Pirinistien kamppailu elämää vastaan

Hei. Ja terve, tämä on ensimmäinen viestini.

Olen jo pidempään lueskellut päihdelinkin foorumia ja monesti kirjoituksistanne on ollut apua, kiitos siitä:) Nyt vihdoin sain kuitenkin rekisteröityä ja tuon pidempään vaivanneen ongelmani esiin. En ollut ihan varma foorumin konventioista, joten päätin aloittaa uuden topicin, vaikka samankaltaisia ja aihetta etäisesti sivuavia olikin olemassa (tosin vuosilta 1000 ennen ajanlaskua), toivottavasti en suututa tällä ketään :d (otsikosta voitte päätellä epävarmuuteni syyn :slight_smile:)) )

Olen 80-90 -lukujen vaihteen aikoihin syntynyt miehenalku. Olen vahvasti riippuvainen amfetamiinista. Niin on tyttöystävänikin. En halua lopettaa käyttöä, eikä halua tyttöystävänikään, sillä se on tuonut elämääni, hänen elämäänsä sekä yhteiseen elämäämme niin paljon, mutta samalla olen suuresti huolestunut siitä mitä kyseinen aine keholleni ja elämälleni tekee. Pattitilanne sinänsä, kun molemmissa mahdollisissa skenaarioissa (täysraittius ja riippuvuus) haitat ovat suuret. Olen nyt ollut parin kuukauden jokapäiväisen käytön jälkeen täysin selvänä muutaman päivän, kun tajusin kuinka touhu alkoi riistäytyä käsistä siinä mittakaavassa, että elämä ei välttämättä olisi pitkään enää jatkunut (kerta-annokset ja annostelufrekvenssi alkoivat olla niin suuria, että alkoi ihan pelottaa). Pahempia fyysisiä vierotusoireita ei tietenkään ole, tosin unta en saa kuin parhaimmillaan pari tuntia yössä, ja tietysti väsyttää niin helvetisti - sekä lihaksia että mieltä - mutta haluni saada amppia on kestämätön. Koskaan aikaisemmin ei parin vuoden aktiivikäyttömme yhteydessä ole tilanne äitynyt näin pahaksi, vaikka välillä käyttö vähän onkin riistäytynyt käsistä. Olemme käyttäneet käytännössä kaikki rahamme amfetamiiniin, kun ennen pystyimme kuitenkin maksamaan laskut ym. ajallaan (ja tietenkin syömään normaalisti - viime aikoina ravinto on koostunut lähinnä… no, ei mistään :d).

Viime kevään aikana käyttö vielä pysyi hallinnassa; kerta-annokset olivat 30-80mg, joka riitti hyvin 4-6 tunniksi. Poretta tuli otettua noin kerran viikossa (1-3 päivän putkina), ei kuitenkaan koskaan useammin. Joskus harvoin saatoin kerran ottaa 100-200mg, mutta nämä olivat erikoistapauksia enkä tämän jälkeen monestikaan ottanut lisäannoksia (vaikka kovasti olisi kyllä tehnyt mieli :smiley:). Aineen siis otan iv:nä äärimmäistä huolellisuutta ja steriiliyttä noudattaen, ja kyllä, amfetamiini on lähes 100% varmuudella jatkamatonta, joten terveyshaitat jäävät minimaalisiksi (leikin joskus kemistiä tarkistaakseni laadun). En käytä lähes lainkaan muita päihteitä, paitsi tupakkaa ja (tietenkin) bentsoja välillä alastuloa tasaamaan ja unensaantia edistämään (välillä myös muita nappeja unensaantiin).

