Eilen sorruin juomaan, ja paljon. Nyt on jo parempi olo. Oikein mietin tätä, että
mitä aion tehdä, mikä on valinta. Valitsin uudestaan raittiuden.
Tuota edelsi petaaminen, usean viikon liiallinen roikkuminen netissä.
Haluan olla raittiina - tänään. Ei minulle mikään monimutkaisempi sovi.
Tsemppiä!
Minä olen nyt kolmatta päivää juomatta ja olen valinnut jälleen raittiuden. Päivä kerrallaan!
Otan osaa. Missä erhe tapahtui? Yleensä tuttu ryyppypaikka kait aktivoi ryyppäämään enemmän kuin oli tarkoitus. Itse kävin diskoilemassa vesilasien voimalla eilen, koska tiedän ettei se kuitenkaan siihen pariin siideriin jäisi. Tänään taas tarkoitus mennä baariympyröihin bändiä kuuntelemaan. Samalla KAIKKI muut ryyppäävät minkä kerkiävät, jiihaa! 
Yksinäisyyden tuska, turhautuminen, viikonloppujen samanlaisuus, ja liiallinen kotona oleminen
vkonloppuisin.
AA:han en aio mennä, minulla omia perusteltuja syitä. Yksi tärkeimmistä on se, että en halua, että
kukaan muu alkaa määrittelemään minua. Voi olla, että aina välillä käyn AA:ssa hakemassa voimaa ja
inspiraatiota, kuitenkin.
Mä yritän taklata noita nimenomaan pakottamalla itsensä pe-la ylös, ulos ja radalle. Eilen olin kuuntelemassa Happoradion keikkaa, mikä takasi ainakin erilaisen viikonlopun, koska käyn keikoilla tosi harvoin. Nyt ajattelin käydä yhdellä (lähes) sattumanvaraisella keikalla joka viikonloppu, jotta saadaan väriä ja yllätyksiä elämään.
Tämänkaltainen baariympäristöissä rymyäminen vaatii tosin aikamoisen luupään, että pysyy vesilinjalla eikä haea fiilispohjia baaritiskin kautta. Päätös jokaviikkoisesta ulkoiluttamisesta on mulla helppo, koska 99% dokaamisestani tapahtui kotona, joten kun lähtee yksinkertaisesti pois kotoa, niin on 99% turvassa. 
Ja vaikka aamun sarastaessa olisi yhä yksinäinen ja turhautunut, niin ainaan ei joudu kärsimään krapulaa ja morkkista. Krapulaton aamu on jotain mitä ei voi rahalla ostaa.
Vaatii sisua ainakin raitistelun alkutaipaleella oleminen baareissa. Baarimikon tiskin takaa löytyy vaikka mitä alkoholitonta juomaa. On colaa, vissyä, maitoa( kukahan sitäkin juo ), appelsiinimehua, karpalomehua ja tietty jos tykkää drinksuista niin saa niitäkin kuulemma ilman viinaa(??). Naisten AA:ssa kauan aikaa sitten käyneenä yksi muija selitti jostain sellaisesta drinkistä - taitaa se olla itsensä kusetusta sekin - empä tiiä?? Nuo ne pahat korvikejuomat alkoholittomat oluet yms… Arkkitehti on ainakin näistä mua varoitellut…
Retkahaduksia sattuu, niistä pitää ottaa opikseen ja jatkaa eteenpäin. Korkki tiukemmalle kiinni ja opetella uusia “taisteluliikkeitä” viinapirua vastaan.
Katoin eilen Tysonin dokumentin. Se ei p*e antanut periksi ja siitä tuli maailman kaikkien aikojen paras nyrkkeilijä! Dokumentti sopii varmaan sukupuolesta riippumatta. Jos on luonteeltaan kilpailuhenkinen niin suosittelen katsomaan. Kaverilla oli myös päihdeongelma myös…
Kova tahto ja harjoittelu kai tässäkin asiassa tekee mestarin eli raittiin. Ei saa antaa periksi ja on harjoiteltava ankarasti. Olin viimeksi puolivuotta ilman nyt yritän sen ylittää. Tosin rattoisasti päivä kerrallaan. Kännykässä laskuri joka näyttää 21 päivää…
Tsemppiä vaan ja paljon!
