peliriippuvuus tuhoaa perheen

Tätä kompromissia meidän perheessä yritettiin (kylläkin urheilupelaamisessa) mutta homma lähti ihan käsistä. Salailu ja totuuden vääristely on niin mieheni “systeemissä” ja hän on erittäin etevä siinä halutessaan pelata.

Itse olen nyt kirjoittanut avioeropaperit. Rakastan miestäni syvästi, mutta hänen valehtelunsa ja rahan tuhlaaminen satuttavat minua kovasti. Emme voi toteuttaa mitään yhteisiä unelmia, koska kaikki hänen rahansa menevät pelaamiseen. Automme on täysin hajalla eikä varmasi mene edes katsastuksesta läpi, mutta tällaisilla asioilla ei ole mitään merkitystä pelurille.

Kiinni jäätyään hän aina vakuuttelee että tämä oli viimeinen kerta ja kiroaa itseään aiheutettuaan minulle tuskaa. Mutta aina nämä lupaukset on unohdettu ja kierros aloitetaan alusta. Vaimolle vaakuutellaan kaikenlaista jotta liitto säilyisi.

En tiedä miltä muista pelaajien puolisoista tuntuu, mutta minä välillä vihaan miestäni näiden hukattujen vuosien takia. Minulla voisi olla puoliso joka ei pelaisi ja jonka kanssa olisin itkenyt huomattavasti vähemmän.

Itse olen peliongelmainen pokeriammattilainen. Rahaa on mennyt black jackiin ja rulettiin kymppitonneja. Ja houkutus on pelata jopa hedelmäpelejä muiden pelien puuttuessa. Tästä huolimatta pokeri on pääasiallinen tulonlähde jo useamman vuoden ajan.

Itsellä meni pokerin kanssa noin 1.5 vuotta, ennen kuin siitä alkoi tulemaan kunnolla voittoa. Parisuhteelle tuleva haitta on sosiaalinen, mutta nykyään puolison ei ole tarvinut osallistua enää mihinkään elämisen kuluihin, vaan kaikki raha jää häneltä säästöön siltä varalta, jos menetän itsehillintäni ja pelaan kaiken.

Onneksi omalta puolisolta löytyi ymmärrystä ja uskoa siihen, että pokeria ei tarvinut jättää. Itse käytin puoli vuotta kaksi tuntia päivässä pelin opiskeluun kynän ja paperin kanssa pelaamisen lisäksi. Sen jälkeen pelit ovatkin menneet hyvin. Nyt maksan puolisoni luottamusta takaisin ja vietän hänen kanssa enemmän aikaa, koska pienemmälläkin pelimäärällä tienaa elantonsa.

Pelinhimo on olemassa koko ajan, mutta se on vain pakko pitää kurissa ja pelaamiseen käytettävää aikaa rajoitettava. Lähtökohtaisesti pokeri ei ole ongelma vaan pelaajan psyyke. Kun psyyke pettää, niin jälki on rumaa ja rahaa menee tonnikaupalla vessanpöntöstä alas.

Ehkä voit kannustaa miestäsi kehittämään omaa psyykettään ja saamalla peliään sen kautta kontrolliin. Jos tiedät millä nimimerkeillä miehesi pelaa, niin valehteluriski on hyvin pieni, koska pystyt seuraamaan miehesi menestystä ja pelimäärää internetin kautta.

Kokeile vaikka seuraavaa:
-Ei pokerin peluuta ilman puolen tunnin valmistavaa opiskelua
-Ei pokerin peluuta mikäli kotityöt on tekemättä
-Mikäli sovitut pelimäärät ylittyvät, ei pokerin peluuta viikkoon (Pokerin opiskelu sallittua)
-Ja laitatte yhdessä talletusrajat pokeriohjelmistoon (viikko ja kuukausirajat)
-Ja mikäli eurokaan menee kasinopeleihin tai raha-automaatteihin tai veikkaukseen, niin ei pokeria viikkoon

Ehkä tulette näin molemmat onnelliksi.

Tuntuu hyvälle ja samalla karmealle, että muilla on samanlaisia kokemuksia.

