Jaahas, oon uus täällä ja tässä vähän minun tarinaani: Olen 51-vuotias mies ja alkoholi ollut aina osa elämääni, ennen vanhemmat joi ja nyt jatkan samaa “perinnettä". Alkoholin takia menetin parisuhteeni lasteni äitiin, Onnex kuitenkin lapsiin ain ollut hyvät välit. Työt on kärsinyt ja kyllähän terveyshaitatkin huolettaa. En koskaan oikein kirkkaita oo harrastanut, mut kyllä keskioluellakin saa sen ns "hyvän” olon ![]()
Viime aikoina olen juomisen liittänyt aina johonkin projektiin, esim. fillarin huoltoon tms. Rahaa palaa ja kavereilta tulee vippailtuu.
Ja seuraavana päivänä harmittaa..
Onhan elämässäni ollut vastoinkäymisiä kun … lapsena olin koulukiusattu…kotona oli turvatonta, kun porukat joi.. Isäni menetin, kun olin 14v. Ja sen jälkeen “isäpuoli" tuli kuvioihin ja hakkasi kännissä mua ja äitiäni… Muutin pois kotoa, kun olin 17v. Ja samoihin aikoihin tapasin lasteni äidin ja yhes oltiin kolmekymppiseksi asti ja liian juomisen takiahan se ero sit tuli….Pahin koettelemus tapahtui kuitenkin reilu 3 vuotta sitten, kun menetin rakkaan poikani liikenneonnettomuudessa…hän oli 20v….. Joka päivä ajatuksissa on hän … No iloakin sentään, kun olen ollut 1,5 vuotta Pappa, kun tyttärellä ihana poika ja siinä yksi merkittävä syy miksi haluan raitistua.:folded_handst2:
No, jopas tuli tekstiä, mutta jotenkin terapeuttista kirjoittaa ajatuksia tänne.
Ehkä joku löytää tästä samaistumispintaa ja saa siten tukea.