Eikös ole hienoa kuinka tänkin ketjun juttu saadaan lähteen lapasesta täysin. Sorry, se oli kyllä aivan mun mokani. Mun mielestä Andante totesi osuvimmin: paras vertaistukija on sellainen, joka tekee itsensä tarpeettomaksi. 
No niin selvisihän se asia viimein, mistä kenkä puristaa. Sinä olet siis ihminen joka ei ilmeisesti usko lainkaan psykiatriaan (onko se vain sellaista pseudotiedettä?) ja ne kaikki lääkäritkin jotka käyvät useiden vuosien lisäkoulutuksen tavallisen lekurinopin päälle ovat “huru-ukkoja”. Täten on aivan sama mitä sanoisin, et uskoisi sitä kuitenkaan koska perspektiivisi maailmaan on niin kapea. Mutta onnea jatkoon, en näe järkeä enään keskustella ihmisen kanssa joka uskoo asioihin jotka eivät todistetusti pidä lainkaan paikkaansa.
Rakas Soikannel, Sulla on sellanen alkoholistin käsitys itsestäs, että sun kokemukses on jotenkin muista poikkeava ja sen vuoksi torjuta saa ylettömät mittasuhteet.
Tähän on vielä pakko kommentoida… Missään nimessä oma tilanteeni ei ole mitenkään äärimmäisen poikkeuksellinen. Sikipä tästä asiasta jaksankin jauhaa 
Ja särkyneensydämmen “suuruusharha” mietteisiin voin sanoa, että psykiatrinen erikoislääkäri kyllä kykenee tuollaisen asian diagnosoimaan ihmisestä ilman sen kummenpia ongelmia. Heliseehän ei usko ilmeisesti edes koko diagnoosiin Itse en koe itseäni mitenkään erikoislaatuiseksi vaan olen jokaisen ihmisen kanssa samalla tasolla, enkä katso ketään ylös tai alaspäin.
Meitä psykiatrisiin syihin lääkekannabista saavia nimittäin tulee 5-10 vuoden sisällä olemaan Suomessa entistä enemmän… Ne lääkärit tietää tämän kannabiskusetus asian katsos jo. Se, että minä juuri satun olemaan pioneeri tässä asiassa (tällä tavoin lääkärini minua kutsui) ei johdu mistään minun mystisistä kyvyistä tai siitä että olisin mestarillinen valehtelija. Vaan ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että lääkäritkin alkavat avaamaan niitä omia silmiään vaikka se olisi pitänyt tehdä jo muutamia vuosia sitten kun lääkekannabis tuli lailliseksi lääkkeeksi mitä jokaikinen lääkäri voi erityistapauksessa myöntää yksityispuolella. Julkisella puolellahan sitä ei saa Suomessa vielä edes syöpä, epilepsia tai aivokasvain potilaatkaan. Julkisella puolella erilaisiin sairauksiin saa kyllä esim. morfiinia, apteekki amfetamiinia, bentsoja sun muita myrkkyjä mutta ei sitä hemmetin hamppua. Jokainen voisi miettiä siellä itsekseen, että miksi asia mahdollisesti on näin? Korvaushoidossakin ihminen saa buprenorfiinia tai metadonia, mutta hamppuapa ei saa kukaan, ainoastaan n.reilu 200 potilasta tällä hetkellä Suomessa vaikka tarve on satakertainen.
Minä olen saanut parhaan vertaistuen niiltä, joiden tilanne muistuttaa edes hieman omaani. Siis esim. juomisen määrässä ja sillä aiheutetuissa ongelmissa, juomatyylissä, taustalla olevissa muissa ongelmissa jne.
Ehkä luonteeltaan avoimempi ja vastaanottavaisempi henkilö voi saada kaikilta jotain.
Ainakin tuo idea vertaistukijasta joka tekee itsensä tarpeettomaksi, on melko radikaalisti erilainen kuin monien vertaisryhmien antama ideaali. Niissähän suositellaan nimenomaan ryhmiin kiinnittymistä mahdollisimman pitkäksi ajaksi, vaikkapa koko loppuelämäksi.
Samaisissa ryhmissä puhutaan usein tunne-elämän sairaudesta tai hengellisestä sairaudesta, joka viittaisi kyllä siihen että ongelman alkusyy ei suinkaan se aine sinänsä, vaan jokin tunne-elämässä (psyykessä) oleva häiriö.
