Hei. Ja terve, tämä on ensimmäinen viestini.
Olen jo pidempään lueskellut päihdelinkin foorumia ja monesti kirjoituksistanne on ollut apua, kiitos siitä:) Nyt vihdoin sain kuitenkin rekisteröityä ja tuon pidempään vaivanneen ongelmani esiin. En ollut ihan varma foorumin konventioista, joten päätin aloittaa uuden topicin, vaikka samankaltaisia ja aihetta etäisesti sivuavia olikin olemassa (tosin vuosilta 1000 ennen ajanlaskua), toivottavasti en suututa tällä ketään :d (otsikosta voitte päätellä epävarmuuteni syyn 
)) )
Olen 80-90 -lukujen vaihteen aikoihin syntynyt miehenalku. Olen vahvasti riippuvainen amfetamiinista. Niin on tyttöystävänikin. En halua lopettaa käyttöä, eikä halua tyttöystävänikään, sillä se on tuonut elämääni, hänen elämäänsä sekä yhteiseen elämäämme niin paljon, mutta samalla olen suuresti huolestunut siitä mitä kyseinen aine keholleni ja elämälleni tekee. Pattitilanne sinänsä, kun molemmissa mahdollisissa skenaarioissa (täysraittius ja riippuvuus) haitat ovat suuret. Olen nyt ollut parin kuukauden jokapäiväisen käytön jälkeen täysin selvänä muutaman päivän, kun tajusin kuinka touhu alkoi riistäytyä käsistä siinä mittakaavassa, että elämä ei välttämättä olisi pitkään enää jatkunut (kerta-annokset ja annostelufrekvenssi alkoivat olla niin suuria, että alkoi ihan pelottaa). Pahempia fyysisiä vierotusoireita ei tietenkään ole, tosin unta en saa kuin parhaimmillaan pari tuntia yössä, ja tietysti väsyttää niin helvetisti - sekä lihaksia että mieltä - mutta haluni saada amppia on kestämätön. Koskaan aikaisemmin ei parin vuoden aktiivikäyttömme yhteydessä ole tilanne äitynyt näin pahaksi, vaikka välillä käyttö vähän onkin riistäytynyt käsistä. Olemme käyttäneet käytännössä kaikki rahamme amfetamiiniin, kun ennen pystyimme kuitenkin maksamaan laskut ym. ajallaan (ja tietenkin syömään normaalisti - viime aikoina ravinto on koostunut lähinnä… no, ei mistään :d).
Viime kevään aikana käyttö vielä pysyi hallinnassa; kerta-annokset olivat 30-80mg, joka riitti hyvin 4-6 tunniksi. Poretta tuli otettua noin kerran viikossa (1-3 päivän putkina), ei kuitenkaan koskaan useammin. Joskus harvoin saatoin kerran ottaa 100-200mg, mutta nämä olivat erikoistapauksia enkä tämän jälkeen monestikaan ottanut lisäannoksia (vaikka kovasti olisi kyllä tehnyt mieli 
). Aineen siis otan iv:nä äärimmäistä huolellisuutta ja steriiliyttä noudattaen, ja kyllä, amfetamiini on lähes 100% varmuudella jatkamatonta, joten terveyshaitat jäävät minimaalisiksi (leikin joskus kemistiä tarkistaakseni laadun). En käytä lähes lainkaan muita päihteitä, paitsi tupakkaa ja (tietenkin) bentsoja välillä alastuloa tasaamaan ja unensaantia edistämään (välillä myös muita nappeja unensaantiin).
Luin tässä joku aika sitten tällä foorumilla, että entisiä pirinistejä ei olekaan, ja rupesin miettimään asiaa. Olemmeko tuhoontuomitut jos jatkamme aineen käyttöä - vaikka onnistuisimme siinä kuten ennen onnistuimme? Ja onko tällainen onnistuminen ylipäänsä mahdollista? Ennen oli vaikea ymmärtää kuinka käytön pitäminen hallinnassa tuntui niin monesta vaikealta, mutta nykyään taidan ymmärtää paremmin. Katsomme toistemme perään ja tähän mennessä olemme aina pystyneet toistemme pyynnöstä hillitsemään, mutta näköjään sekään ei onnistu loputtomiin - varsinkaan siinä vaiheessa, kun kumpikaan ei enää tajua hillitä. Tiedättekö ketään, joka olisi onnistunut amfetamiinin kohtuukäytössä, ja kuinka tämä käytännössä saavutettiin?
Minua ei siis voi millään tapaa profiloida amfen normaalikäyttäjäksi, en edes käytännössä liiku näissä piireissä (enää), koska; no, tiedätte varmaan itsekin millainen on tavallinen pirinkäyttäjä.
Toivottavasti ette pelästy viestin pituutta tai kieleni virallisuutta (en välttämättä ole täysin sellainen kuin tekstini pohjalta voisi päätellä), ja anteeksi vielä, kun olen näin epävarma. Ja anteeksi siitä, että pyydän anteeksi epävarmuuttani. Ja voi vitu, kertokaa miten selviin tästä olosta ;__; lauantaina olis tarkotus taas ottaa, mutta tässä on vielä päivä välissä.
ps. näyttää tätä tekstiä syntyvän, vaikka en olekaan piiskannut - tiedä sitten, onko elimistössäni vielä jäämiä XD
Tietäähän sen, että jos sitä gramman päivittäin kiskoo, vahingolta ei voi välttyä, mutta esimerkiksi <50 milligramman päiväannosten vaikutuksista ei luotettavaa tietoa vain löydy.
Tai tietäähän sen, mutta eipä tässä vielä pysty pidempiäkään pitämään.
