Onhan tämä tragikoomista. Äsken taas tuli viestillä sellaiset rakkauden (lue riippuvuuden) tunnustukset, ettei paremmilla väliä. Soitti perään että pitäisi ne lukea ja niihin jotain kommentoida. Kirjoitti oikein erikseen, ettei tekisi minulle pahaa. Mitähän on mielessään ajatellut kun tuokin piti sanoa. Ei ole ääneen uhannut kuitenkaan fyysisellä väkivallalla.
Pitää nyt vaan päivä kerrallaan katsoa miten tuo asettuu. On vaan vuoristorataa. Se uskottelee itselleen, ettei eroa tule, kun lähettää sovittelevia viestejä. Kohta kun sanon taas, että ero tulee, niin paskaasade alkaa.
Ja muistutan itselleni kokoajan, että puoliso oikeasti kokee mitä sanoo. Jos sairaalloisesti uskoo olevansa väärinkohdeltu, niin ei siinä auta mikään vakuuttelu.
Onhan tuo sinulle aika raskastakin… Johtuu varmaan päihdeongelmasta tuo käytöksen taantuminen uhma- tai murrosikäisen tasolle. Itse siinä siten yrittää olla koko kuvion ainoa aikuinen ja toimia järkevästi, kun puoliso oksentaa niskaan kaikki tunteensa. Onneksi useimmissa tapauksissa tilanne kuitenkin rauhoittuu ajanmittaan ja puheet elämän tekemisestä helvetiksi jäävät puheiksi.
Hyvää Pääsiäistä tilanteesta huolimatta!
Olen tosi pahoillani puolestasi, raskasta yrittää järkeillä ihmisen kanssa joka ei halua kuulla mitään.
Tämäkin taitaa olla aivan klassikko-esimerkki siitä tunteiden käsittelystä, jota omassa ketjussani manasin. Aikeesi erota miehestäsi tuntuu hänestä pahalta, mutta hän ei pääse käsiksi siihen pahaan oloon tai kykene sitä ääneen ilmaisemaan. Tilalle tulee tuo uho, haukkuminen ja ilkeily. “Jos minulla on paha olla, niin haluan muillekin yhtä pahan olon”. Tähän lisäksi vielä se, että ladellaan kiukkuisena uhkauksia joita ei olla aikeissakaan toteuttaa, mutta ihmetellään silmät suurina, kun muut ottavatkin ne tosissaan. Siitä onkin hyvä loukkaantua seuraavaksi. Ei yhtään ymmärretä omien sanojen vaikutusta. Eikä edes muisteta rumia sanoja tai ne oikeutetaan omalla pahalla mielellä.
Ja tuo asenne, kuinka kokee itsensä väärinkohdelluksi ja kaikki tilanteet kääntyvät oman pään sisällä tukemaan sitä näkökantaa. Vaikka kuinka varovasti yrittäisi selittää tällaiselle ihmiselle, että hänen tekemisensä vaikuttaa muihin ympärilläolijoihin negatiivisesti niin ei mene jakeluun. Suojamuurit pystyyn ja syytöstulva syöksyyn.
Huomaan ärtyväni puolestasi ja se johtuu siitä, että minulla on tällainen ihminen läheisenä. Aloin nyt selkeästi kirjoittamaan omasta harmistuksestani 
Se on surullista miten ihmisestä kasvaa tällainen aikuinen. Onko hän lapsena joutunut piilottelemaan tunteitaan ja esittämään jatkuvasti vahvaa? Miten ihmeessä nämä ihmiset löytäisivät tavan käsitellä tunteitaan turvallisesti ja oppisivat hyväksymään itsensä sellaisina kuin ovat?
Harmittaa, kun nämä meidänkin läheisemme ovat oikein ihania ihmisiä, mutta tuolla käytöksellä karkottavat kaikki ympäriltään. Sen sijaan, että heräisivät miettimään ja muuttamaan tapojaan, kaivautuvat he vielä syvemmälle koloonsa vihaamaan ja syyttelemään muita. Varmaan syvällä sisimmässään on aavistus syypäästä, mutta sitä ei uskalleta kohdata. Eikä se ole meidän muiden tehtävä pitää heistä huolta ja jatkuvasti ymmärtää, omalla kustannuksellamme.
1 tykkäys
Vaikka aloitinkin uuden keskustelun otsikolla “Eron hetkellä ja sen jälkeen”, niin tekee mieli vielä tähän palata koskien puolison käytöstä tässä eron aikana, jos se vaikka jollekin toimisi vertaiskokemuksena. Nelisen kuukautta on tän ketjun viimeisestä viestistäni, jolloin olin ilmoittanut puolisolle, että ero tulee. Toinen ketju käsittelee asiaa enempi mun itteni kannalta.
Alun muutaman viikon vuoristoradan jälkeen puoliso on heittäytynyt täysin puhumattomaksi ja harjoittaa passiivista vastarintaa. Blokkasi puhelut ja kaikki viestit, kunnes nyt sanoin sähköpostissa toistamiseen, että tämä hankaloittaa asioiden hoitamista. Väitti, ettei ollut koskaan blokannut mitään minun yhteydenottojani, että kuvittelen omiani. No, ilmeisesti avasi blokit tämän jälkeen, koska nyt menee viestit ja puhelut perille. Yhteisiä asioita tässä on toistaiseksi lähinnä yhteinen omaisuus. Siitä en pidä, että käytää nuorinta 17-v lasta sanansaattajan minulle, eikä ole itse yhteydessä. Ei usein mutta kuitenkin.
Ei ole lopettanut juomista. Hyvänä esimerkkinä se, että 1.5 kk tauon jälkeen tapasi kaksi lapsistaan ekaa kertaa isänsä luona. Toinen lapsista oli siellä vieläpä tyttöystävänsä kanssa, jota puolisoni ei ollut koskaan tavannut. No mitä teki. Lähti naapuriin saunomaan… ja niin edespäin. Toinen hyvä esimerkki se, että lähti juuri yhden lapsen kanssa 2 viikon reissuun, eikä tarvi edes sanoa mitä teki edellisenä iltana.
Eli en ole hetkeäkään eropäätöstä katunut. Nyt odottelen mitä vielä tulee, koska käyttäytyy ajoittain ala-arvoisesti. Laittaa esim minua kritisoivia viestejä johonkin yhteiseen työpaikan whatsapp ryhmään, jonka muut jäsenet ei edes ole tienneet tästä tilanteesta. No, nyt tietää. Vähän hirvittää, millaista mustamaalausta taustalla harjoittaa. Mutta yritän olla piittaamatta ja luottaa siihen, että itselleni tärkeät ihmiset ymmärtävät mistä on kyse.
Ja esim yhteisen asuntomme hinnan arvioiminen on osoittautunut aivan mahdottomaksi. Pakko ottaa lakimies kuvioihin. Haluaisin asian pois päiväjärjestyksestä, koska edelleen kutsuu entistä yhteistä kotia kodikseen. Se häiritsee. Se on kuulemma hänen kotinsa, josta minä olen hänet ajanut pois. No, totta, mutta hänellä ei ole ollut mitään intressejä siihen yksin muuttaa eron jälkeen. Hänen henk. kohta tavaransa toimitin hänen uuteen asuntoonsa pari viikkoa sitten. Siihen vain sanoi, että voin ruveta omia tavaroitani pakkaamaan myös, koska kukaan ei takaa että minä siihen jään… Niin…
Että ei tästä helpolla irti pääse. Päivittelen ehkä taas jonkin ajan kuluttua, kun on jotain tapahtunut.
1 tykkäys