paraneeko alkoholisti

Kotikanava
201

Alkoholismi on aina olemassa. Se ei lähe mihkään. Se “kuiskailee piruna olkapäällä”. Pitää vaan löytää keinot , estää itsensä kiusaaminen. Alkoholoisti kun keksii syyn käyttämiseen.

Mielestäni alkoholistikin voi parantua, jos paranemisella tarkoitetaan toimintatapojen ja ajatusmaailman muuttumista. Alkoholistilla on mahdollisuus vapautua pakkomielteisestä ja pakonomaisesta käyttäytymisestä. Mutta vaara on aina siinä "olkapäällä".

Omalla kohdallani on kyse tunne-elämästä: jos meni huonosto tai hyvin tai jos ei "tapahtunut mitään", niin piti ottaa. Ainakin tapahtui varmasti jotain. Eikä se ollut mitään mieluista.

Nyt olen oppinut ajattelemaan tunnnetilojani ja sitä, että mistä mikäkin tunne tulee. Esim. jos tekee mieleni huutaa jollekin tai kun katkeroidun, niin pystyn viheltämään pelin poikki...lähden pois tilanteesta. Sillä ylireagoin tai alireagoin tapahtumiin. Sitten se tunne menee ohitse yön ylitse nukkumalla ja näen asian toiselta kantilta. En lähde toimimaan tunteessa enään.

Paraneeko addikti koskaan?......toisaalta
202

Tuota edellistä viestiä kirjoittaessani oli Valoisa1 ehtinyt väliin. :slight_smile:

Sen verran miesystäväni menneisyydestä tiedän, että siihen liittyy erittäin raskaita asioita. Ja kun kyse on parisuhteesta, molemmat osapuolet ovat olleet vaikuttamassa asioitten kulkuun. Vaikka miesystäväni kuinka yrittää torjua mielestään ahdistavia muistoja, ne eivät häviä ennenkuin ne on nähty, myönnetty, käsitelty ja anteeksiannettu.

Nyt minua jännittää ja hirvittääkin. Olenko tehnyt oikein sysätessäni asiaa eteenpäin miesystäväni työyhteisössä? Naapuri-kolleega nimittäin sanoi, että vaikka hänellä on ollut vahvoja epäilyjä, vasta minun kertomani miesystäväni alkoholismin vakavuudesta toi hänelle varmuuden ja sai hänet päättämään siinä puhelun aikana, että vie asian esimiehen tietoon. Ja tulee mainitsemaan myös sen, että minun kertomallani oli ratkaiseva merkitys hänen päätökseensä, koska minä olen nähnyt kaiken lähempää kuin kukaan muu.

203

Tuisku,

jos minulta kysytään niin teit aivan oikein. Nämä ovat asioita, jotka eivät hyssyttelemällä katoa minnekään. Itse ainakin helpotuin kovasti, kun sain avautua asiasta nimen omaan miestä lähellä oleville ihmisille, joista osa ei ollut tosiaankaan tilanteen tasalla. Ja tuntui että tilannekin selkeni. Sinun miehesi tapauksessa häpeän tunne voi tosiaan olla suuri, mutta toisaalta kun hän joutuu kohtaamaan oman itsensä myös muiden silmissä eikä voi enää pitää kulisseja yllä, hänen on vaan hyväksyttävä faktat ja alettava elää niiden mukaan. Ja toivottavasti kääntää nokka kohti parempaa tulevaisuutta. Hissuttelu ja hyssyttely antaa vaan jatkuvasti lisää mahdollisuuksia jatkaa entistä elämäntapaa.

Omasta miekkosesta vielä sen verran, että hänelläkin on takanaan ilmeisesti monille addikteille tyypillisiä kokemuksia ja asioita, epävarmuutta, arkuutta, hyväksytyksi tulemisen tarvetta. Kiitos terapian ja lääkkeiden, hänellä menee kuitenkin nykyään hyvin, eikä ole enää aikoihin juonut ns. negatiivisiin syihin, vaan lähinnä siksi, että elämä on niin mukavaa. Toisaalta taas sanoo kovasti nauttivansa selvänä olosta ja kieltämättä myös muut ihmiset, itseni mukaan lukien, viihtyvät selvän miekkosen kanssa huomattavasti paremmin.