Meillä avioliittoa reilut puoli vuotta takana. Miehellä paha peliongelma; nettipoksu on tässä talossa se suurin saatana.
Tämä oli minulle aivan tuntematon maailma, meidän seurustelun aikana en huomannut (osannut tutkia) mitään merkkejä. Häitä ennen ja siitä saakka ollaan oltu vuoristoradalla. Syksyllä rahaa paloi reilusti yli 10 000€, pikavipeillä kustansi omaa pelaamistaan ja loppuajasta myös mun palkalla. Rahantarve oli valtava - olisi pitänyt lainata kavereilta, perheenjäseniltä, minulta. Ajatuksena se, että JOSKUS vielä voittaa takaisin kaiken hävityn.

Pirullinen addiktio tuntuu saavan otteen iltaisin ja öisin. Ei osata nukkua. Toisaalta silloin on myös otollinen ajankohta
pelata, kun vaimo nukkuu autuaan tietämättömänä. Kamalin järkytys mulle oli se, että pelkällä Visa Electronin numerolla pääsee tallettamaan esimerkiksi Full Tilt Pokerille rahaa - ilman kortin haltijan suostumusta!

Olen takavarikoinut molempien avainlukulistat ja oma lompakko on “piilossa”. Olen sulkenut poksusivustoja. Ollaan haettu apua MTT:ltä, mutta eivät paneudu tällaisiin ongelmiin. Elän jatkuvassa pelossa. En koskaan voi olla varma siitä, mitä netissä tapahtuu ja kuka idiootti jossain keksii uuden keinon pelata ilman tiliä ja toisten korteilla. En enää odotakaan muuta kuin perintäkirjeitä. Syksyn rahasotkut veti minutkin ulosottoon, kun mies tyhjensi mun tililtä palkkoja toistuvasti.

Voimat on vähissä. Tiedän, että rakastan miestä. Pelaaminen ei ole se perusluonne eikä hän luonteeltaan ole kusipää. Ihan kuin pelaamisen myötä hänessä asuisi kokonaan toinenkin ihminen.

Minäkin olen löytänyt tämän foorumin vasta hiljattain ja lukiessani vaimojen kokemuksia miestensä peliriippuvuudesta, tuntuu kuin lukisi omia tuntojaan.

Minä olen ollut mieheni kanssa yhdessä 12 vuotta,joista naimisissa 7½ vuotta. Peliriippuvuus on koko ajan ollut osa elämääni, mieheni nimittäin on sairastunut siihen jo ihan murrosiässä. Alussa olin hyvin sinisilmäinen ja uskoin “rakkautemme” parantavan tämän kammottavan sairauden. Turha ja niin naiivi luulo!

Vuosien varrella mieheni on pelannut casinolla pelejä ja nyt viimevuosina nettipokerin paholainen on saanut hänet valtaansa. Olen saanut mieheni kaksi kertaa ongelmasta peliongelmasta kärsiville tarkoitettuun hoitoon ja tämän jälkeen mies on ollut pelaamatta pitkiäkin aikoja,mutta aina se repsahdus on sieltä tullut… Olemme käyneet myös yhdessä entisen pelaajan luona keskustelemassa,joka on ollut pelaamatta yli 20 vuotta,mutta siitäkään ei ollut apua. Aina pokerinpelaaminen on tullut jossain vaiheessa taas eteen.

Mies on ottanut pelaamiseensa vippilaskuja ja lainoja erittäin korkeilla koroilla, tarkkaa velkasummaa en edes tällä hetkellä tiedä,luulisin että sitä on n 20 000… Olen jo kauan sitten turvannut oman selustani ja ostin talon omiin nimiini, minulla on oma auto ja omat tilit jonne miehelläni ei ole mitään asiaa. Taloudellinen vastuu on ollut aina minulla,mutta nyt tunnen että sisälläni alkaa kasvaa suuri katkeruus ja väsymys siitä.

Viimeisin pokeri repsahdus tapahtui helmikuussa ja minulle tämä repsahdus on ollut rankin tähän mennessä. Löysin hänet yöllä pelaamasta nettipokeria ja sain tietää että vippejä oli otettu jo pitkään pelaamiseen. Olin järkyttynyt taas pitkään ja sanoin etten tiedä jaksanko enää tälläistä. Hoitoon hän ei kuulema enää lähde,kun siitä ei ole ollut hänelle aiemminkaan hyötyä.Hän kuulema pystyy olemaan pelaamatta ,mutta repsahdus tulee varmaan taas jossain vaiheessa hänen omien sanojen mukaan. …Ihan niinkuin mies pitelisi pyssyä ohimollani ja minä odotan taas milloin räjähtää.