Luin tässä joku aika sitten tällä foorumilla, että entisiä pirinistejä ei olekaan, ja rupesin miettimään asiaa. Olemmeko tuhoontuomitut jos jatkamme aineen käyttöä - vaikka onnistuisimme siinä kuten ennen onnistuimme? Ja onko tällainen onnistuminen ylipäänsä mahdollista? Ennen oli vaikea ymmärtää kuinka käytön pitäminen hallinnassa tuntui niin monesta vaikealta, mutta nykyään taidan ymmärtää paremmin. Katsomme toistemme perään ja tähän mennessä olemme aina pystyneet toistemme pyynnöstä hillitsemään, mutta näköjään sekään ei onnistu loputtomiin - varsinkaan siinä vaiheessa, kun kumpikaan ei enää tajua hillitä. Tiedättekö ketään, joka olisi onnistunut amfetamiinin kohtuukäytössä, ja kuinka tämä käytännössä saavutettiin?

Minua ei siis voi millään tapaa profiloida amfen normaalikäyttäjäksi, en edes käytännössä liiku näissä piireissä (enää), koska; no, tiedätte varmaan itsekin millainen on tavallinen pirinkäyttäjä.

Toivottavasti ette pelästy viestin pituutta tai kieleni virallisuutta (en välttämättä ole täysin sellainen kuin tekstini pohjalta voisi päätellä), ja anteeksi vielä, kun olen näin epävarma. Ja anteeksi siitä, että pyydän anteeksi epävarmuuttani. Ja voi vitu, kertokaa miten selviin tästä olosta ;__; lauantaina olis tarkotus taas ottaa, mutta tässä on vielä päivä välissä.

ps. näyttää tätä tekstiä syntyvän, vaikka en olekaan piiskannut - tiedä sitten, onko elimistössäni vielä jäämiä XD

Kysyit tietääkö kukaan amfetamiinin satunnaiskäyttäjiä, kyllä minä tiedän. Tiedän ainakin pari ihmistä jotka ottavat piriä joskus mutta eivät ole siihen sen kummemmin ihastuneita. Itse olen ottanut piriä pari kertaa mutta se ei tehnyt mulle mitään muuta kun että en saanut unta. Mitään nousuja en saanut.

Sanoit ettet halua lopettaa. Mitä oikeastaan haluat? Kaikista ihmisistä ei ole päihteiden satunnaiskäyttöön, niinkuin ei itsestänikään ole. Olen kannabis-addikti ja se teki minut täysin muumioksi joten olen kokonaan ilman. Satunnaiskäyttö ei onnistu, ei vaikka kuinka haluaisin. Jos kerran aloitan, en pysty lopettamaan. Jos tiedostat sen ettei kohdallasi satunnaiskäyttö onnistu, saattaa ratkaisu olla kokonaan lopettaminen. Siihen löytyy apua esim. A-klinikalta tai omalta terveysasemalta ensi hätään. Mutta jos et kerran halua lopettaa eikä se ole vaihtoehto, niin vähän on vaikea sanoa mitään :confused:

Toisaalta voisitte molemmat muijasi kanssa yrittää ajaa toleranssit alas, eli kitkutella ilman niin kauan kuin se onnistuu ja sitten sen jälkeen yrittää kaikintavoin pitää käyttö kohtuudessa. Itselläni ei ole kokemusta piri himosta, tiedän vain että se voi olla ihan hirveän kova. Samoin kannabiksen himo. Ei siihen auta oikein muu kun helvetin kova itsekuri. Onneksi teillä on toisenne tukena.

Haluaisin, että pystyisin käyttämään ainetta kuten ennen, vailla pelkoa siitä, että joku päivä parhaassa tapauksessa huomaankin herääväni sairaalasta; että voisin elää ns. normaalia elämää päihteen kanssa. Olen tähän asti ajatellut, että pystyn pitämään käytön hallinnassa, ja jollain tasolla ajattelen edelleen. Tietenkään tämä kesä ei ensimmäinen kerta ollut, kun ongelmia päihteiden hallinnan kanssa on, mutta ensimmäinen merkittävä tapaus amfetamiinin kanssa. Muut päihteet olen lähes onnistunut lopettamaan juurikin sen takia, että en ollut varma enää niiden käytön hallinnassapysymisestä (lue: koko elämä oli menossa melko alas ennen ystävieni interventiota) - jopa alkoholin jouduin/onnistuin jättämään kokonaan. Eivätkä tällaiset tapahtumat jaksa yksittäistapahtumina minua kauheasti pelottaa, lähinnä kokonaisvaikutus terveydelle huolettaa. Mistään ei näytä löytyvän kovinkaan varmaa tietoa siitä, kuinka haitallinen aine loppupeleissä kyseessä onkaan :frowning: Tietäähän sen, että jos sitä gramman päivittäin kiskoo, vahingolta ei voi välttyä, mutta esimerkiksi <50 milligramman päiväannosten vaikutuksista ei luotettavaa tietoa vain löydy.

