henk.koht.
henk.koht.
Mukava kuulla sinustakin Niinuska pitkästä aikaa- On hienoa, että sinulla on miehesi tukenasi. Lopetin pakkoon syksyllä 2013 pelaamisen, ja kyllä se huomasi silloin, että kun tuli peleihin etäisyyttä, niistä pääsi eroon - no vähän yli puoleksi vuodeksi silloin. Minulla ei edes ollut vastoinkäymisiä tapahtunut huhtikuussa 2014 kun menin uudelleen kokeilemaan bingoa ja voitin isosti heti. Siitä kehittyi pahempi peliriippuvuus sen 2014 vuoden aikana. Ymmärrän itsestäni etten saa enää tuudittautua ajatukseen, että pelit voisivat jotenkin pysyä kontrollissani, kuten luulin silloin. En saa pelata enää yhtään mitään uhkapelejä missään muodossa. Se on kuin avaisi Pandoran lippaan.
Pidetään puolemme 
Mukavaa viikonloppua sinulle!
henk.koht.
Henk.koht.
Oletko puhunut koskaan kenenkään kanssa kasvoikkain pelaamisesta, lähinnä siis terapeutin tai jonkin muun ammattilaisen?
Riipppuvuus on vaikea asia ja siitä eroon pääseminen on vaikeaa. Toiset pääsevät helpommin eroon ja toisille on taas erittäin haastavaa.
Se että ajattelee mitä muut ajattelee/tuntee aiheuttaa lisää tuskaa itselleen eikä siitä ole mitään hyötyä, koska sinä et voi muiden tunteisiin vaikuttaa.
Ei siellä välttämättä olekkaan yhtä ainoaa syytä vaan syitä voi olla monia mihin pelaamista on tarvinnut. Tärkeintä on käsitellä omat asiat niin hyvin ettei pelaamista tarvitse enää mihinkään.
Tsemppiä pelaamattomuuteen. 
henk.koht.
henk.koht.
Henk.koht.
Minulla oli tuo yökötysvaihe kesäkuussa. Hyvä Niinuska, se kuuluu asiaan. Muuten eilen surukseni pitkän metsäreissun jälkeen menin käymään baarissa lukemassa lehden. Ihmisiä ei ole enää asiakkaina rupattelemassa toisilleen. Muita ihmisiä paikan henkilökuntaa lukuunottamatta oli neljä, viisi kaikki viereisillä pelikoineilla pelaamassa ja puhumatta toisilleen. Se oli jotenkin pysäyttävä ja surullinen näky. Silloin kun olin itse lapsi, jossain huoltoaseman baarikahviossa oli vain yksi pajatso, eikä sinne ollut jonoa. Ihmiset kokoontuivat keskustelemaan hetkeksi keskenään kahville tai ketkä millekin virvokkeille. Näin oli vielä vuosituhannen vaihteessa maaseudulla. Eilen vain pelikoneet houkuttivat sinne ihmisiä… huokaus…
No, iloisempaan ja lisävinkkejä siihen, miten kadottaa myyntimiehet ovelta Hyvä kikka on ottaa joku keittiöväline käteen, kun ovikello soi, ja jos se on myyntimies/uskonjulistaja/rahankerääjä, sanoa, että valitettavasti kova kiire, ei tarvita noita muutenkaan, mutta että ruoka palaa pohjaan, jos ei palaa keittiöön. Toimii aina! Tietty silloin pitää olla sisätiloissa jo valmiiksi.
Hihii, hyvä kikka tuo ottaa keittiöväline mukaan, kun avaa oven… sehän voi olla mikä,tahansa
henk.koht.
Hyvä Niinuska! Ei sille pirulle kannata periksi antaa! Pelikoneet todellakin ovat likaisia, oikeita bakteeripesiä! Mä oon useemman silmätulehduksen niistä saanut aikoinani. Toi ääniyliherkkyys ei kuulosta kivalta. Laukaiseeko lopulta migreenin vai mikä siinä sitten tulee oireena? Tsemppiä tähänkin päivään, se pelaaminen ei auta mihinkään muuhun kuin lisävelkaantumiseen ja sitä meistä ei kukaan tarvitse!
