni vanhanliiton ihminenkin on todennut, että himo ei varsinaisesti poistu koskaan, mutta ajankuluessa oppii hallitsemaan mieliteot.
Mullakin nousuhumalassa alkaa pore kiinnostamaan. Siksi en käytä juurikaan alkoholia, kuin ehkä ruoan kanssa.
Pitää sinnitellä niin kyl se välitön himo katoaa pikku hiljaa. Mutta ei se himo poistu ikinä, jos siitä on tykännyt. Sen vaan oppii hallitsemaan, kun tietää ja muistaa ne haitat.
Tsemppiä!
Joo en vittu pystyis lukemaan mitään hehkuttelua aineesta, kun aivan hyvin tiedän miltä se tuntuu kun sitä saa. Sanoin aviomiehelle, etten voi luvata, ettenkö ratkeaisi, mutta että taistelen parhaani mukaan sitä vastaan.
Helio kertoi mainiosti, ei se koskaan poistu se himo, sitä vaan oppii hallitsemaan ajan kanssa paremmin.
Kerron vittumaisen paljastuksen, mitä en ole tänne kirjottanut, koska en halunnut sitä myöntää itsellenikään. Sen psykoosin jälkeen retkahdin ostamaan pienen määrän ja olen oikeastaan ollut vasta 2 viikkoa ilman.
En mäkään pelkää mitään aineeseen liittyen, kun tiedän että liika valvomisen välttäminen, niin psykoosia ei tule. Ei liian pitkää putkea. Se eka päivähän on muutenkin se paras. Mulla tutkittiin se sydän silloin, kun kaikilla muilla kuolleilla ja elävillä (tosin ovat siskopuolia) oli se sama sydänvika, mihin mun veljeni kuolikin silloin alle 30-vuotiaana. Niin mä omalla tavalla toivoin sitä, niin ei, olen ainoa lapsi jolla on vahva, hyvä sydän. Mä olenkin sitten perinyt ne masennukset sun muut, vitun irvokasta oikeastaan. Tosin tuo sydänvika on niin vakava, että tiesin ettei mulla sitä ole, koska sen verran paljon olen piriä käyttänyt, että se olis kyllä mut tappanut jos mun sydän olis ollut viallinen samalla tavalla kun näillä muilla. Kyseessä nimittäin tosi vakava rakenteellinen vika.
Joo mun täytyy ottaa yhteyttä että saan sitä ainetta, tai kyllähän tuo välillä itsestään muutenkin ilmottelee. Mutta se on tärkeä osa kyllä, jos mun lähipiirissä ja kavereissa olis jengiä jotka vetää, niin en varmasti pystyis olemaan ilman. Tai se olis vielä hirvittävän paljon vaikeampaa.
Voimia kaikille! Koitetaan olla ilman!
^Niin se tosiaan taitaa olla, että ne himot eivät koskaan kokonaan katoa. Tiesin vuosia sitten erään naishenkilön, joka oli 80-luvun lopulla kiskonut piriä muutaman vuoden. Oli ammatiltaan kotitalouden opettaja, eikä 15 vuoteen ollut missään tekemisissä huumeiden kanssa. Tuli kai melko sotkuinen avioero, josta hän masentui siinä määrin, että etsi käsiinsä piriä noissa merkeissä täysin vieraassa kaupungissa ja 40-vuotiaana. En tiedä kuinka hänelle lopulta kävi, mutta sen verran lähti käsistä, että joutui jäämään pitkälle sairaslomalle.
“I mean it, I need it…” Jep alkaa lähennellä 3 viikkoa ilman, mutta olo on sellainen, että… Eihän toki yksi kerta ole niin paha, kuin lähemmäs vuoden yhtäjaksoinen käyttö, mutta silti kaikki alkais taas alusta, enkä jaksa sitäkään.
Että kai se pieni määrä oluttakin on parempi, vaikka sit saattaa lisääntyä myös pirin himo. Saatana, on tää hommaa kyllä olla ilman. Vituttaa. Tänään siis on taas huonompi päivä himojen suhteen, mutta annetaan olla. Ilman olen silti.
Taas meni viikonloppu ilman, tiedän etten enää hanki sitä, siis tänä viikonloppuna. En kuitenkaan voi sanoa, että olisin täysin “himoton” sen suhteen. Mutta ilman pärjäillään, ja on kohta 3 viikkoa tosiaan oltu ilman. Jokainen päivä ilman, on päivä eteenpäin.
Meni täälläkin vkl ilman piriä, vaikka perjantaista auringon paistetta katsellessa himot olivat kovat. No, pilveähän tässä on taas lussutettu ja Tramaleita nappailtu, eli ojasta allikkoon.
