Paras tapa lopettaa?

Me Lopettajat
1

Eli en nyt hae sitä käytännön keinoa vaan lähinnä asennetta.
Joku onnistuu ilman tukiverkkoja omin avuin, toinen vertaistuen turvin, kolmas rakkauden…ym…

Mutta yhtäläisyyttä on kaiketi asenteessa miten paremmin voi onnistaa.
olen ollut huomaavinani, että positiivista raittiudesta löytävät onnistuvat paremmin kuin pakon
edessä pakkoraittiutta harrastavat.

No miten sitten positiivisuutta voi saada?
Kaiketi hakeutumalla positiivisiin piireihin, harjoittamalla itse positiivista ajattelua, poisoppimalla
negatiivisesta ajattelumaailmasta.
Luulisin että kun saa olla juomatta onnistuu paremmin kuin jos joutuu olemaan juomatta.

Ajatus ei ole tietenkään uusi ja mullistava, mutta laitan kuitenkin aiheen esille. Josko tästä voisi
kehittyä keskustelua, joka voisi auttaa minua ja muita oivalluksiin.

2

Asenteesta minäkin lähtisin liikkeelle. Positiivinen suhtautuminen ruokkii itseään, samoin negatiivinen -kannattanee siis valita kumpaa alkaa itsessään kokoon kasaamaan.

Olemassaolevien omien -vaikka vähäistenkin- voimavarojen ruokkiminen, tunnustaminen, hiljalleen kasvattaminen, jos ei aina aivan täydellisiin tuloksiin pääsisikään niin ainakin eteenpäin.

Poisoppiminen, sitähän se on. Menneen huonon urautumisen unohtaminen. Melkeinpä heittäydyn hengelliseksi mutta pakko se on sanoa; autuaasti unohtamisen armolahja on minut paljolta pahalta pelastanut!

Oliko se Kaarlo Kramsu vai kuka joka kirjoitti; “Ken vaivojansa vaikertaa, on vaivojensa vanki.”

3

^ :slight_smile:
tykkään
lyhyt ja ytimekäs totuus
kiitän
v :smiley:

4

No tervehdys!

Joo, metsänreunan miehen kanssa tässä samoilla linjoilla. Myönteinen asenne raittiiseen elämäntapaan ja sen markkinoiminen itselleen myönteisenä ja toimivana, rikkaanakin elämäntyylinä. Enkä puhu nyt ensisijaisesti rahasta, vaan semmoisesta tavasta elää, jossa on ja tapahtuu itselle mielekkäitä asioita ja ihmisiä. Kännissä niitä ei minulle enää juurikaan ollut, ei kotona ryypätessä, eikä kapakassa.

Kyllä se minustakin pitkälti noin on. En näe syytä muistutella itselleni päivittäin, että olen alkoholisti. Mieluummin elän elämääni raittiina ihmisenä. :slight_smile: Katse on eteenpäin.

5

Mä ajattelen tällä erää sitä kaikkea, mitä alkoholittomuus mahdollistaa elämässäni; säännöllistä, tavoitteellista liikuntaa ja musisointia, unenlaatua, harrastuksiin liittyviä hankintoja (rumpuja & symbaaleja lähinnä), safkaa yms yms… Mutta eivät noi itsestään tule, eivätkä ne aina toteudu. En siis koe sinänsä saavani mitään koska en näe, että kukaan tai mikään niitä minulle antaisi, mutta mahdollistavani itse omalla toiminnallani asioita. Em. asiat luovat sekä henkistä että fyysistä tasapainoa elämääni, joka on aika vaiheessa toki vielä, mutta täysin eri levelillä kuin viime marraskuussa.

Kaikenlaista suorittamista olen kuitenkin pyrkinyt välttämään. Oman kehon kuuntelu on tullut entistäkin tutummaksi. Mikään näistä ei toteutuisi jos dokaisin.