Kuten Sinikki sinäkin sanoit,että miehessä on kaksi eri puolta,niin minunkin miehessäni. Se toinen on se jota rakastan, toinen se jota tällä hetkellä vihaan koska hän on satuttanut minua niin paljon. En todellakaan tiedä mitä tehdä… Eräs peliterapeutti sanoi meille kerran, että jossain vaiheessa luottamus ei enää palaa takaisin, onko tämä kerta se? Olen niin väsynyt holhoamaan aikuista ihmistä.

Etsikää Sinikki miehenne kanssa apua peliongelmaan erikoistuneelta henkilöltä ja mene itsekin mukaan että saat purkaa asioita terapeutin kanssa. Voimia kaikille omaisille ja hienoa että on tälläinen paikka jossa voimme tukea toinen toisiamme!

Täällä myös usean vuoden parisuhde on kariutumassa pelaamiseen… Viimeiset pari viikkoa mies ei ole tehnyt muuta kuin pelannut ja käynyt töissä… Pelaamisen on myöntänyt ja kertonut siihen käytetyt summat, mutta ongelmaa ei hänen mielestään ole. Mikään muu ei häntä kiinnosta kuin pelaaminen, kaikki muu on yhdentekevää ja aikoo pelata aina. Hävityt rahat ei enää tunnu missään. Tämän varjolla hän nyt haluaa erota; asunto pitäisi myydä tai minun ostaa hänet ulos asunnosta, ilmeisesti tarvitsee lisärahoitusta pelaamiseen ja minä häiritsen hänen pelaamistaan… velkaa hänellä on useampi tonni…

En tiedä mitä pitäisi tehdä, helppo olisi vain luovuttaa… ei ole ensimmäinen kerta kun tässä tilanteessa ollaan (tuskin viimeinenkään kun hänen mielestään ei ole ongelmaa). Tunnen kuitenkin jollain tavalla olevani “vastuussa” hänestä, etten halua jättää häntä yksinään pilaamaan elämäänsä pelaamisen takia… Hänessä näkyy myös niin selkeästi kaksi eri ihmistä, toinen aivan ihana ihminen ja toinen peliriippuvainen “sadisti”…

Itse äijäsi tekee valintansa, sinä et ole hänestä vastuussa. Kuulostaa, että teillä on muitakin ongelmia kuin pelit. Nimittäin tuskin kukaan haluaa erota vain siksi, että omaa pelaamista häiritään… Paa äijä hoitoon tai lähde itse, en oikein muuta vaihtoehtoa näe kirjoituksesi perusteella.

Faktahan on se, ettei huippu-urheilijakaan saavuta mitään jos ei käytä aikaa lajinsa parissa. Pokerissa on ihan sama homma, täytyy nähdä vaivaa ja tehdä paljon töitä jotta pärjää ja kehittyy paremmaksi. Vaikuttaa siltä, että miehesi pelaa liian isoja pelejä pelikassaan ja taitoihinsa nähden. Se on yleensä se suurin syy jonka vuoksi joudutaan tekemään talletuksia uudestaan ja uudestaan. Tason pudottaminen voisi olla paikallaan. On turha lähteä NL1k pöytiin heilumaan jos ei pärjää alemmilla tasoilla.

Tässä on kyllä se kumppanin ja perheen osuus todella tärkeä. Jos uskotellaan pokerin olevan rahapeli siinä missä muutkin ollaan pahasti hukassa. Pelaaja saattaa tämän jopa uskoa ja jatkaa tahkoamista peliautomaattien tapaan kuvitellen, että jossain vaiheessa sieltä rahat tulee takaisin. Tosin en usko kenenkään paljon pelaavan tätä uskovan, koska ei tarvitse olla kummoinen Einstein huomatakseen, että kummasti ne samat tyypit niissä pöydissä harjaa rahat kerta toisensa jälkeen.

Älä kannusta miestäsi lopettamaan pokeri, kannusta häntä lopettamaan häviäminen.

