vähän samaa fiilistä. Napsautin eilen 4,5 annosta. Aamulla ei ollut mitenkään erikoinen olo suuntaan eikä toiseen, eli se nollaillan jälkeinen lähes euforinen fiilis puuttui.
Oon huomannut ainakin sen, että masentuneeseen oloon ei kannattaisi ottaa tuota pientäkään määrää. Se ei tepsi, kuten kunnon pöhnä aikanaan tavallaan “tepsi”. Iloisessa fiiliksessä sen sijaan parikin olutta saattaa toimia mukavasti stimuloiden lisää hyvää oloa.
Eilenkin kyllä naukkasin tosi hyvällä fiiliksellä, mutta eipä se tunnetila siitä mitenkään VIELÄ ihmeelisemmäksi muuttunut. Ihan sama vaikka olisi juonut puolukkamehua, joten jaksan jankuttaa itselleni että mitä järkeä ottaa? Ja jos en olisi ottanut noitakaan, aamu olisi tuntunut paremmalta. Että ei tällä kohtuukäytöllä mitään win-win tilannetta saavuta vaikka itseensä voi noin yleensä ottaen ollakin ihan tyytyväinen 
No ehkäpä eräänä kauniina päivänä…
Niin sitähän tämä on minulla ainakin. Pyristelen eteenpäin. Minun ongelmani on ollut pitkään tuo iltatissuttelu. Joskus enemmän joskus vähemmän.
Miten vaikeaa se on joskus olla ilman. Perjantaina pystyin. Lauantaina en. Enkä sunnuntainakaan. Vaikka pieniä nuo määrät nyt olikin. Mutta silti. Tiedän että omasta tahdostani se on kiinni. Minä halusin eilen ostaa ne kaksi siideriä, lukea lehteä ja thats it. 
Helppoa ei ole. Koukuttavaa. Miten ihmeessä ihmisen tissuttelu alkaa ? Hävettää joskus kun ystävät kertovat etteivät ota kuin silloin kun lähtevät ihan " oikeasti" bailaamaan. Minä tissuttelen iltaisin… . No nyt olen kuitenkin selättänyt pahimmat. Ja tiedostan ongelmani. Tänään en ota.
Minun ongelmani ei ole tissuttelu (koskaan ollut), eikä enää kertakännitkään. Olen päässyt tilanteeseen mitä suurin osa ihmisistä pitää normaalina. Mikä sitten mättää? Se, että haluan/en halua/haluan/en halua olla absolutisti…ja tätä päätöstä siirrän juomalla muutaman annoksen viikossa. Miksi? Koska jos päätän olla juomatta yhtään niin ajattelen asiaa yhtenään “retkahduksen” pelossa. Nyt en ainakaan petä lupaustani (0-max. 7 annosta/viikko) 
Moikka Lizzy
Tissuttelu on hyvä jos sitä ei ole. Olet alle kohtuuden, ehkä sinun kohdallasi jättäisin määrien laskemisen ja jättämään ajatuksen ottamisesta ja ei ottamisesta taka-alalle. Jos joskus ottaa ja ei, niin se ei saisi kumminkaan täyttää sinun ajatuksia . Keskittyä elämään, jos muutaman ottaa niin ei siitä mitään “kiksejä” tule, paitsi että aamulla suussa maistuu “kissankusi” vaikka ei promilleja olekkaan 
Tsemppejä kaikille
T. Tuppi
Päätös on tehty, loppui vatvominen. Kaksi edellistä kesää olen raittiina viettänyt (nyt tulee kolmas), ovat olleet ehkä parhaita kesiä elämässäni. Varaslähtö:D viime lauantaina menivät siis viimoset sidukat. En luule että ketään kiinnostaa, mutta onhan ratkaisu jossain julistettava ja tämä plinkki tuntemattomineen on vaan tärkeä…Mukavaa tiistaipäivää!
Liza, tietenkin kiinnostaa.