^ Mä henk.koht näen tramadolin ihan pirun paljon piriä parempana vaihtoehtona, jos siis on sitä tyyppiä, että psyyke hajoaa stimuihin (eli ei ole adhd). Ainakaan en ole ikinä kuullut, että kukaan olisi saanut Tramalista vaikka psykoosin tai lähtenyt Tramalpäissään riehumaan ja vetämään porukkaa turpaan. :mrgreen: Henk.koht mielipiteeni on, että Tramal on mitä mainioin mielialalääke, jona sitä taidetaankin rapakon takana käyttää off-labelina. Tosiaan en mä sitä tahdo hehkuttaa, mutta kemiallisestihan se muistuttaa jonkin verran venlafaksiinia. Riippuvuus kuin riippuvuus on vittumainen, syntyyhän ssri-mömmöihinkin riippuvuus.
^^/^ En ymmärrä minäkään, miksi kannabiksen ja tramadolin käyttö pirin sijasta olisi ojasta allikkoon menemistä, jos kerran jotakin on vedettävä 
. Toki riippuu ihmisestä, mikä kenellekin sopii ja minkä emmeen kanssa herkemmin lähtee lapasesta, mutta jos sulla, Nuiva on kuitenkin(käsittääkseni) respat Tramaleihin, niin säästytpä ainakin syyllistymästä laittomuuksiin, sekä saat vähän etäisyyttää piriporukoihin. Tramadoli ei myöskään yleensä aiheuta esim.niin pahaa unettomuutta ja lasku-nousu -sahaamista, kuin amfetamiini.
Kannabiksen kanssa saattaa toki käydä niin, että maatuu vain sohvaan kiinni lussuttamaan 24/7 ja koko elämä menee ohitse ja kaikki asiat aivan päin helvettiä, jos siitä liikaa innostuu, mutta pienempänä pahana mä sitä noin yleisesti ottaen pitäisin, kuin pöhinää. Tietty kannabis saattaa myös olla joidenkin yksilöiden psyykelle pahempi juttu, kuin piri, esim. itse vetäisin mieluummin piriä, jos noista kahdesta pitäisi valita, mutta mä nyt olenkin tällainen psykoosialtis hullu :mrgreen: . Ei sillä, etteikö piri olisi mulle aikoinaan hyvinkin vakavia psyykkisiä haittoja aiheuttanut .
^^/^ Taisin ilmaista itseäni nyt vähän kehnosti. Toki tramamadoli on useimmissa tapauksissa piriä vähemmän haitallinen vaihtoehto. Erityisesti minun kohdallani juurikin näin, sillä ei minulle ole stimulantit poisluettuna ollut ongelmia minkään substanssin kanssa. Ihan yleisesti tätä päihdeongelmaani tässä pohdin. Olin kuitenkin taannoin yli puolivuotta ilman mitään päänsekoittajia, ja nyt tilanne on se, että on pakko päästä kerran viikossa nollaamaan Tramaleilla, pilvellä, ja usein vieläpä Lyricalla buustaten. Tuosta on helppo lähteä lipsumaan. Ja onhan sekin mahdollista että kehitän opiaattiriippuvuuden, tosin en pidä sitä kovinkaan todennäköisenä. Mieluumin kyllä sekin, kuin takaisin siihen vanhaan piriralliin, joka on henkisesti äärimmäisen raastavaa.
Eikö tässä haiskahda nyt pieni itsekusetus, jos on mahdollista, mutta epätodennäköistä, että kehittäisit
opiaattiriippuvuuden? Eikö sulla ole jo jonkinasteinen psyykkinen riippuvuus, jos sun on pakko päästä nollaamaan sen tramadolin kanssa kerran viikossa? Tietty voidaan ajatella, että tramadoli ei ole oppari ensinkään vs. nuokuttavat substanssit ja noin mäkin jokseenkin ajattelen, mutta eipä tuo riippuvuudelta mitenkään suojaa. Tai voidaan ajatella niinkin, että vasta silloin on riippuvainen, kun piikki hihassa kitisee, mistä saisi seuraavan annoksensa, ettei aivan petipotilaaksi joutuisi refloissaan jäämään, mutta kylläpä sitä moni riippuvainen saa hoidettua fyysisetkin viekkarinsa ihan niillä laillisilla reseptilääkkeillään ilman, että tarvitsee koskaan ojanpohjanistiksi päätyä. Ja se psyykkinen puolihan on EDELLEEN se pahin homma. Fyysisestä nyt selviää parin viikon hikoilu-paskomisella, tramadolin kohdalla usein myös nk. sähköshokkihoidolla, mutta psyyken kanssa voikin joutua vääntämään maailman tappiin saakka, jos sille asialle ei tee mitään ja voin kertoa, että se homma vaatii työtä, vaikkei mikään mahdoton tehtävä olekaan.
^Mielestäni tuossa on kyse psyykkisestä riippuvuudesta päihtymiseen, ei niinkään juuri tramadoliin. Sitä nyt vaan sattuu olemaan kätevästi saatavilla. Mutta kieltämättä, onhan se riski ihan todellinen. Todella monta entistä vannoutunutta pirimiestä tiedän, jotka ovat lopettaneet siinä vaiheessa, kun käyttö on alkanut tulemaan arjen tielle. Jossain vaiheessa on ruvettu viihteilemään hitailla, ja lopulta, usein jopa vuosien päästä on jääty nalkkiin.
