Hei kaikki!
Kirjoittelin tänne neljä vuotta sitten. Silloin olin joutunut myöntymään lapseni huostaanottoon, kun kotona asuminen ei onnistunut jo useiden kuukausien kannabiksen käytön ja hatkailujen takia.
Poika on nyt kohta 19v.
Asuu itsenäisesti, käy töissä ja koulussa (kai). Olen kokoajan tiennyt hänen käyttävän jotain, asia oli vaan jotenkin kontrollissa lastenkodissa asuessaan. Itsenäistymisasuntoon muutettuaan koki paljon yksinäisyyttä ja hommat lähti vähä käsistä. Kovasti on matkan varrella kieltänyt, mutta kuitenkin puolisolleni poikani isäpuolelle on kertonut hurjiakin juttuja. Välillä olen asioista kullut hänen isosiskoltaan. Pitkään oli kannabis käytössä rauhoittamaan pientä adhd-oireita ja essoja veteli päästäkseen bilevireeseen. Jossain kohdin hän alkoi myös myyjäksi. Hän kavereiden kautta kuulin kuinka hän ihannoi sitä, on kuulemma vaan siistiä myydä.
Viime syksynä pelästyimme todella kovaa, kun poika vietiin ambulanssilla sairaalaan kovassa amfetamiinipsykoosissa. Sanoi itsekin säikähtäneensä ja tajunneensa et nyt riittää. Lääristä laitettiin poika kotiin yötä vasten päivän lepoilun jälkeen, mukana levyllinen diapameja, joista oli siskolleen sanonut ettei voi olla ilman niitä…
Vaihtoi nyt vuoden alussa paikkakuntaa, hiukan kauemmaksi minusta. Eilen sain kuulla, että hänellä on ulkomaalaiset velkojat perässä, rahat tai henki!!
Puhuin eilen monesti pojan kanssa ja tyttöni kanssa myös, joka oli hyvin huolissaan veljestään ja itki vain puhelimessa. Poikani myönsi, että on ostanut kamaa velaksi ja pitänyt se myydä, mutta onkin käyttänyt suurenosan itse. Poika itkee, pelkää. Äiti ei tiedä mitä tehdä…
Sain pojan tänään kylään ja tuli samoin tein halaamaan ja itki vaan. Kertoi olevansa kovaa koukussa kokaiiniin nenän kautta kun mikään muu miedompi huume ei enää riitä. Kertoi, että huomenna pitäisi olla 7000€ tai lähtee henki. Pohti myös itkien kuinka hänellä on jo ase kun pelkää niin paljon ja mietti olisiko parempi tappaa itse itsensä ennemmin kuin että joku muu teke sen.
On yrittänyt saada kaikista vippifirmoista rahaa mutta liian nuori, liian vähän tuloja tai jotain muuta… Minä en voi sellaista rahaa myöskään velaksi ottaa, vai pitäisikö? Jos en ota niin kestänkö sen tuskan jos hänet tapetaan… Puoliso ei olekotona, yhtään ystävää ei ole kuka tällaista asiaa ymmärtäisi kun kellään muulla ei ole mitään kokemusta huumeista. Olen yrittänyt puhua, mutta vastaus on vaan että voi voi koita jaksaa.
Olen todella surullinen ja epätoivoinen äiti.
Voisitko kysyä poliisilta neuvoa.
Ei poliiseilla ole resursseja tai kiinnostusta auttaa huumeveloissa olevaa nuorta…
Kyllä ainakin huumepoliisia, jos lähikunnissa on, kiinnostaa, koska voivat päästä isompaankin rinkiin sitä kautta käsiksi.
Vasikaksi ei kukaan suostu, joutuu vaan entistä pahempaan pulaan. Eikä pahimmat velkojat unohda.
–
Hei TPSE
Kyllä olet ahdistavassa tilanteessa poikasi kanssa. Sinun on itse päätettävä että otatko lainaa ja maksatko poikasi velkojille. Voitko luottaa siihen että poikasi puhuu totta ja ei ole samassa tilanteessa taas jonku ajan kuluttua?
Oma poikani on värkännyt huumeiden kans vuosikausia ja sai minut maksamaan huume ym… velkoja kymmeniä tuhansia ja nyt olen ulosotossa. Nyt poikani on vankilassa, istunut aikaisemminkin ja silloin maksoin hänen vankilassa tekemiään pelivelkoja tuhansia euroja. Poikani kohdalla olen tullut siihen tulokseen että mikään ei riitä, hän tukeutuu aina siihen että äiti auttaa 
ja elää elämäänsä sen mukaan. Nyt kun hän on tietoinen ulosotosta niin ei ainakaan tämän puolen vuoden aikana minkä hän nyt on ollut vankilassa tullut yhtään pyyntöä rahasta eli hän tietää että häätyy elää ilman äidin apua 
Kiitos “sydän karrella”, vastauksesta.