Voi olla, että ei se jätä sinua rauhaan enää koskaan, kun olet kerran sille raitistumisen tielle lähtenyt ja sitä pitkälle prosessoinut. Tuo, että alle kohtuukäyttökin jäytää, kertonee siitä, että suhde alkoholiin vaan on mitä on. Ei kai siinä auta, kuin hyväksyä se tosiasia, että käytti alkoholia miten tahansa, niin se tuottaa liikaa pään vaivaa. Juomaton alkoholi aiheuttaa harvemmin pettymyksiä.
Kohti raitista kesää, vanha kamu.
Öh noloa…ihan kuin olisin kerjännyt huomiota. Basi, olet luottopakki, ehkä toivoinkin sinun kommentoivan, kiitos! Kummallista tämä elämä tosiaan, ensin juominen ja siitä pääseminen vei aikaa ja aivokapasiteettia, nyt raitistumisajatus ei jätä rauhaan (positiivista ajatella näin, eikö?). No kun kerran sille tielle on lähtenyt niin menköön kohti raitista kesää.
Pöh, tuossa mitään noloa ole. Elämä on elämää ja jokaisella omanlaistaan, myös näissä raitistumis/juomis asioissa. Minusta on hyvä, kun sinä olet niin rehellinen ihminen, et varmasti ole maailmankaikkeuden ainut joka häilyy tuossa välimaastossa. Uskon, että avoimuutesi on antanut hyvää peilauspintaa monelle. Myös meille, joille se juominen ei ehdottomasti sovi. Jos minä olisin lähtenyt noihin kokeiluihin, niin jälki olisi ollut huomattavasti hurjempaa, enkä tiedä olisiko minulla ollut enää mahdollisuuksia sieltä nousta. Siinä mielessä tämä marginaaliin kuuluminen on aika helppoa. Sinua kun olen seurannut, niin olen voinut todeta, että minusta ei ole tuohon ja se tavallaan on vahvistanut omaa tietä. Toivottavasti ymmärrät, että ei pahansuopuuden kautta vaan ihan sen tosiasian kautta, että olen alkoholisti. Voisiko sinua auttaa se ajatus, että vaikket olisikaan alkoholisti, niin sinun on silti parempi elää ilman alkoholia. Monen muunkin ei alkoholistin on…
No ei JUOMINEN sovi minullekaan (kenelle sopii ), on se selvä. Ihmetyttää ettei mitään ylilyöntiä ole yli vuoden aikana sattunut (olinhan siitä tosin 8 kk tipattomana), mutta töitä olen saanut asian suhteen tehdä. Oikeassa olet, että ei täällä tavisten tarvitsisi kirjoitella ja suhde alkoon on joka tapauksessa vääristynyt ja ongelmallinen, toisekseen tämä tie on todennäköisesti raskaampi kuin jos olisin pysynyt täysin raittiina vielä viime syksystä eteekin päin. Tuntuu ettei elimistö oikein kestä minkäänlaisia annoksia (tunne voi olla henkinen…) vaikka ei missään labra-arvoissa ole poikkeamia ollutkaan. En usko että johtuu pelkästään toleranssin laskemisesta se, että tulee huono olo pienestäkin melkein jo juodessa mutta varsinkin jälkeenpäin. No anyway 4. päivä täällä tätä “detoxia”
Tuo huono olo pienistäkin annoksista on ihan tuttu juttu minullekkin juomisen loppuajoilta. En tiedä, miten se on selitettävissä, mutta henkisen huonon olon lisäksi olin fyysisestikin pahoinvoiva, kuvottava olo jatkui päiväkausia vähäisenkin juomisen jälkeen. Tavallaanhan se osottautui hyväksi asiaksi, ei hirveästi mieliteot kiusaa, kun muistelee niitä oloja. Voihan olla, että psykosomatia toimii tässäkin asiassa vahvasti. Vaikka varsinaisia vaurioita ja alkoholin aiheuttamia muutoksia ei elimistössä olisikaan, keho reagoi kuin olisi sille vahvasti allergisoitunut. Ja niinhän se olikin… Tsemppiä LIza, olo paranee jo muutamassa päivässä ja sitten vaan nauttimaan elämää raakana ja aurinkoa suojattuna.