Mutta kuten ylempänä kirjoitin, ennemmin ryhdyn jopa opiaattiriippuvaiseksi, kuin lankean uudelleen jatkuvaan pirin kiskomiseen. Se on sellaista tasapainoilua, jota en enää jaksaisi vähääkään. Tietysti jos olisi loputtomasti aikaa ja rahaa, niin tilanne olisi toinen
Mä valitsisin pirin milloin vaan, koska mulla on aina ollut viha/rakkaus-suhde kyseiseen aineeseen, ensi kerrasta lähtien. Nyt mä yritän silti vaan jatkaa tätä ilman oloa, koska se aine vie mut muuten mukanaan. Korvikepäihteenä olen käyttänyt välillä sitä olutta, mutta aion nyt lopettaa senkin koska mulla on tullut vähän painoa lisää ja mä kuvotan itseäni.
Siis kyllä, olen edelleen normaalipainoinen, mutta muistan kyllä että parin kertaa lopetuksen jälkeen on käynyt juuri niin, että on syönyt liikaa. Nyt täytyy olla ilman mitään nautintoaineita, vittu mitä paskaa, todella. Arvatkaa tekiskö mieli alottaa laihdutuskuuri pirillä, mutta täytyy nyt vaan olla tiputtaa pois ne tulleet kilot ilman mitään hyvää fiilistä edes. AARGH… Vittu pään sisällä räjähtää, mutta eteenpäin mennään,
Tsemppiä Nuiva, koita vetää sitä tramadolia vaan kerran viikossa, ettei siitä tule täysin korvaava aine ja paha riippuvuus.
^Jep, eteenpäin. Eipä sitä oikein muita vaihtoehtoja ole. Nuo räjähtelyt on ihan perusmeininkiä. Pään sisällä totaalinen kaaos, eikä oikein mistään saa kiinni, ei tekemisestä tai ajatuksista, ja pinna kireällä. Noin se ainakin itsellä meni sen parin vuoden rännin jälkeen, aikanaan sekin kyllä ohi menee.
Myönnettäköön, että tuollainen kerran viikossa tapahtuva pakonomainen kuosaaminen ei mitenkään tervettä puuhaa ole, olen nyt kuitenkin antanut vallitsevista olosuhteista johtuen itselleni siihen luvan.
Tsemppiä myös sinne L. Sinulla alkaa olemaan pahin ohi, vaikka varmaan ei aina siltä tunnukkaan. Mutta kuitenkin useampi viikko putsina alla. Olet tehnyt tuon tempun aikasemminkin, ja varmasti pystyt samaan nytkin!
Thänks, mutta jos mies ei olisi saikulla, olisin varmaan tällä viikolla ainetta hankkinut. Tällasen pätkän tai okei, ehkä viikon-2 olen joissain tilanteissa saattanut olla ilman. Sit on taas viety naista. Huomaan että hän on aika vitun kyrpiintynyt tähän mun meininkiin, kun en pysty ajattelemaan kun piriä. Eilen mä “ymmärsin” et puhuttiin samasta asiasta, niin sanoin et mun täytyy soitella sille. Sit mies oli et mitä vittua? Se oli puhunu jostain vitun uusien autonrenkaiden toimitusajoista ja milloin saa ne asennettua, kun siellä on kaikkea ryssitty. Mun valikoivalla kuulolla kyse oli piristä. Huomaan että se ei halua enää kuulla siitä.
^ Tuonkin vuoksi mä suosittelisin, että hankkisit ulkopuolista apua jostakin, tiedä sitten mistä, ettet sössisi tyystin parisuhdettasi. Mä ymmärrän kyllä miestäsi varsin hyvin, eli eihän sitä kukaan jaksa kuunnella/katsella, jos toisella autonrenkaatkin muuttuvat piriksi ja koko elämä on pelkkää kitkutinitkutia. Vaikkei kyse olisi edes päihteistä tahi muusta sellaisesta asiasta, joka järjestäen haitalliseksi katsotaan, niin eihän kukaan jaksa sitä kuunnella, jos joku puhuisi pelkästään yhdestä ja samasta asiasta kaiken aikaa, vaikkapa niistä autonrenkaista. Lisäksi tuo, että tukeudut lähes yksinomaan mieheesi tuossa kuivilla pysymisessä, eli kaikki on kiinni siitä, onko hän kotona vahtimassa sua ja pitämässä sulle seuraa, käy taatusti hänelle todella raskaaksi. Ihan kaikella ystävyydellä siis neuvon hankkimaan apua/tukea jostakin muualta ennen kuin on pitkä ja kaiketi ihan hyvä parisuhde mennyttä .