Voitko avata mitä tarkoitat tuolla määrittelemisellä ?
Ei minun AA ryhmässäni millään lailla kommentoida toisten puheita tai tekemisiä.
Miksi pitää olla yksinäinen ja turhautunut ? Kyllähän sitä selvinpäinkin voi mainiosti tutustua. Juovana aiknanikin jos lähdin seuranhakumielessä liikkeelle olin selvinpäin ja menestys oli hyvä. Esim pystyui tarjoamaan kuljetuksen omalla autolla, joka on paljon parempi kuin joku kännissä örveltävä äijä taksissa.
Yksinäisyyttä valitellaan mutta sekin on sama juttu kuin työnhaun kanssa. Jos seuraa pitää löäytää niin sen eteen on tehtävä töitä. Maassamme on esimerkiksi kaikenlaisia yhdistyksiä ja seuroja, joissa voi tavata ja tutustua ihmisiin.
Varsinainen einstein! Hieno homma! En ala selittämään.
Katkeruus ei vie pitkälle.
Se on totta. Pointti nyt vain on se, että AA ei ole minua varten.
En ollut sinua AA:n patistamassa. Halusin vain ymmärtää mitä tarkoitit.
AA:ssa on mielestäni vahva implisiittinen oletus vallalla, että tulokas oppii
viisauksia konkareilta. AA:ssa on paljon hyvää, olen jopa oppinut monia hyviä asioita
AA:sta, myös heidän kirjallisuudestaan. En kuitenkaan hyväksy sellaista death sentence
-opetusta, että en voi koskaan säilyä raittiina olemalla AA:n ulkopuolella.
AA sanoo, että on vapaus tulla ja mennä, eikä ole pakko olla säännöllinen AA:ssa kävijä.
Totuus on toisenlainen. Joka viikko pitää käydä, vain harvoin saa olla taukoja. Jos
tauon jälkeen tulee takaisin, vedetään 1. askeleen show päälle, ja osa antaa jälleen
loistavia neuvoja, että miten sitä raittiina pysyy. Jotkut konkarit muistavat pudotella
ulkomuistista, että kuinka monta vuotta onkaan ollut raittiina.
Haen siis sellaista laaja-alaista erilaisuuden ja erilaisten persoonien hyväksyntää,
erilaisten tapojen ja avoimien mahdollisuuksien kirjoa. Päihdelinkissä olen löytänyt
jotain sellaista.
AA onkin vain heille, tai meille jotka haluavat lopettaa juomisen ja elää raittiina. Muutenhan sielä tosiaankin on ihan turhaan käydä.
Moikkis Grape. Harmillinen pikku takaisku tuo repsahduksesi. Olethan kuitenkin taas jaloillasi joten ei muuta kun uutta yritystä peliin.
Viittasitkin Plinkkiin yllä. Plinkki on mullekin siitä tärkeä, että täältä löytyy paljon yleiseen elämänhallintaan liittyvää. Tosin alkoholistien näkökulmasta, mutta sitä parempi vain.
Ymmärrän hyvin, ettei AA tällä hetkellä (jos ylipäätänsä) huvita. Onko sulla harrastustesi puitteissa mitään mahdollisuutta kokeilla jotain kerhoa tai muuta organisoitua toimintaa? Minuakaan ei pelkän päihdeongelman ympärille muotoutunut toiminta kiinnosta. Olenkin vuosien varrella kokeillut kaikenlaista muutakin niihin kuitenkaan sen kummemmin takertumatta. Yritysten ja erehdysten reittejähän kokeilut useimmiten ovat. Entäs sitten? Jos ei odota liikaa, ei myöskään pety liikaa. Oli hauska tutustua - näkemiin ja kiitos! :mrgreen:
Olin käynyt jo aika kauan palavereissa, kun havaitsin, että tulokasaikani oli sillä tavalla ohi, että opin jotain myös minun jälkeeni tulleilta. Näinhän vertaistuki toimii. On kieltämätön tosiasia, että osa alkoholisteista pysyy ja kuoleekin raittiina, vaikka he jättäisivät palaverikäynnit tai eivät kävisi kokouksissa milloinkaan. Ohjelmaa voi näet noudattaa kuulumatta mihinkään ryhmään. Ja enin osa ohjelmasta onkin lainattu vanhoista filosofioista ja uskonnoista, kulttuuritaustasta johtuen kristinuskosta luonnollisimmin.