Huomenta, siirryttiin sitten kesäaikaan Missä kesä? 8. alkoton päivä alkamassa, tosi tosi kiva. Tulkoon nyt edelleen mainituksi että tuo puolen vuoden “käyttöni” tässä välissä oli oikeasti kohtuukäyttöä, viittaan Pumpkinin ketjuun…eli ei tarvinnut kertaakaan juoda “kolmeakymmentä kaljaa” (joiden jälkeen en kyllä olisi hengissäkään). Mutta kuten sanottu vääristynyt suhde alkoholiin on kun sitä tarvitsee täällä rääpiä. Tsemiä kaikille raitistelijoille!
Hyvää kesäajan aamua.
Viittauksellani tarkoitin samakaltaista pohdintaa ja tilannetta sen suhteen, että te kummatkaan ette ole alkoholisteja. Se kun tuo ihan toisenlaisen vinkkelin alkoholin käytön/käyttämättömyyden mahdollisuuksiin.
Railakasta, raikasta ja ratista päivää sinullekkin.
No en nyt ihan ole perillä mistä puhutaan, mutta sanon nyt kuitenkin, että minäkään en ole mitään 30 kaljaa juonut. Niin kuin tuosta ymmärtäisi. Tsemppiä vaan tännekin. 
Ei ihme ettei tuosta saanut oikein tolkkua. Joo Pumpkin en tarkoittanut sinua sori, vaan Ketostiksi ketjussasi kertoi onnistuneensa kerran juomaan kolme kaljaa ja sitten heti seuraavalla kerralla meni noin “kolmekymmentä” koska oli ollut niin kiltisti edellisellä kerralla 
Aurinko paistaa ihanaa.
Oih, nämä on niitä mun heikkoja hetkiä. Takana hyvä päivä, työt tehty viimeisen päälle, urheiltu ja kotona rauha maassa ja hyvä tunnelma…NYT juuri nyt tekisi mieli pari kolme siideriä, hyvään oloon. En ota, vaikka kaapissa onkin, ainakin olutta. Miten se saisi olon muka vielä paremmaksi?? Yhdestoista alkoton päivä takana, moneen kuukauteen pisin aika täysin ilman. Fiilis on noussut ja sitten vaanii se vaara että alkaa tuntua liian hyvältä. No tänään en juo kellokin on jo paljon ja telkusta tiedossa hyvää futista
2 viikkoa täynnä. Oukei, ei mikään saavutus saatika voitto omalla kohdallani (en ole joutunut kamppailemaan asian vuoksi) mutta erittäin hyvä alku Olen todella tyytyväinen että päätös tuli tehtyä sillä ei ole ilman nuutumusta herätyn aamun voittanutta. Vaikka joku voi kyseenalaistaa niin itsellä tuntui aamulla jo kolmekin annosta kun ei merkillistä toleranssiakaan enää ole. Elämä on mukavaa! Nyt shoppailemaan…
Ei harmita tänäkään aamuna, että jäi illalla ottamatta Päätin käyttää alkoholia vasta sinä kauniina päivänä, jolloin tunnen että se tekee minut MERKITTÄVÄSTI onnellisemmaksi kuin nykyinen olotilani.
Tulen yhä vakuuttuneemmaksi, että kyllä ne mun osalta taisi olla tässä. Alkoholijuomat meinaan. Kännissä ei huvita olla eikä pieni pöhnäkään anna yhtään mitään lisäarvoa elämään. Humalassa en ole toikkaroinut nyt yli vuoteen ja ne viimeiset pari sidua meni 17 päivää sitten. Matkaa olen tehnyt pitkään, ekan kerran havahduin jo vuonna 2005, tosissani viisi vuotta myöhemmin:shock: joten ei muidenkaan kannata heti luovuttaa. Kaatumisia ei lasketa vaan se miten monta kertaa nousee ylös! Pisimpään olen ollut raittiina noin 8 kuukautta (+raskausajat), lyhyempiä pätkiä 4 kk, 6 kk. Tuntuu kuin se halu “muutamaan” olisi hiljalleen hiipumassa kunnes häviää ikiajoiksi…
Hiljaa se ajatus kypsyy, mutta onneksi se vahvistuu koko ajan.
