Hei!
Olen tässä parin päivän aikana lukennut muiten tarinoita pelaamisesta ja taas kerraan todennut että jokaisen tarinasta voi löytää hyvinkin samanlaisia piirteitä kun omasta. Tietyllä tavalla on helpottavaa huomata että on muitakin jotka ovat samassa tilanteessa: fiksuja ihmisiä pelihimon vietävänä, jatkuva taistelua, ahdistusta ja masennusta. Toisaalta tuntuu että taistelu näyttäisi olevan loputon ja jatkuvaa kaatumisen jäkeistä ylös nousemista. Välillä on tosi toivoton olo. Voimaton olo. Miten me ollaan niin heikkoja?? Mutta jos miettii tämän pelihimon vahvuuttaa( se saa fiksut ihmiset kerta toisensa jälkeen pelamaan vaikka he tietää että se aiheuttaa vaan harmia) sitten siinä valossa herää kysymys että ollaanko me heikkoja vai oikeasti tosi vahvoja kun joka kerta jaksetaan noustaa sieltä syvältä montusta ja mennää eteenpäin. Ei anneta periksi vaan jatketaan taistelua uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Kunnes joku meistä onnistuu. Ja ne onnnistumiset monen epäonnistumisen jälkeen ovat kullanarvoisia koska niiten avulla säilyy usko että kyllä minäkin joskus pystyn siihen. En ehkä ensimmäisen, toisen tai edes sadan kerran jälkeen mutta joskus ja sen takia jatkaan taistelua tätä pelipirua vastaan. Joskus me viellä voitetaan!!!
Tsemppiä teille kaikille muille ja älkää ikinä antaaka periksi!!!
Kirjoitan tässä hieman omista kokemuksista. Jospa se auttais itseäkin havainnoimaan oman tilanteen hieman paremmin.
Olen noin 40 v nainen. Minulla on hyvä työ, ihana perhe, lapset ,ystävät. Ulkoisesti minulla on kaikki kunnossa mutta sisäisesti ei. Noin 10 v sitten minulla oli hyvin vaikea elämäntilanne ja monta stressaavaa juttuaa päällekkäin menossa. Tätä menoa jatkui useampi vuosi ja lopulta uuvuin/masennuin. Siitä lähtien olen yrittänyt toipua ja toivonnut että minusta tulisi vanha “minä itse”. Ulkoisesti olen saannut elämään hallintaan mutta sisäisesti en. Joka tapuksessa jossain vaiheessa löysin itselleni “terapian” joka olikin susi lampaan vaatteissa - pelaaminen. Voi että miten hyvältä se tuntui aluksi kun sai hetkeksi kaikki tummat ajatukset pois päästää, sisällä kihelmöi jännityksestä ja pää oli tyhjä ja olo kevyt. Aluksi tietysti pelaaminen oli harmitonta pari euroa kerrallaan. Susi pääsi irti nettipelien myötää. Pikku hilja se otti vallan ja vaikka pelaaminen ei tuntunutkaan enää hyvältä oli pakko pelata yhää enemmän ja enemmän. Nyt pelihistoria takaana noin 5v. Lukemattomia kertoja olen yrittänyt lopettaa mutta lopputulos on samanlainen kuin monella toisella - pelamattomien päivien lasku täytyy aloittaa alusta uudestaan ja uudestaan.
Ajattelin että helmikuussa olin saavuttanut pohjanoteerukseni kun mieheni sai tietää pelamisestani. Se häpeän tunne oli määrätön ja syylisyys sen lisäksi. Taloudellisestikin olin päätynyt tilanteeseen jossa tulot eivät enää riittäneet pelimenojen kattamiseen (useampi luottokortti ja kulutusluotto vingutettu tappiin). Mieheni sanoi että pelamisen on loputtava nyt tai saan etsiä uuden paikan asua. Ajattelin että tämä on tässä, nyt se pelaminen loppuu. Mutta toisin kävi. 6-7vk meni kivuttomasti ja sitten jonkun pienen takapakin takia pelasin. Onneksi pelaaminen jäi lyhyeksi ja määrät pienet. Sen jälkeen taas pitempi jakso pelamatta kunnes tämän viikon keskiviikkona täysin käsittömästä syystä pelasin melkein 12t putkeen ja hävisin 2000e. Otin rahaa meidän yhteiseltä tililtä. Mieheni on matkoilla ja tulee sunnuntaina. Mietin tässä että pitäisikö ruveta pakkaamaan kun sen verran tosissa hän tuntui viime kerralla olevan…
Voi että ihminen on tyhmä! Mutta niin kuin edellisessä tekstissä sanoin - me ollaan vahvoja ja jatketaan taistelua. Minäkin ajon noustaa täältä pohjamudasta. Periksi en ajo antaa.