No sinä nyt et ainakaan ole mikään einstein. Pokeriuskovaisten luottamus oppiinsa on liikuttavan vahva.

No sinä nyt et ainakaan ole mikään einstein. Pokeriuskovaisten luottamus oppiinsa on liikuttavan vahva.

Pokeririippuvuus on tuhoamassa avioliittoani hyvää vauhtia, avioerohakemus on nimittäin täytettynä pöytälaatikossa. On ihan käsittämätöntä miten pokeri voi koukuttaa miestäni. Kaikki alkoi n.3 vuotta sitten nettipokerin pelaamisella. Koin silloin pokerin peluun olevan ihan ok ajanvietettä, koska panokset yms. olivat 50 centtiä korkeintaan ja mieheni on kiinnostunut matemaattisista ongelmaratkaisuista. Nykyään mieheni käy pelaamassa pokeria livenä 3-4 kertaa viikko. Minulla ei ole mitään käsitystä paljon mieheni sinne rahaa on työntänyt (kummallakin onneksi oma tili), mutta minulle hän puhuu vain voitoista, jotka ovat olleen parhaimmillaa tuhat euroa. Ja kun kysyn tappioista, hän sanoo “olevansa melkein omillaan”. Päivätyöt mieheni kyllä hoitaa (laadusta en tiedä, kun nukkuminen jää peli-iltoina muutamaan tuntiin), mutta sosiaalinen elämä ja yhteydenpito muihin kuin pokerikavereihin on olematonta. Itseasiassa en edes tiedä/muista milloin hän on joitakin muita kavereita nähnytkään. Myös parisuhde ja yhteinen aikamme on jäänyt ihan olemattomaksi, kun aina on päästävä pelaamaan kun molemmilla olisi töiltä vapaa-aikaa. Perusteluina pelaamaan lähtemiseen mieheni käyttää aina, että “kerrankin on hyvin porukkaa turnauksessa tai pokeripöydässä” tai että “se on ainut asia mikä tällä hetkellä kiinnostaa”. Mielestäni mieheni luonnekin on muuttunut aggressiivisemmaksi ja äkkipikaisemmaksi, hän on myös monesti muissa maailmoissa. Mieheni on joskus myöntänyt, että hän tulee helposti riippuvaiseksi erilaisista peleistä yms., mikä todellakin on totta. Ollaan oltu yhdessä 10v, eikä vielä koskaan hän ole näin laiminlyönyt parisuhdetta ja kavereitaan. Itseasiassa kaikki mieheni tekemiset ja muut vapaa-ajanviettotavat toteutuvat pokerinpelaamisen ehdoilla. Olen hänelle useampaan otteeseen sanonut, että harkitsen avioeroa. Mieheni ei pidä “uhkausta” minään.
Rakastan miestäni ja tiedän hänen rakastavan minuakin, mutta en halua parisuhdetta/avioliittoa miehen kanssa jonka elämää pokerin peluu säätelee näin hallitsevasti. Mieheni heittäytyy heti puolustuskannalle, kun pyydän häntä hakemaan apua riippuvuuteen. Parhaimmillaan mieheni on ollut pelaamassa koko viikonlopun käyden hieman nukkumassa kotona välissä,myös työpäivää edeltävinä iltoina. Pelit alkaa klo 18 illalla ja ne kestää aamu ysiin.
Olen useamman kuukauden harkinnut avioeron ottamista, tänään tuli mitta niin täyteen että täytin erohakemuksen valmiiksi. Yritän nyt vielä puhua miehelleni, jos vaikka konkreettinen avioerohakemus herättäisi mieheni tajuamaa missä mennään.

Osaisiko joku neuvoa miten minun tulisi toimia mieheni riippuvuuden suhteen? Tietääkö kukaan, onko olemassa sellaista riippuvuushoitolaa, josta peliriippuvaiseen otettaisiin yhteyttä omaisen niin pyytäessä?
En todellakaan halua, että avioliittoni kariutuu tämän takia…mutta en myöskään halua olla enää tässä avioliitossa yksin.

