Peliongelmainen nainen

Olen 36-vuotias nainen. Käyn töissä ja elän avoliitossa. Viime vuoden loppupuolella havahduin siihen, että minulla on paha peliriippuvuus. Olen pelannut aiemmin elämässäni lähinnä satunnaisia kertoja. Joskus enemmän, joskus vähemmän, mutta ongelma se ei ole mielestäni ollut ennen viimeisen puolen vuoden tapahtumia. Tilanne riistäytyi käsistä.

En oikein vieläkään ymmärrä mitä tapahtui. Pelasin syyskuussa “tylsyyttäni” nettikasinoilla ja hävisin joitain kymppejä, joita sitten yritin voittaa takaisin. Yhtäkkiä olin pelannut melkein koko palkkani ja säikähdin tätä. Rajoitin hetkeksi pelaamista. Kunnes jostain aivojen perukoilta kumpusi ajatus, että rahat mitä tililläni on, ei tule riittämään normaaliin elämiseen. En pysty tarkalleen sanomaan mistä tällainen ajatus tuli, sillä saan kuitenkin hyvää palkkaa, minulla oli säästöjä muutamia tuhansia euroja ja pystyin kuitenkin aina ostamaan haluamani. Ajatus rahan loppumisesta kuitenkin sysäsi takaisin pelien maailmaan.

  • Jos kuitenkin voittaisin vähän niin pystyisin elämään vielä huolettomammin.

Muutamien satasien voittoja tuli, mutta rahaa myös meni. Rahaa meni. Meni paljon. Meni myös kaikki säästöt. Joulukuussa tuli paha tiltti ja pelasin koko palkkani. En ikinä, ikinä, olisi uskonut että pystyisin tällaiseen käytökseen. Hirveä häpeä, ahdistus ja paniikki.

Häpeän vuoksi otin elämäni ensimmäisen pikavipin, koska en kehdannut mennä pankkiin kysymään lainaa. Pikavipillä sain taas talouteni hetkeksi tasapainoon. Tapahtumat järkytti mieltäni ja vannoin etten ikinä tee mitään tällaista.

Kunnes sitten koitti tammikuu ja palkka oli lähestulkoon pelattu ennen kuun puoliväliä. “Miten voin olla näin idiootti?!?” Harkitsin toista pikavippiä, mutta “onneksi” sain toisesta pankista korotettua luottoa napin painalluksella sen verran että selvisin…taas vähän aikaan.
Tammikuun viimeinen päivä sain palkan. Helmikuun kolmas päivä siitä ei ollut mitään jäljellä. Olin pelannut läpi yön ahdistuksen kourissa enkä vaan pystynyt lopettamaan. Olo oli karmea.

Lainanlyhennykset olivat onneksi menneet tililtä, mutta yhtiövastike oli maksamatta. Laitoin paniikissa lainahakemukset kaikkiin mahdollisiin pikavippipaikkoihin ja olisin sellaisen saanut. Yhden lainan jo hyväksyin, mutta sekavasta olotilastani huolimatta tajusin vielä koittaa, että pystynkö korottamaan Visan luottorajaa 500€, ja pystyin. Peruin pikavipin heti ja maksoin yhtiövastikkeen.

Luulisi että tämä tilanne olisi minut herättänyt/pysäyttänyt, mutta ei. Pelasin vielä muutaman kerran tämän jälkeen ja voitin 200€, jolla pärjäisin loppukuun. Pari päivää sitten pelasin nekin rahat.

