Hei kaikille,
Olen nyt lukenut useilta keskustelualueilta muiden kertomuksia ja ajattelin itsekin koittaa helpottaako se oloa. Jokainen tarina tosin taitaa meidän(kin) tapauksessa toistaa toistaan.
Mulla on aika klassinen päätyminen pelien maailmaan teini iässä, kun ei vielä ollut ikärajoja peliautomaateille. Paikallisella shellillä oli tupakkakoppi missä pelikoneita, ja siellä sitten renkutin yötä myöden. Kävin siihen aikaan jo töissä, joten ei kukaan tiennyt paljonko rahaa meni ja mihin.
Luulen että aikuisuuden kynnyksellä ja siitä eteenpäin oli pitkiä täysin pelaamattomia aikoja. Kunnes törmäsin striimeissä erään tunnetun somepersoonan kasino-striimiin. Saatoin katsella niitä pitkäänkin ennen kuin toimin mitenkään. Lopulta päätin itsekin kokeilla, sen vielä muistan mikä kasino oli kyseessä. Ja siitä sitten on menty, en pysty sanomaan vuotta mutta vuosikausia kuitenkin. Olen varmastikin vuosien aikana hävinnyt kymmeniä tuhansia, mut eiks vaan voitot lasketa.
Olen yrittänyt lopettaa lukuisia kertoja, tämän vuoden helmikuussa oli melkein 1000 pelaamatonta päivää, kunnes ratkesin.
Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä, ja pelaaminen on osa sitä ja se osa pelaamista. Kuitenkin pelaaminen oli ensin.
Tänä vuonna elin voitokasta jaksoa elokuuhun asti en ollut hävinnyt mitään, sain yhden isonkin potin. Noh nyt elokuun syvimmissä masennuksissa haluisin hetkeksi päästä pois ja hävisin ja hävisin. Tiedätte tarinan, yritä voittaa hävityt rahat. Lopulta olin hävinnyt n. 5k. Ennen pitkää pelaamattomuutta oli sama summa, ja toivon tämän nyt riittävän taas pitämään minut kuivilla.
Olen onnellisessa asemassa etten ole koskaan velkaantunut tai joutunut taloudelliseen ahdinkoon. Kuitenkin syyllisyys, häpeä ja tuska menetetyistä rahoista on suunnaton, enkä tiedä miten pääsen siitä eroon.
Olen estänyt maksupalvelimet, suurimmalta osin kasinot, asettunut esto-ohjelman. Harkitsen meneväni ensiviikolla GA-ryhmään jos uskallan.
Pitkä teksti ja enemmänkin olis tullut, onko vertaisia linjoilla…
Moikka, kiitos tarinastasi. Itsekin juuri liityin keskusteluihin useiden vuosien seuraamisen jälkeen. En tiedä mikä sinun tilanne tällä hetkellä on, mutta samaa kaavaa vaikuttaisi seuraavan kuin niin monella muullakin. Olet tällä hetkellä kuilun reunalla ja toivon kaikesta sydämestäni ettet lähde tämän addiktion saattelemana ottamaan lainaa pelaamista varten. Nyt kun itse olen ollut hetken taas kuivilla ja karmeat velat selässä olen myös kammolla katsonut tuota vaikuttajien pelimainontaa, jossa valheellista sisältöä voittamisesta jne. Realiteetti on se, että pitkässä juoksussa jos jatkat pelaamista niin tulet häviämään kaiken mitä laitat rahapeleihin. Se on yksi suuri kusetus muiden joukossa, jossa otetaan rahat inhimillisyyttä hyväksikäyttäen. Toivon että estät itseltäsi mahdollisuudet pelaamiseen. Näissäkin keskusteluissa monta vinkkiä tämän tekemiseen. Itsellä toimi ensiapuna että nostin aina käteisenä kaikki rahat tililtä kun sinne jotain tuli = ei ole mahdollista antaa rahaa kusettajille vaikka kuinka tekisi mieli. Voimia paljon lopettamiseen!
Moi, kiitos viestistä. Niinkuin aiemmin totesin niin palsta on melko hiljainen.