6

Mun mielelleni toimii tuo positiivisuus. Jos koko ajan ajattelisin, että en saa juoda, se pyörisi koko ajan tuskallisena mielessäni ja tavallaan koko ajan kärsisin.
Nyt olen onnellinen, kun ei tarvitse enää juoda, saan valita sen, että en juo.
Se menee sitten normaalisti niin, että en hirmuisesti huomaa juomista ajatella. Ei ole vaikeaa olla juomatta, koska ei tule juominen niin mieleen. Välillä tulee jotain asioita juomisen ajalta ja ne todella kantaa eteenpäin. Kun aamulla en muistanut olinko illalla syönyt, käytetyistä astioista aamulla totesin, että juustohöylää käytetty, taisin tehdä voileipiä. Tai aamulla yritin kuumeisesti miettiä, mitä katsoin illalla telkkarista. Kun sitten telkkariohjelmista katsoin, niin pinnistäen hämärästi jotain ehkä muistin. Saati sitten mokat ihmisten ilmoilla. Kaikki nuo moninaiset muistot ja aina tulee ajatuksiin, että ihanaa, kun enää ei ole sellaista.
Joskus tulee mieleen aamulla auton ratissa oleva pelko siitä, mitä jos poliisi puhalluttaa. Ja jälleen: ihanaa, kun ei enää tarvitse sitäkään pelkoa enää kokea.
Siis positiivisen kautta, ihanaa kun saan olla juomatta. Ja onneksi nyt sain taas elämäni takaisin itselleni!!!
Kun näen jonkun juovan, en ajattele haikeana tai kateellisena, että pahus kun en minä voi. Vaan ajattelen, ihanaa ettei minun enää tarvitse.

7

liittyneekö aiheeseen?
kyllä minusta.
oikein todella…

miten olla onnellinen?-alkaa vaan olla
miten valaistutaan?-on vaan
miten saada iloa elämään?-antaa vaan ilon tulla eikä pullikoi vastaan
miten pysyä selvin päin?-ei juo viinaa
miksi sitten kaikki tuntuu niin monimutkaiselta usein?
-siksi kai kun pitää kiinni kynsin ja hampain onnettomasta surkeudestaan, totutuista tavoista ja ajattelumalleista.
ei uskalla jättää kärsimystä kun pelkää ettei jää mitään jäljelle.
tarrautuu negaatioihinsa kun kuvittelee että paha on kaikki mitä on ansainnut.
haluaa rypeä itsesäälissä kun kuvittelee sillä saavansa huomiota.

meidän ihanassa suomemme maassa on oikein ja aitoa olla apea ja allapäin. iloiset on jotain omituisia,
teeskentelevät, näyttelevät jotain ja ovat omissa oloissa varmaan vielä surkeampia kuin itse.
uppoa synkkyyden suohon ja jos hyvin käy huku sinne ja saat sankarin viitan. suomalaisella sisulla
hammasta purren vaikka hautaan, periksi ei anneta kärsimyksestämme pätkääkään.
ja sitten ihmettelee isot ja pienemmät, miksi tyypit tappaa itseään ja toisiaan, miksi porukat juo ja
vetää huumehia…ei kai tuollaista melankolian ylistystä kukaan järkevä jaksa selvin päin katsoa kauaakaan.

voi paska. julistan sodan mököttämiselle.
sotakeinot ovat kovat: hymyä, nauruntirskettä, kevyttä vittuilua rakkauden hengessä, alta kulmain katselua,
huomaavaisia kommentteja, ystävällisyyttä ihan puskista yllättäen, aseista riisuvaa naiviutta, hölmöksi tekeytymistä.

jouhou, lahjoja pukkaa vaikkei joulua kannata odotella toviin tai pariin…

8

Ei ole mitään parasta tapaa lopettaa päihteiden käyttöä. Yksi yhteinen piirre kaikissa tavoissa kuitenkin on ja se on se lopettaminen. Mikä on paras tapa pysyä raittiina? Sama juttu, aivan yksi hailee, mikä sopii kenellekin. Yhdistävä tekijä tuossa hommassa on päihteettömyys. Voidaan kai sitten lopulta kysyä, että mikä on paras tapa viettää tämä elämäksi kutsuttu aika? Siihen tuskin vastausta on millään yleisellä tasolla. Vastauksen joutuu jokainen itse tahollaan miettimään, jos nyt sekään mieleen juolahtaa. On varmaan niin, että päihteiden käytön lopettaminen ja raittiiksi ryhtyminen on kuitenkin sen verran kovan luokan elämänmuutos, että tätä teemaa useat lopettajat pohtivat. Mielestäni kysymys ei ole niinkään lopettamisen tai raittiina pysymisen tavasta, vaan juuri tuosta elämisen tavasta. On oikeastaan onni, että lopettaminen asettaa ihmisen tämän kysymyksen äärelle. Moni porskuttaa loppuun asti kyselemättä, vaikka kuinka vituttaisi ja elämä maistuisi homeiselle näkkileivälle.
Kovin helpon äärellähän tuon kysymyksen kanssa ei olla monestikkaan. Mitkä ovat arvoni ja toiminko niiden mukaisesti?