Tämä selittäisi myös sen, miksi riippuvuutta hoidetaan usein vaihtamalla se toiseen riippuvuuteen.
Vaan eikö liene niin, että niitä alkusyitä on useamman laisia, kuten toipumisen tapojakin on erilaisia. 
Täällä on erittäin moni kirjoittanut tunne-elämän tai psyykkeen häiriöstä tai solmusta alkoholismin perimmäisenä syynä. Omalla kohdallani en sellaista kykene perimmäisenä syynä millään tunnistamaan, vaikka olen sitä monesti pohtinut. Opiskeluaikana alkoholin kulutus oli jo melko reipasta ja silti kaikki meni todella hyvin elämässä. Valmistuttuani sai heti hyvän työpaikan, minulla oli ja on edelleen mahtava puoliso, etenin uralla ja omaisuuttakin alkoi karttua. Silti join enenevässä määrin. Miksi? Koska yksinkertaisesti tykkäsin olla humalassa. Minulla ei ollut masennusta, sosiaalisten tilanteiden pelkoa tai muitakaan psyykkisiä ongelmia. Viihdyin porukassa, olin avoin ja iloinen ja tykkäsin dokata. Ongelmia alkoi tulla vata kun dokaaminen alkoi hallita minua, n. 20 vuoden alati lisääntyvän juomisen jälkeen. En siis juonut ongelmiinin vaan join itselleni ongelmia.
Nyt kun olen raitistunut, olen taas psyykkisesti, fyysisesti ja tunne-elämän osalta loistokunnossa ilman mitään lääkitystä.
Minä ajattelin aikoinani aivan samalla tavalla… Ja lopulta olin aina takaisin juomassa koska en ymmärtänyt miksi halusin dokata. Luulin juovani liikaa ainoastaan sen vuoksi että pidän siitä niin paljon vaikka olinkin vakavasti tiedostamattani masentunut (joka on sinällään varmasti ymmärrettävää koska se masennuksen muoto on sen verran harvinainen ettei siitä näkynyt edes viitteitä perinteisissä masennustesteissä) ja tietysti juominen vielä entisestään manifestoi sitä masennusta kuten hyvin voi arvata… Nyt ymmärrän ettei alkoholilla ole minulle mitään annettavaa ja olenhan sen ihan konkreettisesti testannutkin. Tylsää, puuduttavaa, itsensä myrkyttämistä se juominen minulle nykyään merkkaa… Onneksi enään ei tarvitse omakohtaisesti asiaa lainkaan pohtia koska asia on harvinaisen simppeli.
Mutta ei tämä sinun juttusi ole mitenkään epätavallista. Alkoholi pitkäaikaisesti runsaasti käytettynä aiheuttaa psyykkistä (varsinkin jos tykkää dokaamisesta) ja fyysistäkin riippuvuutta sekä niitä muitakin ongelmia. Jos sinulla juomisen taustalla syynä tosiaan vain oli halu “irroitella” ja tykkäsit etanolin vaikutuksista niin ole iloinen omasta tilanteestasi. Monella muulla asia ei ole aivan noin hyvin…
Oletko kaikesta huolimatta koskaan kunnolla ja syvällisesti miettinyt mikä siinä etanolissa on sellaista, että siitä pidät (jopa niin paljon, että sait siitä itsellesi ongelmia)? Kyseessähän on erittäin kova depresantti jolla on kyky lamata/sedatoida ihminen hyvinkin kokonaisvaltaisesti eivätkä ihmiset yleensä sitä holtittomasti käytä. Mutta varmasti on sinun kaltaisia ihmisiä jotka ovat juoneet liikaa vain sen vuoksi että se on tuntunut kivalta…
Sanot itseäsi raitistuneeksi etkä koe itselläsi minkäänlaisia psyykkisiäongelmia olevan. Se on hieno juttu! Sitten varmasti kykenet olemaan koko loppuikäsi ilman viinaa. Eihän tuosta tilasta kukaan selväjärkinen enään tietoisesti poistu ja jos poistuu niin sitten kannattaa oikeasti miettiä olisiko sittenkin siellä omien korvien välissä jotakin vikaa.