Olen sulkenut nyt kaikki nettikasinot ja laskin että asuntolainani lisäksi, minulla on velkaa seuraavasti:

Visakortti1: 2500€
Visakortti2: 4000€
Pikavippi: 1000€ (lyhennys 25€/kk)
Osamaksulaina: 250€ (lyhennys 100€/kk)

Tilanne ei ole pahimmasta päästä, tästä voi vielä selvitä. Seuraava palkka tulee huomenna ja nyt tarvitsen kaikki maailman voimat, että voin taistella pelaamista vastaan. Koen että olen motivoitunut lopettamaan, mutta en pysty enää koskaan luottamaan itseeni pelien kanssa. Tästä syystä joudun pitämään nollatoleranssin. Olen valmistautunut siihen, että kun pelihimot iskee, ajattelen ihanaa avopuolisoani ja sitä, että en voi pettää häntä tai itseäni. Haluan käyttää rahat meidän yhteisiin mukaviin hetkiin, en pelaamiseen.
Toivon että tämän ajatuksen avulla selviän eteenpäin.

“Huom! Rahapelaaminen voi aiheuttaa riippuvuutta eikä se ole ratkaisu taloudellisiin ongelmiin. Pelaathan vastuullisesti.”

Hyvä kun havahduit tuohon peliongelmaan viimeistään nyt. Muuten tuohon velkavuoreen olisi pian tullut nolla perään ja sitten ei selviä enää niin helpolla.

Mieti tavallisia viimeaikaisia talletuksia ja vertaa sitä siihen tuntimäärään, mitä joudut tekemään töitä ansaitaksesi käteen tuon summan. Lisäksi mieti, mitä työtehtäviä joudut tekemään tuona aikana. Voi olla aika pysäyttävää tai järkyttävää?

Moi!

Nollatoleranssi on se paras ja useimmille ainoa toimiva vaihtoehto, joten hyvin valittu. Ensimmäiseksi sinun pitää nyt hyväksyä se tosiasia, että hävittyjä rahoja et enää takaisin saa, joten turha haihatella niiden perään. Toinen asia on sitten se, että taloutta ei paikata pelaamisella. Oli rahatilanne kuinka huono tahansa tai vaikka kuinka ahdistaisi, niin peleihin ei enää palata.

Miehesi ei taida tietää pelaamisestasi mitään? Yksin on tietysti kaikki vaikeampaa, mutta kovasti tsemppiä pelittömään elämään pyrkimisessä!

Palkkapäivä oli perjantaina. Tänään mennyt lainanlyhennykset, yhtiövastike, luottokorttilyhennykset yms. Tällä viikolla menee vielä muutamia satasia laskuihin. Laskin että käyttörahaa koko kuukaudelle jää 400€. Se ei ole paljon, mutta kyllä sillä ruuat makselee, jos oikein pihistelee. Nyt ei myöskään ole mitään sosiaalisiamenoja, koska koronarajoitukset. Ei tarvitse siis selitellä kenellekään että miksi en voi mennä esimerkiksi ulos syömään.

Pelittömiä päiviä koossa 5. Se ei ole paljon, mutta tuntuu etten ole pelannut ikuisuuksiin. Tällä hetkellä ei tee mieli pelata, mutta mitä pidemmälle tämä kuukausi menee, saattaa himoja tulla.

En tosiaan ole kertonut miehelleni tästä mitään. Olen kertonut ainostaan hyvälle työkaverilleni ja yhdelle ystävälleni, että olen asettanut estot kasinoihin, koska tuntui että pelaaminen lähti käsistä. Nämäkään henkilöt eivät tiedä koko totuutta (veloista yms.), koska esitin asian melko kevyenä heittona. Mutta jopa tuollainen pieni avautuminen tuntui ihan hyvältä. En ajatellut kertoa miehelleni ainakaan vielä mitään, sillä hänellä elämässään omia haasteita tällä hetkellä. Nyt auttaa kirjoittelu tälle palstalle ja muiden tarinoiden lukeminen.

