Oikean kyynärtaipeeni laskimossa sijaitseva pistokohta on jo niin rustottunut ettei se enää anna verta tai, jos antaakin niin hyvin vaivoin. Siitä syystä siihen ei voi enää lyödä, koska pattihan siihen nousee… Nyttemmin olen jättänyt tämän kohdan kokonaan rauhaan. Päällepäin se ei kovin pahalta näytä. Vähän iho punoittaa siltä kohtaa, mutta en usko siihen jäävän edes mitään isompaa arpea. Kun laskimon kohtaa painelee niin se tuntuu aika kovalta muodostuneen arpikudoksen takia.
Mutta miten on, paraneeko tällaiset kohdat ajan kuluessa edes osittain entiselleen?
Kysyn tätä siksi, koska verikokeissa käyminen on aika tuskastuttavaa, kun noista kyynärtaipeistahan ne labrahoitajat automaattisesti yrittävät verta ottaa. Ja vasemmassa kyynärtaipeessa on aikalailla sama homma joten toisen käden tarjoaminen ei verikoe tilanteessa juurikaan auta…
Samoilla linjoilla edellisen kanssa, ei parane. Mulla yksi kohta johon pistin n2vuotta joka kerta(tiiän, vitun tyhmää) kun meni aina niin nätisti… nyt muutaman vuoden ollut pistämätä siihen ja siihen tullu semmonen ihon värinen arpi. Ei onnistu pistää.enkä enään edes yritä ku sattuuki nii saatanasti saaha ihon läpi.
Edit. Verikokeen ne ottaa sieltä mistä ite pyydät, kyllä ne huomaa itekki jos on toivoton suoni… tai riippuu ottajasta muttA ite pyydän aina ottamaan tietystä paikkaa…
Kyllä ne paranee sillain melkeen huomaamattomaksi.
Itellä vasemmassa taipeessa semmonen 4cm*5mm arpi, jota ei huomaa kuin läheltä.
Silloinkin sitä pitää kattoa "erikseen"tms, eli sitä ei huomaa jos ei osaa etsiä.
Mullakin meni “junaratoja” molemmissa käsissä ja jaloissa, mutta kyllä ne on ajan myötä parantuneet.
Tokihan siitä kun käsivarsiin pistin on aikaa jo ainakin jotain 6-7v, Sitten pistin jalkoihin kun käsiin ei enää saanut ja nyt olenkin ollut pitkän buprehoidossa, ensin olin ns. normilekurin kanssa laastareilla korvausta saamassa. Eihän se käytännössä riittänyt oikein. Siitä siirryttiin sitten subukuurille, jolla olen vieläkin.
[size=75]Tai siis xone, mutta kielen alta ne vaikuttaa ihan yhtälailla. Eroahan niissä on se että xonea ei oikein voi i.v-käyttää, muutoin kun pienillä määrillä. Subujahan voi työntää kyllä vaikka kuinka monta, jos ja kun on tolet, niin ku monilla on, mukaanlukien allekirjoittaneella.
Mutta tosiaan kielen alta eroa ei ole.
[/size]
Niin ja päähän ne ei mene -kuten monet luulee- ei enää tässä vaiheessa.
Mielestäni,jotkut kohdat,mitkä rustottunut pahasti esim .viiiden cm matkalta,eivät ainakaan parane entidelleen edes kymmenessä viidessätoista vuodessa. Itsellä on kaksi eri lääkäriä todennut vasemman kyynärtaipeessa olrvsn lährs poikki parkn cm .matkalta ,joka ei tule koskaan paraneen entiselleen. N. Kymmenen vuotta se oli “suosituin” mesta lyödä nykyt.
^^
Kyllä sitä xonea voi isoilla annoksilla vetää,mutta itde jos vedän sitä vedän puolikkaan kasin vetoja ja välillä kun on yli napin vetänyt päivän ailana niin siitä naloksoonista,joka salpaa opioidirepeptoreista euforian saannin tulee aoka usealle päänsärkyä iv käytössä yli8mg päiväannoksella. Bubre ei kyllä toimi muutenkaan ,jos ei ryynikännien päälle vedä puolikkaan kasin vedot ja joskus saatat saada pieneks hetkeksi jotain opparioloja. Itselläni huomaan teksin vaikutuksen parhaillaan ,silloin kun en ole sitä ottanut tai vetänyt ja 48h kulunut,niin silloin tulee voimakkaimmat fiilikset erinäisiä oireina mm.säryt,silmien ja nenän vuotaminen ,hikoilu ,ärtyneisyys,ruokahaluttomuus,ruikulija monia muita pikkuvaivoja.
ei varmaan täysin parane jos pahasti on mennyt itellä tuntuu vielkin yks kohta kovettuneelta ja suoni on puolet pienempi mitä oli joskus, mut kylä sinne nykyään vois roippeet ruikkia jos olisi tarvetta. ulkoa päin ei sitä kyllä huomaa.
Kumma juttu, sillä buprenorfiiinin reseptoriaffiniteetti on sen verran naloksonia korkeampi, ettei naloksoni pysty syrjäyttämään jo reseptoreissa olevaa buprenorfiinia. Tämä on itse asiassa ensimmäinen kerta, kun kuulen kenenkään sanovan naloksonin aiheuttavan vieroitusoireita buprenorfiiniriippuvaisella henkilöllä. Tietysti jos tarkoitat tilannetta, jossa esimerkiksi oksikodoni- tai metadoniriippuvainen erehtyisi rännäämään xonea, on tilanne eri, mutta tässä tapauksessa myös Subutexin nauttiminen johtaisi samaan lopputulokseen juuri tuon buprenorfiinin reseptoriaffiniteetin ja osittaisagonistiluonteen vuoksi.
Hihhih, mikä sana ! Enpä ollut ennen kuullutkaan, mutta tämä lieneekin jotakin wanhan liiton slangia, mitä tällainen opiaattinaivi(Eikös se muuten kirjoiteta: naiivi vai onko tämä oikeasti jokin ihan oma sanansa ?) ei ymmärrä :mrgreen: .
! Enpä ollut ennen kuullutkaan, mutta tämä lieneekin jotakin wanhan liiton slangia, mitä tällainen opiaattinaivi(Eikös se muuten kirjoiteta: naiivi vai onko tämä oikeasti jokin ihan oma sanansa 
?) ei ymmärrä :mrgreen: .