Olen 36-vuotias nainen. Käyn töissä ja elän avoliitossa. Viime vuoden loppupuolella havahduin siihen, että minulla on paha peliriippuvuus. Olen pelannut aiemmin elämässäni lähinnä satunnaisia kertoja. Joskus enemmän, joskus vähemmän, mutta ongelma se ei ole mielestäni ollut ennen viimeisen puolen vuoden tapahtumia. Tilanne riistäytyi käsistä.
En oikein vieläkään ymmärrä mitä tapahtui. Pelasin syyskuussa “tylsyyttäni” nettikasinoilla ja hävisin joitain kymppejä, joita sitten yritin voittaa takaisin. Yhtäkkiä olin pelannut melkein koko palkkani ja säikähdin tätä. Rajoitin hetkeksi pelaamista. Kunnes jostain aivojen perukoilta kumpusi ajatus, että rahat mitä tililläni on, ei tule riittämään normaaliin elämiseen. En pysty tarkalleen sanomaan mistä tällainen ajatus tuli, sillä saan kuitenkin hyvää palkkaa, minulla oli säästöjä muutamia tuhansia euroja ja pystyin kuitenkin aina ostamaan haluamani. Ajatus rahan loppumisesta kuitenkin sysäsi takaisin pelien maailmaan.
- Jos kuitenkin voittaisin vähän niin pystyisin elämään vielä huolettomammin.
Muutamien satasien voittoja tuli, mutta rahaa myös meni. Rahaa meni. Meni paljon. Meni myös kaikki säästöt. Joulukuussa tuli paha tiltti ja pelasin koko palkkani. En ikinä, ikinä, olisi uskonut että pystyisin tällaiseen käytökseen. Hirveä häpeä, ahdistus ja paniikki.
Häpeän vuoksi otin elämäni ensimmäisen pikavipin, koska en kehdannut mennä pankkiin kysymään lainaa. Pikavipillä sain taas talouteni hetkeksi tasapainoon. Tapahtumat järkytti mieltäni ja vannoin etten ikinä tee mitään tällaista.
Kunnes sitten koitti tammikuu ja palkka oli lähestulkoon pelattu ennen kuun puoliväliä. “Miten voin olla näin idiootti?!?” Harkitsin toista pikavippiä, mutta “onneksi” sain toisesta pankista korotettua luottoa napin painalluksella sen verran että selvisin…taas vähän aikaan.
Tammikuun viimeinen päivä sain palkan. Helmikuun kolmas päivä siitä ei ollut mitään jäljellä. Olin pelannut läpi yön ahdistuksen kourissa enkä vaan pystynyt lopettamaan. Olo oli karmea.
Lainanlyhennykset olivat onneksi menneet tililtä, mutta yhtiövastike oli maksamatta. Laitoin paniikissa lainahakemukset kaikkiin mahdollisiin pikavippipaikkoihin ja olisin sellaisen saanut. Yhden lainan jo hyväksyin, mutta sekavasta olotilastani huolimatta tajusin vielä koittaa, että pystynkö korottamaan Visan luottorajaa 500€, ja pystyin. Peruin pikavipin heti ja maksoin yhtiövastikkeen.
Luulisi että tämä tilanne olisi minut herättänyt/pysäyttänyt, mutta ei. Pelasin vielä muutaman kerran tämän jälkeen ja voitin 200€, jolla pärjäisin loppukuun. Pari päivää sitten pelasin nekin rahat.
Olen sulkenut nyt kaikki nettikasinot ja laskin että asuntolainani lisäksi, minulla on velkaa seuraavasti:
Visakortti1: 2500€
Visakortti2: 4000€
Pikavippi: 1000€ (lyhennys 25€/kk)
Osamaksulaina: 250€ (lyhennys 100€/kk)
Tilanne ei ole pahimmasta päästä, tästä voi vielä selvitä. Seuraava palkka tulee huomenna ja nyt tarvitsen kaikki maailman voimat, että voin taistella pelaamista vastaan. Koen että olen motivoitunut lopettamaan, mutta en pysty enää koskaan luottamaan itseeni pelien kanssa. Tästä syystä joudun pitämään nollatoleranssin. Olen valmistautunut siihen, että kun pelihimot iskee, ajattelen ihanaa avopuolisoani ja sitä, että en voi pettää häntä tai itseäni. Haluan käyttää rahat meidän yhteisiin mukaviin hetkiin, en pelaamiseen.
Toivon että tämän ajatuksen avulla selviän eteenpäin.