Mikä neuvoksi, kun jo täysikäinen poika viettää kaikki vapaa-aikansa koneella pelaamassa erilaisia pelejä. Kaveritkin ovat nykyään vaan nettimaailmasta. Jos koettaa esittää huolensa asiasta saa vastaukseksi vaan erittäin ärsyyntyneen kommentin. Hän ei näe mitään ongelmaa tavassaan. Koulu ja työ on hoitunut kyllä tunnollisesti, mutta nyt kotona ollessaan pelaa yöt ja nukkuu päivät. Näyttää ettei edes ruokaa saa itselleen.
Tiedän että pojalla on huono itsetunto ja vähän kavereita ja hän saa positiivista onnistumista pelimaailmassa. Huoli vaan, että pelimaailma on liian hallitseva ja todellinen maailmankuva hämärtyy (on jo hämärtynyt) pikkuhiljaa kokonaan. Hänellä on oma kone jonka ostanut omilla rahoillaan. Mikä neuvoksi nettiyhteys poikki vai mikä?
Moi, parikymppinen poika opiskelee ja asuu yksin toisella paikkakunnalla. Aivan samaa olen miettinyt itse, oli ongelma jo kotona asuessa. Jokunen kaveri on, mutta on tosi vaikea poistua kotoaan. Myös alkoholi on muodostunut ongelmaksi. Addikti on yleensä moneen asiaan jumissa, oma tila tulisi itse nähdä ulkopuolisen silmin, arvostelu ja haukkuminen ei auta, katoaa vain keskusteluyhteys. Hän voi vain itse haluta jotain muutosta, kenenkään puolesta ei voi elää. Vaikka näkisikin miten toinen tuhoaa elämäänsä. Koskaan ei tarvitse luopua toivosta, pidä huolta omasta jaksamisestasi siten voit olla tukena JOS sitä tarvitaan. Mikään ei ole lopullista. Paitsi kuolema. Hyvää jatkoa sinulle!
Mitä vikaa on pelaamisessa? Mainio harrastus ja kaupan päällisiks tulee sairaan hyvä silmä-käsi koordinaatio ja tosi hyvä englanninkielen taito. Todennäköisesti sun pojalla on kymmeniä kavereita pelien kautta ja varmasti joo saa onnistumisen fiiliksiä pelatessaan. Voisihan se sun poikas olla vetämässä aineita hihaan jossain narkkiluolassa.
Mun mielestä sun pitäis miettiä, miksi se pojan pelaaminen on sulle ongelma. Yritä joskus keskustella poikasi kanssa vaikka niistä asioista mistä hän on kiinnostunut. Ota selvää, älä oleta ja ole aidosti kiinnostunut. Älä ole ennakkoluuloinen. Oikeita ihmisiä siellä “nettimaailmassakin” on. Ns. valittamalla kadotat vaan lopullisesti yhteyden lapseesi.
Meillä on 21 vuotias poika joka on peliriippuvainen. Hän käy nyt tällä hetkellä ammattikorkeakoulussa, mutta ei pystynyt suoriutumaan kaikista kursseista koska mielenkiintoa ei kaikkiin opiskeltaviin aineisiin ollut riittävästi. Pelaaminen on se joka kiinnostaa ja hänellä menee myös suurin osa päivästä/yöstä pelaamiseen kavereiden tai tuntemattomien kanssa.
Pelaaminen on se hänen elämänsä valo. Hänellä kyllä on ystäviä, mutta hänen ystävänsä käyvät tapaamassa poikaamme meillä. Niin tyttöystävä kuin poikaystävätkin. Poikamme on todella vaikea lähteä kotoa mihinkään. Töitä hän haki netin välityksellä kesäksi mutta kun kehoitin, että lähtisi oikein etsimään töitä niin sitä hän ei saanut aikaiseksi kun kotoa on niin vaikea lähteä.
Hän ei myönnä, että hänen ongelmansa johtuvat pelaamisesta, mutta itse näen, että pelaamisen lisääntyminen on tuonut näitä ongelmia mukanaan. Hän käy koulussa päivittäin, ei lintsaa. Mutta se, että koulun eteen pitäisi tehdä töitä, niin se ei tunnu menevän jakeluun. Pelaaminen on mukavampaa.
Vapaapäivinä päivärytmit menevät aivan sekaisin. Valvotaan yöt ja nukutaan päivät. Hän herää silloin kun me tulemme mieheni kanssa töistä.
Nyt viikonloppuna poikamme purki ahdistustaan “pienessä sievässä”. Sanoi, että on ahdistunut siitä kun koulu ei suju. Mutta jos sälytämme vastuun koulun sujumattomuudesta hänelle, niin hän ei pysty ottamaan siitä vastuuta, että tekisi koulun eteen töitä. Vastuunkanto asioista tuntuu erittäin suurelta peikolta.
Poika asuu siis edelleen kotona, mutta pyydettäessä auttaa kotitöissä, eli ei sillä lailla ole toimintakyvytön. Nyt hän on entistä enemmän omissa oloissaan eikä ole perheen kanssa koneensa kanssa niin kuin aiemmin.
Olen aivan ymmälläni miten tässä tilanteessa tulisi toimia. Olenkin ajatellut jos saisimme jonkinlaiset pelisäännöt aikaiseksi. Niin, että hän pelaisi tiettyinä päivinä, mutta jättäisi jotkut päivät peli/nettivapaiksi. Tuntuu vain hassulta tehdä tällaisia sääntöjä kun poika on jo täysi-ikäinen ja hänen pitäisi itse vastata omista tekemisistään. Keksittekö minulle neuvoja miten toimia?
Mikä ratkaisuksi, olen yli 30 nainen ja pelaan virtuaalipeliä melkeen 24h ja olen aloittanut sekoittamaan tunteeni, itken jos asiat eivät mene toivotulla tavallani, tunnen pettymystä, vihaa, ajatukset pyörivät netin ulkopuollakin ko. virtuaalipelissä. 
Oletan sinun täytyy oppia, miten irrottaa itsesi virtuaalinen peli. Yritä siirtää huomiota muita asioita, kuten tehdä ulkoilua ystäviesi kanssa. Voit myös kokeilla urheilumahdollisuuksia kuten tennis, lentopallo, uinti tai pyöräily tai muita urheilutoimintaan ystäviesi kanssa.