Hei. Olen seuraillut ryhmää jonkin verran, lukenut tarinoita jotka aikalailla menee suurimmalla osalla samoja polkuja. Siksi en nyt näe tarpeelliseksi selventää omaa tilaani kovinkaan yksityiskohtaisesti. Olen juonut lähes koko aikuisikäni enemmän tai vähemmän, yleensä enemmän ja liikaa. Viimeiset 5 vuotta eroni jälkeen homma on mennyt siihen, että juon hyvin paljon itsekseni kotona. Koen sen olevan erittäin säälittävää… tuntuu kuin kuluisi koko elämä hukkaan. Harrastukset on jäänyt enkä paljon ystäviäkään enää näe. Tahto päästä eroon alkoholista on vilpitön ja olen pystynyt olemaan juomatta useitakin viikkoja, mut se on kostautunut lähen poikkeuksetta entistä rajumpana kuurina. On aika avuton fiilis.
1 tykkäys
Tervetuloa palstalle, BR50! Avuton fiilis on tuttu ja se sai minut lopulta lopettamaan juomisen, kun yksi oli aina liikaa ja tuhat liian vähän. Päivä kerrallaan tässä olen mennyt jo vähän yli 14 vuotta. Alkoholi on haalistunut merkityksettömäksi, yhdentekeväksi aineeksi enkä halua enää kokea niitä ikäviä alkuviikkoja korkin kiinni laittamisen jälkeen.
Lueskele vain muiden tarinoita ja kirjoittele tuntemuksiasi, jos sinusta siltä tuntuu.
5 tykkäystä
Hyvä kun tulit tänne.Täällä me muutkin olemme välillä avuttomia.Ja välillä iloisia.Ilo tulee siitä,että on onnistunut olemaan vaikka yhden päivän ilman alkoa ja päivä kerrallaan eteenpäin.Tsempit😀
3 tykkäystä
Retkahtamiseenkaan päättyneet raitistumisyritykset eivät ole turhia. Ratkaiseva päätös tehdä pesäero alkosta on tehty, ja se on tärkeintä, “vilpitön”, kuten sanoit. Pala palalta uudet yritykset rakentavat padon joka nousee ja vahvistuu ja lopulta se onnistuu pysäyttämään viinavirran. Jatka aloittamallasi tiellä; se mitä kuvailit on tuttua kauraa usealle, ellei useimmille täällä kirjoittaville ja sen tiedon pohjalta minäkin puhun. Nyt eroon alkosta, sen jälkeen on uuden elämän rakentamisen aika joka on taas omansa, haastava ja paljon antava prosessi. Palataan siihen sitten ehkä myöhemmin. Pidä miehenä(?) ittes!
4 tykkäystä
Niinpä niin, taas murheisiin jne. Mopo piti pysyä hallinnassa mutta taas siihen samaan vanhaan ansaan, jos nyt pari joka venyi ja oli sitte 15 kaljaa illassa. Itsehoitomenetelmät on tuhoon tuomittuja terveydenhoitoalan keskuudessa, mutta mahdollista. Luin juuri tuossa Tatu Varpukarin tarinan, jos ei ole tuttu niin tuossa: https://www.yrittajat.fi/uutiset/tatu-meinasi-juoda-itsensa-hengilta-selvisi-ja-haluaa-nyt-auttaa-myos-muita-selviytymaan/ Ajattelin, noinko pitkälle tarvii mennä että ymmärtää, vai ymmärtääkö alkoholisti? Nyt olen ihan kohtalaisen hyvässä kunnossa ja tapasin tänään työnantajankin, sen joka joutui pettymään kun en pystynytkään maanantaina hoitamaan duuniani loppuun. Käytiin hyvä keskustelu että palataan vuodenvaihteen jälkeen asiaan. Nyt on hetki aikaa hengähtää ja tehdä ihan jotain muuta kuin ajatella alkoholia. Ennenkaikkea miettiä. Olisin hyvin iloinen jos omatoimisesti raitistuneet voisi antaa vinkkejä siitä, et miten se lopullinen pysyvä päätös syntyy? Olen hyvin varma että mulle sopii ainoastaan täys tipaton elämä eikä se edes kuullosta omaan korvaan ollenkaan pahalta, oikeastaan haaveelta. Harmittaa kun saa hetkeksi kiinni siitä ja aina innoissaan, mutta johonkin se kaatuu täysin yllättäen? Kiitos muuten kaikille jotka kannustaa 
Sen verran muokattava, että tottakai kaikenlaiset onnistumisien tarinat ja miten niissä pitkässä juoksussa voi pysyä on tervetulleita. Se on helppo olla joku tietty aika, mun kohdalla se oli kuukausi ja lopulta 6 viikkoa meni viimeks, sit taas lässähti.
1 tykkäys
@BR50 Kiitos mietteistasi. Ongelma on se, etta elamme alkoholia tuputtavassa yhteiskunnassa. Mielestani juomattomuuden tulisi olla normi - koska ihminen ei oikeasti tarvitse alkoholia mihinkaan - ei juomisen. Minulla on samanlaisia kokemuksia kuin sinulla, ja mielestani avain on se, etta tanaan en juo. Paiva kerrallaan filosofia toimii yllattavan hyvin. Jos on kasittelemattomia asioita, on hyva kayda terapiassa. AA:sta minulla ei ole kokemuksia, mutta monella muulla varmasti. Tsemppia tahan paivaan.
3 tykkäystä
Alkoholi on myrkky elimistölle. Kun sen ajattelee itselleen vahingollisena aineena, joka tuhoaa fysiikan ja mielenterveyden, niin toipuminen voi alkaa.
Kun ympäriltä kannetaan 40-50 vuotiaita Honkanummelle, niin sekin panee miettimään omaa kuolemattomuuttaan.
Ei sitä voi elää, kuin pellossa, jos meinaa eläkkeelle joskus päästä.
Päätös olla juomatta syntyy vaikka keskellä kesälomaa, kun aika on kypsä.
Joku on joskus sanonut, että opettaja saapuu, kun oppilas on valmis.
Säännöllisesti alkoholia käyttävä, eli alkoholisti, ei tarvitse alkoholia rentoutumiseen, vaan pitääkseen vieroitusoireet poissa.
4 tykkäystä