paraneeko alkoholisti

Hei 74. Meillä ei ole lapsia ja suhde on muutenkin aika tuore. Silti on vaikea lähetä. Mieheni juo nyt vähän, mutta ei halua lopettaa kokonaan. Minä elän jatkuvassa epävarmuudessa, vaikka voisin nauttia elämästäkin. Al-anon on auttanut kyllä jo jonkin verran.

Olen itse alkoholisti-isän tytär ja olisin toivonut jo lapsena, että vanhempani olisivat eronneet aikaisemmin. Henkinen väkivalta oli päivittäistä, fyysinen harvinaisempaa. Taisin eniten kärsiä tappeluista ja jatkuvasta suunsoitosta, vaikka ne eivät suoraan minuun kohdistuneet. Muistan selvästi pettymyksen aina, kun koulusta kotiin tullessa isän auto oli jo pihassa. Eron jälkeen minusta oli kiva mennä kotiin. Tiedän tänä päivänä että äitini oli eron vuoksi tosi väsynyt ja masentunut. Rahat olivat todella tiukilla, mutta minulle ero oli silti iloinen asia.

Nyt taas välillä kommentti fyysisen puolen huomioimisesta alkoholisteja arvostellessa.

Alkoholismista vielä fyysisenä sairautena, kirjan: (Joan Mathews Larson) Raittiiksi seitsemässä viikossa mukaan 88% alkoholisteista kärsii alhaisesta veren sokerista tai diabeteksestä.

Alkoholihan muuttuu elimistössä sokeriksi ja sotkee näin sokeriaineenvaihduntaa. Tupakkakin sisältää 75% sokeria, joten sekin pompauttelee veren sokeria reippaasti, samoin valkoinen sokeri on haitallista sekä kofeiini, joka pumppaa paljon adrenaliinia verenkiertoon. Adrenaliini työntää verenkiertoon myös varastoitunutta glykogeenia (sokeri), joka laukaisee insuliinin erittymisen. Alkoholistin pitäisi pyrkiä mahdollisimman paljon tasoittamaan veren sokeriaan esim. syömällä hitaita hiilihydraatteja.

Helsingin Mylly oy on tuonut todella ihana tuotteen: Myllärin luomu, leseinen kaurahiutale, siitä saa veteen tehtynä todella hyvää kaurapuuroa ja myös sämpylöihin kuohkeutta ja hyvää makua. Keitän itse kaurapuuron veteen (puurokattilassa) ja laitan mustikoita ja maitoa lautasella puuroon. Puurosta saa oikein hyvän ja tasapainoisen olon, kaura on erityisen hyvä myös hermoille ja sisältää myös Gla:ta. Halpa herkku arkeen, kannattaa kokeilla.

Tutkimusten mukaan monilta alkoholisteilta puuttuu useita välttämättömiä ravinteita. Osa on myös allerginen vehnälle ja maitotuotteille. Kirjassa on myös tarkat ruokavalio-ohjeet (emme ole toistaiseksi kokeilleet niitä).

Kirjassa on myös tutkimus ennen ja jälkeen hoidon, tässä tiedot siitä:

Oire Ennen hoitoa % Hoidon jälkeen %
Mielialavaihtelut 70 5
Ahdistus, pelko 64 11
Uupumus 67 3
Ärtyisyys 74 18
Huono muisti 69 11
Merkityksettömien
tapahtumien paisuttelu 75 11
Heikentynyt aloitekyky 89 5
Vapina, hutera olo 44 2
Huimaus 53 4
Masennus 61 5
Päänsäryt 51 5
Unettomuus 44 6
Krooninen väsymys 77 15
Itkuisuus 42 4
Fyysinen heikkous 44 2

Hoidon jälkeen
-89% oli vapaa ahdistuksesta
-94% ei ollut uniongelmia
-98% vapinaa tai huteraa oloa
-96% oli vapaa huimauksesta
-95 oli vapaa masennuksesta.