Eipä tässä kai auta muu kuin elää päivä kerrallaan ja pohdiskella asioita. Kakaroita tässä kuitenkin ollaan vielä molemmat, ja kaikki ovet auki eteenpäin :slight_smile:

204

Tuiskulle, kun työpaikalla tulee alkoholin käyttö ilmi, niin mielestäni työnantaja ei saa enää irtisanoa suoraan, vaan nykyään pitäisi ohjata hoitoon. Tämä voi olla nyt tarvittava sysäys sille, että hän kohtaa todellisuutensa ja myöntää taas olevansa alkoholisti ja aloittaa itsensä hoitamisen. Toivotaan, että työpaikalla asia osataan hoitaa hyvin ja toivotaan, ettei kolleega käytä tilannetta väärin hyväkseen.

Miesystävällesi voisi tehdä sairasloma muutenkin hyvää, sillä työrytmi on kuulostanut aika kovalta; lennellään sinne ja tänne kestitään vieraita ja koko ajan pitää varmasti olla kova tuloksen tekijä samalla, ihmeesti hän on jaksanut (itse tuntisin olevani sellaisessa vauhtipyörässä, että tippuisin nopeasti pois).
Monia asioitahan tästä voi seurata: hoitoon ohjaus, eläkepakettijärjestely, sairasloma. Voihan olla, että hän pystyy vielä myös kiistämään kaiken sopivalla selityksellä.

Onko vaara, että työpaikalla mainitaan sinun osuutesi asian paljastamiselle? Pitäisikö sinun kuitenkin kertoa miesystävällesi tilanne etukäteen (sopivan yleisellä tasolla, eihän sinun tarvitse mainita kuka tai ketkä ovat olleet yhteydessä sinuun), jotta saisit kuitenkin suojattua omaa selustaasi ja jos vielä myöhemmin haluat kuitenkin pitää välejä hänen kanssaan? Voithan kertoa asian niin päin, että työpaikalla on pitkään jo epäilty alkoholiongelmaasi ja nyt kun hän mokasi näin tärkeän tilaisuuden, niin sieltä oltiin yhteydessä sinuun ja kysyttiin asiaa (valkoinen valhe). Hän joutuisi päässään miettimään asiaa pitkään etukäteen ja saattaisi aloittaa ryhdistäytymisen myös nopeammin. Tuli vain mieleeni, toimi kuitenkin tietenkin niin kuin itse parhaaksi näet. :smiley:

205

Irtisanominen ei missään tapauksessa tule kysymykseen, eivät myöskään eläkejärjestelyt. Meneillään on operaatioita, joissa häntä olisi juuri nyt vaikea korvata. Eikä siihen minusta ole aihettakaan, se olisi jo liikaa hänelle. Työnantajalla on hoitoonohjausvelvollisuus, ja toivon hartaasti, että hänen esimiehensä on riittävän viisas hoitaakseen asian hänen parhaakseen siten, ettei hän joutuisi julkisesti nöyryytetyksi. Se olisi kammottava päätös uralle ja elämäntyölle.

Onneksi tässä on melkein kuukausi aika kolleegankin miettiä, mitä tekee ja miten. Minulla ei ole mitään syytä olettaa, että hän toimisi vääränlaisten motiivien ohjaamana. Itse en halua edes valkoisten valheiden painolastia harteilleni, mutta toivon totisesti, että minun osuuteni asiassa ei tarvitse tulla missään vaiheessa esille.

Mietin nyt, miten miesystäväni tulee selviytymään häpeästä ja nöyryytyksestä, jotka hänet tuntien tulevat olemaan valtaisat. Hän on onnistunut niin kauan salaamaan alkoholisminsa todellisen asteen, että kuvittelee kulissien olevan tukevasti pystyssä. Olen jokin aika sitten sanonut hänelle, että en usko, että hänen lähipiirissään on ketään, joka ei tietäisi tai ainakin epäilisi jonkinasteista riippuvuutta. Hän oli aika järkyttynyt siitä mahdollisuudesta, mutta on siis jo joutunut miettimään sitäkin vaihtoehtoa.

Työtehtävien laiminlyönti niinkin tärkeässä paikassa tuntuu melkein tahalliselta provokaatiolta. Aivan kuin hän olisi lopen kyllästynyt itseensä ja alkoholistinelämäänsä ja ajattelisi, ettei ole mitään väliä vaikka paljastuisikin. Ehkä hän alitajuisesti jopa haluaa paljastua, jotta voisi saada apua, koska ei tunne enää selviävänsä yksin. Olen ehkä sysännyt liikkeelle hänessä jotakin. Hän on monasti puhunut kunnioittavasti avoimuudestani ja rehellisyydestäni ja tavastani kohdata vaikeat asiat pelottomasti ja väistelemättä. Ehkä hän on peilannut omaa falskiuttaan ja suurta elämänvalhettaan minuun ja alkanut tuntea oman tiensä mahdottomaksi, jos haluaa saavuttaa sisäisen rauhan ja onnen. En tiedä.