Puoleen vuoteen en ole päihteitä enää päihtymystarkoitukseen ottanut, lukuunottamatta muutamaa opiaattipelastusta dopamiinivajaukselta ja paria retkahdusta alkoholin ja mdma:n osalta.

Miksi haluaisin kuitenkin käyttää? Koen, että vaikutuksista on ollut minulle hyötyä. Tällä en tietenkään tarkoita, että amfetamiini olisi hyvä aine, enkä ole varma, onko hyötyjen punnitseminen osaltani vain yritys oikeuttaa käyttöä. Koen kuitenkin, että olen oppinut tutkimaan itseäni ja maailmaa laajemmasta näkökulmasta - melkeinpä voisi verrata psykedeelien aiheuttamaan oppimiseen, mikä on auttanut kamppailussa suvusta perittyä kroonista masennusta vastaan. Saattaa kuulostaa oudolta, mutta näin olen asian todennut omalla kohdallani olevan. Tiedä sitten, kuinka suuri osa tuostakin ajatusmaailmasta on plaseboa… Koen aineen myös turvana - jos esimerkiksi seuraavana aamuna on herättävä aikaisin - tiedän, että saan itseni hereille. Myös esimerkiksi tentteihin lukiessa saan keskityttyä intensiivisemmin juuri lukemiseen.

Ongelmaksi onkin muodostunut rakastuminen amfetamiiniin. Ennen pystyin objektiiviseen käyttöön, kuin työkalua ikään, mutta nykyään monesti syynä ottaa lisää on vain himo seuraavista nousuista (ja toleranssien ollessa korkealla pettymyksen jälkeinen toivo siitä, josko se seuraava annos… >:l ). Piristähän ei rykimällä mitään nousuja tule, ja huolestuttavaa on, että en voisi edes kuvitella enää käyttäväni ainetta muilla tavoin kuin iv:nä. En kuitenkaan ole mikään konkari näiden asioiden kanssa, kun kokemusta ei ole muutamaa vuotta enempää. Tämän takia olenkin niin pelokas siitä, yritänkö vain huijata itseäni käytön oikeuttamiseen. Nyt kun tuo kääntyminen takaisin olisi vielä periaatteessa mahdollista.

Tällä hetkellä tuo kitkutteluvaihe juurikin on menossa, tosin tiedä sitten kuinka paljon muutaman päivän pituinen tauko todellisuudessa auttaa asiaa :smiley: Tai tietäähän sen, mutta eipä tässä vielä pysty pidempiäkään pitämään.

En tiedä, kaikki tuntuu nyt toivottomalta. Onko elämä oikeasti näin kauheaa ;_; Olisi sittenkin pitänyt rekisteröityä tänne foorumille viikko sitten, kun itsevarmuutta oli aika eri tavalla :l

Muuta en osaa sanoa kun että suosittelen vahvasti lopettamaan jos ei pysy käyttö noin pienenä. Muuten niin voin jopa nähdä että amfella pienellä annoksella päivittäinkin jonkun elämänlaatu voi parantua, vaikka riskit saada jotain sydänkohtausta/aivoinfarktia varmasti hiukan lisääntyy, mutta mikäpä elämässä ei olisi riskitöntä.

Kunnon pirinistejä nähneenä, voin sanoa että rappioittavampaa huumetta saakin hakea, kun amfen suurkiskominen. Karua katsottavaa, en toivo sitä kenellekkään. Valitsisin varmaan mieluummin jopa alkoholismin kun stimulanttien suurkulutuksen.