Eli läheisten kannattaa muistaa huomioida nämä kemialliset asiat alkoholisteja auttaessaan. Itse olen huomannut, että miehelläni on hyvin pomppiva veren sokeri ja olen yrittänyt antaa hänelle ohjeita sen tasaamiseksi.

Kirjan ohjeita tarkkaan noudattamalla on saatu kuuden kuukauden seurannassa 92% pysymään raittiina ja 85% raittiina koko ajan hoidon jälkeen. Toinen seuranta tapahtui kolmen ja puolen vuoden kuluttua ja 74% oli pysynyt raittiina.

Kirjan mukaan Amerikassa konventionaalisen hoidon tuloksena raittiina pysyy vain 25%.

Onnistumisprosentti kirjan menetelmällä on pysynyt 75% ja kaikki sortuneet 25% ovat olleet tupakoivia. Tästä voisi päätellä, että veren sokerilla ja kemiallisilla asioilla todella on merkitystä.[/list]

Näköjään taulukkon asettelu menikin ihan pilalle tässä uusi yritys siitä:
Oire, ennen hoitoa %
Mielialavaihtelut 70
Ahdistus, pelko 64
Uupumus 67
Ärtyisyys 74
Huono muisti 69
Merkityksettömien
tapahtumien paisuttelu 75
Heikentynyt aloitekyky 89
Vapina, hutera olo 44
Huimaus 53
Masennus 61
Päänsäryt 51
Unettomuus 44
Krooninen väsymys 77
Itkuisuus 42
Fyysinen heikkous 44

Oire, hoidon jälkeen %
Mielialavaihtelut 5
Ahdistus, pelko 11
Uupumus 3
Ärtyisyys 18
Huono muisti 11
Merkityksettömien
tapahtumien paisuttelu11
Heikentynyt aloitekyky 5
Vapina, hutera olo 2
Huimaus 4
Masennus 5
Päänsäryt 5
Unettomuus 6
Krooninen väsymys 15
Itkuisuus 4
Fyysinen heikkous 2

Tärkein vielä unohtui, eli kirjan mukaan juomishimo poistuu kun elimistössä on kaikki tarvittavat ravinteet ja veren sokeri on saatu tasaiseksi, silloin ei enää tarvita Glutamiinia. Kirjan mukaan Gla:ta alkoholisti joutuu syömään loppuelämänsä.

Kirjan mukaan alkoholi ja runsas sokerin nauttiminen tuhoavat sinkkiä, jolloin kuparitaso elimistössä nousee, mikä saattaa johtaa “psykologisiin” häiriöihin mm. paranoiaan. Sinkkiä saa mm. lihasta, täysjyvävalmisteista, sienistä, siemenistä, pähkinöistä, ostereista ja munista.

Olen seurannut mieheni toipumista alkoholista ja huomaan, ettei asia niin kovin helppoa aina ole ollut, vaikka hän on onnistunutkin hienosti. Vietimme ihanan ja raittiin Juhannuksen järven rannalla erittäin kauniissa paikassa: ulkoilleen, uiden, soudellen ja hyvästä sekä terveellisestä ruuasta nauttien. Paikassa ei ollut alkoholikiusauksia, eikä niihin liittyviä haittoja myöskään. Nautimme kauniista luonnosta, jossa myös sielu sai levätä ihanasti.

Olen kiitollinen ulkolaisen kirjoituksesta, koska siitä ymmärsin mm. miten vaikeaa alkoholistille on kohdata tilanteet, joissa alkoholia tarjoillaan. Nyt kun sen tiedän, niin toistaiseksi yritän järjestään niin, että törmäämme mahdollisimman vähän tällaisiin tilanteisiin. Mieheni on kuitenkin niin alkuvaiheessa raitistumisessaan (alle vuosi), että on paras ottaa varman päälle. Yhdessä joogakirjassa luki, että kestää 40 päivää omaksua uusi tapa, 90 päivää vahvistaa sitä, 120 päivää ja kaikki tietävät sen.