Pp3 menossa 
Kuule mä oon pelannut pari vuotta sitten 6000 euroa 12 tunnissa+ loput 10.000 euron säästöt pikkuhiljaa sen jälkeen.
Tuo 6000 euron sessio alkoi harmittomasta 100 euron talletuksesta, sitä jatkui ja jatkui,aluksi hain sitä isoa voittoa, lopulta tuskan ja kuoleman kielissä toivoin vain pääseväni omilleni. Aika sumuista ollut elämä tuon jälkeen, vähän kuin kävelevällä zombiella.
Tietenkin asioita on vaikea saada järjestykseen isojen tappioiden jälkeen, vieläkin tulee pelailtua että saisi rahat takaisin ja saisi uuden alun elämälle. Olin kyllä jo kaiken menettänyt elämässä ennen pelaamistakin, mutta nyt lähes rahattomana asioiden saaminen kuntoon on vieläkin vaikeampaa. Terveyskin remppaa, niin ettei voi kovalla rehellisellä työllä ansaita noita rahoja takaisin tai hakea pankista 20.000 euron “remonttilainaa” kun ei ole työsuhdetta eikä vakuuksia, eikä muuten luottotietojakaan enää.
Hei taistelu
Sun tarinassa on yhtäläisyyksiä mun pelihistorian kanssa. Monesti olen kaatunut ja sen jälkeen ylös noussut ja yrittänyt uudelleen. Alussa olin yksittäisiä päiviä pelaamatta jakompastuin josta taas jatkoin. Jossain vaiheessa pelaamattomat jaksot pitenivät mutta edelleen kompuroin joskus useastikin. En ole pysynyt laskuissa mukana siitä kuinka monesti olen yrittänyt. Mutta näillä mennään ja tämä päivä on tärkein.
Mun mielestä me ollaan kaikki vahvoja ja ennen kaikkea rohkeita kun ollaan uskallettu ottaa härkää sarvista ja tehdään jotain. Pelipiru tuntuu olevan vahva eikä laske otteestaan ainakaan helpolla mutta jatketaan taistelua sinnikkäästi.
Tsemppiä sulle taisteluun
Hei
Tosta miehelle kertomisesta. Mä kerroin miehelle lopulta koko totuuden pelaamista ja veloista. Ensin kerroin vain osia mutta ne kertomattomat asiat vaivasivat varsinkin kun mies ihmetteli että miksi mulla ei oo koskaan rahaa kun en ole mitään ostanutkaan. Aikani keksin selityksiä rahanmenolle mutta ei mies niitä oikein uskonut vaan vaati kunnon tietoa. Sitten rohkaistuin ja kerroin. Mies tietysti järkyttyi mutta oli toisaalta tyytyväinen kun monet muutkin asiat selittyivät mun pelaamisella. Olin laatinut maksusuunnitelman jonka näytin miehelle. Asiaa mietittyään mies lainasi mulle rahaa yhen velan maksuun. Kyllä hävetti kertoa ja syyllinen olokin oli. Kun saatiin asiat puhuttua helpotti. Minun mielestä kannattaa kertoa sopivan tilaisuuden tullessa kun salailulla ja epärehellisyydellä on hintansa pelurille nimittäin vaara pelata. Mutta jokainen on oman elämänsä asiantuntija ja toimii sen mukaan. Voimia.
Hei ja kiitos!
Minulla on tässsä ollut useampi päivä aikaa miettiä miten kerron miehelleni. Haluan todella kertoa(vaihtoehtot ovat vähissä kun pelasin meidän yhteiseltä tililtä 
) Yksi minun ongelmista on juuri se että en osaa/uskallaa puhua omista asioista. Olen tottunut selviytymään yksin, luottamusta siihen että toinen ymmärtää ei ole. Lapsuudesta opittu tapa tietysti. Tiedän kyllä sisimässsäni että mieheni jos kuka pystyisi ymmärtämään… Tämä salailu ja valehteleminen syö kyllä sisältä. Ehkä nyt olisi hyvä hetki opetella uusia taitoja ja sitä kauttaa muuttaa elämän suunta.
Hei
Niin minäkin koin, että valehtelu ja salailu söivät minua sisältä ja sitä oli vaikea kestää. Puolisot ovat kyllä aika sitkeitäkin ja toisaalta tämä peliriippuvuus on sairaus siinä missä alkoholismi tai joki muu riippuvuus. Sille on ihan oma diagnoosi. Peliriippuvuuteen voi saada ammattimaista apua. Sitä kannattaa hakea, jos tuntuu siltä ettei yksin selviä. Miehesikin voi ymmärtää paremmin kun kerrot hänelle, että se on sairaus, johon nyt haluat apua. Minun miestä se auttoi ymmärtämään, kun kerroin hänelle, että tämä on sairaus. Voimia.