Heipparallaa, itelle piri ei ole kokemuksen kautta tuttu, lähinnä menee kukkaa ja välillä mämmiä, ja kaikki hallinnassa :slight_smile: Mutta eksäni oli semi hc-pirinisti, ainakin kun viimeksi näin… nyt en tiedä elääkö edes :s Joskus ollu itellä mahdollisuus kokeilla, mut eksäni nähtyäni en tosiaankaan uskalla…

Jotenkin alotuksesi perusteella en usko, että pystyisit satunnais-/kohtuukäyttöön enää… Tuntuu aika isolta duunilta, jos ilman piriä kitkuttaminen tarkoittaa paria päivää ja rakkaus aineeseen on noin kova kuin annat ymmärtää. En tiedä pystyykö kukaan riippuvainen kohtuukäyttöön, en itse tunne ketään, oli kyse sitten sokeririippuvuudesta, tupakasta tai poreesta. Oon ite nähnyt asiat siten, että kohtuukäytön yritys johtaa siihen, et mopo vaan karkaa käsistä täysin, ja välissä om vaan kitkuttelua ja kuivanarkkausta. En kuitenkaan tunne kuin muutaman ongelmakäyttäjän (toistaiseksi, katsotaan miten nykyisten kohtuukäyttäjien käy), joten kokemukseni perustuu vain pieneen otantaan ja ajatuksenjuoksuni saattaa olla mustavalkoista.

Enkä oikein ymmärrä, mitkä tarkalleenottaen ovat sulle enää pirin ne parhaat puolet, syyt millä perustelet itsellesi (kohtuu)käyttöä?

Mielenkiintoinen kirjoitus ja täytyy sanoa, et kirjoitat hyvin!

Mut itse aiheeseen: aloitin pirin vetämisen yli 10 vuotta sitten ja sitä meni monta vuotta enemmän tai vähemmän. Onnistuin sit lopettamaan, tosin opiaatteja kiskonut sen jälkeen välillä ongelmallisesti ja välillä ihan oikein. Muutama lyhyehkö kausi pirin pariin on tullut tehtyä, mut esim. tänä vuonna oon tainnut 2 kertaa piriä ottaa. Bentsot lopetin myös ja alkoholin, ja niitäkin pystyn satunnaisesti ottamaan.

Tosiaan sanotaan, ettei entinen väärinkäyttäjä pysty kohtuukäyttöön, mut uskon ainakin itse olevani poikkeus tässä mielessä. Nykyään ei enää tee mieli vetää päätä sekaisin, joten käyttömäärätkin ovat laskeneet tosi paljon. Ei tähän tilanteeseen ole ollut helppo päästä, vaan paljon on tullut yrityksiä ja erehdyksiä. Kuitenkin jo ensimmäisen kerran ongelman tunnustettuani tiesin, ettei täysi lääkkeettömyys/päihteettömyys ole mun juttu. Omalla kohdalla ei siis auktoriteetit tai kiellot toimi, vaan se, et itse valitsen olla käyttämättä. Ja itsestähän sen pitääkin lähteä, eli et haluaa oman itsensä takia olla säätämättä. Ei toki kohtuukäyttö oo helppoa, vaan siinä pitää olla tarkkana, ettei vahingossa lipsahda takaisin ongelmakäyttöön.

Toivottavasti onnistut siinä mitä yrität! Yhdyn kyl siinä mielessä Luppiksen kommenttiin, et kandeis nyt yrittää olla mahdollisimman kauan käyttämättä, jotta saisit etäisyyttä piriin ja stabiloitua tilanteen. Sit kunnollisen tauon jälkeen olis helpompi kokeilla, onnistuuko kohtuukäyttö vai ei. Ja tietty on yksilöllistä, mikä kellekin on sit kohtuukäyttöä - jokainen varmaan määrittelee sen vähän eri tavalla. Mä näen kohtuukäytön sellaisena, ettei elämä ja ajatukset pyöri koko ajan sen aineen ympärillä, vaan elämässä on muut asiat etusijalla ja aineita tulee käytettyä satunnaisesti tai useamminkin. Pointtina ehkä se, ettei elämä pyöri sen aineen ympärillä, eikä käyttö vaikuta negatiivisesti elämän muihin osa-alueihin. Tuntuupa vaikealta selittää mitä tarkoitan…

Joka tapauksessa mielenkiintoinen aihe ja just toi vahva pyrkimys kohtuukäyttöön, eikä lopettamiseen!