Tällä Suomessa tilanteiden välttely on tosin hieman hankalaa, sillä kesällä terassit notkuvat asiakkaita ja joka paikassa on alkoholia tarjolla. Kun olemme matkustaneet Italiassa tai Ranskassa, niin en ole nähnyt muita kuin ulkoruokapaikkoja, joissa syödään ja samalla voidaan nauttia esim. viiniä kohtuullisesti. Siellä ei juuri näekään alkoholisteja. Suomi on oikein alkoholistien “luvattu” maa sen näkee kun katsoo erilaisia “räkälöitä” tai jo terasseja. Kuulin eilen radiosta, että pelkästään uudella maalla oli yli 200 rattijuoppoa saatu kiinni ja Helsingissä olivat kaikki kiinni saadut törkeän rajan ylittäneitä, eli kyllä alkoholiongelma on vakava juttu täällä Suomessa.

Elimistön kemian korjaaminen on tärkeää ja vitamiineilla todellakin on merkitystä. Sinkki, josta aikaisemmin kirjoitin on tärkeä myös ihon hyvinvoinnille, testosteronin muodostukselle (mieshormooni) ja myös eturauhassyövän ehkäisyssä. Itse olen saanut runsaat kuukautisvuodot kuriin mm. syömällä sinkkiä runsaasti vuotopäivinä. Sinkin puutosoireet ovat: valkoiset täplät kynsissä, ihottumat, akne, heikko näkö, huono kuulo, ärtyneisyys jne. Kun kokeilee vitamiineja erilaisiin vaivoihin, niin huomaa todella niiden tehon.

Olen myös kiitollinen, että myös ne, joilla ei ole mennyt kaikki niin kuin piti ovat jakaneet kokemuksiaan, esim. nainen joka kertoi miehestään, joka sai aivoinfarktin ja istuu nyt raittiina pyörätuolissa hoidettavana. Kokemus on varmasti raskas ja pettymyksen yli on vaikea päästä, mutta ajan kanssa sekin varmasti onnistuu. Olen itse kiitollinen siitä, että rukoukseeni vastattiin ja sain “ohjeita” ja voimia pakottaa mieheni “ajoissa” hoitoon, hänenkin terveytensä oli jo siinä mallissa, että jotain todella vakavaa olisi voinut tapahtua. Alkoholi on niin vahva päihde, että läheinen todella tarvitsee suunnattomat voimat, jotta jaksaa auttaa alkoholistia.

Ne, jotka ovat tutustuneet ihmisen energiakehoajatuksiin ja tsakroihin tietävät, että meitä ympäröi näkymätön energiakenttä. Kun voimme hyvin, niin meidän auramme on puhdas. Kun olemme vihaisia ja surullisia, meille tulee helposti tukoksia auraamme.

Alkoholistin aura on erityisen huono ja täynnä reikiä, jolloin auraan pääsee ns. “huonoja henkiä” sekoittamaan alkoholistin ajatuksia. Sen vuoksi alkoholistin lähellä ei kannata olla, ennen kuin hän on käynyt suolasuihkussa. Alkoholistin läheisyys imee läheisen aurasta voimia ja sen vuoksi läheinen uupuu niin helposti. Läheinen voi suojautua myös sulkemalla auransa esim. ristimällä jalkansa ja kätensä. Auran saa puhdistettua käymällä suolasuihkussa. Suolaukseen pitää käyttää merisuolaa, jossa ei ole jodia. Ensin käydään suihkussa ja kastellaan iho, sen jälkeen ripotellaan suolaa päästä alkaen koko vartaloon, erityisesti tsakrojen kohdille, jotka ovat päässä, keskivartalossa, kämmennissä ja jalkapohjissa. Odotetaan 1-2 minuuttia ja sen jälkeen huuhdotaan suola pois. Tämä on hyödyllistä muutenkin, jos elämässä on paljon stressiä. Suolasuihkussa voi tarvittaessa käydä vaikka joka päivä. Kannattaa kokeilla myös esim. hartiavaivoihin tai muihin särkyihin esim. selkä tai päänsärky, eli laittaa suolaa vain näihin kohtiin ja suihkuttaa sitten pois (perustuu siihen, että kipeään kohtaan on pakkautunut huonoa energiaa ja suola hajoittaa sen pois).

