Perusmies ja perusasiat

Joku sanoi etten ole yhtään ketjua aloittanut. En ole ennen. Olen keskustellut muiden keksimistä aloitteista.
Rande toivoi että hänen uusi ketjunsa saisi olla rauhassa ja tarkoitii varmaan myösminua. Se ketju päätyy sinne minne ne muutkin minusta riippumatta en siis mene sinne sanomaan mitään.
Hän puhuu yhdistyskiksä toiminan järjestäjinä. On nekin. Puhukoon niistä siellä mutta tähän ketjuun kutsun tervetulleena ne luulen että enemmistön joka ei etsi toimintaa ja sanomaa yhdistyksistyksistä vaan eri lakia noudattavista. Joista kerron seuraavassa.
Suomen laki erottaa yhdistykset jotka noudattaa “demokratiaansa” yhdistyslain mukaan mutta onneksi on uskonnonvapauslaki joka antaa mahdiollisuuden uskonnollisille yhteisöille toimia rekisteröitymättä ja oman lain mukaan. On säännöt ja tarkoitus kirjattu ja miten valitaan johto ja miten omaisuusasiat hoidetaan. Mutta ei yhdistyslain mukaan.Silloin ei voida esimerkiksi lakkauttaa Jumalan olemassaoloa äänestyspäätöksellä eikä kaataa yhdyskunnan tarkoitusta nurkanvaltauksilla.
Toimintaa kuoroista retkeilyista ulkomaanmatkoista ja käsitöistä alkaen on tarjolla kaikissa seurakunnissa ja uskonnollisissa yhdyskunnissa ja ne myös tekevät raittiustyötä koko ajan.

Siellä on tilaa niille jotka haluavat tekemällä levottomia käsiään rauhottaa. Ja saa rauhoittavaa lohduttavaa sanaa mukana. Siitä raittiudesta haluan puhua.

Näinhän asiat ovat.
Yhteisöllistä toimintaa, aktivoivaa toimintaa, voimaannuttavaakin toimintaa ja elämänhallinnassa tarvittavia taitojakin lisäävää toimintaa todella järjestetään myös uskonnollisissa yhteisöissä.

Ei siis pelkästään niissä muissa, eli julkisen vallan voimin pyöritetyissä, jotka nekin tekevät hyvää työtä, eikä vain yhdistyksissä jotka kuuluvat maamme kulttuuriperintöön olennaisena osana kansallista identitettiämme, eikä se rajoitu vielä siihenkään että tähän lisätään se pienempimuotoinen yhdessäolo, ilman mitään “sääntöjä” tai määriteltyä tarkoitusta tapahtuvaa ystävien, sukulaisten, naapurien ja työkaverien ym kanssa tapahtuvaa epävirallista yhdessäoloa.

On aivan totta, että uskonnolliosilla yhteisöillä’ on oma merkityksensä joka varmasti on yksi vaihtoehto myös ongelmista selvkiytyvän/ selviytyneen etsiessä sisältöä elämäänsä.

Eri tavoin se toimii kuin yhdistykset, mutta on niissä yhteisiäkin piirteitä. Ja kun asiat hyvin menevät, niin löytyy mahdollisuuksia tehdä yhteistyötä julkisen, yhdistyssektorin ja uskonnollisten yhteisöjen kesken. Ja jos joustavuutta ja halua ylittää rajoja löytyy, niin siitä seuraa paljonkin hyvää meille kansalaisille.

Kuuntelin tässä jokin ilta radiota, yksinäisyydestä puhuttiin. Joku soittajista esittiajatusta, että seurakunnat voisivat järjestää toimintaa myös uskonnottomille, tilaisuuksia jotka olisivat “uskontovapaita”. Eivät innostuneet asiasta, seurakuntien edustajat.

Ja olivat aivan oikeassa. Kirkkokin on jäsentensä oma. Ei siihen ole ulkopuolisilla sanomista. Minullakaan, kun en siihen yhdistykseen kuulu enkä jäsenmaksujani maksa., ei ole mitään sanomista miten he sisäisen toimintansa järjestävät. Yhteistyössä tehdyt asiat ovat toinen juttu, niistä’ voi aina neuvotella.