Ei tervejärkinen ihminen enään tuollaisten kokemusten jälkeen käytä etanolia vaikka se tuntuisikin kivalta… Elämässä on paljon muitakin kivoja ja jänniä asioita tarjolla ilman niitä päihteitäkin…
Onko muuten jo pitkä raittius alla?
SoiKannel, minulla ei ole mitään sinua vastaan henkilönä ja esität ajoittain myös täysin asiallisia näkemyksiä esim. alkoholismiin liittyen. Mutta minua ketuttaa, tai suoraan sanoen vituttaa tapasi jakaa kannabissanomaasi myös alueilla, jonne se ei kuulu. Samoin vituttaa asenteessasi se, että ne jotka eivät ole kannabiksesta kanssasi samaa mieltä, ovat väärässä ja saavat jopa nimittelyä osakseen. En tiedä muista plinkin lukijoista, mutta minun kannabisnäkemys on viestiesi myötä muuttunut jyrkemmin vastaiseksi. Ja haluan kannabisjohdannaiset viestisi pois Lopettajista lopullisesti. Ja puutun niihin joka kerta huomatessani.
Noin yleensä plinkissä ihmetyttää, että käytöstäsi katsotaan läpi sormien. Olet saavuttanut päihdekeskusteluissa aseman, jossa sinun suunnalta sallitaan käytös, joka muiden päihteiden suhteen ei olisi suotavaa. Esim. markkinoida vaikka alkoholin sijaan samalla intensiteetillä bentsoja, jotka sentään ovat laillisia. Sinua en tosin tästä tilanteesta syytä, kyse on enemmänkin siitä, mitä sallitaan, puolueellisesta ja epätasa-arvoisesta moderoinnista. Ehkä Alkon markkinamiehet jonakin päivänä ilmaantuvat Savusaunaan :mrgreen:
Oletko koskaan oikeasti miettinyt miksi sinua juuri tämä kannabisaihe niin vituttaa ja miten joku tällä planeetalla ikiaikaisesti kasvanut kasvi voi noin kamalasti ärsyttää (ärsyynny ihmeessä ei se minua haittaa)? Minulla on lupa kertoa täällä omaa tarinaani siitä kuinka toivuin, varsinkin kun minulla on nyt siitä jopa mustaa valkoisella. Tulen jatkossakin osoittamaan erinäisten kirjoittajien väitteet perättömiksi jos aiheesta valheellista propagandaa haluavat jakaa tosin millään tavoin haukkua minun ei tarvitse ketään.
Täällä lopettamossa aihe tietysti ei ole kovinkaan oleellinen ja ihmisethän ihan suoraan myöntävät etteivät aiheesta tiedä hölkäsen pöläystä. Samaan ilmiöön törmään jatkuvasti livenä…
Alkonmarkkinamiehet toivotetaan Savusaunaan heti ihan tervetulleeksi. Siinäpä vasta olisikin mittelö kun “puskatohtori” ja myrkynlevittäjä ottavat sanallisesti yhteen :mrgreen: Voittajaa ei tarvitse kauaa arvailla sillä etanoli-ihmisethän ovat vain kuoleman kauppiaita ja jäävät kyllä omasta pimeästä missiostaan satimeen.
Ps. Enkä minä todellakaan ole ansainnut mitään ihmeellistä asemaa päihdekeskusteluissa… Eiköhän siellä plinkin modet tsekkaa suurennuslasin kanssa viestejäni läpi ettei sääntöjä rikota. Tsemppiä vaan sinne ylläpidollekin!
Soikannel tralalaa kyllä sä olet pihalla! Tää on ihan väärä palsta kannabispropakandalle. Kehoitan sua liittymään siihen kannabispuolueeseen. Siellä voit heilua Turun torilla kannabismarssilla ja julistaa tätä ikuisen elämän tuovaa salaperäisen yrtin kaiken parantavaa vaikutusta aivan vapaasti, voit varustaua oikein kannabisihokkaalla, joka on kirjailtu kasvin lehden näköisellä maastokuviolla päässä vanha kulahtanut bongi.