9

Elämän tarkoitus on hyvältä ja oikeanlaiselta tuntuva elämä, jossa ei vahingoiteta itseä eikä muita. Apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri tosin kirjoitti somessa, että elämän tarkoitus olisi kärsimyksen vähentäminen, mutta ehkä elämässä voi olla muutakin.

Haitallisen päihteidenkäytön lopettaminen, tai haitallisesta addiktiosta vapautuminen tekee todennäköisesti elämästä paremman. Se myös vähentää kärsimystä itseltä ja ehkä lähipiiriltäkin. Lisäksi se voi säästää yhteiskunnan rah… (anteeksi nyt lipsuu taas sosiaalipolitiikkaan…!)

Addiktio, kohdistui se sitten päihteisiin, tupakkaan, tahi liikaan syömiseen or whatever, kapeuttaa elämää ja aiheuttaa voimavarojen hukkaan heittämistä. Samalla voi valua hukkaan koko elämisen arvoinen elämä.
Toistuvasti päihtetoipujien piirissä kuitenkin kohtaa tosiasian, että pelkkä päihteenkäytön lopettaminen ei riitä ellei tilalle tule mitään muuta; jotakin hyvää ja palkitsevaa.
Onnekkaimmilla on päihteettömyyttä tukeva perhe tai muita läheisiä ja rakkaita. Epäonnisemmilla ei ole ketään, tai muita kuin päihdeporukka, hoitohenkilökunta ja viranomaiset. Tähän yksinäisyyteen onneksi on tarjolla vertaistuki, ja vertaistukiyhteisöt.
Jotkut viihtyvät myös yksin, ja sekin on ookoo.

Mikä sitten on tärkeää haitallisesta riippuvuudesta toipuessa? Nähdäkseni mielekkään ja hyvältä tuntuvan elämänsisällön löytäminen. Se voi löytyä läheltä jo olemassa olevista asioista joita ei kekkulissa huomannut, tai sitten lähtemällä tekemään jotain ihan uutta!

Itse kaipaan elämään uusia asioita, uusia haasteita. En kaiken aikaa, mutta ainakin tietyin väliajoin. Kun saan tehdä uusia hyviä asioita, olen innoissani kuin pieni lapsi matkalla Linnanmäelle. Here I come!
Joku toinen puolestaan voi saada syvää elämäniloa rauhallisemmasta elämänrytmistä, luonnossa liikkumisesta, perheen kanssa olemisesta… tai vaikka vertaistoiminnasta. Sekin on hienoa.
Jokanen taaplaa tyylillään, vaikka en ikinä muistakaan mitä se taaplaaminen edes on.

Pohdin tässä juuri parin kuukauden Plinkkitaukoa. Hiemanhän tänne kirjoittelu on harventunut muutenkin. Minulla on kädet täynnä kaikenlaista askaretta nowadays, ja voisin ehkä palailla Plinkki-laitumille tuossa vaalihumun vähän hälvettyä, eli siinä vaiheessa kevättä kun pistämme rusinoita vappusimaan.
Alkoholittomaan simaan, of course. :sunglasses:

10

Paras lopettamistapa?

Niitä on yhtä monta kuin lopettajiakin.
Jokaisen kohdalla kuitenkin elämä on vähän erilainen, ja kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Omien lähtökohtiensa ja resurssiensa sekä tulevaisuudenodotustensa mukaan on toimittava.

Lopputulos ratkaisee. Eivät työkalut. Ehkä ne työkalut kannattaa valitakin halutun lopputuloksen ehdoilla eikä tyytyä siihen että loputulos on sitten se mikä tällä ajattelutavalla seuraa.