206

Olen eri mieltä muiden kanssa siitä, että teit viisaasti puhuessasi ystäväsi asioista hänen työtovereilleen, Tuisku. Hänen työelämänsä ei liity sinuun millään tavalla. Olen tosi pahoillani, että liityit tuohon suureen holhoamiskerhoon. Alkoholistia on myös kohdeltava aikuisena ihmisenä, jolla on myös aikuisen vastuu. Hän itse hoitaa asiansa hyvin tai huonosti, hän itse päättää elämänsä suunnan eikä kukaan muu.

Jos hän haluaisikin oikeasti raitistua ja tahtoisi vielä vaikka lähestyä sinua, niin kuinka jatkat tilannetta? Petit hänen luottamuksensa “väärässä” paikkaa. En pysty ymmärtämään tekoasi edes lähimmäisen rakkauden nimissä. Alkoholistille tulee pohja/seinä vastaan, kun sen aika on. Sitä ajankohtaa ei kukaan ulkopuolinen voi päättää. Eikä myöskään sitä ajankohtaa, kun raitistuminen alkaa. Oikea raitistuminen.

207

valoisa1 ja Tuisku,
kiitos linkistä - tilasinkin kapselit heti. Kävin myös Al-anonin kokouksessa ja oli rankka paikka myöntää itselleenkin, että on alkoholistin vaimo. Asianhan on toki tiennyt pitkään, mutta silti… oli vaikeaa olla siinä tilanteessa muiden kanssa.
Kaikenlaista pyöri päässä… mm. miten sitä on joutunut tämmöiseen tilanteeseen - minä, joka päätin, että ei minusta ainakaan mitään juopon vaimoa tule, jos edes vaimoa kellekään. Oma moraali vaan vuosien mittaan venyi niin, että nyt tuntuu ettei tiedä omia rajojaan enää ollenkaan. Mitä kestää ja mitä ei. Mikä on normaalia juomista ja mikä ei.
Patiencelle myös tsemppiä. Hienoa, että miesystäväsi äiti osasi ottaa asian oikein. Minua informoitiin viimeksi mm. että mieheni ei ole alkoholisti, koska hän ei ole juonut kaikkia kaljoja jääkaapista… just… just

208

Eihän siinä välttämättä ole holhoamisesta kyse, jos alkoholistin ympärillä olevat ihmiset jakavat keskenään ilmeisiä faktoja. Toisekseen työnantajan on mielestäni hyvä saada tietää asioiden oikea laita, jos työtkin kerran tilanteesta häiriintyvät. Tiedän tapauksen, jossa osaston ylilääkäri alkoholisoitui niin pahasti, ettei enää kyennyt todellakaan hoitamaan työtään, jossa on kuitenkin kyse toisten ihmisten hengestä. Ei suostunut myöntämään ongelmaansa, ja sai lopulta kenkää kun työt kärsivät niin pahasti. Tämä on tietysti ääritapaus, eikä suoraan verrannollinen tuossa keskusteltuun tilanteeseen, mutta antaa miettimisen aihetta.

Ehkä näihin asioihin suhtautuminen on kiinni omista taustoista, mitä on tottunut pitämään holhoamisena. Itsekään en todellakaan halua enkä ole joutumassakaan aikuisen ihmisen huoltajaksi, eikä hän sitä haluakaan. Niinkuin vieraana taas totesikin, kyse on tosiaan niistä aikuisista ihmisistä, joiden pitää itse tehdä valintansa. Joskus niiden valintojen tekeminen vaan saattaa helpottua, jos niihin saa vähän ulkopuolisia triggereitä.

209

Tuiskulle, minusta olisi reilua kuitenkin, jos kertoisit miesystävällesi missä mennään ja ketkä jo tietävät asian. Voithan kertoa myös sihteerille ja kolleegalle, että olet kertonut asian miesystävällesi. Avoimuus joka suuntaan voisi olla nyt paras tapa edetä.

