Paskanpuhujien, itsepetoksen ja -säälin kuningatar

…niin se olen minä. Aurinkoleijona. Mahtava neuvomaan itseään ja muita ja sitten kun valvova silmä välttää ostetaan pullo - tai oikein kaksi ja annetaan mennä. Join eilen aamusta asti. Söin tosi huonosti ja vettäkin join ehkä puoli litraa…tietäähän sen mikä tulos siitä tulee. Kahdelta heräsin jäätävään oloon ja paniikkiin. Olin valkoinen kuin lakana. :open_mouth: Jotenkin sain nukuttua viiteen, karmeita unia yms…sitten taas herätys. Päässä risteilivät kaikki karmeat ajatukset. Itsesäälin määrä on massiivinen sekä vitutuksen. Minun piti eilen illalla mennä yhteen tilaisuuteen, mutta sekin jäi viinan takia samoin jää tämän päivän hammaslääkäri. En mitenkään voi kuvitella, että joku sorkkisi suussani tässä olossa.
En tajua miten saisin itseni pysytettyä poissa ostamasta viinaa. Menin kauppaan ja piti ostaa tosiaan konjakkipullo, mutta kun siellä oli lempiginiäni niin ostin sitten sitäkin!!! MIETTIKÄÄ!!! Miten voi ihminen olla tyhmä!!! Mietin olisiko sillä osallisuutta asiaan, että olen alkanut siivota vanhoja valokuvia ja kirjeitä yms. muistot kumpuavat esiin - katson elämääni taaksepäin ja en kestä sitä millaiseksi olen tullut. Siihenhän sitä sitten voikin ottaa viinaa. Olen vakavasti alkanut miettiä, että en tästä yksin selviä vaikka niin rehvakkaasti luulenkin. Kaikki nuo itselle puhumiset, kirjoittamiset, tämä plinkki ovat hyviä, mutta ehkä minun pitäisi mennä klinikalle tai AA-ryhmiin…voisin soittaa vaikka neuvovaan puhelimeen koska raitistumisen tahto on kova. Olen monesti aiemmin tuskissani soittanut vaikka exsälle tai sille ainoalle ystävälle mikä minulla on, mutta nyt en sitä tehnyt. Ajattelin, että ei ole reilua… :blush: :blush: hävettääkin ihan helvetisti. Täällä minä nyt syön kaurapuuroa, mustikkasoppaa ja teetä. Nolottaa tännekin kirjoittaa - kun tuota raittiutta jo oli takana :imp: :imp: . Joten rakas Kesäkuu niin tiedän miltä Sinusta tuntuu…Minulla on vieläkin sitä viinaa tuolla kaapissa - se konu, josta on vielä paljon jälellä. Se pitää kaataa nyt viemäriin. Olen niin väsynyt tähän. Väsynyt ja yksinäinen. ( no niin itsesäälin kuningatar täällä nostaa päätään…) Mutta parempaa päivää teille muille. Kai se tästä taas lähtee uuteen nousuun.

ja kun täällä nyt itsekseni mietin syitä retkahdukseeni tuli mieleeni vielä yksi sarja, jota aloin tässä katsomaan siinä ne ryyppäsivät ihan koko ajan…yleensäkin aika monessa sarjassa viinaa kuluu (paitsi ehkä sairaalasarjoissa :laughing: :laughing: ), mutta tässä varsinkin. Katselin sitä läträämistä ja minua inhotti, mutta samalla uskon, että se alkoi taas muistua mieleen…pitääkö nyt sitten sulkea telkkarikin :open_mouth: ?!

