Itse en enää piilottele juomistani. Olen kaikille läheisilleni tunnustanut olevani alkoholisti. Osa ei ymmärrä eikä usko miksi olen sitä mieltä koska en ole “pohjalla”. Haen apua “sieltä ja täältä”. Luen täältä muiden kokemuksia ja mietteitä (josta on paljon apua). AA ei ole minulle mahdollisuus juuri nyt. Olen muutaman kerran jo ollut lähellä selättää ongelmani. Tutkin ja tutkin. Onko muutakin syytä kuin antaa itselleen taas lupa juoda.
1 tykkäys
Piilottelen. En halua tunnustaa itselleni saati muille että olisin alkoholisti.
1 tykkäys
En. Enää.
Ennen saatoin “unohtaa” osan juomisiani ja uskotella itselleni, etten ollut paljon mitään juonutkaan. Kävin eri kaupoissa ostoksilla, ettei jää naama mieleen, ja ala juorut liikkua. Luimistelua siellä ja täällä.
Nykyään kirjaan rehellisesti kaikki juomiseni ylös. Ottomitta on mielestäni hyvä sovellus, vaikkei kaikilta osin tunnukaan toimivan, mutta siinä näkee aina kuukauden kerrallaan “saldon”. Saa katsoa totuutta silmiin. (Ja kerätä kuin lapsi tähti-merkkejä selvistä päivistä 
) Vähän harmittaa, etten ottanut jo vaikka puoli vuotta sitten sovellusta käyttööni, kun vähentämisen tajusin tarpeelliseksi, ja halu siihen alkoi todenteolla syntyä. Siitä näkisi, miten silloin oikeesti meni ja mikä on tilanne nyt. Mutta kuten kiinalainen viisastelu sanoo:
“Paras aika istuttaa puu olisi ollut 20 vuotta sitten. Toiseksi paras on tänään.”
1 tykkäys
Tuosta se lähtee, rehellisyydestä itselle. Jos haluaa muille siitä kertoa, ok, mutta kuten oletkin jo huomannut, ei kaikki tajua tilannetta. Mä olen ymmärtänyt näitä kirjoituksia täällä ja muualla lukiessani, että se on käyttäjän oma kokemus, mikä on liikaa ja mikä on just hänelle ongelma. Toki rajoja määrittelee terveystyypit ja muut, mutta ihan yhtälailla voi olla ongelma, ettei osaa juoda muutaman kerran vuodessa juhlissa, kuin se ett vetää viikkokausien alkomäkeä. Tai että joka kuukauden eka perjantai on vedettävä X-määrä. Nää on niin yksilökohtaisia juttuja, miten kukakin kokee.
Toivon sinulle paljon hyödyllisiä, ajatuksia herättäviä netti- yms lukemisia/ keskusteluja. Kylmät faktatkin saattaa olla avuksi. 28 päivän sähköposti"kurssin" kävin. Se oli osin aika hyvä, mulle ainakin. Olikohan se “uusi alku” tms. Löyty muistaakseni täältä Päihdelinkin uumenista. Kun mieli on tehnyt tarpeeksi duunia ja on halua, sinä onnistut kyllä. Niinkuin minä ja me muutkin.
2 tykkäystä
En ole koskaan piilotellut muilta kuin lapsiltani, joita en aikuisten ongelmiin halua sekoittaa. Olen puhunut itsestäni läheisilleni alkoholistina, enkä ole kaunistellut juomiani määriä, vaikka se on välillä hävettänytkin. Nyt yli 10 vuoden ongelmajuomisen jälkeen olen vihdoin saanut lopullisen kipinän lopettamiselle. Toivottavasti sinäkin saat juomisen hallintaan, paljon tsemppejä sinne! 
3 tykkäystä
Hei!
Olen puolella me lopettajat mutta ajattelin kuitenkin vastata tähän.