Voisit ehdottaa miesystävällesi, että hän hoidattaisi itsensä kuntoon kesäloman aikana ja kävisi juttelemassa naapureidensa kanssa. Jos hän menisi esim. terapiaan ja yrittäisi raitistua, niin asiasta ei heti ehkä olisi pakko kerto esimiehelle. Tai jos kerrotaan, niin hän voisi jo itse kertoa, että on tietoinen tilanteesta ja hoitaa jo itseään. Saattaa nimittäin olla, että tuolla tasolla miljoonaluokan strategisia päätöksiä ei anneta alkoholistin enää tehdä (nuorempia tulijoita on tarjolla). Kun hän tietäisi tilanteen, niin hänellä ehkä olisi kuitenkin mahdollisuus suojautua irtisanomiselta. Samalla osoittaisit kuitenkin välittäväsi mitä hänelle tapahtuu.

Jos hän juopottelee koko kesälomansa ja kaikki tulee yllättävänä iskuna päin naamaa, niin hän voi pudota turhan syvälle ja nouseminen voi kestää hyvin kauan. Uskoisin, että hän menee pikaisesti hoitoon jo sillä perusteella, että nämä kaksi ihmistä jo tietävät. Toivotaan, että he eivät juorua asiasta. Jos he ovat miehesi hyviä ystäviä, niin asiasta avoimesti keskusteleminen voisi auttaa häntä eteenpäin. Miesystäväsi käytös kyllä osoittaa, että hän tarvitsee nyt pian ulkopuolista apua tai pilaa kaikki mahdollisuutensa ja tippuu pohjalle, mikä on mielestäni ihan turhaa.

210

Työasioista puhuminen “ulkopuolisena” on jonkin sortin holhoamista. Varsinkin jos itse ei ole missään (työ) tapahtumissa ollut osallisena ja keskustellaan toisen henkilön antamien tietojen pohjalta (kollegan kertoma työtehtävien laiminlyönnistä).

Totta kai alkoholistin asioista voi puhua läheisten kanssa jne. Salailu ja peittely ei ole oikein. Mutta en pidä myöskään viisaana puuttua ulkopuolisena toisen ihmisen työasioihin. Puuttua voi jos toinen pyytää esim. valehtelemaan työnantajalle poissaolon syytä…mutta tässä nimenomaisessa tapauksessa näen vain tilanteen, jossa luottamus on rikottu asiassa, joka oikeasti ei (nykyiselle ex-) läheiselle kuulunut lainkaan eikä liittynyt hänen elämäänsä ollenkaan.

Tukeminen, rakastaminen ja auttaminen ovat merkitykseltään erilaisia asioita. Monelle holhoaminen tuntuu olevan synonyymi näille asioille.

211

En tosiaan itsekään ole varma, olenko tehnyt oikein vai väärin. Tarkalleen ottaenhan tässä kävi niin, että sihteeri - ja kolleega - soittivat minulle, koska olivat alkaneet havahtua ongelman vakavuudelle ja halusivat varmistaa käsityksiään sellaiselta, jonka arvelivat parhaiten tietävän, mikä tilanne todellisuudessa on. Eivät he ole työasioissa ulkopuolisia. Ja asuttuaan naapureina lähes kaskikymmentä vuotta ja työskenneltyään yhdessä vielä pidemmän ajan he varmasti tietävät sellaistakin, mitä minä en tiedä. Se, että he nyt reagoivat niin voimakkaasti, tarkoittaa minulle sitä, että he lopulta ovat päättäneet tehdä jotakin asialle, jolle heidän mielestään olisi pitänyt tehdä jotakin jo kauan sitten, mutta ovat antaneet olla, etteivät tule holhonneeksi ja puuttuneeksi asioihin, jotka eivät heille kuulu.

Olisiko minun pitänyt ruveta loiventelemaan ja vähättelemään ex-miesystäväni ongelmaa?

Olen kuitenkin päättänyt soittaa tänään ystävä-naapuri-sihteerille ja -kolleegalle ja ehdottaa, että esimiehelle ei vielä ainakaan puhuta asiasta. Hehän tekevät niinkuin parhaaksi katsovat, voin kieltää vain minun liittämiseni asiaan. On alkanut tuntua siltä, että ex-miesystäväni joko tietoisesti tai tiedostamattaan on ihan itse ajamassa itseään pohjakosketukseen. Jos niin on, hän tarvitsee ihmisiä, joihin voi ehdottomasti luottaa, jotta voi pitää edes julkisesti kasassa sen, mikä on mahdollista vielä kasassa pitää. Minua hän ei ehkä tarvitse enää mihinkään, mutta työtään ja naapureitaan ja ystäviään kyllä tarvitsee.