Itsellä tällähetkellä pelaamaton päivä nro 45. Ensimmäiset 3vko oli pahimmat syyllisyyden ja huonommuuden tunteen kanssa. Nyt 4vko kesäloma loppumassa ja homma sujunut “helposti” koska ollaan oltu reissussa koko aika. Tänään kotiin paluu ja arki, joka vähän pelottaa.
Tein aiemmin ihan tavanomaisen työterveyskyselyn jotka tulee tietyin aikavälein, mainitsin ongelmasta siinä tiedustellen tth mahdollisuutta auttaa asiassa. Suureksi yllätykseksi he tarjoavat 12vko ohjelmaa rahapeliongelmien selättämiseksi. En ole edes käynyt työterveystarkastuksessa ja silti asiasta laitettiin viestiä minulle. Eli joku todella lukee kyselyiden vastaukset ennakkoon. Ensimmäistä kertaa tuli sellainen olo että joku todella haluaa auttaa asiassa, koska esim psykpalvelut nostaa vaan käsiä pystyyn. Olen melko toiveikas tämän suhteen ja valmis tekemään tarvittavat toimet.
Moi, mites asiat kehittyneet? Arki alkanut ja mites tuo 12vko:n ohjelman kanssa? Itselle oli kanssa pahoja noi hetket kun ns. normaalista poikkeavat pelaamattomat ajanjaksot päätyivät.
Pelaamattomuus sujuu ihan hyvin. Ohjelma alkoi tällä viikolla, mutta ensimmäinen oikea puhelintapaaminen on nyt ensi tiistaina.
Siinäpä ne hyvät asiat. Arki noin muuten on yhtä painajaista. Omat ja puolisoni vanhemmat sairastavat, näin ollen vaativat paljon apua. Ja oma mielenterveyteni on kohtuullisen huonolla tolalla, voimavarat on aika vähissä. Työ on oikeastaan ainut kohta kun saan olla “rauhassa” muiden vaatimuksilta ja tarpeista. Koko elämä tuntuu vankilalta josta en tule pääsemään pois vuosiin. Eikä tämä tilanne tue millään tapaa minun toipumistani mistään asiasta.
Toivon nyt että tämä 12vko Ohjelma auttaa edes yhdessä asiassa eteenpäin. Varsinkin kun tälläiset mielentilat ja vallitsevat olosuhteet ovat niitä missä alkaisin pelaamaan. Kuten aiemmin olen kirjoittanut, on ollu piitkiäkin ajanjaksoja pelaamattomuutta takana. Ja yhtenä päivänä vähän salaman lailla halut tulee ja sit mennään. En tiedä olisiko helpompi vastustaa jatkuvia pieniä haluja vai äkkiseltään tulevaa tarvetta paeta elämää.
Tänään ihan kivaa ohjelmaa tulossa, kaverin kanssa f2f tapahtumaan, vaikken ole nyrkkeilystä millään tapaa kiinnostunut niin onpahan jotain tekemistä.
Lueskelen ketjuasi aina kun päivittelet. Ilmeisestikki melko klassiko tarina peliriippuvuudesta, toivottavasti sillä on onnellinen loppu.
Moikka, hienoa että on ollut myös valon pilkahduksia myös kaiken keskellä. Tunnistan myös tuon toivottomuuden tunteen ja sen ettei mikään tulisi koskaan muuttumaan. Ajan kanssa saattaa kuitenkin löytää taas toivon ja oppia elämään ilman pelejä ja uskoa tulevaisuuteen. Oman mielemme vankeja tässä kuitenkin ollaan ja mahdollisuuksia on muuttaa sitä ajan saatossa. Itsellä kesti pitkään ennen kuin sain mitään lähellekään vastaavaa hyvänolon tunnetta vs. kasinot. Pienistä asioista se kuitenkin lähtee kun ei pelaa esim. saattaa olla taloudellisesti jotain mitä käyttää läheisiisi tai itseesi ja kun keskittyy hetkeen vs. peleihin niin ihan normaalista arjestakin löytyy ilon aiheita mitä ei ennen ole nähnyt. Tsemppiä taas taisteluun!
Tänään päivä 60 pelaamatta. Edelliskerran juuri tässä kohtaa ajattelin alkuvuoden tuurin jatkuvan ja ratkesin, ja ei todenteolla tuuri ei jatkunut. Vaikka sen AINA sisimmässään tietää miten siinä käy niin jotenkin osaa uskotella jotain muuta itselleen. Nyt en pelaa.