Hei Taija!
Olen pahoillani, että olet tuossa tilanteessa. Rakkauden ei pitäisi tehdä kipeää. Itse peliaddiktina tiedän että riippuvuus sumentaa miehesi ajattelun. Hän pitää sinua itsestään selvyytenä, asiana joka on. Ja koska olen itse peliriippuvainen, ja vasta parantumisen ensiaskeleita ottamassa, kannattaa sinun ottaa puheeni kuitenkin tietyllä varauksella vastaan.

Miehesi ei kaiketi ole käynyt pohjalla. Ennen kuin siellä käy, ei voi ymmärtää mitä kaikkea siellä huipulla onkaan ja mitä kaikkea voi menettää. Ehkä se avioerohakemus ihan konkreettisesti sieltä laatikosta keittiön pöydälle esiin nostettuna toimii miehellesi herätteenä.
Ei sinun tarvitse kärsiä miehesi valintojen vuoksi. Et sinä ole sen arvoinen. Tuo jämäkästi esiin vaatimuksesi parisuhteen ylläpidon tärkeydestä, samaten kuin rehellisyyden merkityksestä. Miten paljon todella sinne pokerikaverien taskuun sitä rahaa menee?
Muista, että miehesi saattaa olla aivan takussa peli- ja/tai raha-asioita miettiessä, henkinen romahdus saattaa olla lähempänä kuin ulkoinen olemus antaa ymmärtää. Silloin miehesi tarvitsee niin sinun kuin mahdollisesti myös ammattilaisten tukea.
En tiedä varmasti onko kysymiäsi “kotiinpäin hoitavia” tahoja olemassa, mutta eiköhän sen ensimmäisen askelen tulisi miehesi ottaa.

Kiitos vastauksesta!
Mieheni ei ole käynyt pohjalla, niin kuin asian ilmaisit… se minua tässä pelottaakin, että milloin se hetki koittaa! Kovasti mietityttää mitä tuleman pitää, koska silmä “palaa” pokeripeliä odotellessa ja sivusta tosiaan näyttää siltä, ettei ajatuksiin muuta mahdukkaan … Mutta ehkä ainakin näin hetkellisesti nyt näyttää siltä, että avioerohakemus pöytälaatikossa sai mieheni tajuamaan tilanteen - ensimmäinen sunnuntai-ilta 4 kuukauteen mieheni ei lähtenyt pokerille =). En kuitenkaan nuolaise, ennen kuin tipahtaa.

Miehesi käyttää paljon aikaa pokeriin = peliriippuvuus :smiley: Vau mikä diagnoosi!

Mut siis joo, oletko keskustellut miehesi kanssa millaisia tavotteita hänellä on pokerin suhteen? Käyttääkö hän aikaa lajin opiskeluun? Onko pokeri se, joka pitää miehesi niissä illoissa vai se seura?

Ja aiheesta kolmanteen, pelasin eilen nl600 pöydässä ja seurasin erään suomalaisen omalla nimellä pelaavan edesottamuksia. Otaksuisin, että kyseessä oli jonkinasteinen peliongelmainen. Hän osti pöytään 600 dollaria, kävi jo kerran 800 dollarissa, kunnes ammattipelaajat laittoivat hänet poikki alle puolessa tunnissa, viimeiset 300 dollaria hän hävisi kymmenessä minuutissa. Ammattipelaajien ei tarvinnut edes käyttää parasta osaamistaan, kun herran peliliikkeet olivat niin karmeita. Otin viimeisen 10 minuttia talteen ja jos jollakulla on kiinnostusta, voin tehdä selostetun videon tapauksesta ja näyttää miksi pokeriin hävitään jos sitä ei osata pelata.

Tämä ei ole paikka pokerin opetusvideoille. Tee ne pokerifoorumeille jos haluat ja voisit myös lopettaa tuon typerän pätemisen.

Keskustelu täällä on kuin yrittäisi auttaa vammaista tien yli. Vammaisella olisi itsellään halua, mutta hän ei ymmärrä. Muut katsovat vierästä ja huutavat “Anna hänen olla, hän on vammainen”.

Hei

elän aivan samassa tilanteessa kuin sinä. Jos jotain positiivista pitää nyt etsiä, niin mukava huomata, etten ole ainoa!