212

Vieraana taas, sinulle piti vielä sanoa, että kun mies ryyppyputkessa jättää tekstiviestillä minut, jonka kanssa päivää aiemmin oli aloittamassa yhteisen elämän, en koe, että hänen elämässään olisi mitään, mikä ei kuuluisi minulle. Olen kuitenkin tässäkin tilanteessa suoraan reagoinut hänen toimiinsa, eli että kun hän on päättänyt suhteen, en ole ottanut häneen yhteyttä vaan kunnioittanut hänen päätöstään ja aloittanut elämiseni ja asumiseni järjestelemisen itsekseni.

Tiedon työkuvioista sain ex-miesystäväni sihteeriltä ja kolleegalta sen jälkeen, kun mies oli lopettanut suhteemme. En näe mitään syytä, miksi minun olisi pitänyt salata tietoni tai mielipiteeni, mutta kuten edellisessä viestissäni kerroin, olen nyt päättänyt sanoutua irti siitä, mitä työkuvioissa tästä eteenpäin tapahtuu. Voin vain toivoa, että pyyntöäni noudatetaan. Kun puhelu tuli, jouduin tavallaan yllätetyksi, enkä ehtinyt pohtia asiaa kaikilta kanteilta. Nyt on ollut aikaa miettiä ja näen tilanteen vähän toisin. Teidän mielipiteenne ja ehdotuksenne ovat olleet taas ratkaisevia omien ajatusteni selkiyttämisessä. Kiitos!

213

Ei ollut tarkoitus pahoittaa mieltäsi, Tuisku. Mutta oudoksun kollegan tapaa soitella sinulle vaikka olettekin vanhoja tuttuja. Työpaikan asiat ovat työpaikan asioita. Heillä olisi pitänyt olla rohkeutta tarttua asiaan toisin ja kysyä asiaa ensin mieheltä suoraan. Jos hän olisi kieltänyt ongelman olemassaolon, niin silti ohjata häntä esim. työpaikkalääkäriin, koska työlaiminlyöntejä on joka tapauksessa tapahtunut. He ovat nyt sotkeneet sinut asiaan, joka ei sinulle kuulu. Ongelmahan on olemassa, koska työpaikalla siitä puhutaan. He eivät vain uskalla nyt siihen tarttua.

Olisi helpompaa, ettei sinua tähän työasiaan sotkettaisi. Raitistuja tarvitsee nimenomaan ympärilleen tukijoita ja luottohenkilöitä. Avoimuuden hän ymmärtää, ja sen ettei asioita enää salata. Mutta työmaailmassa raitistumisasiat voivat olla myös oivia paikkoja lyödä lyötyä. En itse ainakaan uskoisi ensimmäisenä työpaikallani toitottavan, että lähdempähän tästä hoitoon ja a-klinikalle. Kun olisin varmemmalla pohjalla, puhuisin asiasta ehkä vasta sitten. Koska asiaan liittyy alkoholisitille niin paljon häpeää, en uskoisi hänen haluavan olla työpaikalla yleisesti kaikkien tarkkailtavana. Työpaikalla asian voi hoitaa hienotunteisesti ja antaa raitistujalle mahdollisuus säilyttää kasvonsa ja itsekunnioituksensa siinä ympäristössä.

Ulkopuolisena tarkoitin sinua nimen omaan tässä työasiassa. Ja muutenhan asioistaan saa kertoa kenelle haluaa.Nämä ovat vaikeita asioita, kuten huomaat.

214

Vieraana taas, et lainkaan pahoittanut mieltäni! Päinvastoin, autoit minua selkiyttämään ajatuksiani ja näkemään asian uudesta näkökulmasta. Ymmärrän nyt, että koska suhteemme on päättynyt, minun on lopetettava ex-miesystäväni asioitten järjesteleminen hänen selkänsä takana.

215

Ja joka tapauksessahan vastasit, Tuisku, vaan suoraan kysymykseen, kun sinulta kysytiin miehen ongelmista. Ehkäpä työpaikalla oli tosiaan mietitty asiaa jo pitkään, mutta tuollaisten epäilyjen esittäminen asianosaiselle henkilölle voi olla aika ison kynnyksen takana, jos työkaverit eivät kuitenkaan ole täysin varmoja asiastaan. Siellä joudutaan kuitenkin ajattelemaan organisaatiota kokonaisuutena, ei ainoastaan yhden työyhteisön jäsenen alkoholismia. Nyt kun asia on siellä päässä selvä, he voivat jatkaa sen selvittelyä kiskomatta sinua enää mukaan.