Alla ote Wikipedian psykoaktiivisista aineista:
Kvartääriryhmä:
Kaikkien neljän luokan limittyminen (stimulantit, depressantit, hallusinogeenit ja antipsykootit) - Kannabis sisältää sekä THC:ta että CBD:ta ja sillä on kaikkien luokkien vaikutuksia. Luokitus kallistuu hallusinogeeneihin, koska THC on kannabiksen tärkein vaikuttava aine.
[size=150]Sangen vaarallinen myrkky![/size]
Sovitaan näin Se, että jollakin kemikaalilla on monenlaisia erilaisia vaikutuksia ei kerro sen myrkyllisyydestä/vaarallisuudesta yhtään mitään. Tutustuppa vaikka ensihätään kannabinoidien toksisuus arvoihin (joilla sitä myrkyllisyyttä mitataan), saatat vaikkapa yllättyä. Suurinosa luonnonpsykedeeleistä ei muuten ole lainkaan toksisia eivätkä ne ole fyysisesti vaarallisia tai haitallisia. Psyykkeeseen ne vaarat liittyy jos pää ei kestä…
Ps. Eiköhän täällä tosiaan joku muu ole pahasti hukassa tämän asian suhteen kuin Kannel? Ja miksi ihmeessä luulet minulla olevan haluja mennä johonkin hamppumarsseille tai muuhun aktivismiin? Ei minua sellainen kiinnosta… Se hamppu vapautuu (tapahtuu dekriminalisointi) kyllä sitten kun aika on tarpeeksi kypsä ja ihmiset tarpeeksi valveutuneita/tietoisia asiasta.
Puskatohtori… jeah, i-rie! Tietovisa: kenen reggae-artistin albumi ja biisi on “Bush doctor”? Oikein vastanneelle viikon loma Jamaikalla omalla kustannuksella.
Etanoli-ihmisillä (sic) ei täällä taida kuitenkaan olla ihan sellaista pimeää missiota, että omasta päihteestä ja sen mainostamisesta tehtäisiin kaiken viestinnän pääsisältö.
Tavallaan ymmärrän hyvin, että tämä loputon kannabiksesta jauhaminen hieman ärsyttää joitakin, varsinkin nyt kun se alkaa levittäytyä useampaan ketjuun. Ja minulla ei toden totta ole mitään ennakkoasenteita tai “huumeen” kauhistelua taustalla. Oman kokemukseni perusteella kannabis on vain paskaa kamaa, mutta en pidä sitä muuten paljon pahempana kuin vaikka alkoholia.
Olen myös tavannut muutamia ihmisiä joiden pääpäihde tai ainoa päihde on kannabis, ja jotka sen kanssa ovat ajautuneet melkoisiin vaikeuksiin ja sairastuneet masennukseen ja apatiaan. Joku peräti skitsofreniaan.
Saatat hyvä Kannel-mies nyt osoittaa vääräksi mielipiteeni että kannabis on paskaa kamaa, ja todistaa aukottomasti että se onkin aivan mahtavaa ja jopa elintärkeää kamaa, mutta en silti ala varmaankaan polttelemaan sitä enää.
Hyvää pääsiäistä kuitenkin vaikkapa pääsiäisruohon parissa.
Peter Tosh!
Ymmärrän valtio-miestä hyvin. Ei se nyt helvetti kaikille sovi ja sillä on usein selkeitä haittavaikutuksia… Ei kukaan niitä ole varmaan kieltämässä tai vähättelemässä. Pointti on siinä, että näin ei todellakaan ole kaikkien ihmisten tapauksessa vaan voikin olla täysin päinvastoin aina sairaudesta tai ihmisestä riippuen. Se on kuitenkin vaan rikkaruoho joka on kasvanut täällä jo ennen ihmistä ja varmasti kasvaa vielä meidän jälkeemmekin (ellei sitten tule jotain älytöntä ydinsotaa).
Mutta eiköhän tämä aihe tosiaan ole tässä.
SoiKannel, en heti huomannut tätä viestiäsi, vissiin kun se jäi kahden oman viestin väliin. Koitan kyllä aina vastailla varsinkin kysymyksiin, keskustelupalstalla kun ollaan
Join tosiaan pari vuosikymmentä vain sen takia, että se oli kivaa ja kännissä oli kivaa. Juominen ja baareissa notkuminen oli keskeinen osa kaveripiirin sosiaalista toimintaa. Jos ei oltu harrastamassa, oltiin juopottelemassa. Ongelmat alkoivat todennäköisesti siitä, kun krapulat olivat sitä luokkaa, että niitä säädettiin juomalla lisää. Ja kehittyihän juomisesta tietenkin lopulta myös sitkeä tapa ja fyysinen riippuvuus. Ja vasta tässä vaiheessa alkoivat depressiiviset vaikutukset, jotka sitten raittiuden myötä myös katosivat.