Kiitti Anne
Hei Niinuska! Kyllä se on vaikeuksuen kautta voittoon. Hyvä jos nyt oon sit yksityisen kautta saanut sellaisen lääkityksen että vihdoinkin tepsii? Voin vain kuvitella miten vaikeeta tää lopettaminen olis jos olis muitakin ongelmia minkä kanssa tapella samanaikaisesti… Supertsempit sulle jotta jaksat jatkaa nyt taistelua! Alku on hankalaa joka asiassa! Itelle se eka 3 viikkoo oli enemmän tai vähemmän päivittäistä taistelua pelipirun kaa, mut siitä ku pääsi yli niin nyt alkaa jo olla vähä helpompi hengittää. Oon kirjottanu joka päivä Raipeen mun ajatukset auki ja sit myös tänne ja peluurin puolelle alussa enemmänkin. Muutaman ongelman kun sai ratkaistua ilman pelaamista niin se anto voimia jatkaa taistelua! Tsemppiä Niinuska, me noustaan täältä vielä!
henk.koht.
Henk.koht.
henk.koht.
Elän sitä loppukesän ruuhka-aikaa, joten en diagnoosistasi tiennyt ennen tätä päivää, koska olen vain lukenut pikaisesti uusimmat viestit. Jos viittaat mielenterveysdiagnoosiallergiaan tarkoitin psykoosiin johtavaa paranoidiskitsfrenia-diagnoosia ja se paranoidi skitsofrenia psykoosineen, joka on ollut läheisellä sukulaisellani jo 34 vuotta, on hiukkasen vakavampi kuin lievät persoonallisuushäiriöt ( vaikka nekään eivät ole mukavia) tai kaksisuuntainen mielialahäiriö. Tietty vainoharhaisuus, joka kun hänellä se tauti aktivoituu on esillä vielä ennen psykoosivaihetta, ja se on hyvin ikävää. Se voi olla jopa useita vuosia.
Olen todennut hänen osaltaan ihan suoraan, että ei ole minun syytä olla hänen kanssaan tekemisissä enää koskaan muuta kuin virallisesti. Inhoan siinä tuotakin sairautta, joka muuten ilmeisesti oli esimerkiksi Helsingin yliajajalla, että sen aiheuttamat pahat teot muille pitäisi muka antaa anteeksi. Ei totisesti. Jos ihminen ehdoin tahdoin jättää lääkityksen tai hankkii jonkin psykoosin alkoholilla tai huumeilla, ja tekee muille pahaa, niin ei hänelle kuulu antaa anteeksi ja taputtaa päätä, että kestetään seuraava. Tämä läheiseni on jättänyt mm lääkityksiä aika-ajoin pois ja sairastui alkoholinkäytön seurauksena jo teini-ikäisenä. Minä en ainakaan halua, että sellainen henkilö on esimerkiksi lasteni kanssa millään tavalla tekemisissä. Toki niitä hyviä kausia on hänelläkin ollut paljon, silloin kun lääkitys on kohdallaan, mutta ilman sitä tainnuttavaa lääkitystä hän on vain paha ihminen ja tehnyt läheisilleen paljon, paljon pahaa.
Samalla en siedä sitä, että täällä ihmisiä pitäisi taputtaa päähän, jos on jokin diagnoosi ja loukkaavat muita sen varjolla. Kenenkään ei kuulu loukata toisia ihmisiä. Sinä et sitä ole tehnyt, mutta näin vain nopeana kirjoituksena taas.
Huomasin että sinulla Niinuska on käynyt samoin kuin minullakin. Juomisen lopettanminen aiheutti hirvittävän pelihimon, jotain korvaushoitoa sekin näköjään vaati. Minusta pelit aiheutti jopa paljon suurempaa kärsimystä kuin juominen ja rahan meno oli aivan toista luokkaa pelatessa kuin juodessa. Olin tosin pelaillut aiemminkin mutta niin syvällä en niissä ollut kuin silloin kun lopetin juomisen loppukesästä viimevuonna. Onneksi nyt tilanne on jo parempi ja näköjään sinulla myös suunta on hyvä. Pitäisi tosiaan etsiä jokin myönteinen riippuvuus, kai sitä alitajuisesti haluaa olla aina koukussa johonkin. Mukavaa viikonloppua!