Itse omassa tapauksessani otin yhteyttä perheenjäseniin lähinnä siksi, että katsoin heidän jatkuvan paapomisensa vain antavan miehelle mahdollisuuksia jatkaa juomistaan. Jos kaikki hänen tekemättä jättämänsä asiat aina hoidettiin hänen puolestaan, niin eipä kai silloin ollut tarvettakaan kyseenalaistaa omaa elämistään. Tapaus on myös näemmä avannut keskustelukanavia perheenjäsenten välillä, toivottavasti saavat selviteltyä asiaa keskenään nyt paremmin.

216

Nyt kun asia on joka tapauksessa jo työpaikan tiedossa, niin tuolla tasolla todennäköisesti ei ole hoitoon ohjausta, vaan potkut tulossa, miten asia sitten juridisesti halutaankaan järjestellä.

Vaikka soittaisit ja kieltäisit oman osuutesi, niin kolleega ei todennäköisesti voi olla olematta lojaali omalle esimiehelleen ja kertoo kuitenkin asian. Jos miesystäväsi irtisanotaan, niin hän ei saa mistään enää töitä (kukaan ei totisesti palkkaa alkoholisteja ja sen vuoksi hän on tietysti yrittänyt salata asiaa mahdollisimman pitkään).

Olen edelleen sitä mieltä, että hänen kannaltaan olisi reilua, että varoittaisit häntä ja kertoisit missä mennään, muuten saatat vahingoittaa häntä enemmän kuin tarkoititkaan.

Se, että hän jätti sinut tekstiviestillä kertoo myös hänen sairaudentilastaan ja siitä kertoo myös hänen muukin toimintansa, hän ei ole oma itsensä tällä hetkellä, vaan tarvitsee apua. Koita katsoa asiaa hieman etäämmältä. Tärkeintähän olisi, että hän aloittaisi hoidon ja sitä kautta saattaisivat kaikki solmut vielä aueta.

217

Keskustelin juuri kollegan kanssa. Hänkin oli miettinyt asiaa menneen vuorokauden aikana ja totesi lopuksi, että hän ei tarvitse asian eteenpäinviemiseen sen enempää minun kuin kenenkään muunkaan lausuntojen tukea, kukaan ei tule ihmettelemään hänen tietojaan pitkän työtoveruuden, ystävyyden ja naapuruuden ansiosta. Hän sanoi, että keskustelu minun kanssani eilen sai hänet ylittämään päätöksentekokynnyksen, mutta että hänessä vain ilmenee samanlaista pelkuruutta kuin muissakin, ei haluaisi olla yksin ja ensimmäinen, joka intervention panee alulle, vaan kaipasi sivustatukea.

Hänen mukaansa on täysin loogista ja viisastakin, että en halua olla mukana työpaikan tapahtumissa sen jälkeen, kun suhteemme on päättynyt, ja lupasi pitää minut erossa niistä. Hän sanoi kuitenkin uskovansa ja toivovansa, että meidän tarinamme ei ole ohi, mutta ymmärsi täysin senkin, että haluan ohjata itse elämääni enkä olla alkoholistin ohjailtavana.

Tämä ei ole ensimmäinen vastaava tapaus työyhteisössä, ja kolleega on edelleen vakuuttunut siitä, että esimies tulee hoitamaan asian viisaasti ja hienotunteisesti. Mitään nöyryyttäviä ‘voimatoimia’ ei tulla käyttämään. Hän arveli kokemuksensa perusteella, että prosessista tulee pitkä. Siihen sisältyy huolellinen valmisteleminen, kekskusteluja, ehdotuksia ja käytännön tukea. Sain nyt tietää senkin, että johtavassa asemassa olevaa henkilöstöä tässä yrityksessä on useita kertoja koulutettu tunnistamaan ja hoitamaan näitä tapauksia, kokemustakin on ja onnistumisia.

Onnekseni olen tekemisissä viisaitten ja fiksujen ihmisten kanssa, joilla ei ole mitään alhaisia motiiveja toimilleen!

Harmi, että joudun pois koneen ääreltä loppupäiväksi, tämä on taas ollut niin antoisa keskustelu. Palataan myöhemmin.

218

En aloita exäni juomishistoriaa alusta, vaan siitä kun hän yllätyksekseni oli kotona keskellä päivää ja sanoi jotain sellaista, mikä sai minut ymmärtämään, että työssä oli vaikeuksia. Minunkin mittani oli siinä vaiheessa aika täysi.

