Moi isabelluska,
Ei ole omaa ketjua, mutta kerron tarinani tähän.
Ensimmäisen kerran pelasin pelikoneita ehkä ala-asteen lopulla isän kanssa. En muista ensimmäistä pelikertaa. Joka tapauksessa isä aina silloin tällöin pelasi, mutta hänellä ei ollut riippuvuutta.
Minulla oli hyvä lapsuus oikeastaan yläasteelle saakka. Olin kiltti ja ujo lapsi. Yläasteella kuitenkin alkoi koulukiusaaminen ja se kesti yläasteen. Silloin pelasin raha-automaateja, aina kun oli rahaa. Valvonta oli heikkoa ja ikäraja tuolloin vielä 15-vuotta. Kun täytin 15-vuotta aloin pelata pitkävetoa ja totoa pelikoneiden lisäksi. Ripiltä päästessäni olin jo riippuvainen peleistä. Hävisin suurimman osan rippilahjarahoistani pelikoneisiin.
Muutama vuosi meni pelatessa pelkästään Veikkauksen, RAYn ja Toton pelejä. 18-vuotiaana tuli sitten myös ihmeelliset baaripelit kuviohin Black Jack. 18-vuotiaana ei ollut vielä töitä ja kauheasti rahaa mutta pari vuotta myöhemmin pääsin kesätöihin. Tällöin tottakai lähdin nettipokeria testaamaan. Ei olisi kannattanut. Pelasin paljon ja hävisin paljon. Olin hyväpalkkaisessa kesätyössä ja onnistuin häviämään monta kertaa palkkani. Silloin asuin vielä vanhempien luona. Silloin myös jäin vanhemmille kiinni pelaamisestani. Tuli ensimmäinen pidempi tauko. Vanhemmat tarkastivat tiliotteeni ehkä puolen vuoden ajan ja pystyin olemaan noin vuoden pelaamatta.
Kävin armeijan. Pelasin päivärahani viikonloppuina, välillä myös armeijassa ollessani. Armeijan jälkeen lähdin opiskelemaan, jolloin pelaaminen jatkui normaalisti. Tutustuin myös ensimmäistä kertaa pikavippeihin. Otin pikavippejä vaikka en saannut kuin opintotukea. Yhdessä vaiheessa jouduin ottamaan 2000 euron opintolainan jotta sain kuitattua pikavipit. Samoihin aikoihin otin myös ensimmäisen luottokorttini, 1000 euron luotolla.
Vähän aikaa meni hyvin ilman pikavippejä. Sitten sorruin niihen toisen kerran. Toisella kerralla otin huomattavasti enemmän pikavippejä. Yritin maksaa uusilla vipeillä vanhoja ja osan pelasin. Tällä kertaa pääsin kesätöihin taas hyväpalkkaiseen työpaikkaan ja onnistuin maksamaan vipit pois.
Sitten tuli yksi vuosi jolloin piti päästä reissuun niin onnistuin taas puoli vuotta olemaan pelaamatta ja sain 5000 euroa säästettyä reissua varten. No reissun jälkeen pelaaminen taas jatkui.
Taas tuli pari vuotta taukoa ilman vippejä. Sitten pääsin vakituisiin töihin ja aloin saamaan säännöllisesti rahaa. Jostain syystä taas sorruin pikavippiin. Aluksi taisi olla joku 400 euron vippi. Sitten aloin vipillä maksamaan vippejä ja pelaamalla yritin hoitaa tilannetta. Lopputuloksena sain yli 50000 velat aikaiseksi. Tällä hetkellä ulosotossa vähän alle 60000. Vuodessa olen maksanut yli 10000, mutta velat ovat vain kasvaneet.
2016 alkuvuodesta sain taas pidettyä 5kk tauon, jonka jälkeen pelasin 3kk. 3kk jälkeen olin pelannut vuokraa varten tarkoitetut rahat ja päätin että nyt teen kaikkeni että pääsen eroon peleistä.
Otin yhteyttä työterveyslääkäriin ja kerroin ensimmäistä kertaa ulkopuoliselle ongelmistani. Sieltä pääsin työpsykologille, jossa kävin kaksi kertaa. Kerroin kavereilleni ensimmäistä kertaa ja rupesin selvittämään mistä oma riippuvuus voi johtua. Työterveyspsykologilta menin A-Klinikalle, jossa kävin n. 10 kertaa. Kävin myös velkaneuvojalla selvittämässä asioitani.
Nyt tiedän mistä riippuvuuteni johtui. Se johtui sisäistä emotionaalisesta pahasta olosto. Olin yrittänyt unohtaa koulukiusaamisen jättämän pahan olon. Kouluajan melkein onnistuinkin unohtamaan, mutta sisäistä pahaa oloa en. Minulla oli huono itsetunto, riittämättömyyden tunne. Ajattelin aina että mitä muut ajattelee minusta. En ikinä näyttänyt/sanonut omaa oikeaa mielipidettä, jotta olisin voinut varmistaa sen että minusta tykätään. Peitin aidot tunteeni ja sisälläni tunsin olevani riittämätön ihmisinä. Pelaamisella pakenin oloani, se helpotti aina hetkeksi. Unohdin aina kuka kuvittelin olevani.
Nyt tiedän etten pelaa enää ikinä. Olen hyväksynyt itseni kokonaan ja nykyään minulla on terve itsetunto. Myös arvot ovat muuttuneet. Raha ei tee minua onnelliseksi vaan mielenrauha. Ei ole enää mitään syytä pelata.
Ensi kuussa ajattelin tehdä youtubeen joitakin videoita. Ensin kertoa tarinani ja sitten jakaa jotain vinkkejä, joista voisi olla hyötyä riippuvaisille ja riippuvaisten läheisille.
.
Pelaajan mieli on kurja, se ajattelee vain itseään. Mutta sain pelin ostettua, onneksi. Olin helpottunut,että en pystynyt pelaamaan, mutta myös harmistunut, että edes etsin casinoita. Hyvä juttu, kun olen onnistunut estämään isolta osin pelaamista eri tavoilla.