Neuvominen on paikallaan vain silloin, kun sellaista kysytään, muuten on parasta rajoittua vain kertomaan oma kokemuksensa. Kukin ryhmä toimii itsenäisesti ja yleensä niissä edetään askelet ja perinteet järjestyksessä.
Jokainen raittiutta haluava on tervetullut ryhmiin omine erikoispiirteineen, niin sinä kuin minäkin.
Andante, joo, jotain sellaista on harkinnassa, joko jotain kirkollista toimintaa, tai urheiluakin,
katsotaan.
Raittius on iloinen asia.
Kirkollista? Pah! Mä ainakin vedän antaumuksella Lucifeerin palvontaa eli kaikki etelän metallifestarit ja -keikat läpi, niin pysyy viinapirukin tyytyväisenä! Ensi pe-la http://www.steelfest.fi/ Hyvinkäällä, vesiselvänä tottakai! 
Joskus kivikaudella olin naapurikaupungin suomalaisen seurakunnan kirkkoraadissakin toimintaa suunnittelemassa ja toteuttamassakin. Olematta kertaakaan minkäänlaisessa jumalanpalveluksessa. Paitsi kerran vuodessa joulukirkossa. Tämä ei haitannut ketään. Tärkeäähän on se, mitä herran kenttähenkilökunta tekee eikä se, että käy säännöllisesti väläyttämässä lärviään sunnuntaisin kirkossa. Ainakin meillä tämä toimii.
Olen ollut paikkakuntani seurakuntaan nyt noin 5 vuotta kiinteämmin kytkeytyneenä. Mulla oli sama ongelma kuin Grapella. Löytää raittiita ihmisiä joiden kanssa voisi vaihtaa ajatuksia päihdeteeman ulkopuolella. Ihan mukaviin ihmisiin olen saanutkin tutustua vaikka mitään syvempiä ystävyyksiä en ole solminutkaan. Hyvä keino päästä myös oman paikkakunnan tapahtumiin sisään. Ensi viikolla on pari tapahtumaa joihin menen. Sitäpaitsi kirkon ja sen piiriin kuuluvat ihmiset tukevat minua ihan käytännön asioissakin. Oli sitten kysymys pienimuotoisista konttoriasioista tai vaikkapa telkkarin raahaamisesta asuntooni!
Olen useasti kirjoitellut, että mulla ei ollut ryyppykavereiden skippaamisen jälkeen ketään edes tuttua seudullani. Nyt on! Aivan ilman velvotteita.
Saarnatkin puhuttelevat minua joskus niinkin hyvin, että saan niistä jonkinlaista osviittaa elämäni hallintaan. Kristillisen elämän filosofinen puoli puhuttelee. Samoin muuten myös esim. Marcus Aureliuksen klassinen teos “Itsetutkiskelua” (jotenkin noin suomeksi…). Loistavia ajatuksia - suosittelen.
Kokeile Grape rauhassa kirkollista kenttätyötä. Ei maksa mitään eikä ainakaan meillä velvoita mihinkään. Ei edes kirkossa käyntiin! 
Tuo on varmasti totta.
Ja kun vielä muistamme, että kenenkään ei ole edes pakko noudattaa mitään ohjelmaa, voi myös elää vapaana ylimääräisistä uskomuksista ja katsomuskokoelmista.
Ja voi nauttia siitä että tulee toimeen itsensä, muiden ihmisten ja tämän maailman kanssa sitoutumatta tuollaisiin.
Useimmille se luonnollisen vapaa ajattelu ja eläminen saattaa olla monipuolisempaa ja raittiimpaa elämää.
Mutta, sen valinnan toki jokainen tekee harkintansa mukaan.