Vieraat eivät helposti huomanneet, kun ex oli humalassa. Hän oli vain jotenkin saavuttamaton eikä saanut mitään aikaan. Siksi päätin soittaa hänen esimiehelleen ja kysyä, tietääkö, että exän omituinen käytös johtuu alkoholismista. Esimies tuntui helpottuneelta. Hän oli pitkään epäillyt asiaa, mutta ei ollut tohtinut ryhtyä toimenpiteisiin. On vaikeaa olla alkoholistin esimies.
Pelkäsin, että ex olisi vihainen, joten pyysin, että minua ei mainittaisi jutun yhteydessä, jos ei ollut ihan pakko.

En tiedä oliko tekoni oikea vai väärä, mutta muutama vuosi myöhemmin ex raitistui AA:n avulla. Silloin minä olin ollut yhden kuukauden Al-Anonissa ja saamieni vähäisten oppien mukaan tein kaikkeni, että en sotkeutuisi hänen asioihinsa. Olihan hän hyvässä turvassa AA:ssa. Jo paljon aikaisemmin olin lopettanut kaikenlaisen terapoinnin. Raittius oli hänen oma asiansa ja siitä kunnia pelkästään hänelle. Iloinen olin ja olen edelleenkin hänen puolestaan.
Al-Anon-toimistosta (www.al-anon.fi) kannattaa hankkia kirjanen “Alkoholismi -kieltämisen karuselli”. Siinä kuvataan, miten perheenjäsenet, työtoverit ja ammattiauttajat toimivat alkoholistin tukiverkostona helpottaen hänen juomistaan. Samalla he itse omalla tavallaan sairastuvat alkoholismiin. Tervehtymisen kannalta on tärkeätä, että joku hyppää pois karusellista - oli “hyppäys” kuinka epätäydellinen tahansa.

Alkoholisitien läheisten pahin virhe on omavoimaisuus. He kuvittelevat ymmärtävänsä, mitä alkoholismi on, ja että voivat hallita sitä ja parantaa sen, mutta heidän taholtaan tulevat uhkaukset, rukoilut tai järkeilyt eivät siinä loppujen lopuksi olleenkaan auta. Ne ainoastaan pitkittävät sairauden kulkua. Raitistuminen tapahtuu, kun alkoholisti ei voi enää juoda - kun hän on saavuttanut pohjansa. Sitä tapahtumaa voi kuvailla vain alkoholisti itse.

219

Tuiskulle, toivotaan, että tuo kaikki on totta. :slight_smile:
En kylläkään ole vielä kuullut yksityisestä yritysjohdosta, joka voisi toimia pehmeitten menetelmien mukaisesti kyseisellä tasolla (kohdella alkoholistia silkkihansikkailla), alemmalla tasolla paremminkin, koska ei ole kyse niin avainhenkilöstä. Ylin johtohan raportoi hallitukselle ja osakkeenomistajatkin pitää huomioda. En ole kuullut kuin oman edun tavoittelijoista tuolla tasolla, mutta asia hoidetaan yleensä erittäin ‘siististi pelaten’. Yleensä vallitsee viidakon lait. Se mitä puhutaan edessä on eri mitä oikeasti ajatellaan ja toimitaan, falskiahan miesystäväsikin on kertonut elämänsä olevan. Mitä miellyttävämpi käytös ja puhe, sen vaarallisempi ihminen. Todennäköisesti esimiestä on jo informoitu asiasta ja saatu sulka omaan hattuun. :sunglasses:

Miesystäväsi kasvot ja luottamus ovat nyt menneet esimiehen ja kollegojen silmissä, ihmettelen miten hän pystyisi niitä enää palauttamaan, vaikka raitistuisikin, vaan uskoisin, että joutuu vähintäänkin itse lähtemään (toivottavasti saa neuvoteltua hyvät pakettiratkaisut).

Hänelle asia voi kuitenkin olla onnen potku pitemmällä aikavälillä, kunhan on toipunut pudotuksesta. Toivotaan, että hänellä on silloin rinnallaan rakastava läheinen, joka auttaa häntä vaikeimman yli.

Toivottavasti et järkyttynyt spekulaatiostani ja toivotaan, että tässä yrityksessä kuitenkin toimitaan kertomallasi tavalla!

Toisaalta elämässä yleensä käy niin kuin on paras ja sen ymmärtää vasta jälkikäteen. :slight_smile:

220

Valoisa1, en järkyty, mutta kovin vieraalta minulle ja kyyniseltä tuo maailma tuntuu. Tiedät varmasti paljon minua enemmän yksityisten suuryritysten toimintatavoista, minä olen siinä täysin ulkopuolinen ja tietämätön.