Minäkin olen piilotellut juomistani. Kävin aina vuorotellen eri alkoissa etteivät kiinnitä niin huomiota kuinka usein niissä vierailin. Ostin myös useamman pullon kerralla ”varastoon”, ettei tarvinnut joka päivä näyttää naamaansa siellä.
Viinit join usein kahvimukista ettei läheiset kiinnittäneet niin huomiota kuin esim viinilasiin.
Kun puoliso lähti yötöihin viikonloppuisin, pistin naapurin hakemaan minulle viiniä ja siideriä kaupasta ja maksoin tietysti käteisellä ettei tiliotteessa näy alkon ostoa. En myös kertonut puolisolle että olin tilannut kotiin juomista, vaan piilotin tyhjät pullot kaapin perälle.
Krapulaa peittelin hajuvedellä ja purukumilla.
2 tykkäystä
Työkavereilta olen piilotellut. Kaikki muut, myös lapset ovat tietoisia rimpuilustani.
1 tykkäys
Tämä on tuttua, enimmäkseen olen annokseni ostanut ihan yhdestä kaupasta. Mutta kun määrät ovat vaatineet ylimääräisiä kauppakäyntejä olen käynyt ihan eri kaupoissa.
1 tykkäys
En piilottele. En ole oikeastaan koskaan suuremmin piilotellut. Silloinkaan, kun join huomattavasti enemmän/useammin. Juopotteluni on tosin aina ollut enimmäkseen sosiaalista juomista, vaikka seura välillä saattoikin olla aika antisosiaalista 
, joten mitäpä siinä piilottelemaankaan. Nykyään juon sen verran harvakseltaan, että menee ihan tavisbailaamisen piikkiin.
Poikkeus on terveydenhuolto, jossa olen monet kerrat ihan kirkkain silmin valehdellut, etten käytä lainkaan alkoholia tai muitakaan päihteitä. Tarvitsin/tarvitsen apua MT-ongelmiini ja senhän tietää, miten siinä käy, jos alkaa mainostella päihteiden käyttöään. Sain apua ja se auttoikin huimasti, vaikka join ja käytin huumeita. Auttoi mm. siinä, että sain lopetettua laittomien huumeiden ja lääkkeiden väärinkäytön ja alkoholin käyttökin jaksaa kiinnostaa aina vain vähemmän. Kannatti siis valehdella. Hienoahan se olisi, jos voisi MT-palveluissa olla täysin rehellinen myös noista asioista, mutta kun se todennäköisesti johtaa siihen, että käsketään selvittää pää, kusta purkkiin puoli vuotta ja katsellaan ehkä sitten. Ihan tutkittu ja yleisesti tunnustettu asia, ettei se noin toimi, mutta silti käytännössä halutaan pitää kiinni tuosta moralisoinnista.
Edit: Aikalailla sama asia tuo töissä juomistensa piilottelu/valehtelu, kuin oma terveydenhuollossa valehteluni. Työpaikkahan siinä on hyvin äkkiä vaakalaudalla, jos siellä ihan rehellisenä juoppona rallattelee. En todellakaan puolustele sitä, jos joku on kännissä töissä tai ryyppääminen muutoin vaikuttaa työnjälkeen, mutta siis ihan ymmärrettävä käytännön syy. Ei mitään alkoholistin patologista huvikseen valehtelua, jota varsinkin tietty koulukunta kovasti toitottaa. Monet ihmiset valehtelevat/jättävät kertomatta monenlaisista asioista, jos katsovat, että avoimuus niissä olisi haitaksi. Välillä se on oikein järkevääkin.
Niin joo, alaikäisenä(Siitä on todellakin jo aikaa ) tietysti piti vähän tai vähän enemmänkin piilotella juomisiaan, eikä äidille ja isälle aikuisenakaan ihan kaikkea ole kerrottu, etteivät suotta huolestu 
. Yleisesti olen kyllä ollut varsin avoin päihteiden käytöstäni myös heille.
2 tykkäystä