Velkatilanne tällä hetkellä:

Visakortti1: 2376€
Visakortti2: 3706€
Pikavippi: 995€ (lyhennys 25€/kk)
Osamaksulaina: 150€ (lyhennys 100€/kk)

Sata euroa/vko, pitäisi kyllä pärjätä hyvin. Suosittelen, että nostat nuo rahasi käteiseksi, jotta heikon hetken tullen olisikin pelaaminen hankalampaa kun tili tyhjä. Siinä ajassa kun mietit missä lähin talletusautomaatti, niin pelihimo ehkä toivonmukaan on jo mennyt ohi :slight_smile: Lisäksi rahan kulutus voi jopa järkevöityä, kun oikeasti näet sen summan mikä kaupassa menee. Tsemppiä pelaamattomuuteen! Sulla niin pienet velatkin, että niistä ei kannata stressata, saat pian maksettua, mutta kannattaa tuota pikavippiä kyllä yrittää maksaa vähän enemmänkin kerralla, jos vain suinkin mahdollista. Tuolla tahdilla taitaa maksamiseen mennä pari vuotta…ja mikä määrä kuluja kertyykään. Pelaamattomuus on nyt se, mihin sun pitäisi kuitenkin ensisijaisesti keskittyä.

Niinhän siinä sitten kävi, että eilen sorruin pelaamaan. Jäin kuitenkin voitolle 50€, mutta nyt on aivan hirveä olo ja tekisi mieli pelata lisää. Huhhuh. En arvannut että tämä on näin vaikeaa. Kirjoitan tänne nyt juuri sen vuoksi, että pystyisin sivuuttamaan tämän hetkellisen pelihimon. Huomaan, että pelihimo on liitoksissa työstressiin. Heti kun tuntuu että joku työasia ahdistaa, tekisi mieli paeta peleihin.

Pakko koittaa taistella ja kohdata työstä johtuvat ahdistukset. Miksi ahdistun, onko oikeasti syytä?
Ja jos työasiat ajavat pelaamaan, niin sitä kauttahan vain tuplaan ahdistukseni. Vaikka en ole vielä taloudellisesti syvällä, olen kyllä ilmeisesti henkisesti.

Tuntuu että tunnit ja minuutit matelevat. Vilkuilen kokoajan pankkitiliäni, että onhan minulla vielä riittävästi varaa elämiseen tässä kuussa. Tämä on ihan sairasta. Pakko keskittyä johonkin muuhun. Keitän ehkä seuraavaksi kahvit. On sekin jotain.

Hei, minulla oli sama vilkuilin vähän väliä tiliä puhelimella, rahasta tuli liian tärkeä. Vaihdoin älypuhelimen normi luuriin, jossa ei ole nettiä eikä siis mahdollista liikutella rahoja, pelata tai käydä mobiilipankissa.
Vaimolla tunnusluvut ja jos tarve niin käyn kotona koneella hoitamassa pankkiasiat yms…
Lisäksi olen tietenki laittanu eri rahansiirtofirmoihin estot. Itselle muutenki muutenki tekee hyvää olla irti tuosta somemaailmasta , samalla,ehtii korjata itseä ja jää aikaa muihin tärkeimpiin asioihin, eli tavallaan “kaksi kärpästä samalla iskulla :wink:
Minulla toiminut tämä järjestely nyt hyvin kun ei ole paineita pelaamaan kun tietää sen olevan mahdotonta. SUOSITTELEN KAIKILLE JOILLA OLLUT PUHELIMELLA PELAAMINEN ONGELMA. TAI NO OIKEESTAAN KAIKILLE PELIRIIPPUVUUDEN KANSSA PAINIVILLE.

Takana hyvin mennyt viikonloppu. Hyvää ruokaa, ulkoilua, päiväunia ja Netflixiä. Jännä miten viikonloppuna ei tee mieli pelata… Pelihimo nostaa päätään heti kun saavun työpaikalle. Eli paljon on asioita vielä työstettävänä. Enää ei tosin ahdista niin paljon velat ja taloudellinen pärjääminen. Tämä varmasti pelaamattomuuden ansiota.

Exslottaaja, älypuhelimen vaihtaminen normiluuriin tekisi kyllä hyvää, ihan senkin vuoksi ettei tarvisi esimerkiksi somessa roikkua. Valitettavasti tämä ei ole työni takia mahdollista, joten nettipankin vilkuilu jatkuu. Mutta uskoisin tämän pian helpottavan, kunhan talous alkaa hiljalleen balansoitua, eikä tarvitse joka euroa laskea.