Oman alkoholismini suhteen luulen, että ihan maalaisjärjellä toimien pääsin haluamaani lopputulokseen; päihteillä ei ole merkitystä hankilökohtaisessa elämässäni. Ehkä se lopettaminen olisi ensimmäisinä viikkoina ja kuukausina voinut olla jotenkin mukavamman ja helpomman oloista jollain toisella tavalla, sitähän minä en sitten voi tietää. Mutta, ei se näinkään, “luonnonmenetelmällä”, mitenkään kamalaa ollut, nyt ajatellen moneen muuhun elämän myllerrykseen verrattuna sittenkin aika kevyttä touhua.

11

Vihreät ehkä kavahtavat lautataapelia koska se on välivarasto jossa taannoisesta ikihongasta pilkotut osaset kuivuvat ja odottavat asuinrakennuksen tai roskiskatoksen tai muun rakennelman osaksi joutumista.

ketunnotko.wordpress.com/2013/0 … n-soittoa/

12

joo
tuli taas ehkä epäselkeästi muotoiltua mitä tarkoitin…
sitä hain, että millä tavoin saattaisi parhaiten onnistua…
lähinnä itseäni(raukkarukkaparkaa mietin)…
kun on koettanut keinolla ja toisella ja on vähän koetettava miettiä, että mitenhän ne
muut näyttävät päässeen pitempään raittiuteen…
siis on oltava valmis vähän mihin tahansa, kun noiden aineiden kanssa voi käydä kohta
todella köpelösti…vammautuu vaikka ja on ihan toimintakyvytön, juo ja käyttää aivot siihen
kuntoon, että joutuu johonkin laitokseen pitkäksi aikaa tai loppuiäksi.
siis tietysti jokainen tapa on paras jos se jollekulle toimii, vaan löytyisikö jotain yhteistä
nimittäjää?

13

Juuri noin ja sitten vielä tuohon yhteiseen nimittäjään. Parhaita menestystarinoita olen kuullut niiltä jotka ovat karkoittaneet päihteet totaalisesti sekä elämästään että ajatuksistaan - täysi nollalinja aineesta riippumatta.
Sekä keskittyneet siihen mitä osaavat. Eikä siihen, mitä mahdollisesti eivät osaa. Tässä maailmassa ei ole ketään joka osaisi kaiken, yhtä vähän niitä jotka eivät osaa mitään!
Raittiina vaan rohkeasti etsimään omia polkujaan. Tämä vie aikaa, mutta viekööt. Aikaahan on ja sitä tulee koko ajan lisää. :wink:

14

lisäajalla hiihellään, parempi olla ottamatta turhia sakkokierroksia liikaa, kun voi hymy hyytyä
ja parku parahtaa perhanan moinen.

parkua kyllä pitäs kai ihan huolella, uskaltaa…antaa kaiken ryönän purkautua.
on vaan taas joku esto, että melkein muttei ihan kunnolla huolella.
kyll se siit viel, uskosin ja luottasin ja tekisin kohta puuhun pesän jos lintu oisin, vapaa;.

ja kuka se taas oli se vapahtaja?
sinä, minä, hän
tää, tuo, sie
vapauttaa tavan taakasta, tavan orjuudesta. voi tavatonta kaikkiaan.
ja koukku on siinä, että kiemurtelee ja luikertelee aineen pauloista ja verkoista.
limainen ankeriasmainen ketku, keljuttaa kalman syleilyä tarjoovaa synkkää kuiskuttajaa:
tuu, mennään ottaa olan takaa, sanoo kieroileva kärmekieli…joo mennään vaan saunan taa,
siel sit pannaan sut nuolemaan omaa persettäs…ja jos et hevillä, niin voi tulla parku,semmoinen
eivapauttava, hammastenkiristely, itku pitkästä piinasta…tarjookko mulle viinasta viel, tä?
iirokii tajuu, ett se on parempi höllätä välil, kansa ei ihan kaikkee niele…

15

foo#fighter kirjoitti

Asenteestahan lopettamisessa on kyse, ja erikoisesti pysyvän raittiuden edellytyksenä alkoholistille on ajatusmaailman ja asenteiden muutos. Vaikuttavin yhtäläisyys eri tavoin raitistuneiden kohdalla on halu lopettaa juominen, koska on tajuttu, että juominen johtaa tuhoon, ja itsesäilytysvietti toimii vielä elämää säilyttävästi.