Mieheni on myöskin nettipokeriaddikti. Hän on myös pikavippi- ja lainakierteessä suurimmaksi osaksi pelaamisen takia. Itse olen hoitanut viime vuodet asuntomme maksamista ja samalla hoitanut pientä poikaamme. Salailu oli mielestäni pahinta. Kaikki alkoi pikku hiljaa selviämään, kun soitin ihan muissa asioissa talomme huoltoyhtiöön, josta sitten ilmoitettiin olevan aika huima summa maksuja rästissä (jotka mieheni oli luvannut hoitaa, mutta rahat olivat menneet pelaamiseen). Se oli aivan järkyttävää!

Itse sorruin aluksi lainaamaan rahaa miehelleni, ja olin jopa niin tyhmä, että otin lainaa hänen puolestaan, kun hän ei sitä enää mistään saanut. “Kun saan sen ja sen summan, niin sitten asiat lähtevät hoitumaan…” “Nyt kun lainaat vielä parisataa, niin ensi kuussa jo helpottaa…” Ja tätä rataa mentiin monen monta kuukautta. Pahinta on tällä hetkellä se tunne, kun tajuaa, kuinka typerä sitä voi ollakaan! Mutta kai siinä on se toivo paremmasta koko ajan mielessä… Eli neuvo numero 1: pysy tiukkana! älä lainaa rahaa! älä opeta siihen, että sinä pelastat pulasta. Tätä neuvoa noudatettaessa on vaan kestettävä kaikki huuto, syyttely ja haukut, jotka siitä tulevat. Se on myös ollut itselleni yksi rankimmista asioista :frowning:

Seuraava neuvoni on, että pidä itsestäsi huolta! Itse olen käynyt puhumassa ihan ulkopuolisen ihmisen kanssa tästä (kävimme ensin mieheni kanssa, mutta kun tämä ulkopuolinen alkoi puhumaan peliriippuvuudesta, mieheni lähti ovet paukkuen). Minulla on ainakin vaikeuksia välillä pitää oma pää selvänä: Puhuuko mieheni totta? Onko hän enää peliriippuvainen, kun hän sanoo, ettei ole? Voiko hän pelata ilmaisturnauksia? Voinko lainata rahaa, jos hän maksaa takaisin? jne. jne. Olen huomannut, että peliriippuvainen on tosi hyvä puhumaan toisen pyörryksiin. Sitten on keinoina myös kiristys, suuttuminen, mököttäminen…

Raha tulee usein ensimmäisenä esiin peliriippuvuudessa. Tällä hetkellä miehelläni menee vaihe, jossa hän pelaa ilmaisturnauksia (koska rahahanat on nykyään aika tiukasti kiinni). Olenkin yrittänyt kertoa, että ei se raha ole ainoa ongelma, vaan se kaikki aika, joka siihen kuluu. En muista, milloin olisimme viimeksi tehneet yhdessä jotain. Se kaikki “ilmainenkin peliaika” on pois perheeltä, mikä on todella ikävää. Jos pyytäisin miestäni valitsemaan perheen ja pokerin välillä (niin kuin olen joskus tehnytkin), hän valitsisi pokerin. Se on niin surullista, mutta totta.

Älä myöskään salaile miehesi ongelmaa. Itse tein tätä pitkään. Maksoin ylimääräisiä laskuja ja yritin pitää “kulissia” yllä. Tämän hyvän neuvon sain henkilöltä, jonka kanssa olen aiheesta keskustellut. Olen kehottanut meidän läheisiä ihmisiä olemaan lainaamatta rahaa miehelleni, koska se todennäköisesti menee pelaamiseen. En kustanna enää hänen elämistään, matkoja tms. Lähdin lomamatkalle kahdestaan poikamme kanssa ja mietin jo valmiiksi kaiken maailman tarinoita, miksi mieheni ei päässyt. Lopulta, kun ystäväni kysyi, miksi tulimme kahdestaan, vastasin suoraan, että miehelläni ei ole varaa lähteä reissuun, koska on haaskannut rahansa nettipokeriin ja pikavippeihin. Sinunkaan miehesi peliongelma ei ole sinun häpeäsi! Jos miehesi mielestä se ei ole ongelma, niin kokeilepa puhua nettipokeriin liittyvistä asioista avoimesti vaikka seuraavan kerran, kun vierailette anoppilassa. Itse ajattelen sen nykyään niin, että jos se ei ole ongelma, että on tuhansien eurojen pelivelat, niin silloinhan niistä voi puhua aivan vapaasti missä vaan!

