Pilasin kaiken

Nyt se täytyy myöntää, kyllä minulla on ongelma. En tiedä edes miksi kirjoitan tänne, ehkä toivon kuulevani kokemuksia että kaikesta selviää. Tällä hetkellä ei tunnu siltä. Yleensä osaan ottaa nätisti. Nyt kumminkin se tapahtui taas, kolmannen kerran juon itseni niin humalaan että sekoan. Kolme kertaa olen käynyt puolisooni käsiksi. Yhtäkkiä silmissä pimenee ja alan pahoinpitelemään ja haukkumaan niin järkyttävillä sanoilla ainoaa ihmistä jota rakastan enemmän kuin mitään. Selvinpäin ei ole käynyt mielessäkään ne sanat mitä siinä kännin raivossa olen sanonut enkä edes tiedä mistä ne sanat keksin. Sattuu ja paljon, miksi satutin taas ihmistä joka on aina ollut tukenani, joka kahden edellisen kerran jälkeen on pystynyt jatkamaan tässä suhteessa. Enää en tiedä onko meillä tulevaisuutta. Tällä kertaa olen niin syvissä vesissä itseni ja ajatusteni kanssa, että voin vannoa koko maailmalle, että se loppu nyt oikeasti, mutta riittääkö se puolisolle että hän vielä tämän kerran pystyisi uskomaan että ihminen voi muuttua. Itse uskon siihen ja uskon itseeni.

6 tykkäystä

Tervetuloa joukkoon. Täältä saat varmasti apua ja vertaistukea alkoholista irrottautumiseen ja toivon sinun saavan myös jostain ammattiapua sen alta löytyvien ongelmien ratkaisemiseksi. Jos hoitosuhdetta ei vielä ole, niin ehkä joku täällä osaa kertoa mitä tahoa kannattaa lähestyä.
Olet kuitenkin ottanut jo tärkeän ensiaskeleen kohti valoa ja toivottavasti liityt matkaseuraksemme.

1 tykkäys

Tervetuloa @Typeräsydän. Täällä kirjoittaminen voi auttaa hyvinkin tunnistamaan oman käytöksen alla olevia vaikuttimia. Kyllä täällä kirjoittaminen kannattaa!

Kolmessa väkivaltatilanteessa on tasan kolme liikaa, enkä tuomitse puolisoasi, jos usko muutokseen ei enää riitä. Niin empaattinen kuin olenkin, noissa tapauksissa se kohdistuu yksinomaan uhriin. Se minun on nyt valitettavasti tässä heti alkuun kerrottava, vaikka hetki voikin olla vielä huono.

Pidän kuitenkin ihan hyvänä uutisena, että kaikki on tapahtunut vain ja ainoastaan tukevassa humalassa. Eli ratkaisu on tavallaan simppeli, olla enää ikinä olematta tippaakaan humalassa. Ei se sitä tarkoita, etteikö muutakin työstettävää alla olisi, mutta jo käytöksen välttämisen mahdollisuus on. Suosittelen myös lämpimästi ammattiapua, ainakin jos ajatuksena on parisuhdetta edes yrittää jatkaa. Se antaa myös puolisollesi viestin siitä, että otat asian entistä vakavammin.

Ei tässä nyt ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin todella lopettaa. Oikeasti, kokonaan ja onnistuen. Tai sitten jatkaa niin, että on mahdollisuus vahingoittaa enää vain itseään. Eikä sekään hyvä vaihtoehto ole, olethan ihmisenä tasan yhtä arvokas ja ansaitset elämän, jossa voit aidosti rakastaa myös itseäsi. Toivon, että pysyt täällä seuranamme. Olet erittäin tervetullut. Voimia!

2 tykkäystä

Minä yritin käydä oman puolisoni kimppuun humalassa viikko sitten ja häpeää tästä kannan edelleen. Viikko sitten myös lupasin, että ne harvatkin juomakerrat on osaltani juotu.

Voimia sinulle raitistumisen tiellä! Et ole yksin.

1 tykkäys

Minäkin uskoin itseeni ja tein paljon lupauksia itselleni, läheisilleni ja kaiken petin. Hullummaksi vain meni elämän edetessä kunnes viha itseäni kohtaan oli niin suuri, että yritin tappaa itseni.

Jumala, johon en uskonut, pelasti minut ja nyt reilut kolme vuotta olen ollut raitis, ilman mielitekoja mihinkään päihteisiin sillä syy käyttää päihteitä on poissa eli oman kurjan elämän pakeneminen.