Ajattelin että alan lyhentämään tuota pikavippiä enemmän heti kun pääsen osamaksulainasta eroon. Muutaman kuukauden päästä siis. Lomarahat ajattelin laittaa myös pikavipin lyhentämiseen.

Koen tällä hetkellä olevan erittäin motivoitunut maksamaan velat pois. Korttitalo tosin vielä erittäin hataralla pohjalla. Jos sattuisi tulemaan joku yllättävä suuri kulu, voisi se pakottaa ottamaan lisävelkaa. Toivottavasti näin ei kuitenkaan käy. Tuntuu että tämä ongelman myöntäminen ja avun etsiminen on ollut suuri herätys itselle monellakin osa-alueella. Olen ollut näköjään ennen todella huoleton rahankäyttäjä ja ostanut aina uutta. Nyt olen löytänyt kierrätystalouden ja olen aika innoissani asiasta! Voisin tehdä siitä itselleni jopa uuden harrastuksen…

Seuraavaan palkkapäivään on vielä matkaa ja kaikkea voi tapahtua. Pelaamaan en halua sortua. Päivittelen tänne tilanteen etenemistä ja tietysti aina kun meinaa ahdistus ottaa vallan! Voimia kanssakulkijoille! <3

Eihän tämä ole tottakaan! Repsahdus tuli eilen. Pelasin käytännössä koko päivän ja vielä illalla ennen nukkumaan menoa, joten yöunet oli sitten siinä. Tappiota syntyi 200€, eli käytännössä loppukuulle budjetoidut rahat. Ahdistuksissani pystyin lopettamaan, enkä ehtinyt kaikkia luottoja pelata. Aamulla laskin että 10€ päiväbudjetilla selviäisin, mutta toki hirvitti että taasko pitää luotot hassata eikä velat lyhene, prkl. Ennen töihin tuloa tuli ajatus “antaa nyt sitten mennä, kaikki tai ei mitään” - pelasin 20€ ja voitin 200€. Sain tilanteen pelastettua, mutta ei näin! Ei todellakaan. Kun olen lukenut muiden kirjoituksia, olen ymmärtänyt että pitää oikeasti saavuttaa “oma pohja” ennen kuin pelit pystyy lopettamaan täysin. Selkeästi en ole sitä pohjaa vielä saavuttanut ja sekös pelottaa.

Mietin mistä ajatus pelaamiseen eilen lähti. Se lähti jälleen siitä, että en uskonut selviäväni rahallisesti tästä kuusta, koska muutama yllättävä lasku tuli postista. Todellisuudessa olisin pärjännyt vallan mainiosti. Mutta jokin päässä sanoi, että koita nyt saada muutama extra kymppi, ettei olisi niin tiukkaa. Ja sitten tilttiin tappioita paikkaamaan. Jep jep. Tämä varmaan tuttua muillekin.

Olen tosiaan sulkenut kasinoita läjä päin, mutta ai että kiroan nuo joihin ei tarvitse rekisteröityä…

Nyt on 15 päivää palkkapäivään. Pomo väläytellyt mahdollisilla lomautuksilla, joka tarkoittaa että joudun ottamaan lainanlyhennysvapaat. Sekin ahdistaa tässä kaiken kukkuraksi.

Kuulostaa ihan tutulta :unamused: . Se on kumma, miten se pelihimo aina tulee ihan puskista ja kun se tiltti menee ohi, sitä on ihan että mitä ihmettä oikein tapahtui :open_mouth:
Mulla oli tää hetki myös eilen. Tilipäivä. En saanut millään unta ja aloin mielessä miettä pelejä. Oli aivan pakottava tarve päästä pelaamaan, se tunne tuntui voimakkaammalta kuin ennen. Sitten ” sovin” itseni kanssa, että jos aamulla vielä tekee mieli pelata, sitten saan muutaman kolikon laittaa. Ja kappas vaan, aamulla ei tasan tehnyt mieli pelata, tiesin sen silloin illallakin jo etukäteen kun ”luvan” itselleni annoin. Olo herätessä oli helpottunut.