Sehän on aika varma että parempaan suuntaan et ole menossa jos jatkat käyttöä. Itsellä loppui stimulanttien käyttö lähes itsestään, sen jälkeen kun vahva paranoja ja psykoottinen ajattelu alko tulla joka käyttökerralla, vaikka viime kerrasta olisi ollut aikaa jo vuosi. Silloin kun ajatukset alkavat olemaan sitä rataa että kaikki ovat sinua vastaan, niin ei siinä enää tee mieli jatkaa käyttöä. Lisäksi toinen ikävä sivuoire alkoi olemaan silmien “seisominen” päässä, ei siinä kehtaa mennä ihmisten ilmoille kun silmät tujottaa pässä mielipuolisena. Jotenkin se kai liittyy verenkiertoon että silmät pullottaa ulos hieman?

No niin, viime vastauksesta on vähän vierähtänyt aikaa, mutta muistin tämän keskustelun pitkästä aikaa ja ajattelin, että kirjoitan tänne, kuinka tilanne lopulta meni.

Eli siis, voin nyt ilmoittaa onnellisena, että tuossa reilu puoli vuotta sitten pääsin amfesta käytännössä kokonaan eroon. Olen vain muutaman kerran sen jälkeen ottanut ja iv on parilla viime kerralla jäänyt kokonaan pois, lähinnä pommittelulla mennään nykyään. Elämäni tuntuu paljon mielekkäämmältä ja olen onnellisempi kuin pitkiin, pitkiin aikoihin. Olen äärimmäisen tyytyväinen, että tein päätöksen olla enää käyttämättä ainetta.

Tosiaan, puolisen vuotta tuon aloituspostauksen jälkeen silloisen tyttöystäväni tila alkoi mennä roimasti alaspäin ja hän alkoi oireilla psykoottisesti. Lopulta tilanne päätyi siihen, että jouduin soittelemaan ambulanssia muutaman päivän välein, kun eksäni meni psykoosiin. Yritin kaikin keinoin auttaa; ehdottaa vierotusta, piilottaa aineita ja niin edelleen, mutta mikään ei auttanut. Hän alkoi jäädä kiinni tullille ja poliiseille toistuvasti. Lopulta ainoa vaihtoehto oli vain lähteä pois ennen kuin hän olisi vetänyt minut mukanaan. Ikävää, mutta en kestänyt katsoa vierestä voimattomana eikä ollut kiva kuunnella perättömiä syytöksiä jatkuvasti.

Ehkä tuon näkeminen sai minut oikeasti tajuamaan mitä on edessä jollen lopeta. Kiitos kaikille vastanneille vielä tuesta ja vastauksista, ne helpottivat todella ja auttoivat minua jaksamaan. Aion jatkaa satunnaiskäyttöä, mutta äärimmäistä varovaisuutta noudattaen.

Olen rakastanut stimulantteja ensi kerrasta asti. Vuodesta 2000. Kannattaa muistaa vaikka niistä pääsee irti ja hallitsee tilanteet, niin kyllä se henkinen riippuvuus säilyy varmaan loppuelämän näihin. Ei sillä ettei muihinkin aineryhmiin, mutta kaikkea mahdollista elämäni aikana kokeilleena stimulanttien henkinen kiihottavuus tuntuu siltä ettei se katoa. Se mikä pitää poissa näistä on se, kun nykyään tietää ns. laskujen olevan niin tuskaa, ettei vaan jaksa sitä epätoivoa.

Toisaalta amfetamiini ei tunnu kovin pahalta sen jälkeen kun löysin PV-Analogit.

