Pariuhde, talous, riidat, alkoholi

[Smirk]

Taustaa se, että puolisoni juo joka päivä. On juonut jo vuosia. Olutta menee noin 10 tölkkiä päivässä. Hän ei vaikuta useinkaan humaltuneelta, eikä kärsi krapuloista. Hän on pienituloinen ja hänen tulonsa menevät lähinnä alkoholiin ja tupakkaan. Minä hyvätuloisempana maksan lähes kaiken asumisen ja elämisen. Aloin huomauttelemaan häntä tästä juomisesta vuosia sitten. En varmaankaan kovin kivalla tavalla, ja ironista kyllä, itsekin kännissä. Hän ei koe ongelmaa muuta kun minun käyttäytymisessäni.

Niin. Mun juominen sitten. Kerran, pari viikossa mutta runsaasti ja humalaan. Useimmiten pidän vaan hauskaa ja olen sosiaalinen, ei mitään ihmeellistä. Pahimmassa tapauksessa otan parisuhteen ongelmia juuri silloin esiin ja jankkaan. Selvinpäin hävettää. Miksi näistä ei voi puhua selvin päin. Olenko mahdollisesti henkisesti väkivaltainen toista kohtaan kun juon. Asiat tulevat suusta aika suoraan. Harmittaa taloudellinen epätasapaino.

Tuntuu myös, että mies on pitänyt minua ehtymättömänä lompakkona. Nyt alkaa kuitenkin olla se tilanne, että olen yrittänyt tehdä kolmea työtä tarjotakseni puolisolleni kaiken mitä hän haluaa, mutta en jaksa. Olen ottanut myös kalliita lainoja, joita maksan vielä pitkään. Tunnen syyllisyyttä, riittämättömyyttä ja piston sydämessäni aina, kun puolisoni jatkuvasti turhautuneena valittaa kun ei pääse ulkomaille lomalle. Mä en vaan enää pysty enempään. Juuri ja juuri saan kaikki edelliset maksettua sekä pakolliset elämisen kulut. Taloudellisesti olen kuopassa.

Kun puhumme juomisesta puoliso sanoo, että mulla pahempi ongelma alkoholin kanssa koska käytökseni muuttuu juodessa. Kai tässä vähän pata kattilaa soimaa. Veikkaan, että ollaan ongelmaisia molemmat. Mietin kuitenkin, kun kukaan muu ei ole koskaan huomauttanut juomisestani, niin paljonko se on oikeasti ongelma ja paljonko kyseessä on sitä, että puolisoni kääntää tahallaan puheen aina minun juomiseeni, kun yritän puhua hänen juomisesta. Aikamoista sormella osoittelua meillä nämä keskustelut toisinaan puolin ja toisin. Yhtä kaikki, hyvä se olisi munkin vähentää. Harmittaa, kun kännissä vain saan rohkeutta puhua asioista ja sit seuraavana päivänä on morkkis että olinkohan liian tyly. Jankkasinko samaa asiaa liian pitkään. Typerä ainakin olin. Kaikki juomiseni ei liity parisuhteeseen tai sen ongelmiin, mutta juomiseni ongelmat lähes aina liittyvät siihen miten käyttäydyn kumppaniani kohtaan.

Mitä ajatuksia tämä teissä herättää? Olenko hirviö? Miten tästä eteenpäin?

[Winston]

Haloo! Nyt valoja päälle! Miehesi se tässä on, joka käyttää sinuun taloudellista ja henkistä väkivaltaa. Tietenkään en tunne sinua, enkä tiedä koko kuviotanne ja harvoin se näissä parisuhdepulmissa niin mustavalkoisesti menee, että toinen on tyystin viaton pyhimys ja toinen kaiken pahan alku ja juuri, mutta jos kohtuuttomuudesta puhutaan, niin sitä tulee kyllä miehesi puolelta enemmän tuon kirjoituksesi perusteella. Vaikka laki(On muuten aika muinaisaikainen laki ja pitäisi päivittää tälle vuosituhannelle) sanookin, että aviopuolisot ovat elatusvelvollisia toisistaan(En tiedä, oletteko edes virallisesti naimisissa), se tarkoittaa lähinnä sitä, että taloudellisesti kiperässä tilanteessa paremmin tienaava ottaa vetovastuuta niin, ettei se toinen ihan nälkään näänny. Ei todellakaan sitä, että toinen raataa kolmessa duunissa ja velkaantuu, jotta voi kustantaa siippansa ryyppäämisen ja toteutella kaikki päähänpistonsa. Jos herra niin kovasti ulkomaille hinkuaa, hän on sitten hyvä ja hommaa rahat siihen. Ei tuollainen reissaaminen mikään perusihmisoikeus ole. Se on eri asia sitten, jos nimenomaan on sovittu, että toinen yksin tuo rahaa taloon ja toinen on “kotirouvana”. Kyllä niinkin saa nykyään halutessaan elää, vaikka se harvinaisempaa onkin. Siinä asiasta on kuitenkin yhteisymmärryksessä sovittu ja hommassa on vastavuoroisuutta, eli kotona oleva hoitaa sitten kotityöt, lapset ym. omaa tonttiaan.