Kai sä olet sulkenut pelitilit peliriippuvuuteen vedoten? Tiedät varmaan, että jos yksi kasino suljettu, myöskään sisarkasinolta ei saa rahoja ulos vaikka tallettaa voikin. Ja jokaisella kasinolla on sisarkasinoita. Tuo ajatus että rahat menisi mutta mitään et voi saada, luulisi laittavan ajattelemaan kannattaako pelata…

No voi harmi :blush: . Jos nuo velat ovat korkeakorkosia (korko yli 7%) ja vakuudettomia. Päästäisin nopeasti perintään saisi koron tiputeltua alle vuoden päästä tuohon 7 prossaan. Korkolaista löytyy säännöt tuohon koron tippumiseen ja sitten perintälaki kannattaa myös lukea. Huomaa perintäkulujen olevan loppupeleissä pelkkää kärpäsen kakkaa.

Pikku hiljaa huomannut, miten alkaa oppia keittiöjuristiksi kolmen ulosottovuoden aikana.

Hienoa kuulla Mävaan, että pystyit taistelemaan pelihimoa vastaan! Pakko tässä on itsekin todella nöyrästi suhtautua tähän sairauteen. Repsahduksesta huolimatta on suunnattava katse eteenpäin…En luota enää itseeni, ettenkö sortuisi ikinä pelaamaan, mutta nyt on mentävä tooodella pienin askelin. Tunti kerrallaan.

Lomautus alkaa pian, mutta laskin että pärjään, kunhan saan pankista asuntolainan lyhennysvapaat. Muutoin pystyn kyllä lyhentämään tämänhetkisiä velkoja lomautuksesta huolimatta. Tiukkaa on, mutta eipä tosin nyt ole mitään ylimääräisiä menojakaan.
ytrewq ,en siis vielä päästä mitään perintään. Luottokortit haluan pitää olemassa, koska arki helpompaa. Harkitsin kyllä että luovun toisesta kun saan maksettua sen pois. Ainoa todella paska laina on toi pikavippi 995€, jossa maksuerät 25€kk 6vuoden maksuajalla. Korkoa tulee aikalailla. Mutta suunnitelmissa on alkaa lyhentämään sitä suuremmilla summilla heti toukokuusta lähtien, kun olen päässyt osamaksulainasta eroon.

Tällä hetkellä ei tee mieli pelata, mutta nöyränä mennään eteenpäin…

Tulin hieman päivittelemään kuulumisia. Ei mene hyvin ei :frowning: Repsahduksia on tullut, lisää lainaa on tullut, ahdistusta on tullut.
Velkatilanne nyt:

Visakortti1: 2366€
Visakortti2: 4312€
Pikavippi: 1400€ (lyhennys 35€/kk)

Että semmosta. Pelit jatkuu. Olo on aika masentunut ja penniä pitää venyttää tämäkin(!) kuukausi. Olen lukenut paljon kertomuksia täältä palstalta, ja vaikka kuinka tuntuu etten ikinä halua joutua enää syvemmälle tässä riippuvuudessa, toimin silti päinvastaisesti. Jos kokeilen pelata muutaman kympin, olen yhtäkkiä muutaman satasen häviöllä, jonka jälkeen tili onkin tyhjä.

Ei muuta kerrottavaa tässä vaiheessa. Päivitän kuulumisia seuraavan kerran kun/jos minulla on voimia siihen.