Miten sitten säilyttää asenteensa?
Aamutoimien lomassa voi lyhyesti miettiä, haluaako tänään olla juomatta.Tämän hetken voi käsittää pelkkänä ajatuksena, mietiskelynä tai jopa rukouksena, miten toimia päivän touhuissa ja ihmisten kohtaamisissa, miten osoittaa kohteliaisuutta, ystävällisyyttä ja avuliaisuutta.
Illalla voi sitten olla ylpeä, tyytyväinen, iloinen tai kiitollinen, mihin tulokseen sitten päätyykin miettiessään raittiina kansalaisena viettämänsä päivän tapahtumia, kohtaamisia, ajatuksiaan ja asenteitaan.

Hiljaa hyvä tulee

16

No joo.
Voihan päivänsä tuollaisenkin miettimisellä aloittaa. Jos tykkää.

Tärkeää kai lopettamisen seuraksena on se, että ei tarvitse enää tuollaista miettiä, jos ei tykkää juomisasioita kohdallaan mietiskellä.

On kovin vaikeaa kenenkään ulkopuolisen päätellä, mikä jonkun toisen kohdalla olisi paras työkaluvalikoima alkoholismin nujertamiseen. Ne resurssit ja olosuhteet kun ovat aina niin erilaiset.

Mutta luotan kyllä siihen että kunhan ihmisellä on selkeä tavoite päihteidenkäyttönsä suhteen, niin kyllä hän onnistuu, joskus jopa ihan vääristä tai tarpeettomasti mukanaraahatuista työkaluista huolimatta.

Ja aika sen sitten näyttää. Muutaman vuoden kuluttua sen tietää itseltään mitään kyselemättäkin, onnistuiko. Vaihtoehtoja on kai edelleen ne perusjutut:
1 Parantunut täydellisesti
2 parantunut osittain
3 pysynyt ennallaan
4.mennyt huonompaan suuntaan.

Eikä siinä paljon miettimistä ole, jos hiukankin pystyy olemaan oitselleen rehellinen niin ei tuon asian vilkaisemiseen omalla kohdalla puolta minuuttia kauempaa mene. Kunhan ei ala selittelemään eikä kiertelemään.

17

Olen tullut siihen tulokseen, että minun kannattaa käyttää aamuisin jokunen sekunti aikaa muistaakseni, että olen tänäänkin alkoholisti enkä halua tänäänkään juoda.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme.

18

Minulle tulee kyllä juominen ja sen lopettamisen seuraukset aivan satunnaisesti mieleen; ajasta ja paikasta riippumatta. Käsittelen ne tuntemukset sitä mukaa kun niitä tulee. En tietoisesti ryhdy niitä pohtimaan. Voi olla sekin syynä, että raitistumisesta on jo aikaa kulunut, eikä ne juomaan ryhtymisen halut ole enään niin voimakkaita.

Tietenkin ainakin omalla kohdalla raitistumisen alussa- niin kuin varmaan kaikilla muillakin-alkoholi pyöri lähes koko ajan mielessä " että voisihan sitä nyt pari ottaa" Mutta onneksi aina muistui mieleen, että se nyt vaan ei käy, edes ne pari.

Niin kuin täällä jo moni on todennut: aikaa, aikaa ja vielä kerran aikaa. Ne raittiina olemisen hyvät asiat alkavat vähitellen ottaa tilaa itselleen ihmisen kokonaisajattelussa ja tulevat luonnollisiksi asioiksi elämässä, joita ei sitten lopunperin enää tietoisesti ajattele. Näin asiat kokee:

  • skeba-
19

Aika on olennainen tekijä. Poisoppiminen ja unohtaminen, automaattisen mielikuvankartan reittien tyhjeneminen vanhoista poluista ei hetkessä tapahdu. Mutta, kun ne ovat himmentyneet ja uusien tapahtumien virrassa huuhtoutuneet, uudet ja paremmat ovat yhä selkeämmin esillä.

Niiden vanhojen mieleenpalauttamisen järkevyydestä, karttaan piirtelemisestä vanhoille sijoilleen, siitä voidaan olla montaa mieltä.

Pääasia on se, että on valinnan vapaus. Kukin saa mieltänsä ohjailla parhaaksi näkemällään tavalla.