Moikka kaikille! Olen aiemmin kirjoitellut Vähentäjissä, mutta nyt on aika palata tänne ja Lopettajien pariin. Tässä esittelyä itsestäni.
Tässä tekstiä kesäkuulta 2019 Vähentäjissä:
Alkoholia olen käyttänyt enemmän ja vähemmän aikuisikäni; ongelmaksi asia on muodostunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Syystä että täysin alkottomia viikkoja on ollut todella vähän. Harvoin juon krapulaan asti, mutta niitäkin päiviä on joukossa ollut. Ja jostain syystä viime aikoina lisääntymään päin; noin kerran kuukaudessa. Olen juonut viimeisen vuoden aikana 1-2 kertaa viikossa 2-4 isoa oluttölkkiä tai viinipullollisen kerralla. Annoksia en ole koskaan laskenut, mutta arvioisin että 10-15 on aika lähelle. Aiempiin vuosiin on sisältynyt krapulapäiviä töissä, kovempiakin humalatiloja yms.
Alkoholin mieliteko tulee yleensä väsyneenä ja nälkäisenä rankan päivän jälkeen. Tai sitten kun on jostakin oikein iloinen. Seuraavana päivänä väsyttää, harmittaa, syön liikaa yms. Tuntuu että iän karttuessa pienemmätkin alkoholimäärät sotkevat yöunen ja saavat syömään liikaa useiden päivien ajaksi.
Kirjoitanpa vähän lisää: Tänään on ollut todella tyypillinen maanantaipäivä kostean perjantain jälkeen. Työnteko takkuaa, eikä huvittaisi. Unet menivät sekaisin ja valvoin viime yönä noin kolmeen. Tuntuu siltä, että alkoholi vaikuttaa aivokemiaan todella monta päivää; jos jotakin inhoan, niin tätä saamattomuuden ja löysyyden tunnetta. Ja silti se pitää aina ehdoin tahdoin hankkia…
Ja tilanne näin lokakuussa vuonna 2024:
Varmaan arvaattekin, miten on käynyt. No, osin ihan hyvin ja osin ei. Viiniä tai kuoharia en juo nykyisin laisinkaan, mutta olutta muutaman kerran viikossa. Humalat ovat käytännössä jääneet kokonaan pois. Tuon ensimmäisen tänne kirjoittamani viestin jälkeen on ollut pisimmillään viiden kuukauden täysin alkoton jakso ja lisäksi lyhyempiä aikoja, mutta perustaistelutilanne ei ole minnekään muuttunut tai kadonnut.
Suurin muutos on tapahtunut asenteessa; mun aiemmista teksteistä huokuu se, etten ollut vielä valmis jättämään alkoholia kokonaan, nyt olen. Nämä mun vuosia sitten kirjoittamani tekstit toivat mieleeni sen, miten silloin ajattelin lopettamisesta ja miten vaikealta ja haikealta se tuntui.
Ongelmani on edelleen sama kuin ennenkin; alkoholin tuoma väsymys, uniongelmat, yleinen velttous ja niin edelleen. Yleinen velttous romuttaa liikuntasuunnitelmia ja kaikkea muutakin arjessa. Nykyisin lopetan juomisen, kun se alkaa nousta päähän, syön ruuan ja menen nukkumaan. Voisihan sitä tuotakin tietysti jonkinlaisena kehityksenä pitää. Loma-aikoina on tullut otettua olutta ja viiniäkin arkeakin useammin. Onneksi mulla on ollut lyhyet lomat… Julkisissa tilanteissa en juo ollenkaan.
Vaikka juominen ei ole humalahakuista, siitä huolimatta määrät ovat suurkulutuksen luokkaa (2-4 isoa tölkkiä 1-3 krt kerran viikossa) ja pelkään terveysvaikutuksia ja olen niin totaalisen kyllästynyt saamattomuuteen, väsymykseen ja alkoholin tuomaan alavireisyyteen. Haluan paremman fyysisen kunnon ja painoa alemmas. Keski-ikäisenä ajattelen jo myös tulevia vuosikymmeniä ja niiden toimintakykyä. Koen, että nyt on aika toimia. Tämä palsta toimi mulle todella suurena apuna, kun oli pitkä jakso juomatta. Joten tänne palasin.
Mukavaa ja raitista päivää kaikille!
PS. Viimeiset oluet join viikonloppuna
Tervetuloa takaisin palstalle @Pinklady minun puolestani!
Aika tutun kuuloista pohdintaa olet käynyt läpi, täältä siis löytyy varmasti vertaistukea. Mukava saada lisää ihmisiä mukaan korkkia kiinni laittamaan, niin ei kenenkään tarvitse sitä aivan yksin tehdä.
Kiitos! Nyt etenen täältä viimeksi saadun ja kertaalleen hyväksi koetun opin turvin eli päivä kerrallaan. Joka aamu uus päätös; tänään en juo.
Viimeksi kosahti siihen, että kuvittelin hallitsevani tilanteen ja ei se punkku joululoman alkaessa juustotarjottimen kanssa saa palaamaan huonoihin tapoihin
Torstaipäivää!
Tässä parina päivänä olen miettinyt suhdettani alkoholiin ja olen ajatellut seisovani kuin vedenjakajalla. Alkoholin käyttöhistorian perusteella arvioisin, että siitä voisi luiskahtaa kumpaan suuntaan tahansa. Jostain syystä viime vuosina on tullut kaikeksi onneksi mekanismeja, jotka ovat estäneet käyttökertojen ja -määrien lisääntymistä. Jostain syystä en tykkää enää yhtään tunteesta, kun alkoholi alkaa niin sanotusti kunnolla nousta päähän. Siitä huolimatta alkoholiannosten määrät ovat siellä riskirajoilla tai niiden yläpuolella viikosta toiseen. Eihän tässä ole mitään järkeä.
