hei lopettajat, olin täällä pari-kolme vuotta sitten aktiivisesti kun ekan kerran tajusin että minun on lopetettava alkoholin käyttö. kolme vuotta pysyin kuivilla, mutta viime syksyn mittaan olen taas vähitellen aloitellut juomista. olen mitä ilmeisemmin yrittänyt todistaa itselleni, että olen se maailman ainoa alkoholisti, joka kykenee oppimaan kohtuujuomisen taidon. no en ole.
syksy oli työntäyteinen, stressaava ja väsyttävä. työasiat ja lasten kouluhuolet pyörivät päässä yötä päivää. ja niinpä sitten palasin jossain vaiheessa vanhaan tuttuun punkun litkimiseen. mutta vain perjantai-iltaisin. ja seuraavaksi vain perjantai- ja lauantai-iltaisin. ja sitten huomasin, miten jo,torstaina odotan, että saan perjantaina korkata- joka perjantai vähän aikaisemmin. joululomalla alkoa,sitten kuluikin enemmän. tunnen sen pirullisen viinanhimon tunteen, jota en kolmeen vuoteen juurikaan joutunut kokemaan. peilistä katsoo päänsärkyinen, entistä väsyneempi ja aavistuksen verran pöhöttynyt ja punoittava 43-vuotiaan ämmän naama. vatsamakkarat kasvaa. ei hyvä.
masennukseen olen syönyt lääkkeitä jo kohta 10 vuotta. haluan niistäkin eroon, mutta hoitava lääkäri ei tue tässä asiassa. annostus on aika iso, aamulla paria eri ssri-lääkettä,ja illalla nukahtamislääke. lääkkeet on mun pyörätuoli: mun annostuksella sais vaikka norsulauman pysymään suht hyvällä tuulella ja illalla jotenkuten nukkumaan. teen jatkuvasti liikaa töitä, haalin uusia tehtäviä, suoritan ihan kaikkea. ja juon taas.
tulen siis tänne taas, toivoen että plinkkiläisten avulla pääsen taas uuden raittin jaksoj alkuun. taas täytyy ottaa se sama vanha tuttu keino käyttöön: juuri NYT en juo.
masentavaa, että tästä ei todellakaan voi parantua. ettei voi kolmen vuoden raittiuden jälkeen suhtautua alkoholiin rennon välinpitämättömästi. eikä varmaan kolmen kymmenen vuoden päästäkään.
Onko mahdollisuuksia vuorotteluvapaalle työstä? Se voi helpottaa, kun saa taukoa työstä. Itse olen opintovapaalla ja kohta ollut jo kuukauden selvinpäin, kun ei ne työasiat rasita. Stressi vähentynyt ja parhaillaan lopettelen unilääkitystä.
Kuinka oikeassa olettekaan. Sitä on kokeiltu käytännössä kahteen otteeseen pidemmistäkin raittiuksista ja tähän tietysti lisäksi ne lyhyemmät raittiudet.
Sehän olisikin hienoa, jos voisimme oppia toistemme virheistä. Minäkin olisin voinut jo juopon isäni virheistä oppia, ettei kohtuukäyttöön voi oppia vaikka olisi olevinaan kuinka fiksu. Mutta kai meidän kaikkien pitää tässä asiassa, kuten momessa muussakin, vaan käydä läpi ne omat kehitys-ja oppimisvaiheet ja todeta, että täysraittius on ainoa järjellinen ja siedettävä olotila
Vuorotteluvapaa ei tule onnistumaan, mutta mietin tässä uskaltaisinko pyytää työajan lyhennystä. Työkavereilla on tosi huonoja kokemuksia tästä, pomo suhtautuu vihamielisesti sellaisiin laiskurien anomuksiin. En usko olevani tällä hetkellä tarpeeksi vahva käymään pomon kanssa työajan lyhennykseen liittyviä keskusteluja. vaihtoehto on porskutella etiäppäin ja sitten jäädä saikulle, jos ei muu auta. kun taas kerran teen elämäntaparemonttia, tarvitsisin kyllä vähän enemmän vapaata aikaa siihen.
tänään on lauantai, ja aamulla heräsin iloisena siitä, ettei päätä särkenyt eilen iltapäivällä kauppareissulla masensi, kun tuntui että olen mennyt tasan 5 vuotta taaksepäin kehityksessäni: asun saksassa, joten täällä on ruokakaupassa pitkät viinihyllyt. muita alkoholijuomiahan en olekaan juonut. taas siitä piti mennä ohi pää tiukasti toiseen suuntaan kääntyneenä ja askel askeleelta päättää yhä uudestaan, että en ota sitä pulloa hyllystä, en tälläkään askeleella… no onnistuihan se, mutta tosiaan masensi kun välillä jo muutaman vuoden ajan onnistuin käymään kaupassa siten etten viinihyllyjen kohdalla joutunut minkäänlaiseen kiusaukseen.