Olen toden totta miettinyt mikä siinä viinassa kiehtoi. Maku (harrastin viinejä ja oluita), humaltuminen ja tapa juoda tietyissä tilanteissa ja tilaisuuksissa. Jos joskus keksin jonkin perimmäisemmän syyn, niin varmasti kerron sen täällä, se voi auttaa montaa muutakin.
Jep, tällä hetkellä olen psyykkisesti ja fyysisesti paremmassa kunnossa kuin vuosikymmeneen. Mutta sitä en voi luvata, että olisin loppuelämäni ilman viinaa, vaikka olisin kuinka selväjärkinen. Addiktio voi nostaa päätään minä hetkenä hyvänsä, ja todennäköisesti sen myös tekee. Kyse on silloin vain siitä, miten hyvin pystyn sen torjumaan. Etanolin käyttö ei ole valinta, muutenhan tämä lopettaminen olisi helvetin helppoa. En myöskään halua ajatella, että jaahas, nyt ollaan sitten loppuelämä juomatta. Ei koskaan enää. Jepjep! Tällainen ehdottomuus ei sovi minulle, mielummin menen päivän kerrallaan. Pitkäkin matka taitetaan askel kerrallaan.
Alla oleva raittius ei vielä ole kovin pitkä, 163 päivää, mutta se on toistaiseksi ollut helppoa raittiutta.
Jos olet tosiaan kohta puolivuotta ollut selvinpäin ja olosi on kaikinpuolin hyvä, niin miksi ihmeessä sitä etanolia menisit litkimään? Sinähän olet selkeästi havainnut että se aiheuttaa depressiivisyyttä ja voit kertomasi mukaan nyt paremmin kuin aikoihin.
Etanolin käyttö tai käyttämättömyys on pohjimmiltaan ainoastaan ja vain valinta. Pointti on siinä, että jos alat kehittelemään joitakin mielenkiintoisia (teko)syitä juomisen uudelleen aloittamiseen niin sitten vasta kannattaa huolestua. Nimittäin sitten kun tälläisiä ajatuksia alkaa tulla (jos niitä nyt ylipäätään edes tulee) niihin kannattaisi minun mielestäni kiinnittää erityistä huomiota. Tälläiset ajatukset ovat juuri osa sitä addiktiosairautta ja pystyt kyllä ne torjumaan, mutta niistä pitää olla tietoinen. Hankalaa tietysti on se, että usein ihminen ei osaa navigoida mistä ne juomisajatukset kumpuaa ja mitkä syyt siellä taustalla laittaa ne asiat liikkeelle.
Päivä kerrallaan menetelmä on todellakin tehokas. Sitäpaitsi ei sitä tulevaisuutta ole olemassakaan koska ei ole kuin ikuinen nykyhetki mistä käsin voimme asioihin vaikuttaa.
Ps. Jos sinä siellä hampaat irvessä sitä korkkia kiinni pidät, niin voin kertoa että se tulee kyllä aukeamaan jossain vaiheessa ja vaikka ei aukeaisikaan niin ainakin verisuoni pamahtaa päästä Pakottamalla ei päästä maaliin oikein missään asiassa…
Kaikki asiat, joita teemme, ovat tavallaan valintoja, mutta ovatko ne tietoisia? Eivät aina ole, kuten vaikka pikaistuksissa tehty puukotus tai sitten se korkin avaaminen. Juuri näiden impulsiivisten valintojen hallinta on se paha rasti. Juomisen tekosyitä (joita ne kaikki ovat) on helpompi hallita. Itse olen perehtynyt Järvenpään sosiaalisairaalan julkaisuihin “Haitallisia uskomuksia retkahtamisesta” ja “Retkahduksen ehkäisyn käsikirja”. Ja lueskellut paljon muutakin juttua liittyen itsepetokseen. Jossain julkaisussa koitettiin selittää, mistä juomisajatukset kumpuaa, mutta itse uskon että syitä on tuhansia. Ei niitä voi hallita, mutta tekemisiään voi.