Toivon samaa kuin sinäkin, että ex-miesystävälläni olisi pahoina päivänä joku, joka rakastaisi häntä ja auttaisi hänet niiden yli.

Tänään iltapäivällä häneltä tuli uhmakas tekstiviesti, jossa hän sanoi, että tilanne on kelju, eikä hän kadu yhtään. Hän ilmoitti kirjoittaneensa minulle meilin, luen tai en. Kiitin tiedosta ja sanoin lukevani meilin illalla, kun olen tullut kotiin.

Nyt olen lukenut hänen pitkän meilinsä ja vastannutkin hänelle. Hän perustelee ‘syvältä sisimmästään’ tullutta eroilmoitustaan monilla puutteillani ja häntä kohtaan tekemilläni vääryyksillä, pahimpana niistä se, että olen syyttänyt häntä alkoholismista, vaikka hän mielestään vain juo hiukan liikaa ja tekee työtä senkin korjaamiseksi. Hän sanoo syyllistämiseni olleen viimeinen pisara, hän ei kestä jatkuvaa nalkutusta.

Siihen vastasin, että toivon koko sydämestäni, että hän onnistuu saavuttamaan tavoitteensa alkoholinkäytön suhteen, ja että olen pahoillani, että hän on kokenut minut nalkuttavaksi syyllistäjäksi. Puolustuksekseni minulla ei ollut muuta sanottavaa kuin että olen ollut syvästi huolissani hänestä ja kauhuissani siitä, mitä hänen alkoholinkäyttönsä on suhteeseemme tuonut. En yksilöinyt mitään, olen niin moneen kertaan kertonut, miten pahalta minusta tuntuu, kun minulle valehdellaan, minulta salataan asioita jne.

Hän kirjoittaa tietävänsä, että on jättänyt minut kusiseen tilanteeseen, mutta että ei voi elää paineisessa tilanteessa, ymmärrän minä sen tai sitten en. Siihen vastasin, että ymmärrän kyllä, en minäkään voi. Jatkon kopioin tähän: “Ymmärrän nyt olevani sinulle liian suuri taakka monessa mielessä. Olet vapauttanut itsesi siitä taakasta, luota itseesi ja päätökseesi. Et ole jättänyt minua mihinkään kusiseen tilanteeseen, et ole millään tavalla vastuussa minusta. Olet toiminut niinkuin olet itsesi kannalta parhaaksi katsonut, ja juuri niin on minun mielestäni toimittavakin. Kun tuntee jonkin päätöksen tulevan syvältä, kuten sen ilmaisit, tekisit väärin itseäsi kohtaan, jos toimisit vastoin tuota syvää tuntemustasi.”

Hän pohtii, että olimmeko todella valmiit näin radikaaliin muutokseen (=yhteenmuuttaminen) näin nopealla aikataululla (1½ vuotta seurustelua) ja ehdottaa, että olisi parasta vielä jonkin aikaa elää etäsuhdetta, “siis tapauksessa, että meillä vielä suhde jatkuisi”. Tässä kohtaa minä olin hetken aikaa yhtenä ymmyrkäisenä kysymysmerkkinä! Toinnuttuani muistutin häntä siitä, että hän lopetti suhteemme tekstiviestillä puolitoista viikkoa sitten ja piti sitä ainoana mahdollisena ja viisaana ratkaisuna. Sanoin, etten tiedä, mikä nyt on muuttunut, varsinkin kun kaikki, mitä hän meilissään sanoo, on sen kertaamista, missä olen toiminut väärin ja miten olen loukannut häntä. Sitten totesin, että emme selvästikään olleet valmiit, ja oli todella hyvä, että huomasimme sen ennenkuin oli liian myöhäistä.

Lopuksi hän toivottaa minulle parasta mahdollista loppuelämää, joko hänen kanssaan tai ilman, ja minä toivotin hänelle samaa.

Ja nyt minusta tuntuu, että sen suurempaa lahjaa ei elämä olisi minulle voinut tässä kohtaa antaa kuin tuo tekstiviestillä tullut eroilmoitus! Tässä on jotakin niin kummallista, melkein sairasta, ja ainakin sellaista, jota en elämääni halua. Olkoot alkoholisti tai ei, ajatuksenjuoksussa on joka tapauksessa jotakin ihan kummallista. Rakkaus ja kiintymys minuun ei häntä ainakaan aja, mutta mikä sitten, en tiedä. Olen jo väsynytkin, ajatus ei kulje kovin selkeästi, paras olla sanomatta enää mitään ja vetää täkki korviin. Öitä.