Tuo että miehesi sanoo sinulla olevan ongelma alkoholin kanssa, koska käytöksesi muuttuu kännissä, on vähän hatarasti perusteltu ihan sillä, että eihän hänen käytöksensä tietenkään mihinkään muutu enää, kun on ollut vuosikausia tasaisesti kännissä. Sellaista tasapaksua pöhnäähän se yleensä siinä vaiheessa on. Aikamoista projisointiahan tuossa on havaittavissa. Nuorena tyttönä, kauan sitten, olin parisuhteessa pahasti päihdeongelmaisen miehen kanssa. Olin itsekin ihan kiitettävän päihdeongelmainen, sitä en yritäkään kieltää, mutta oli mulla jotenkin se homma hanskassa häneen verrattuna. Hän sitten teki hirveän numeron aina, jos sekoilin jotakin päihdepäissäni, jaksoi muistaa ne pitkään ja pöyristyneenä puhui näitä juttuja ympäriinsä, vaikka itsellään se sekoilu oli huomattavasti pahempaa ja useammin toistuvaa. No, sitä hiton projisointiahan se hänelläkin oli mitä suurimmissa määrin. Ei se suhde onneksi pitkään kestänyt, mutta ehdin kyllä ottaa turpiini ihan fyysisestikin.

Omaa juomista kannattaa tietysti vähentää jo ihan terveydellisistäkin syistä. Toisekseen se parisuhdeongelmien ratkominen ei ole kovin hedelmällistä päissään ja sitten morkkiksissa katuen, kuten itsekin totesit.

Miten tuosta eteenpäin? Minä sanon, että lusikat jakoon ja sitten hankit jotakin apua itsellesi tuohon läheisriippuvaisuuteesi tai mihin lie. Tuskin se problematiikka, mitä sinulla tuossa taustalla on ratkeaa pelkästään yhden ukon lemppaamisella. Voi olla tiukkaa tekstiä, mutta olen ratkaisukeskeinen ihminen ja harvoin se pahaksi on elämässäni ollut.

[Smirk]

Kiitos vastauksestasi Uskon, että olet hyvin oikeassa monessa asiassa mitä sanot, ja mielestäni hyvä, kun sanot auoraan Paljon sain miettimisen aihetta. Kiitos

[Minä]

Oon tykännyt sun kirjoitteluista.
Kokemusta jos jostakin. Se jos mikä, kasvattaa ihmisenä.

[Smirk]

Kerroin juuri miehelle tästä tekemästäni aloituksesta. En olisi varmaan muuten sanonut mitään, mutta taas tänään aiemmin mies arvosteli alkoholinkäyttöäni. Koko illan olen ollut rauhallinen ja muutaman otin siis, en totaalikännissä tms. Nyt jo lähes tunnin ollut sängyssä menossa nukkumaan, ja jätin kertomatta siinä alkuperäisessä mun juomiseen liittyvässä tilanteessa tänään miehen kanssa tästä keskustelusta kun toinen oli silloin jo eniten ylikierroksilla ja hermostunut. Myöhemmin sitten kerroin nukkumaan mennessä kun harmittaa että mua aina haukutaan vaikka taitaa pata kattilaa soimata ja hän suuttui aika paljon. Lähti yläkertaan nukkumaan ja puhui erosta koska syylistän häntä.

Haluan myös kertoa tässä vaiheessa, kun hän sitä tärkeänä piti, että en ole maininnut sitäkin, että olen useita kertoja (ehkä 3 viidessä vuodessa) halunnut tosissani kuolla. Nämä tunteet johtuvat huonossa hoitotasapainosta olevasta neuropsykiatrisesta häiriöstä sekä kaikista milloin mistäkin ajankohtaisista ongelmista. Yrityksiä tai sairaalareissuja ei ole. Tunteet johtuvat vaikkapa rahaongelmista tai riidoista puolison kanssa tms. Hän toki kärsii niistä hetkistä koska uskon, että rakastaa todella, ja ymmärrän sen. Vieläkin tuntuu, että ehkä mä nyt kuutenkin olen tässä se hirviö? En tiedä. Väsyttää ja harmittaa.

[content]

Uus täällä enkä todellakaan ole sanoon kenellekään yhtään mitään…
Meistä molemmat käyttää alkoholia (ite bissee ja mies tarvii viinapullon et on ns. normaali=ei kohtauksia), bupree menee (miehen korvaushoito) mutta ollaan 10vuotta pidetty rahat molemmat omina ja niin tulee varmasti pysyynkin!
Totta helvetissä jos saa hoidettua jotain ni mieluiten molemmille ja ruuat,röökit jne ostaa se joka pystyy. Tuntuu pahalta jos ketään syyllistetään vaikka tukee toista, olkoon se tuki sit vaikka “vaan” henkistä tms
Tiedän että tällä viestillä ei ole mitään sisältöä muuta kun että älkää vääntäkö rahasta ainakaan kumppanin kanssa. En kyllä tiedä mistä sit pitäis vääntää mut…

Tällänen turha sisääntulo.

[Minä]

Mun mielestä sun sisääntulo oli jollaintapaa hyvin kaunis ja liikuttava❤️.
Jotenkin sanoitit niin ihanasti että…kaveria ei jätetä.
Jotkut tekee nimittäin niin. Ja oikeesti, se on niille häpeäksi.

[content]

Kauan sit (näköjään, pelottavan huono tää päihdevajakin muisti ) vastannu…
Kiinnostaa että miten teillä nykyään menee, onko tilanteeseen tullu mitään muutosta?