Olen yrittänyt keksiä jotain palkitsemisjärjestelmää onnistumisista, muttei se tunnu ansaitulta kuitenkaan. Enkä mitään ole keksinytkään. Ajattelen vähän niin että mitä palkitsemista siinä on että osaat elää edes jollain elämän osa-alueella normaalisti. Tyhmä ajatus. Enkä nyt tiedä paljonko edes iloitsen näistä päivistä, häpeä kuitenkin siivittää sitäkin. Ystävät toki ovat ylpeitä ja kannustavat.
Tällä hetkellä pelaamattomuus onkin ainut asia mikä onnistuu melko kepeästi. Kaikki muu paska ropisee tuulettimeen. Asiat eivät ole omissa käsissäni, joten ei auta kun laittaa suojalasit päähän ja koittaa jaksaa vaan.
Jos olisikin kaikki aika omalle toipumiselle kaikesta, mutta maailma ei odota sitä hetkeä kun kaikki olisi hyvin.
Pitkä aika vierähtänyt viime kirjoituksesta. En tiedä käykö muille niin että kun alkaa mennä huonosti niin häpeissään lakkaa kirjoittamasta. Niinkuin sen väliä, kaikki ollaan samassa veneessä.
Viime kirjoituksen jälkeen olen retkahtanut kahteen kertaan. Ensimmäisellä kerralla damagea ei tullut, pystyin pysäyttämään tilanteen edes vähän suotuisalla hetkellä. Sitten on viimeisten päivien retkahdukset. Olen kärsinyt muutamia päiviä todella kovasta stressistä ja huolesta, ystäväni vuoksi jonka tilanne on tällä hetkellä niin hirveä ettei toivoisi sellaista kellekkään. Aina kun herään niin pelkään että nukkuessani jotain kamalaa on tapahtunut.
Tämä tilanne sai minut tekemään tyhmiä. Ei ole mikään oikeutus tai syy, mutta nähtävästi en pysty hallitsemaan mitään ääritunteita ilman pelaamista. Pelasin ti-ke aikana tuntikausia, ja niinhän siinä kävi että tuli hävittyä tuhansia euroja. Tällainen pelimaratoni on kaikilla tavoin niin uuvuttava, fyysisesti ja henkisesti. Ei pysty syömään, koko muu maailma katoaa ympäriltä.
Olen ollut nyt ~9vko pelaamisen lopettamisohjelmassa. Oon suorittaja tyyppi ja se että olen valmennuksen aikana retkahtanut kaksi kertaa, on mulle kertakaikkisen noloa. Haluaisin suorittaa kaiken täydellisesti. Valmentaja sanoo että retkahdukset kuuluu asiaa, se on minulle yhtäkuin lupa. Montako retkahdusta kuuluu asiaan? Tämä vuosi on pelaamisen kannalta ollut minulle todella raskas, ennen tätä olin melkein kolme vuotta pelaamatta.
Epätoivo on iskenyt kovaa, ja syyllisyys tietenkin. Tuntuu vaan siltä ettei jaksa muuta kuin luovuttaa, koska lopetusyritykset ei johda mihinkään. Mutta eipä se kai ole vaihtoehto, en halua löytää itseäni ulosotto veloissa. En vain tiedä enää mitä tehdä.
Ja mitä tulee pelaamisen esto toimiin, aina löytyy tapa pelaajalle jos haluaa. Valitettavasti. Mutta eipä tässä taas auta muu kuin hyväksyä tappiot ja jatkaa päivä kerrallaan, vielä vähän nöyrempänä.
Ok, nähtävästi ei riitä kun kerran hakkaa päätä seinään. Sitä pitää hakata oikein urakalla. Lähdin tavoittelemaan hävittyjä rahoja takaisin, aloin nostaa panoksia mitä en yleensä tee. Ja yllättyneet parijonoon, hävisin jälleen tuhansia euroja. Tää on aivan uskomatonta. Häpeän niin paljon noita summia että tekis mieli mennä roskikseen. En tiedä yhtään mitä olen tekemässä, hyvin ei ainakaan mene.
