Pikkujouluista raittiiksi

Heräilin kotisohvalta kosteiden pikkujoulujen jälkeen. Eteisessä roikkui pikkutakki märkänä ja likaisena, olin yöllä kotiin hoiperrellessa kaatunut ojaan.

Olin harkinnut alkoholinkäytön vähentämistä useana kertana myös ennen pikkujouluiltaa ja olin mielestäni juonut kohtuudella juhlissa, mutta jotain oli taas tapahtunut. En ollut huomannut juoneeni liikaa.

Katsellessani likaista vettynyttä pikkutakkiani ja pyrkiessäni häpeissäni muistelemaan illan tapahtumia, ymmärsin että koskaan osaisi tunnistaa omasta humalatilastani olenko liian humalassa. Siitä on nyt kaksi vuotta. Päätin siihen hetkeen lopettaa alkoholinkäytön kokonaan. Päätin, että en rupeisi laskemaan annoksia loppuelämääni. Se tuntui stressaavalle ajatukselle.

En ollut oikein koskaan ajatellut tarkemmin onko minulla ongelma alkoholin kanssa. En ikinä juonut useampaa päivää putkeen, mutta kävin paljon juhlissa ja mitä vanhemmaksi tulin, sitä vähemmän juhlista muistin yksityiskohtia ja niiden jälkeen oli useammin vain paha mieli.

Lueskelin paljon lopettamisen jälkeen täältä Me Lopettajista kokemuksia, mutta en suoranaisesti samaistunut kenenkään tarinaan. Minun ei tehnyt mieli juoda lopettamisen jälkeen. Tiesin vain, että alkoholin käyttäminen ei tehnyt onnelliseksi ja pelkäsin sen muodostuvan ongelmaksi, jos suunta jatkuu samana.

Kaunko olet nyt siis ollut juomatta?