Juu Ei . Hampaat irvessä ei mennä! Viimeisen juomisputken lopputulema oli sen verran raaka pohjakosketus, että ei tarvitse kuivajuoppona kitua, vaikka jotkin kommenttini kitkeriä ovatkin :mrgreen: . Olenkin jossain ketjussa kirjoittanut, että tämä on raakaa peliä. Jos ei ulkopuolista apua ota vastaan ja juotattaa, niin sitten pitää vaan juoda! Pakottamalla raitistuminen ei todeaankaan onnistu ikinä.
Jos koet, että ongelmasi juomisen suhteen on pikemminkin juuri tämä impulsiivisuus kuin varsinainen älyllinen itsensäkusetus niin en voi kuin suuresti suositella erilaisia meditaatio juttuja ja kirjailijoista ehkäpä Echart Tollea ja joitain muita tietoisuus “guruja”.
On täysin mahdollista saada ne sinun impulsiiviset taipumukset kuriin niin ettet pääse ajautumaan täyteen tiedostamattomuuteen jossa sitten nämä negatiiviset asiat tapahtuu. Jos olet jatkuvasti läsnä ja tietoinen et ole koskaan impulsiivinen koska ymmärrät että et ole mielesi vaan se joka sitä mieltä tarkkailee. Et tavallaan ole sitten enään mielesi vanki vaan se toimii ainoastaan hyödyllisenä työkaluna.
Ps. Juomisajatusten kumpuamiseen on syitä äärettömästi eikä kukaan voi niitä yksilöidä. Mutta minusta näin yleisestiottaen vaikuttaa, että olet hyvinkin paljon pohtinut näitä asioita etkä ole enään kovinkaan hataralla pohjalla raittiutesi kanssa. Suurinosa juopoista ei mieti koskaan näitä asioita mitä sinä pohdit…
Taisin kirjoittaa hieman epäselvästi. En koe olevani sen impulsiivisempi luonne kuin mitä keskimääräinen ihminen on. Mutta varmaan jokainen on tehnyt asioita, yleenä harmittomia, hetken mielijohteesta. Ja hetken päästä harmitellut tai katunut tekosiaan, tai vaikka sanomisiaan. Näin voi käydä myös alkoholin kanaasa. Sopiva tilaisuus ja sopiva mieliala ja PAM. Eka huikka on tosiasia. En tiedä miten tuohon voisi meditaatio auttaa, en tiedä meditaatiosta mitään. Rentoutumista olen harjoittanut jo kauan esim. iltaisin ja saan koko kehon rennoksi minuutissa. Rentoutuminen toimii tehokkaasti tunnetiloihin.
Joo, kyllä minä aina koitan ottaa asioista selvää, niin kuin näköjään sinäkin. Mulla on tutkijaluonne ja osittain myös tutkijakoulutus ja -ammatti. Esimerkiksi tätä omaa alkoholiongelmaa pohtiessa on auttanut paljon, että pystyy suhtautumaan asiaan objektiivisesti ikäänkuin sivustakatsojana. Ja myöskin suhtautumaan lukemaansa yhden ihmisen, tutkijan tai ryhmän näkemyksenä, ei koko totuutena. Alkoholismista tuntuu löytyvän hyvin paljon hyvin värittynyttä tietoa 
Et kirjoittanut lainkaan epäselvästi. Jokainen on tottakai tehnyt kuvailemiasi asioita hetken mielijohteesta mutta jutun juju on siinä et niin ei tarvitse olla ja sen voi estää.
fi.wikipedia.org/wiki/Meditaatio
fi.wikipedia.org/wiki/Tietoisuustaito
Ps. Meditoidakseen ja sen hyödyt kokeakseen ei tarvitse olla pisaraakaan uskovainen tai “hengellinen” vaan voi olla vaikka äärimmäinen nihilistinen ateisti kuten minä. Tosin tietysti täytyy muistaa, että kärsin pohjimmiltaan vakavasta eksistentiaalisesta masennuksesta (lapsuuden traumoista johtuen) joka vääristää maailmankatsomukseni.