Koen, ettei mulla välttämättä ole vielä fyysistä riippuvuutta, vaan henkinen ja tottumukseen perustuva riippuvuus. Ja kun nyt olen fiksu, katkaisen nekin siteet tässä vaiheessa.
Olen pohtinut myös sitä, että reagoin henkisesti tosi paljon tämän hetkiseen käyttömäärään. Mitä se olisi, jos se siitä nousisi? Enhän mä hitto vieköön saisi enää mitään aikaiseksi.
Niin paljon suunniteltuja kuntosalitreeneja, pitkiä lenkkejä ynnä muuta on tänäkin syksynä jäänyt tekemättä sen takia, että illalla on pitänyt juoda vähän olutta. Vaikka siis mulla mitään krapulaa tule neljästä pintistä.
Nykyinen käyttö on kuitenkin sillä tasolla, että huonosti nukutut ja huonolaatuinen uni vaikuttaa työpäiviin. Mulla on muutenkin univammaisuutta ja sitä pitää ehdoin tahdoin pahentaa.
Mulla on tähän hommaan oikein lupaava geeniperimä ja nyt jo alkoholistille tuttuja ajatusmalleja. Mun työni on sellainen, että se mahdollistaisi kohtuullisen helposti reilunkin ryyppäämisen. Kaiken lisäksi tätä “otetaanko tänään muutamat saunaoluet?” -systeemiä tulee harrastettua yhdessä miehen kanssa. Olosuhteet pahemman ongelman kehittämiseen olisivat suorastaan loistavat.
Nyt tuntuu, että on jotenkin sellainen momentum-hetki katkaista käyttö kokonaan.
Päiväksi kerrallaan.
Nythän nämä muutamat päivät ovat sujuneet ilman mitään mielitekoja, mutta mun käyttötavoilla se ei ole vielä mikään ihme, eikä saavutus. Tiedän, että se mielen kamppailu on tulossa todennäköisesti ensimmäisen kerran tässä viikon sisään.
Nyt en anna enää periksi sille ajatukselle, että enhän mä nyt niin paljon juo ja eihän mulla ole mitään alkoholiongelmaa. On mulla, jos se estää tekemästä suunniteltua asioita, vetää mielen matalaksi moneksi päiväksi ja niin edelleen.
Näillä ajatuksilla, hyvää, raitista loppuviikkoa.
Perjantai-iltaa. Puolen tunnin kuluttua viisi vuorokautta ilman ”saunaoluita”. Mies haki tänään itselleen, ihme ja kumma, mun ei tehnyt edes yhtään mieli. Liittynee huomiseen harrastusmenoon ja haluan kunnollisen yön mitä mun nukkumisella on mahdollista.
Ylihuomenna harrastushommasta palatessa tilanne on hyvin todennäköisesti toinen.
Olen varannut jääkaappiin alkoholittomia oluita valmiiksi, koska sunnuntaina ei parane kauppaan mennä. Ruokaakin on valmiina.
Tänään häivähti mielessä mahdollisuus juoda viiniä (kaupasta ostettua) joidenkin viikkojen kuluttua. Pullo on tuolla kaapissa. Se oli ostettu yhteen ruokaan, mitä en sitten tehnytkään ja jäljelle jäävä olis sit juotu.
Onkohan mun tyhjennettävä se viemäriin näiden ”vahvojen päivien” aikana…
Kokemuksesta tiedän, että viinin juonnista seuraisi riskimäärien palaaminen ja paskat fiilikset.
Raitista viikonloppua kaikille.
Oma kokemukseni on, että alkoholin säilyttäminen kotona on pahimman luokan tulella leikkimistä. Silloin ajatus juomisesta on paljon helpompaa toteuttaa heti, kun alkoholi on jo valmiiksi käden ulottuvilla. Jotkut tosin ovat sitten päinvastaista mieltä, että juomattomuuteen nimenomaan kuuluu kyky kieltäytyä alkoholista kaikissa tilanteissa, koskien myös kotona säilytettävää alkoholia. Eli jokainen tyylillään… Mutta jos on vähänkään pelkoa, että viinin houkutus saattaa käydä vaikeaksi, niin kaataisin sen kyllä heti viemäriin ilman hetkenkään miettimistä.
Kotiuduttu on. Eilen en lähtötohinoissa muistanut viinipulloa ollenkaan; tuolla se on kaapissa edelleen.
Pari tiukkaa hetkeä oli ruokaa laittaessa, kun nälkä ja reissuväsymys päällä.
Käytiin aikaisin saunassa, mies joi muutaman saunaoluen ja mä kaksi alkotonta. Sitten äkkiä ruokaa kupu täyteen.
Nyt on ruokakooma. Sinnittelen pari tuntia ja menen nukkumaan. Tänä iltana puoli kymmenen tulee viikko ilman olutta.
Mahtava lukea tämänkin päivän selviytymisestäsi. Minulla tuli puoli tuntia sitten viikko täyteen ilman alkoholia eli samalla tahdilla mennään. Tsemppiä!!
Hyvää uuden viikon alkua jokaiselle!
Viikko ilman alkoa; tänä aamuna on ollut kyllä hyvät fiilikset, oikein erityisen hyvät.
Nukuin yli kuuden tunnin jakson heräämättä, paino oli pudonnut kilon ja mieli on seesteinen, olo suhteellisen energinen.
Tämän mä nyt haluan pitää tietäen toki, että nukun välillä huonosti ilman alkoholiakin ja huonot päivät kuuluvat elämään.