Ihanaa että joka jaksaa vastata. Poika oli jostain saanut rahat, sitä en tiedä meneekö rahat velkojille…
Eilinen ja tämä päivä on mennyt itkien ja sumussa peläten oman lapsensa puolesta. Tuleeko tähän tuskaan koskaan helpotusta?? Ajatukset pyörii omassa riittämättömyydessä ja siinä mitä olisi joskus pitänyt tehdä toisin ettei nyt oltaisi tässä tilanteessa. Ahdistaa. Töissä pitäisi käydä ja perheenpikkuisista pitää huolta. Onko tuska ja ahdistus loputonta,sitä en tiedä. Ja miksi minulle, joka onaina ajatellut olevansa se hyvä äiti…
Vertaistuki on sitä parasta apua minulle, luulisin niin…
Jälleen saamennä silmät turvoksissanukkumaan ja pelätä jokaista puhelinsoittoa…
Varmasti jokainen äiti ja isä miettii että mitä olisi voinut tehdä toisin lapsensa kohdalla ettei tämä olisi sortunut huumeisiin. Tuohon kysymykseen en ole vielä löytänyt vastausta vaikka tätä elämää olen elänyt jo niin kauan. Miun tarinaa voit lukea “niin raivona että punaista näin ketjussa”. Eli olen rahoittanut poikani huumeidenkäyttöä vuosikaudet ja maksanut itseni velkajärjestelyyn
Hei TPSE
Vaikka tilanteesi on nyt tosi ahdistava, velkojen maksamista kannattaa aina miettiä.
Niin kuin täällä jo kirjoitettiin, jokainen joutuu tekemään siinä oman ratkaisunsa. Totta kuitenkin on, että liiankin usein sen yhden velan maksaminen ei riitä, vaan uusia vaatimuksia tulee.
Käyttäjä joutuu myös värittämään omaa tilannettaan saadakseen läheisiltä rahaa velkoihinsa.
Läheinen ahdistuu, väsyy tai joutuu paniikinomaiseen tilaan ja aivan huomaamattaan lähtee mukaan tähän peliin. Tässä tilanteessa poikasi oli kuitenkin saanut aika nopeasti noinkin ison summan rahaa kasaan,
eikä mitään dramaattista sattunut.
Äitinä jouduit kuitenkin miettimään kaikkein pahinta.
Jos pystytte rauhallisesti keskustelemaan asiasta, voisi olla hyväksi yrittää tehdä pelisäännöt ehkä tulevien velkojen suhteen.
Ainakin hän silloin on tietoinen miten ja milloin jatkossa autatte häntä.
Jotta jaksaisit pyörittää muun perheen arkea kehottaisin sinua hakemaan lisää tukea ja tietoa itsellesi,
vaikka keskustelemalla puhelimitse alan ammattilaisen kanssa. Peräänkuulutan aina
vertaistukiryhmiä, joissa omasta tilanteestaan voi turvallisesti keskustella samassa tilanteessa olevien kanssa. irtihuumeista.fi/
Päihdelinkin etusivulla on kirjallisuuslinkkejä, sieltä löytyy riippuvuuksista kirjoitettuja kirjoja.
Kaikki tieto mitä tällä hetkellä hankit itsellesi on voimavaraa.
Aina olisi voinut tehdä toisin, mutta me läheiset toimimme niillä voimavaroilla, tiedolla ja taidolla mitä meillä sillä hetkellä oli.
Jos jatkossa voimme jonkin asian muuttaa omissa toimissamme paremmaksi vaihtoehdoksi meille, niin hyvä.
Usein se on myös silloin käyttäjälle parempi vaihtoehto.
Terv. Ohjaaja Kerttu
Kiitos!
Samassa tilanteessa olevien kanssa tai samoja asioita kokeiden kanssa juttelu on ihan parasta tukea. Kerran olen olut irtihuumeista ryhmässä, silloin se tuntui hiukan vieraalta. Täytyy varmasti mennä kokeilemaan uudestaan kun omat asiakin ovat menneet huonompaan ja syvempään suuntaan.
Päivä kerrallaan pitää mennä ja toivoa vaan parempaa huomista ja pelätä pahinta.
TPSE
Kunhan huutelevat tyhjää, ei noista kannata välittää. Reippaasti vain eteenpäin. Just stand there to their face and tell em to hold on and be strong! Itsenikin perässä on olleet olevinaan vaikka ja ketkä vuosien ajan, mutta se on vain peliä ja pelottelua.
Myös sellaista asiaa voisi miettiä, onko pelkääjällä jonkunlaiset jälkipsykoosit päällä, ja mieli tuottaa tavallaan valveunia. Sellaisia olen kuullut aikoinaan vaikka minkälaisia. On jengit perässä, on henkeä uhattu, sitten selvempänä hetkenä kaikki on unohdettu. Tuttujakin, jotka minäkin näin hänen seurassaan, pidettiin siinä tilassa pelottavina jengin jäseninä, vaikka hyvin tiesin, ettei niin ole asia. Ulkomaisten jengien rankaisumatkat kuulostavat ihan vain uhoilulta, kun tiedetään, että nuori ihminen on helposti säikytettävissä.