Tässä nyt jotain vinkkejä omasta elämästäni. Yhtä helvettiähän tämä on toisinaan ja välillä tuntuu, etten edes enää rakasta miestäni, koska hän on aiheuttanut niin suurta tuskaa pelaamisellaan ymmärtämättä sitä. Odotan sitä päivää, kun hän tämän kaiken tajuaisi. Luultavasti sellaista ei tulekaan, mutta toivossa on hyvä elää :slight_smile: Poikamme on kuitenkin tärkeintä, mitä elämässäni on, enkä tehnyt häntä ollakseni hänestä erossa. Siksi avioero ei ole vaihtoehto minulle, vaikka olen sitä niin moneen kertaan miettinytkin.

Voimia niin peliriippuvaisille kuin heidän läheisilleenkin!

Moi!

Ensinnäkin helpotus kuulla/lukea että muillakin on samankaltaista ongelmaa perheessään kuin minulla.
Olen vsata 23vuotias. Ja seurustellut nykyisen mieheni kanssa n. 2vuotta. Miehelläni on siis peliriippuvuus. Kaikki alkoi siitä kun löysin 2000 euron edestä pikkavippi laskuja meidän kotoamme, vipit oli otettu minun nimissäni ja minähän en niistä tiennyt mitään. Osa oli menyt jo ulosottoon jne. Mieheni sai asian korjattua ja maksettua vippimaksut.
Muutama viikko sitten kotiin mennessäni löysin postiluukusta tiputetu kirjeen, jossa kerrottiin että meille on tulossa häätö vuokra rästeistä johtuen. Itse olen laittanut mieheni tilille rahaa ja hänen pitänyt maksaa vuokrat vuokran antajalle mutta rahat ovat nähtävästi menneet pokerin pelaamiseen.
Soitin ulosottomiehelle sopiakseni maksuista, ulosottomies kertoi että minun pitäisi hoitaa aikaisempi vuokra rästi pois ensin joka on päälle 4500 euroa. (Edellisen asunnon vuokra rästejä siis) En ole kertaakaan itse nähnyt mitään muita laskuja/häätö ilmoituksia kuin tuon yhden. Nyt ulosotossa minun nimelläni päälle 6000 euroa.

Ollaan mieheni kanssa keskusteltu näistä asioista melkein päivittäin, välillä kaikki menee huudoksi jne.
Mutta siitä olen ylpeä että hän on myöntänyt olevansa peliriippuvainen (nettipokeri). Hän on itse käynyt ilmiantamassa itsensä poliisille näistä vipeistä jne. Joten jonkinlainen rangaistus tästä on tulossa ja näin saan omilta harteiltani pois kaikki ulosotto hommat!
Olemme keskustelleet meidän tulevaisuudestamme, en tiedä pystynkö ikinä enään elämään normaalisti hänen kanssaan… mutta hän on kuitenkin valmis tekemään suhteemme eteen kaikkensa. Toivottavasti. Olemme menossa yhdessä keskustelemaan jollekkin psykologille tms. sekä hän on Luvannut sulkea kaikki nettipokeri saitit. JOS NYT LUPAUKSIIN ON LUOTTAMINEN!

Tämä aika on ollut tosi rankkaa minulle itselleni, olen työssä käyvä mutta tuntuu että töiden teosta ei tule mitään. Tuntuu että minulla alkaa pää pikkuhiljaa seota.
Jos asiaa ajattelee järkevästi minun kannattaisi lähteä tästä suhteesta ja pelastaa itseni vielä kun meillä ei ole yhteisiä lapsia. Mutta se on hankalaa, en halua jättää toista pulaan. Haluan auttaa.

Tuossa muuten osuit harvinaisen oikeaan. Tällä puolen tietä on Valtti ja toisella puolen on pokerifoorumit jonne sinua ystävällisesti yritin auttaa.

