Olen 56-vuotias työssäkäyvä nainen, jonka juominen oli muutaman vuoden täydellisessä syöksykierteessä. Pakonomaiset kännit pari kertaa viikossa, valehtelua, pullojen piilottelua, joskus yksin toimistolla ollessa pari olutta jne. Meillä on vilkas seuraelämä, joten kotona on ollut aina alkoholia runsaasti.
Yleensä juhlat eivät loppuneetkaan siihen, kun vieraat lähtivät, vaan nukuin muutaman tunnin ja aloitin juomisen uudestaan. Mies heräsi, jo löysi sikahumalassa olevan vaimonsa.
Pohjakosketus tuli kuitenkin pari viikkoa sitten. Avasin pullon aamulla, vaikka oli työpäivä. No, niinhän siinä kävi, kuten alkoholin kanssa tuppaa käymään. Loppupäivästä filmi poikki, enkä muista illasta mitään.
Puheluista pomon kanssa ei mitään hajua myöskään. Maanantaina käytiin töissä asia släpi, ja ihmeellisesti ei tullut kummempia seuraamuksia. Mulle itselleni seutaamus oli se, että päätin jättää alkoholin ja kertaheitolla valita raittiin loppuelämän. Karilleajo oli niin raju ettei mulla ollut enää muuta vaihtoehtoa.Nyt tässä olen nöyränä uuden edessä, ja yritän löytä tukea myös täältä.