Noniin, otin itseäni niskasta kiinni. Asensin puhelimeen Gambanin ja nyt on pelaamattomia päiviä takana 9.
Velkaa jouduin viimeisimmän repsahduksen vuoksi ottamaan jälleen lisää, mutta nyt kun olen selvitellyt lyhennyksiä, menoja ja tuloja, uskon että selviän tästä. Pelaamatta tietysti pitää olla, jotta se on mahdollista. Puolitoista vuotta noiden pelivelkojen pois maksamisessa menee, mutta menköön.
Asiat töissä on järjestynyt ja tuntuu että stressi helpottanut sen suhteen. Pelihimo iskee vielä monta kertaa päivässä, mutta kestää ehkä sen 10min, ja olen sen pystynyt vielä sivuuttamaan.

Tästä on hyvä jatkaa!

Kesä tulossa! Nyt tarvii yrittää piristyä ja unohtaa hetkeksi kaikki murheet :slight_smile: !

Jollain tavalla rivien välistä paistaa läpi ahdistus. Älä anna ahdistuksen vallata mieltäsi!

Hienoa!
Pystyn samaistumaan moniin tuntemuksiisi tilin katsomisessa, ns. Rahojen laskemisessa ja budjetoinnissa.
Itselläni velkaa tuplaten enemmän, mutta lähtötilanteesta (2v sitten 40tuhatta) nyt jo puolivälissä, alle 20tuhatta.
Huomaan että itselläni ajatus mahdollisimman nopeasti velkojen maksusta vain pahentaa tilannettani. Tai päiväbudjetin tekeminen rahojen kanssa loppukuuksi. Tästä on itselle syntynyt pahempi himo pelata, joka on naurettavaa koska pelaamisen takia tässä tilanteessa ollaan.
Olenkin nyt yrittänyt ottaa asennetta “velat lyhenee kokoajan ja loppuu aikanaan” ja yritän olla laskematta päivittäistä rahamäärää, koska noh, 10euroa per päivä kuulostaa niin vähältä vaikkakin sillä pärjää erittäin hyvin.
Estin trustly maksut nyt kokonaan, joten kynnys lähteä pelaamaan on suurempi. Suljin kaikki tutut ja turvalliset pelitilit myöskin. Myös viimeisin retkahdukseni viimekuun lopussa, jossa pelasin kaikki rahani (vuokrarahat, lainan lyhentämisrahat jne. Kaiken) sai ehkä itseni heräämään, ainakin hetkeksi. Nyt joudun 2kuukautta paiskimaan töitä vapaitta että pääsen takaisin ajantasalle laskuissa, ja pihistelemään kaikessa vaikka on suomen parhain hetki nauttia elämästä!
Ärsyttää ja harmittaa että pelasin kaiken, mutta tavallaan nyt on vapaampi olo ollut. Jotenkin seesteinen olo, tämä ei ole nyt maailman loppu, mutta se tulee olemaan jos jatkan samalla mallilla.

Menipä jaaritteluksi, mutta pointti oli että itsekin olen 2vuotta tavoitellut tässä pelien kautta jättipottia että pääsen veloista eroon, tai sitten muutamaa tonnia että voin “nauttia elämästä” ja lyhentää velkoja enemmän. Eipä se toimi niin, kun pelaa ne voitotkin. Nyt vain hyväksyn että olen velkaa ja lyhennän niitä x-määrän kuussa. Joskus ne loppuu sitten ja toivon että vaikeimman tien kun käy, niin en ajaudu ikinä samaan tilanteeseen. Tsemppiä sinne ja hienoa 9päivän pelaamattomuudesta! Itsellä taitaa 10p olla menossa

Edit. Olitkin edellä, en katsonut päivämääriä ollenkaan?

Nyt vasta Suski huomasin viestisi! Hyvin samanlaisia ajatuksia liittyen velkojen lyhennyksiin. Niitä ei pidä liikaa ajatella, vaan hyväksyä tosiasiat. Velat lyhenee hiljalleen ja on oltava kärsivällinen. Oikotietä onneen ei ole. Vaikka pakko myöntää, että odotan palkkapäivää nyt ainoastaan siksi, että pääsen lyhentämään velkojani :smiley: Parempi sekin kun että odottaisin pääseväni pelaamaan.