Täälläkin on kohtalotoveri. Meitä taitaa olla hyvin monta :confused:
Meillä kaikki alkoi noin parivuotta sitten, tai siis silloin sain tietää ja mieheni oli silloin jo pelannut vuoden.
Oli kamala järkytys kuulla, että puolen vuoden vuokrat on maksamatta, kaikki rahat ,mennyt ja hän oli ottanut n.40000€ yhteensä lainaa pelaamiseen. Olin ihan rikki ja en tinnyt miten jatkaa.
Jotenkin saimme vuokrat maksettua ja mieheni sai lainojakin maksettua. Menetti kylläkin tuossa rytäkässä luottotietonsa, mutta minulle se oli vain helpotus, enää hän ei saisi mistään lainarahaa lisää.
Yli vuosi menikin hyvin, vähitellen aloin taas luottaa mieheen ja kaikki oli suht ok. Meille syntyi joulukuussa aivan ihana pieni poika ja luulin edelleen kaiken olevan hyvin.
Mutta eilis iltana sain tietää, että mieheni oli alkanut taas tammikuussa pelaamaan ja muutaman kuun vuokrat olivat taas maksamatta. Menisivät ulosottoon nekin jos ei heti maksettaisi. Paniikki iski. Asumme nyt yhdessä vuokratussa asunnossa, joten minunkin luottotietoni ovat menossa. Olo oli hyvin samanlainen mitä sinä kuvasit, kuin matto olisi vedetty alta. Tunnen itseni niin hölmöksi, kun en taaskaan tajunnut mitään, vaikka olisihan niitä merkkejä pelaamisesta ollut. En ymmärrä miten mieheni voi tehdä tämän minulle ja pojallemme. On kumminkin kyse meidänkin kodista.
Ymmärrän, että tässä ei ole kyse siitä etteikö hän meitä rakasta. On vain mahdoton käsittää miten joku voi tälläistä tehdä.
Aijon kyllä mieheni kanssa vielä yrittää, vaikka se niin hullulta tuntuukin. Toivottavasti tämä kaikki on sen arvoista.

Moikka!

Kirjoitin aikaisemmin tälle sivulle “ongelmista” joita minulla/meillä on. Ajattelin kertoa mikä meillä on tilanne nyt kotona muutama kuukausi edellisestä kirjoituksesta. :slight_smile:

Eli mieheni lopetti pokerin peluun, ainakin minun tietojeni mukaan. Enhän voi/halua häntä joka hetki valvoa… Muutamia ulosotto kirjeitä on tullut vielä lisäksi, vaikka mieheni sanoi asioiden olevan kunnossa. Pitäisi itse hoitaa asiat kuntoon, mutta jollaintavalla tuntuu että ei enään jaksa. On ollut niin paljon kaikkea, että omat voimavarat ovat vähissä.

Olen huomannut miehessäni narsistisia piirteitä, yrittää kovasti vahtia minun menemisiäni jne. Eihän ne välttämättä sitä ole, saattaa olla että hän on vain mustasukkainen…

Tällä hetkellä tilanne on se, että hän on muuttamassa yhteisestä kodistamme pois. Olen antanut hänelle niin monta (LIIAN MONTA) kertaa anteeksi ja aikaa kertoa valheistaan, mutta minusta tuntuu että hän ei kykene lopettamaan valehtelemista. Välillä valehtelun aiheet ovat niin “naurettavia” eli ihan turhan päiväisiä asioita, mutta hänen on vain pakko niitä keksiä… :confused:
Sitä minäkään en ymmärrä, miten toinen ihminen voi sanoa että rakastaa ja silti pystyy toimimaan seläntakana näin. Haluiaisin vain käsittää mitä hänen päässään liikkuu, että hän kykenee elämään ns. normaalia elämää ja salaamaan isoja asioita esim. asuminen vaakalaudalla kun jättää vuokria maksamatta.

Tämä kaikki vaan tuntuu niin älyttömältä, sekin että rakastan miestäni paljon edelleen ja haluaisin antaa anteeksi aina vaan uudestaan ja uudestaan. Mutta järki sanoo kuitenkin, että hän ei tule tästä muuttumaan ellei rupea tekemään itselleen jotain.
Pelottaa että joutuisin samaan tilanteeseen kuin sinä nyt olet, siis että mieheni ratkeaisi uudelleen pelaamaan. Sentakia olen päättänyt erota, vaikka en sitä haluaisikaan. Jos hän kuitenkin kykenee muuttumaan ja näyttämään sen minulle niin eihän sitä tiedä mitä tapahtuu.

Jaksamista!