Kyseinen soittaja ei varmasti ollut ainoa, jolla on tuonsuuntaisia ajatuksia. Tämä juontaa siitä vuosisatojen saatossa kehittyneestä ajattelusta, että kirkko olisi jotenkin kaikkien asia.
Se taas johtuu siitäkin, että meidän jokaisen esi-isät ja äidit ovat, pakon edessä, sen kaiken maksaneet. Veroja oli maksettava kirkolle, halusi tai ei. Ei se jäsenyys ole vapaaehtoista ollut kuin pienen hetken.
Ja verojen lisäksi on aina ollut maksettava kaikesta mitä kirkko teki, joka ruumiin siunaaminen hautaansa ja jokainen hautapaikka oli tottakai maksettava erikseen.
Kirkko repi rahaa ja maita haltuunsa, sen liikevaihto ja omaisuus on nytkin aika suuren kansallisen yhtiön tasoa ja juuri tuo omaisuuden alkuperä, kaikkien suomalaisten selkänahasta revittynä, on saanut ihmisille sen harhaluulon että myös jpokaisella kansalaisella olisi oikeus sanoa mitä kirkon on tehtävä. Ymmärrän hyvin tuonkin ajattelun, mutta toisaalta olisi mahdoton sekin tilanne että kaikki me uskonnottomat saisimme olla päättämässä uskonnolsesta toiminnasta?

Kenties olisi kohtuullista jo alkaa jakamaan sitä omaisuutta takaisin kansalle, eikä ainakaan enää paisuttaa sitä mutta sellaista jalomielisyyttä ei kukaan muukaan maailmassa toteuta joten se siitä.

Ne muut uskonnolliset yhteisöt, jotka, kuten perusmies sanoikin, saavat toimia vähän eri lain mukaan kuin yhdistyslain mukaan valvotut yhdistykset, mutta kyllä sekin laki ymmärtääkseni jotenkin turvaa kohtuullisen oikeudenmukaisuuden sisäisessä vallankäytössä. Pitääpä tutustua asiaan, kun se kerran esille nousi.

Niin, joo, on vielä yksi toimijaryhmä, joka sitten on kans tavallisen pulliaisen osallisuuden ulkopuolella mitä asioiden suunnitteluun ja päättämiseen tulee. Säätiöt ovat myös erityisasemassa. Tosin perustettaessa niiden tarkoitus ja toiminta hiukan selvitetään ja tutkitaan … mutta silti väitetään että niillä kyllä harrastetaan rahojen ja vallan piilottelua, veronkiertoa ja elinikäisiä virkoja sijoitetun pääoman turvin… no, saattaapa löytyäkin. Sekin on asia josta en vielä ihan tarpeeksi tiedä, jos aikaa jää muun mukavan touhun lisäksi niin voin joskus tuostakin selvää yrittää ottaa…

Eli, erilaisia rakennelmia on, ja toimijoina olemme vähän eri asemassa riippuen siitä minkä mallin mukaisessa yhteisössä toimimme.

Kirkko on rikas mutta vapaat suunnat toimivat omillaan, uskovat veljet ja sisaret rahoittavat itse toiminnan. Se ei ole muihin sidoksissa. Olemme vastuussa vain ylöspäin hengen asioissa.

Kokouksissa on enenmmän kuin ihmiset koska siellä on läsnä myös Korkeampi voima, sen voi osallistuja aistia selvästi että myös Pyhä henki on läsnä. Jos kokous on kylmä eikä sitä ole sen aistii ja huomaa että jotain puuttuu. Siinä on eroa maallisiin kokouksiin.

Sattuneistä syistä en näe perusmiehen avausta, joten suhtaudun MM:n viestiin ikäänkuin ketjun aloituksena.

Kirkon varojahan menee mm. kehitysapuun. mission.fi/ajankohtaista/
Lisäksi seurakunnat ovat mukana erilaisessa hyväntekeväisyydessä; mm. elintarvike- ja vaatejakelussa vähävaraisille.

“Suomalaisten selkänahasta revityt” varat, noin populistisesti sanottuna, siis jakaantuvat tälläkin tavoin. Tietysti moni ehättää sanomaan että pitäisi saada ensin oman maan asiat kuntoon ennenkuin jaetaan rahaa kehitysmaihin, mutta sellaista sanovat ovat yleensä melko ahneen puoleisia immeisiä eivätkä antaisi paljostaankaan murustakaan kellekään. :slight_smile:

Jos kirkko järjestäisi tilaisuuksia uskonnottomille, on todennäköistä etteivät uskonnottomat kuitenkaan menisi niihin, koska ne olisivat kirkon järjestämiä.

Mun on tavallaan helppo tarkastella kirkkoa melko puolueettomasti ja kiihkottomasti, koska en ole saanut traumoja vanhakantaisesta uskonnonopetuksesta enkä kuulu kirkkoon enkä mihinkään seurakuntaan.

By the way, jotkut yhdistysektorin edustajat ja päihdelan toimijat ovat myös uskonnollisia yhdistyksiä, esim. Sininauhaliitto ja KAN ry, eli Kristillinen alkoholisti- ja narkomaanityö.