Auraa voi vahvistaa muuten ulkoilemalla luonnossa ja hengittämällä kunnolla sekä rentoutumalla. Auraa voi myös vahvistaa ja puhdistaa avaamalla sydänsakraansa ja rakastamalla ja hellimällä esim. lemmikkiä tai läheistä.

Kotona voi ilmapiiriä puhdistaa laittamalla suola-astioita huoneisiin esim. makuuhuoneeseen kulhoon lämmintä vettä ja karkeaa merisuolaa kourallisen kulhoon. Kulhon vesi ja suola pitää vaihtaa kerran viikossa. Kulhoa seuraamalla näkee huonon energian kertymisen (suola valuu astian yli ja vesi tyhjenee nopeasti jos huonoa energiaa on paljon), jos hyvää energiaa on paljon, niin astian sisältöä ei välttämättä tarvitse vaihtaa edes kerran viikossa. Jos on herkät kädet, niin huonon energian kulhossa tuntee kun pitää kämmentä astian yläpuolella, kun astian sisältö on syytä vaihtaa, niin kämmennessä tuntuu pistelyä. Kulho kaadetaan ja huuhdotaan vessanpönttöön ja omat kädet pestään huolellisesti sen jälkeen.

Olen tässä alkoholistin läheisenä miettinyt syvällisemmin alkoholismia ja siitä toipumista. Olen myös kiitollinen kaikkien tälle palstalle kirjoittajien kokemuksista, sillä olen saanut niistä paljon miettimisen aihetta tai vinkkejä ymmärtää ongelmaa monipuolisemmin.

Itse sanoisin, että alkoholistin suurin henkinen ongelma on, että hän on kadottanut kosketuksen todelliseen itseensä. Tämä koskee tietysti myös muita kuin alkoholisteja, pahoinvointimmehan johtuu usein siitä, että emme voi hiljentyä ja kohdata itseämme sekä hyväksyä elettyä elämäämme ja rakentaa tulevaisuuttaa valoisin mielin. Miksi alkoholisti on kosketuksen kadottanut, niin ehkä hänen elämässään on mahdollisesti tapahtunut jotain sellaista, jota hän ei ole pystynyt kohtaamaan tai käsittelemään, koska se on voinut olla niin kivuliasta, että hän on päättänyt päihdyttää itsensä ja samalla menettänyt vähitellen kosketuksensa omaan itseensä.

Jos ihminen ei ole kosketuksissa todellisen itsensä kanssa, niin miten hän voi ohjata omaa elämäänsä haluamaansa suuntaan (tarkoitan myös henkisiä asioita)? Eihän hän silloin tiedä edes mitä elämältä haluaa tai kuka hän on? Olemme täällä kaikki kasvamassa ja oppimassa elämää, eikä se kenellekään varmaankaan ole kovin helppoa, ei läheisille, eikä varsinkaan alkoholistille, jolla on lisäksi päihderiippuvuus sotkemassa elämää ja erityisesti aivotoimintoja.

Aikuiseksi kasvaminen on kivuliasta lähes kaikille ja matka on pitkä, jolloin kaikenlaista kivuliasta elämässä ehtii sattua. Varmasti lapsuudella ja kasvatuksella on merkitystä sekä minkälaisia läheisiä on ollut lapsuudessa ympärillä ja minkälaisia on nyt ympärillä. Uskaltaako kohdata elämän sellaisena kuin se on (ilman päihteitä), itkeä silloin kun itkettää, purkaa vihan pois vahingoittamatta muita, antaa anteeksi itselleen ja myös muille, nauraa ja iloita silloin kun asiat ovat hyvin. Olla kiitollinen niistä asioista, jotka elämässä ovat hyvin. Uskaltaako luottaa elämän kulkuun ja antaa asioiden tapahtua niin kuin on tarkoitettu, kuitenkin yrittämällä itse toimia parhaalla mahdollisella tavalla. Onko valmis kasvamaan ihmisenä ja välittämään aidosti myös muiden hyvinvoinnista.