Toivottavasti sun pelittömyys pitänyt? Täällä mennään pelittömänä edelleen. En voi tosiaan pelata yhtäkään kymppiä, koska homma lähtee käsistä. Gambanin lisäksi lähetin casinoille sähköpostipyynnön tilini sulkemisesta. Se tuntui jotenkin todella helpottavalta. Nyt peliongelmastani on kirjallista dataa olemassa ja uusien pelitilien avaaminen varmasti aika mahdotonta. Mutta onneksi pelit ei enää pyöri mielessä läheskään niin paljon kuin ennen.

Tänään uskalsin katsoa tilitietojani viimeisen kahden vuoden ajalta ja hyi saakeli! On kyllä ollut kovaa menoa. Mietin että tilitiedot varmaan vaikuttaa vielä pitkään tilihistoriassa, mutta toivottavasti ei tule mitään erityistä tarvetta asioida pankin kanssa ja saan jatkossa elettyä kuten normaalit ihmiset.

Pelittömiä päiviä kaikille!

Sellainen tuli vielä mieleen, että olen nyt muutaman kerran katsonut vierestä kun ystäväni pelaa puhelimella slotteja. Hän ei tiedä peliongelmastani. Mietin sivusta seuraajana että onko pelaaminen hänelle ongelma, mutta sitä on todella vaikea sanoa. Hänellä on hyvä taloudellinen tilanne ja kuulemma casinolle kuukausitalletusrajat, joita noudattaa. Miksi minä en onnistunut pelaamaan kohtuudella? Miksi minun piti kaivaa itselleni velkakuoppa ja jatkaa maanista pelaamista monta kuukautta ahdistukseen saakka? Mene ja tiedä.
Ystäväni pelaaminen ei onneksi herätä minussa mitään pelihimoja, vaan päinvastoin. Pelit jotenkin ällöttää tällä hetkellä. Ja hyvä niin.

Miten muut suhtautuu, jos kaverit pelaa vieressä? Triggeröikö se teitä pelaamaan itse vai mitkä on fiilikset?

Tuo on ihan normaalia, että välillä harmittaa, kun muut saavat pelata. Pelaaminen on riippuvaisille ollut se asia, mikä menee kaiken muun edelle, joten onhan siinä luopumisen tuskaa. Kannattaa pitää kuitenkin mielessä, että sen kaiken pienen kivan lisäksi peliriippuvainen saa kuitenkin rekkalastillisen ongelmia, huolia ja ahdistusta.

Omat tuttavani eivät juuri pelikoneita ja slotteja enää pelaile, mutta mielelläni en niitä kyllä katselisikaan, koska vähän pelkäisin, että herättäisikö se omassa mielessä pelihimoja. Veikkauksista kuitenkin puhuvat paljon, mikä on varsinkin miesporukassa aika yleistä. Aika luonnollisesti osaan suhtautua asiaan ja voin jopa osallistua keskusteluun ja heitellä omia vinkkejäni, ilman että kovasti tekisi itse mieli pelata. Useimmiten veikkauksien kohdalla ne himot tulee, kun olen yksin ja mietin jotain tulevaa urheilutapahtumaa.

Summa summarum, ei varmaan tarkoituksella kannata hankkiutua tilanteisiin, joissa uhkapelien kanssa joutuu tekemisiin, mutta myös näiden hetkien kanssa on opittava elämään, koska Suomessa tunnetusti koko kansa pelaa, eikä niiltä voi oikein välttyä.

Maanantai ja ahdistus. Viikonloppuna oli ihanaa nähdä ystäviä, nauttia livemusiikista ja Suomen kesästä. Viime viestissä korostin sitä että pitää olla kärsivällinen velkojen kanssa, mutta taas omat velka-asiat pyörii mielessä. Lasken ja vääntelen lukuja melkein kokoajan, vaikka eihän se tilannetta muuta mihinkään. Pelannut en ole ja onneksi olen tehnyt sen melkein mahdottomaksi itselleni.

Hitto tämä on kurja sairaus.

Pakko jaksaa vaan eteenpäin.