Pp5 menossa. Morkkiksen jälkeen on helppo olla pelamatta. Kunpa tämä helppous pysyisi loppuun asti. Mutta jos vanhan kaavan mukaan mennään sitten 2-4 vk on helpot. Sitten pelit alkaa pyörimään päässä ja haluais kauheasti pelata. Mutta vaikein aika tulee minun mielestä sen jälkeen kun pahimmat hetket on ohittanut ja luule selättäneen ongelman. Heti kun hieman laskee taisteluvalmiuutta se pelipiru iskee ja usein ihan puskasta, odottamatta. Jokaisesta retkahduksesta voi oppia. Miettiä uudestaan mitä viellä voisi tehdä toisin, millä tavalla voisi varmistaa että uuutta retkahtusta ei tulisi tai pelamattomuus kestäisi pitempään. On kiva lukea muiten kokemuksia koska niistä voi saada hyviä vinkkejä jotka ovat itsellekin hyödyllisiä. Tälläisiä pieniä ahaa-elämyksiä.
Itse olen sulkenut kaikki kasinosivut, konella K9ohjelma johon mieheni on laittanut salasanat eli en pääsee sitä muuttamaan. Puhelimessa kaikki tietossani olevat kasinosivut estetty ja siihenkin laitoin K9 ohjelman (vaikka se välillä esttää ihan normi sivujenkin käytön). Kortteihin olen laittanut käteisnosto rajaan/vrk. Ajon sulkea luottokortit ja siirtää meidän yhteisen tilin käyttöoikeudet vaan miehelleni. Viimeinen retkahtus tapahtui kun muistin että meidän lasten tietsikalle ei ole estoja ja pelipiru otti siitä heti ilon irti 
Nyt kaikille oma käyttäjätunnus ja minä laitoin itselleni sellaisen salasanan että varmasti en sitä muista ja lunntilappu meni tuhantena palasena roskikseen 
Pitkät kävelylenkit koiran kanssa, lukeminen ja keilailu ovat uudet harrastukset. Yritän enemmän osallistua myös kotin arkiaskareissa. Hankala se on koska niin kuin monella muulla täällä, minullakin on masennus taustalla ja aika vaikea innostua uusista asioista tai mistään ylipäänsä. Mutta pakko yrittää koska haluan todellakin lopettaa tämän pelamisen.
Mukavaa kesää kaikille!
Miten sulla noi jokapaikan pelikoneet ja täyspotit, oletko niistä vapaa ?
Hei!
en ole vapaa niistäkään. Sen takia nostoraja kortilla. Pitäsi kai hankkia porttikieltokin mutta se on jotenkin NIIN noloa. 
Onhan se porttikiellon hakeminen tullu tosiaan mieleen, mut miten ne sitä valvoo ? Työntekijät vaihtuu yhtenään.
Ja totta että niiiiiin noloohan se ois.
Hei
Mulla oli vuoden porttikielto. Ne ottaa valokuvan ja henkilötiedot ylös paperille joka laitetaan kansioon. Sieltä uudet työntekijät voivat katsoa. Miten valvotaan. En osaa sanoa kun en kehdannut mennä sinne niin paljon hävetti etukäteen että jos minulle huomautetaan porttikiellosta.
Pidän noita porttikieltoja melko turhina Täyspotteihin, koska samat automaatit löytyvät joka kaupasta ja kioskista. Baareissa ja ravintoloissa voi lisäksi pelata noita automaatteja samoilla kahden euron panoksilla kuin noissa RAY:n paikoissa.
Tietenkin jos ei osaa pelata kuin jossakin tietyssä paikassa, niin silloin voi olla hyötyä. Olen vain itse huomannut että jotkut samat naamat, jotka eivät enää kehtaa pelata lähikaupassa, niin he kiertelevät puoli lääniä autolla eri kaupoissa ja baareissa pelaamassa.
Hei!
Tätä se homma valitettavasti on että täytyy pelaminen tehdä itselle mahdollisemman vaikeaksi. On se kuitenkin iso riesa jos jotuu pelien takia ajamaan toiseen kaupunkiin. Yritän nyt tällä kerta selviytyä ilman porttikieltoja. Jonkun verran ylpeyttä viellä jäljellä ( en tietä onko hyvä vai huono asia)
Itse taistelen hetkellä pelihimoa vastaan. Istun todellakin odottamassa laivalle pääsyä ja pikkupiru kuiskailee korvaan miten pelaminen olisi hyvä juttu. Nyt täytyy kyllä pysyä vahvana. Pp6 menossa. Täytyy käteinen jättä autoon, sitten ei pelailu onnistu vaikka haluaisi. On se kyllä uskomaton miten se himo kiertää kaikki esteet, vaikka miten niitä keksii 
Päivien laskeminen täytyy aloittaa alusta 
Minulle yksinolo on raskainta- ajatukset alkaa pyöriä päässä ja jossain vaiheessa niistä halua päästä eroon ja pelaminen astuu “pelastavana enkelinä” esiin. Se on osaalue johon minuntäytyy oppia uudet keinot. Täytyy myös oppia käsittelemään omia tunteita eikä paeta niitä.