no, tämä viikonloppu on nyt selvitty selvin päin. Raittiusjakso 2011-15 oli mulle ensimmäinen laatuaan, ja minulle on ihan uusi kokemus joutua taas lähtöruutuun.
sen verran viisaampana kuitenkin, että nyt tiedän jokaisen retkahduksen seurauksen: bumerangina takaisin alkuun vaan
Tarinassasi on niin paljon tuttua mullekin. Muisaakseni selailin eka kertaa plinkkiä joskus v. 2006 (vai oliko jo aiemmin). Oon sua melkeen 10 v vanhempi, mutta kolmen äiti ja no kanssa sellainen suorittaja. Olin pätkiä raittiina, ehkä viikkoja, kuukausia. Koko ajan tiedostin, että viiniä vaan kuluu liikaa, jotakin pitäisi tehdä. Olin melkein 9 kk juomatta joskus 2008, mutta seuraavan raittiusjakson syrjästä oli tosi vaikea saada kiinni. Onnistuihan se sitten yli vuotta myöhemmin. Silloin raitistelin melkein neljä vuotta. Olen / olin koko ajan toimintakykyinen (ainakin omasta mielestäni). Juomiseni oli viinin tissuttelua. Jossakin vaiheessa söin myös masennuslääkkeitä, mutta niistä olen luopunut.
Olen miettinyt pitkään miten olla alkoholin kanssa, kun ne säädöt eivät mulla toimi. Vihdoin koin itseni valmiiksi luopumaan viinin näennäisestä turvasta. Nyt kaksi viikkoa raittiutta takana ja näin aion jatkaa.
Tervehdys Omama. Kiva lukea, että asutaan samassa maassa. Maassa, jonka päihdehuoltoa ja lainsäädäntöä pidän erittäin korkeatasoisena.
Ensi töikseni toivon, ettet masennu repsustasi vaikka tapahtuikin aika pitkän raittiuden jälkeen. Itsellenikin tuttu tilanne. Kuittasin sen ensiharmittelun jälkeen sillä, ettei kukaan voi ottaa meiltä raitista aikaa pois enkä suinkaan aloittanut nollasta. Olinhan saanut asiani raittiuden ansiosta taas kuntoon. Retkahduksen riski on aina olemassa, tauti on kovalevyllä ja saattaa meitä hautaan asti. So what? Eihän sitä tarvitse aktivoida.
Toinen seikka johon kiinnitin huomiota on työtilanteesi. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että terveys on etusijalla, mitkään pomon mutinat eivät saisi vaikuttaa tähän. Mielestäni sinulla on jopa oikeus terapiaan tai katkoon ilman verukesaikkuja. Neuvoisin sinua ottamaan heti ensi viikolla yhteyttä päihdeneuvontaan ja selvittämään juridisen puolen. Jälkikäteen tarkasteltuna olisin ehdottomasti myöntänyt alkoholiongelmani myös duunissa, koska sain jo huomautuksia siitä. Ja sitten lähtenyt tukka putkella katkolle ja pitkäaikaisterapiaan. Tee oikea ratkaisu ja pidä mielessä, että duuneja on tarpeeksi vaikeinakin aikoina. Sensijaan sinulla on vain yksi toimiva terveys!
PS. Ollaanko aikaisemmin vaihdettu ajatuksia toisella nimmarilla?
Moikka. Minäkin täällä vasta aloittelen uutta elämää. Kuukauden verran on selvää aikaa takana ja kuten varmaan tiedätkin, niin aika pian se pahin alkumyllerrys helpottaa. Joka päivä on toistaan parempi ja jaksaminen helpompaa.
Kuten tuossa muutama muukin on sanonut, niin itsekin pitäisin pari viikkoa lomaa töistä että kerkeää saada ajatukset kasaan. Parin ensimmäisen viikon jälkeen nimittäin mieli kirkastuu aikalailla, kun aivokemiat alkavat taas korjaantua. Täytyy aina muistaa että alkoholi on hermomyrkky joka vaikuttaa koko hermostoon. Olen lukenut erään alkoholisti lääkärin kirjan, jossa hän kertoi, että ainoa turvallinen määrä alkoholia on noin 1 ruokalusikallinen päivässä. Ei siis ämpäriä päivässä.
Eli nämä puheet siitä että yksi viinilasillinen tai pari olutta illassa ovat terveydelle hyväksi, ovatkin todellisuudessa täyttä p*skaa. Kaikki keskushermostoon vaikuttavat aineet ovat pitkässä juoksussa jollainlailla haitallisia.
Ja silti, vaikka minäkin olen näihin asioihin perehtynyt melko perusteellisesti, hoitanut alkoholidementikkoja joilla ei ole enää minkäänlaista aivotoimintaa ja nähnyt minkälaista on kasvaa alkoholistiperheessä, olen nyt viimepäivinä alkanut taas miettimään viinaksia. Petailen tässä paikkaa seuraavalle juopottelukerralle.
Että kylläpä se alkoholi on todella petollista ja vaarallista, tappavaa ja koukuttavaa myrkkyä.