Nyt olen kuivilla kaikesta, mutta joihinkin sessioihin tulen jossain vaiheessa varmaan ottamaan stimulantteja, mutta tuskin lähivuosina ainakaan.

Tsemiä sulle STIM tasapainon löytämiseen.

69 päivää kuivilla. Kyllä taas tekee mieli piikkiä, mutta eiköhän se taas mene ohi.

^ Toimisiko sulle pahimman piikkihimon hiljentämiseksi se, että rännittäisit ihan silkkaa vettä tai mieluiten toki niitä apteekin steriilejä NaCl-litkuja? Eihän se tietenkään ole lainkaan sama asia, kuin poreen(Tai ylipäätään jonkin roippeen) tuuppaaminen, mutta mulla itselläni tuo konsti on auttanut, kun on iskenyt hirveä himo siihen piikkiin. Tietty, jos tuollainen vain lisäisi vetohimoja, eli sitten tulisi sellainen fiilis, että sinne pumppuun pitäisi saada ihan oikeaakin tavaraa, niin parempi jättää moinen himojen herättely sikseen :confused: .

^Joo kyllä sinne pitäisi sitten saada ihan ehtaa tavaraa, siksi en lähde edes suolaliuoksilla leikkimään.

Toi kuulostaa kyllä vähän siltä, että homma riistäytyy aika nopeesti käsistä ja siinä sitte käy huonosti.
Hienoo että oot pystyny pitää asiaa jotenki hallinnassa, mutta haittojahan tosta tulee aivan varmasti… terveydellisiä, psyykkisiä ja kaikennäköstä. On vaan ajan kysymys millo lähtee lapasesta.
En haluu olla ilkee, vaa yritän sanoo karun totuuden :unamused:

Se on tietenki aina ihmiskohtasta kenen pää kestää ja kuinka kauan.
Mulle itelleni on vielä vähemmästäki käytöstä seurannu nii paljo haittoja ja vaikken edes oo iv:nä piriä ottanu ni on ollu tosi lähellä ettei musta olis kuultu enää yhtää mitää…

Kukaan ei voi ikuisesti vetää sitä… ilman haittoja tai sitä ettei loppupelissä pysty enää pitää kohtuukäytössä. Se on niin helppo sillä tielle jäädä ja siellä pysyä. Sulla on vielä paluuta…
Siinä elämä vaa menee ihan sumussa, eikä sitä edes huomaa.

Rakas mieheni on ollut yli 20 vuotta pirinisti. Välillä vetänyt vuosikausia yhteen menoon, välillä pitänyt vuosienkin taukoja. Pirinisti se on kuolemaansa saakka. Muita aineita on tietysti rinnalla, tai pelkästään ajoittain. Nyt kun ikä lähenee neljää kymmentä niin ei enää kiinnosta vetää viikko tolkulla. Kuntokaan ei enää kestä, ja sekoilu on tyhmää. Tilalla on hitaat. Lähinnä nykyisin niin, ettei viekkareita tule, olojen haku niistäkin on jäänyt. Itselläni pää ei kestä valvomista ja hälinää, helposti paukahtaa psykoosi päälle. Onneksi mieheni sen ymmärtää eikä hylkää. Kumpikaan meistä ei käytä jos ei toinen ota. Mulla kunnon piri toimii ajatukset selkeyttävänä. Saan tehtyä kotityöt ja pääsen uppoutumaan harrastuksiin, ilman että jokin häiriötekijä hajottaa koko pakan. Siihen kunnon yö unet ja kaikki on hyvin. Mies taas säätää pireissä mitä ihmeellisimpiä juttuja.

En enää muista mistä kirjoitan ja miksi. Lähetän kumminkin, jos tässä joku ajatus jopa oli. Kiitos ja anteeksi.

Tuntuu että vaikka amfen säännölisen käytön on saanu kuriin, niin silti se saatananmoinen psyykkinen puoli tuntuu taas alkaneen ottaa otettaan, koska menee amfee vähintää päivä tai pari viikos.
Vielä kun voi, niin olis pakko saada tää kierre äkkiä katki ku mahdollista, ennen kui on liian myöhästä,