Aikuinen ihminenhän osaa huolehtia itsestään, ymmärtää elämän perusasioiden tärkeyden; nukkua riittävästi, ulkoilla, harrastaa liikuntaa, syödä monipuolisesti ja terveellisesti. Hän osaa nimenomaan pitää huolta siitä, että omat perustarpeet tulevat tyydytetyiksi ja ymmärtää miten onni koostuu loppujen lopuksi hyvin yksinkertaisista asioista. Hän osaa myös rentoutua päivittäin. Hän osaa sanoa: Ei ja asettaa rajat silloin kun niitä tarvitaan. Hän kykenee myös antamaan anteeksi ja sopimaan asioista. Osaa auttaa läheisiään silloin kun on tarvis ja kuitenkin niin, että samalla opettaa auttamaan myös autettavaa auttamaan itseään. Aikuinen ihminen on oma itsensä ja osaa rakastaa aidosti sekä välittää muista ihmisistä.

Listasta tulee helposti loputtoman pitkä, sillä tavoiteltavia asioita on niin paljon. Olen itsekin vasta alkutaipaleella, mutta yritän kovasti kasvaa Aikuiseksi ja Ihmisenä.
Tsemppiä kaikille! :slight_smile:

Mitähän Tuiskulle kuuluu, kun ei ole aikoihin kuulunut?!? Toivottavasti voit niin hyvin kuin mahdollista, olipa miesystäväsi tilanne sitten mikä tahansa.
Itse en vieläkään voi omista kuulumisistani tarkemmin kertoa, mutta käyn täällä aina silloin tällöin kuikuilemassa ja tankkaamassa voimia muiden kokemuksista.

Voimaterveisiä kaikille palstalaisille!
t. Ani

Olisi tosiaankin mukava kuulla Tuiskun ja kaikkien muidenkin kuulumisia. Toivottavasti olette saaneet uusia voimia kauniista kesäisestä luonnosta ja voitte hyvin.

Mieheni kärsii ajoittain vielä melko voimakkaasta juomishimosta, vaikka syökin vitamiineja ja Glutamiinia sekä Gla:ta. Hänellä on selvästi alhaisen veren sokerin ongelma, eikä tupakointi todellakaan ole hänelle hyväksi, mutta joudumme etenemään askel kerrallaan (eikä niin kuin minä haluaisin, heh hee).

Onneksi tilanteita ei ole usein, mutta minulle on todella raskasta silloin kun joudun näyttämään hänelle rajat ja kovaa, eli uhkaamaan avioerolla (joudun vakuuttamaan silloin hänelle asian niin kovaa, että hän varmasti uskoo, että olen tosissani ja se on tunne-elämän kannalta raskasta, kun juuri on ollut vaaleanpunaisen pilven päällä). Kun juomishimo iskee, niin hän yrittää selittää minulle kohtuukäytöstä jne. eli mieli alkaa tehdä tepposia… Silloin joudun selittämään hänelle missä oikeasti mennään.

Ymmärrän nyt kun aikaa on enemmän kulunut, että päihderiippuvaisen kanssa sitä edelleen elää, vaikka raitistuneen kanssa elääkin. Tuntuu välillä kuin olisi hurjassa vuoristoradassa, välillä on oikein ihania maisemia ja menee hyvin ja sitten välillä kun joutuu kovistelemaan kunnolla, tuntuu joutuneensa hurjaan syöksyyn, josta taas noustaan hitaasti harjanteelle. Toistaiseksi onneksi kuitenkin on ollut näitä hyviä matkoja paljon, vaikka syöksyihinkin joutuu välillä menemään tai ainakin varautumaan. Onneksi on nämä vitamiinit ja Glutamiini ja Gla, niistä on todella apua miehelleni ainakin toistaiseksi. Jos takapakkia tulee, niin silloin hänen pitää aloittaa terapia, jos aikoo elää kanssani.