Nyt ollaan taas perheen parissa ja he kyllä muistuttaa minua siitä että heidän takia minun on pakko onnistua. En halua menettää heitä. Haluan olla enemmän läsnä heidän elämässä- nyt enkä myöhemmin. He ovat kuitenkin elämäni tukipilareita. Ja minäkin olen heille tärkeä vaikka oman masennuksen takia en sitä aina tajua.
Hyvää pelitöntä juhannusta kaikille!
Hyvää juhannusta:) retkahduksia tulee ja menee, niistä voi löytää uutta voimaa taisteluun. Itse olen ajatellut, että mä tarvitsin ne mun retkahdukset, jotta pääsin tähän pisteeseen. Joka kerta olen oppinut jotain uutta. Toki toivon, ettei itseni tai muidenkaan tarvitsisi vaikeimman kautta tätä tietä kulkea, mutta joskus se vaan menee niin. Voimia sinulle, nauti perheestäsi ja juhannuksesta!
Juhannus on mennyt oikein mukaavasti. Pelit eivät ole pyörineet mielessä.
Olen itsekin sitä mieltä että jokaisestä retkahduksesta voi oppia jotain. Kaikki muutkin isot muutokset vie aikaa. Täytyy oppia uusi elämä ilman pelejä. Varsinkin kun pelaaminen on pakokeino muista huonoista asioista, ajatuksista, tunteista, ei sitä noin vaan korvata. Ensiksi täytyy löytää ja oppia uudet keinot niiten kanssa pärjämiseen. Uskon että kyllä silloin pelaminenkin loppuu.
Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!
Hei taistelu.
Kirjoitit hyvin “täytyy oppia uusi elämä ilman pelejä ja että isot muutokset vievät aikaa”. Se on niin totta mutta pikku hiljaa edeten vaikka askel kerrallaan tulee pelaamaton elämä aina lähemmäksi. Joskus voi kompuroida mutta sitten vaan mahdollisimman äkkiä ylös ja kohti tavoitetta. Uuden pelaamattoman elämän tavoittelu onnistuu paremmin kun jakaa tavoitteet pienimpiin osiin joita sitten sitkeästi yrittää toteuttaa.
Mulle tutustuminen peluriminään on avannut ihan uusia puolia itsestäni sellaisiakin joita en uskonut itsessäni olevankaan. Ei mitään kivoja asioita ei ainakaan kaikki. Se on mielenkiintoinen matka kuitenkin. Löytyi sieltä myös hyvää. Toivon kaikille rohkeutta lähteä tälle matkalle tutustumaan omaan peluri-minään. Se voi olla käänteen tekevä pelaamisen kannalta. Rohkeutta ja tsemppiä.
Viimeisen ison retkahduksen jälkeen sain itseni taloudellisesti tilanteen jossa kk-tulot eivät enää riitää kattamaan menoja ( useampi luottokortti, 2 kulutusluottoa, pari pikavippiä käytetty). Suurimman osan veloistani olin tehnyt jo aikaisemmin kun tuloni olivat hyvät ja olin sitä mieltä että minulla on varaa ja oikeus tälläiseen harrastukseen. Sitten jouduin jäämään sairauslomalle ja töissä oli saneerauksia joka johtii siihen että tuloni laskivat huomattavasti. Olisin kyllä pärjännyt jos en olisi pelannut Vanha tuttu tarina. Monta viikkoa olen nyt miettinyt että miten saan rahani riittämään etc. Tänään ihan yllättäen sain lisätyötarjouksen joka pelastaa minut 
Eniten pelkään että pelipiru alkaa kohta kuiskamaan että nyt voit taas pelata ja minä uskon. Ilo muuttu taas suruksi ja masentaa entistä enemmän. En missään nimessä halua mokata tätä mahdollisuutta mikä minulle on annettu. Työtarjouksen lisäksi mieheni ei ole heittänyt minua ulos vaan on ollut yllättävän huolehtivainen ( käytin rahaa pelamiseen meidän yhteiseltä tililtä jonka kyllä palautin) Nyt olen selvästikin risteyskohdassa jossa minun täytyy valita mitä polkua jatkaan. Monta uuttaa mahdollisuutta ei varmaan tule.