Vastailen nyt täällä itselleni - koittakaa kestää. Kyllä helpotti taas oloa tänne kirjoittaminen. Aika uskomatonta. Olo ei ole enää niin toivoton. Minun on todella vaikea kestää epätäydellisyyttä kenessäkään ja varsinkaan itsessäni niin siksi nämä retkahdukset tuntuvat myös erityisen hankalilta kestää. En kuitenkaan halua valua enää entiseen vaan haluan nauttia raittiudesta - oli se sitten näiden retkahdusten kautta tai ei. Pitää harjoitella myös tuota itselleen rehellisenä olemista. Vaikea taito kaikkinensa. Ja olenhan minä jo jotakin saavuttanut. Pitkiä kausia raittiina ja raittiina sellaisissa tilanteissa, kun on ollut tapana olla se piilopullo mukana…joten jotakin edistystä on sentään tapahtunut.
Katsoin nuo AA-tapaamiset myös omalla alueellani. Ei ollut pelkästään naisille tarkoitettua ryhmää ja jotekin alkoi taas arveluttaa tuo. Kuuntelin lisäksi AA:n sivuilta jonkun tiivistelmän ja ei vain tunnu omalta jutulta…jotenkin mahtipontista…jopa minulle. :unamused: Mutta koska minulla ei ole ryhmistä mitään kokemusta ei pitäisi tuomita jonkun päässä pyörivän stereotypian mukaan. Näin. Nyt menen kaatamaan sen konun pois ja yritän taas pitää focuksen mielessä tänään.

Eipä tähän oikein muuta nyt keksi kuin, että sympatiat on täysin puolellasi…tiedän täysin (kuten niin moni muukin täällä) tämänhetkisen tunteesi ja pettymyksesi ja toivotan jaksamista yrittää taas vaan uudelleen…liikaa ei pidä itseään alkaa ruoskimaankaan…

Kiitos Metsien mies tsempistä. Näinhän se on. Yksin en ole tämän taistelun kanssa vaikka hirveän yksinäiseltä se tuntuu. Missään nimessä en halua jatkaa juomista. Se ei ole vaihtoehto. Eikä luovuttaminen. On tämä kova laji :cry: :cry: Koitan olla hirveästi rypemättä itsesäälissä vaikka se on kyllä ääreest helppoa. Sitten vielä, kun alko vetää tuota mielialaa matalalle muutenkin niin silmät punaisina täällä ruudun takana ollaan. Tuossa, kun vielä perkaan noita vanhoja valokuvia ja kirjeitä niin avot…draamaa on ihan tarpeeksi.

On tietty tosi hyvä ja terve piirre, että omatunto soimaa ja on Morkkis retkahtamisen takia…mutta…aika ennen retkahtamista oli aikaa raittiina…se kaikki eheytyminen ja positiivinen muutos mitä mielessä ja kropassa yms.tapahtui tuona raittiina aikana ei häviä yhden tai kahden päivän juomisen takia…lukuunottamatta tätä henkistä ja fyysistä krapulaa…krapulaputkikin pitää katkaista…tätä elämää pitää elääkin tän raitistumisen ohella…

Jatkat siis siitä mihin jäit ennen retkahtamista, etkä liikaa ala masentamaan itseäsi tämän takia…henkistä olotilaa ei missään tapauksessa pidä lähteä itse enenpää polkemaan…muuten se pulloon tarttuminen uudelleen on enemmän kuin todennäköistä…

Elämä on oppimista ja välillä istutaan tukiopetuksessa… mutta sekin on oppimisprosessin osa!

Nyt kyllä tuli kyyneleet liikutuksesta. Kiitos noista kannustavista sanoista. Noihan se tietysti on. Koitan pitää tuon vahvasti mielessäni ja olla toiveikas enkä ruoskia itseäni.

youtu.be/WZVboV0uIA4

youtu.be/zDuJA92Xgjg

kansanradioliitto.fi/ohjelmat.php?id=208

Huh. Oli kyllä rankkaa settiä tuo ensimmäinen. Nyt on sellainen olo taas, että ei jaksa yhtään enempää. Vain hetken kerrallaan.

Et vaikuta mitenkään tyhmältä, mutta ilmeisesti ole sairastunut alkoholismiin. Siitä voi kuitenkin toipua raittiiseen elämään.

Näin sivusta katsoen voin tukea näitä ajatuksiasi.

Joku psykologi- tai muu asiantuntijaryhmä tutki aikoinaan AA:ssa raitistuneen ihmisjoukon ominaisuuksia. Suurimmalle osalle oli yhteistä yliherkkyys, lapsenmielisyys ja mahtipontisuus. Näiden ominaisuuksiensa vuoksi tai niistä huolimatta he olivat raitistuneet ja, mikä oleellista, pysyneet päivä kerrallaan erossa väkijuomista.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Ei lisättävää Metsien miehen viisauteen: tätä yritän itsekin toteuttaa; jatkan, koska jo pääsin maistamaan raitista elämää ja se maistui …!