Alkoholistihan ei parane koskaan, mutta raittina hän voi elää oikein hyvän elämän, jos vain pystyy olemaan avaamatta ovea Alkoholipirulle :smiling_imp: . Luin välillä huumeriippuvaisten läheisten kirjoituksia ja ajattelin, että rämä riippuvuus taitaa onneksi olla helpommin hoidettavissa, vaikka paljon yhtäläisyyttä läheisten ajatusmaailmasta löytyykin.

Sellainen vinkki vielä tuli mieleeni, että A-klinikalla hoidetaan akupuntiolla riippuvuuksia, laittamalla neulat korviin akupunktiopisteisiin. Mieheni kokeili kerran katkaisuhoidon aikana, mutta ei mielestään pystynyt rentoutumaan kunnolla, kun piti istua tuolilla (tilan puutteen vuoksi ei neulotettu makuulla).

Korvissa on todella paljon akupuntiopisteitä ja hieron mieheni korvia muutaman minuutin ajan kumpaakin korvalehteä melko voimakkaasti sekä painelen korvalehden sisäosaa etusormella voimakkaasti päätä vasten iltaisin kun menemme nukkumaan (hän itse pyytää tätä).

Myös päänahan hierominen rentouttaa hyvin. Vartalohieronnassa on ihana Weledan laventeliöljy (puhdas luonnon tuote, saa luontaistuotekaupasta), sen tuoksu on todella rentouttava. Hieron sitä esim. omiin hartioihin, jos ne ovat jännittyneet, pelkästä öljyn levityksestä on apua.

Hei kaikille kaivanneille! :slight_smile:

Kuuluu huonoa ja hyvää - siis elämää. Vietin miesystäväni kanssa juhannuksen saaristossa. Meillä oli oikein kivaa, muttei ihanaa, kun alkoholipeikko varjostaa yhteiselämää ja luottamuksen ja läheisyyden tunne on kaikonnut. Miesystäväni on jatkanut lisäravinteitten ottamista, mutta harjoittanut samalla ns. kohtuukäyttöä, joka raitistumisen asemesta on hänen tavoitteensa. Sen saavuttamisessa hän on onnistunut huonosti. Juhannus meni siinä mielessä hyvin, jaoimme aattoiltana vain pullollisen kuohuviiniä, ‘juhlan kunniaksi’. Heti maanantaina alkoi muutaman päivän työmatka ulkomaille, johon aina on kuulunut sitä ‘kohtuukäyttöä’. Työmatkalta palattua hänellä oli loppuviikon firman vieraita kestitettävänä, lisää ‘kohtuukäyttöä’.

Tänään on tilanne tämä:
Olimme suunnitelleet, että hän ajaa tänään hyvissä ajoin luokseni ja teemme talooni liittyviä hommia sen myyntikuntoon saattamiseksi, koska olen päättänyt myydä talon joka tapauksessa. Tämä on liian iso yhdelle asuttavaksi ja ylläpidettäväksi. Vaihdoimme huomenet tekstarein ja hän ilmoittikin, että tulee vasta illalla, kun ‘tarvitsee vielä vähän lepoa’. Soitin ja sanoin, ettei hän taida olla ajokunnossa, mies kielsi moisen ja sanoi olevansa vain väsynyt. Ehdotin, että lähtee vaan reippaasti ajamaan ja nukkuu vaikka päiväunet täällä, mutta hän sanoi nukkuvansa mieluummin kotonaan ja tulevansa vasta illalla. En halunnut jatkaa aiheesta, oli kiire töihinkin ja tuli tympeä ja pettynyt olo.

Pian töihin päästyäni tuli tekstari, jossa hän sanoi, että hänen on oltava rehellinen, hän ei ole ajokunnossa. Kiitin häntä rehellisyydestä, mutta sanoin myös, että hän saa minut tuntemaan itseni arvottomaksi, kun minulle voi valehdella kerta toisensa jälkeen. Siitä sukeutui taas yksi niistä absurdeista viestinvaihdoista, joihin alkoholiriippuvaisen kanssa näemmä alati joutuu.