Ihminen on niin viheliäinen, että luottaa itseensä liian kauan ja pahimmassa tapauksessa päätyy niin suureen vihaan itseään kohtaan, että tappaa itsensä.

Apua on tarjolla, joka toimii, mutta ihminen kykenee ottamaan vastaan sen vasta kun ymmärtää, että itse ei pysty itseänsä pelastamaan, eikä kukaan toinen ihminenkään.

45 vuotta sekoilin itse, itseni kanssa ja kaikki ongelmani johtuivat omasta itsestäni.

Herramme Jeesus Kristus, sinua siunatkoon ja varjelkoon rakas ystävä.

2 tykkäystä

Onneksi alkoholismi sairautta voi hoitaa ilman mielikuvitus kavereitakin ja elää silti onnellista ja raitista elämää.

Terveisin ennen ja aina ateisti, raitistunut sellainen.

Samoin tervetuloa kirjoittelemaan. ja mene toki ihan livenäkin vertaistukiryhmään. kaikki apu minkä saat niin ota vastaan, kiitollisena.
Niin tuttua on tuo että humalassa lyö puolisoaan. Noin kävi minullekin ja myös puoliso löi minua. Hirveät riidat ja mukilointi oli ihan normi. ja sitten kun siitä selvisi niin hirveä häpeä, syyllisyys itseinho ja viha sitä toista ihmistä kohtaan. Minä vihasin. Mutta kun pääsin viimein, (uskon korkeimman johdatukseen) monesti rukoiltuani itsekseni apua joltain jostain, Aa:han ja raitistuin, aloin ymmärtää mikä kamala aine viina on minulle. Ja anteeksi anto tuli myös sen seurauksena toisille, mutta kauan meni ennenkuin itselleni kykenin antamaan anteeksi… ja taitaa vieläkin olla rippeitä anteeksiantamattomasta mielestä, katkeruudesta ja kaunasta, kun elämä ei aina mene niinkuin haluan.
Mutta raittiina ryhmien ja ryhmätovereiden tuella.

3 tykkäystä

Moi @Typeräsydän
Monta päivää oon miettinyt sun kirjoitusta ja lopulta päätin vastata. Mä oon ollut suhteessa se väkivaltaa vastaanottava osapuoli. Lyhyesti muotoiltuna mun stoori menee kutakuinkin noin kuin kirjoitit.
On hämmentävää, että se ihminen jota rakastat ja joka rakastaa sua, rikkoo sun fyysistä koskemattomuutta humalassa. Selvinpäin niin ei tapahtuisi, tiedän sen.
Halusin kai kirjoittaa sulle siksi, että toivoa on. Pitää antaa aikaa ja tilaa. Todistaa olevansa se ihminen, jonka se toinen ansaitsi rinnalleen.
On sanomattakin selvää, että se rakkaus ei voi kyseisten tapahtumien jälkeen olla ehjää. Mutta ei se poista sitä rakkautta.
Itse toivoisin, että puolisoni tunnistaa ja tunnustaa, että meidän rakkaus ei just nyt ole ehjää. Mutta että sitä on.
Ihminen tekee virheitä, omaan maailmankuvaan ei sovi se, että silloin vedetään ovi kiinni. Humalalla ei voi kuitata väkivaltaa ja ilkeitä sanomisiaan, eikä se oikeuta niitä. Itse toivoisinkin, että ne juurisyyt siihen väkivaltaan selvitettäisiin. Se olisi ainakin hyvä alku. Sen jälkeen voi miettiä, että sulkeeko sen oven.
Tarkoitus ei ole aiheuttaa pahaa mieltä tällä vastauksella. Kenellekkään. Kolahti vaan niin toi sun kirjoitus ja halusin tuoda esiin sen, että toivoakin voi olla. Mutta vaatii paljon töitä ja muutosta, että rakkaus voi eheytyä ja luottamus palata.
Tällä hetkellä asutaan puolison kanssa eri osoitteissa, mennään päivä kerrallaan. Kasvatetaan luottamusta ja on sovittu, että ollaan etäsuhteessa ja nähdään silloin kun pystytään. Hän on ottanut askeleita tehdäkseen töitä meidän suhteen eteen ja ennen kaikkea itsensä! On asiakkuus päihdepolilla ja antabushoidon aloitus. Alkoholi jos astuu kuvioihin niin kaikki loppuu. Ja tätä kaikkea edelsi todellinen pohjakosketus ja kaiken pilaaminen. Niinkuin sinullakin.
Olisi kiva kuulla miten sun kävi. Ja mitä ajattelet kirjoituksestani.
Tsemppiä tähän päivään.:heart:

2 tykkäystä