Komppaan edellisiä! Minulla ainakin näyttää menevän tämä raitistelu vähän niiku samalla lailla mitä pikkulapset opettelevat kävelemään - välillä muksahdetaan nurin mutta taas noustaan ylös ja jatketaan. Täälläkin vuosia roikkunut enkä vielä pysyvää raittiutta saanut. Kompastelua ja rämpimistä, oppimista. Mutta eteenpäin mennään. Mitä enemmän saa raittiita päiviä alle, sitä enempi sitä haluaa lisää.

Mulle toi on jotenkin tosi lohduttava totuus. Häntä pystyyn vaan aurinkoleijona!

Rakas Aurinkojellona!

Olin eilen niin ahdistunut retkahduksestani, etten voinut edes tulla plinkkiin.

Otsikkosi sopii minullekin 200%:sti. Täysin.

Tiedän tasatarkkaan miltä sinusta tuntuu nyt, tunteeni on tismalleen samanlainen.

Ihan samalla tavalla minä menin sinne alkooholikauppaan, ajattelematta mitään, ostin pulloni ja sen join. Niin tiukasti istuu kiinni alkoholismi, niin tiukasti.
Mutta nyt Sinulla uusi alku, tästä ne päivät lähtee meillä molemmilla.

Neljää päivää olen märehtinyt ja ollut itsesäälissä, mutta nyt se loppuu. Meidän täytyy mennä eteenpäin vaikka polvet on ruvella. Mennään yhdessä!

Tsemppasit minua, kun retkahdin. Et soimannut, etkä tuominnut. Minä lähetän Sinulle voimatsempit takaisin ystävällisyyskorkojen kera.

Voi teittii ihanii <3 iso sydän kaikille tsemppiviesteille tässäkin ketjussa!!! Olen miettinyt, että varmaan jotekin erityisesti olen hanakka suomimaan itseäni niin sitten tässäkin kohtaa ruoska viuhuu erityiseen tahtiin. Armollisempi minä olen muille kuin itselleni. :open_mouth: Taas on opin paikka. Mietin sitäkin, että enkö voisi alkaa kohtelemaan itseäni kuten kohtelen omaa lastani - rakkaudella ja huolenpidolla. Mietin myös sitä miten suurena suruna ottaisin, jos tietäisin lapseni joskus joutuvan kamppailemaan saman asian kanssa kuin minä nyt…ehkä mietin liikaa näitä, mutta hyvä se kai on tiedostaa. Jotain kehitystä on sekin, koska aikaisemmin en pahemmin ole miettinyt - en syitä en syviä. Mutta tuo Metsien Miehen sanoma oli kyllä lohdullinen - retkahduksesta huolimatta, jotakin hyvää on jäänytkin ja tuleen ei pidä jäädä makaamaan. Totta.

Löysin tuolta jostakin ketjusta myös selityksen kirjainlyhenteelle HALT, jota olen ihmetellyt. Hungry - Angry - Lonely - Tired. Minulla selvästi tuo Hungry ja Lonely ovat ne pahimmat paikat. Sen huomasin eilen, kun koko ympäristö täällä oli hellessäässä kuin yhtä nousuhumalaa. Pitkään päässä pyöri kaupassakäynnin jälkeenkin vielä, että “tuostapa kipaisen ja haen viinipullon” . Heleijaa…ja mitä tuosta viimeisestä tilityksestäni oli aikaa…!!! Menin kotiin ja onneksi pysyin siellä laittamassa ruokaa ilman sitä kipaisua yhtään minnekkään. Vatsa kun tuli täyteen niin pullo ja sen huutelu unohtuivat. Ja tänään on perinteisesti ollut se kaikkein helpoin päivä - ei huutelua. Vain tyytyväisyys siihen, että pidin kutini ja muistelin parin päivän aikaisia pohjamutia ja luin pari ketjua plinkkiä. Jep. Stay focused. Taas tuntuu niin helpolta, mutta tiedän miten se voi keikahtaa toiseenkin suuntaan.

Mutta kuten sanottu iso kiitos! Pysytään vahvoina!!! Huomenna uuden viikon aloitus - raittiina.