Juupa juu, kirjotellaanpa kerran vielä. Nyt on mennyt varmaankin 4 päivää pelatessa. Aivan pakonomaisessa tilassa, kutsun tätä psykoosiksi koska se melkein on sitä. Näiden päivien aikana en nukkunut muutamia tunteja enempää, en syönyt. Olin kyllä töissä, teen yötöitä joten pystyn pelaamaan ilman että se herättäisi suurempaa huomiota. Nyt olen aivan uuvuksissa kun tämä tilanne raukesi.
Näinä päivinä tein varmasti kaikki virheet mitä pelaaja tekee. Lisään rahaa lisäämisen perään, nostin panoksia, ajattelin että tonni vielä, sitten tonni vielä, eikä loppua näy. Klassikkoajatus lopetan kun summa x, enkä kuitenkaan koskaan lopettanut. Samalla kun lupaat niin ajattelet ettet tee niin kuitenkaan. Kuten varmaan aiemmissa teksteissä mainitsin, koko muu maailma katoaa, menneet päivät on mulle pelkkää tyhjää. Ne olot missä on ollut ei ole minkään summan arvoisia, silti sitä satuttaa itseään uudestaan ja uudestaan. Tämä on sairasta, ihan todella. Eikä kukaan muu jolla ei ole samaa ongelmaa, voi käsittää sitä kaikkea, jos edes itse pystyn.
Tämä retkahdus oli poikkeuksellinen. Löin niin yli kuin mahdollista rahan määrässä kuten myös ajankäytössä. Säikähdin itseäni ihan kuoliaaksi. Summat oli paljon suurempia mitä olen ennen pelannut. Ennen mun kipuraja oli n.~5k. Nyt mentiin aivan todella rutkasti yli. Koko ajan uskoin että voitan vielä kaiken takaisin. Vaihdoin kasinoja jne. Eilen illalla itkin ystäville miten oon voinu mokata niin pahasti (en itke ikinä) ja kaikki vähän säikähti sitä ja puheitani. Tämän itkun jälkeen palasin pelaamaan.
Pelasin ilta kuudesta aamu viiteen, muutamalla lyhyellä tauolla. Tämä oli ehkä kamalin ja raskain pelimaraton, suurimmalta osin olin ihan kauhuissani että todellako nyt häviän kaiken. Tämä on kauhea sanoa, en halua kannustaa ketään tekemään mitään tyhmää, mutta lopulta voitin. Pystyin pitämään pääni ja lopetin summaan x. Kaikki on nyt kotiutuspyynnöissä. Siirrän tilini Nordealle heti kun mahdollista, avasin ne jo mutten vielä voi siirtää rahojani. Nordealla on siis ainakin korteissa se uhkapeliesto. Harkitsen vielä pyydänkö puolisolta että otettaisiin yhteiset tilit, tieto siitä että hän huomaisi mun pelit saattaisi nostaa kynnystä liian korkealle.
Nyt saa loppua. Kun kerran vielä pelastuin on mun nyt ihan oikeesti saatava tää koriin. En halua enää ikinä kokea tätä mitä viimepäivät ovat olleet.
Kiitos viestistä. Kyllä tämä nyt oli mun elämän pohja kosketus. Nyt vuorokausi pelaamatta, pää selkenee.
Olen varmaan aiemminkin sanonut tekeväni näitä estotoimia aktiivisesti, valitettavasti niiden ohittaminen onnistuu. Mulle toi kortin uhkapeliesto tulee olemaan tärkeä asia. Maanantaina puhelu työterveyshuollon uhkapelien lopetus ohjelman valmentajan kanssa. Siitäkin hyötyä sitten.
Onneksi voin aina palata tänne lukemaan tekstejäni, jos pelipiru meinaa ottaa vallan ja aika on kullannut muistot.
Ajattelin tulla kirjoittamaan pikku päivityksen tänne. Tänään 33 pelaamatonta päivää. Olo on aika helpottunut. Tiedostan kyllä et mulla on hyvin impulsiivinen tapa pelata, helposti pitkiäkin aikoja menee kunnes tapahtuu. Joten en voi olla liian luottavainen. Kuitenkin nyt on mennyt hyvin niin iloitaan siitä.
Muut ongelmat elävät mukana niinkuin ennenkin mutta niidenkin suhteen rauhallisempaa.
Nyt on pakko onnistua, seuraava repsahdus aiheuttaisi isoja ongelmia.