Tultuani kotiin viestitin hänelle, että nyt on aikaa keskustella puhelimessa, jos hän haluaa. Hän ei halunnut, ja lopputulema oli, että hän jätti minut - siis tekstarilla! - koska minä olen niin epäjohdonmukainen ja hän ei kestä olla jatkuvasti epäilyksenalaisena!?!

Vastasin hänelle, että olkoon niin, jos hän sitä haluaa, eikä pidä mahdollisena sitä vaihtoehtoa, ettei antaisi aihetta epäilyihin - joihin muuten en koskaan ole aiheetta sortunut. Olen luottanut häneen silloinkin, kun ei olisi pitänyt. Kysyin vielä, että minäkö tässä nyt todella olen se, jonka vuoksi suhdetta ei voi jatkaa. Siihen kysymykseen en saanut vastausta, vain tiedon, että ‘kyllä tämä nyt on loppu’.

Vastasin hänelle, että olkoon niin, hän on tehnyt valintansa. Kiitin häntä kaikesta, mitä olen häneltä saanut ja toivoin, että hän tulisi onnelliseksi ja saisi elämältä kaiken, minkä tarvitsee ja ansaitsee. Vastauksena oli ‘kiitos samoin’.

Olen surullinen mutta samalla helpottunut, huomaan nyt, miten kauaksi toisistamme olimme jo etääntyneet. Ja vaikka miten yritin kuroa etäisyyttä umpeen, se oli mahdoton tehtävä loputtomassa epäluottamuksen ilmapiirissä, emme olleet enää toistemme parhaat kaverit. Varmaankaan hänen tunteensa minua kohtaan eivät lopulta olleet riittävän syvät, joten parempi huomata se nyt kuin sitten, kun olisin jo asunut hänen kanssaan.

Tuntuu raskaalta luopua hienosta miehestä, jota rakastaa ja jonka kanssa elämä olisi voinut olla iloista, onnellista ja täyteläistä. Tunnen myös jonkinlaista tyytyväisyyttä siitä, että minä en sitten lopulta ollut se, joka päätti suhteen, vaan olin valmis tukemaan häntä niin kauan kuin hän tosissaan yritti tulla edes kohtuukäyttäjäksi. Uskoin jopa, että hän siihen pystyisi. Yksin juominen sammumiseen asti niin, ettei ole seuraavana päivänä ajokunnossa ennen iltapäivää, ei ole minusta kohtuukäyttöä.

Tottakai spekuloin mielessäni, olisiko minun pitänyt vain niellä taas pettymykseni ja olla hiljaa ja ottaa mies iloisena vastaan edes illalla, mutta siinä tuntisin tekeväni vääryyttä meille molemmille. Sehän olisi hiljainen hyväksyntä juopottelun jatkumiselle.

Että tällaista kuuluu, mieluusti olisin kertonut paljon paljon iloisempia uutisia.

Hei Tuisku!
Mukava kuulla sinusta pitkästä aikaa. Sääli, ettei miesystäväsi ymmärtänyt arvoasi, mielestäni olet hieno ihminen, jonka ajatuskulku on hyvin looginen, mutta ehkä hän ymmärtää sen joskus myöhemmin, kun on tarponut elämää yksikseen. Sinä olet toiminut hienosti ja eihän sille voi mitään, jos aikuinen ihminen valitsee näin. Hienoa kuitenkin, että sait hänet aikoinaan lukemaan kirjan ja syömään lisäravinteita, niistä on hänelle varmasti hyötyä, vaikka hän tietysti vähitellen taas alkoholisoituu entistä enenmmän.

Hänen työnsä on ihan mahdoton raitistumisen kannalta, kun on jatkuvasti tilaisuuksia, joissa on alkoholia tarjolla ja kun joutuu vielä isännöimään, niin on tuolla tasolla varmasti vaikea muuttaa tottumuksiaan, varsinkin kun on kyse päihderiippuvuudesta. (ymmärsin asian vaikeuden vasta kun ulkolainen kertoi ottavansa antabusta jo monta päivää etukäteen kun menee firman juhliin, vaikka on ollut jo pitkään raittiina).

Miesystäväsi mieli tekee tepposia ja yrittää selittää kaikenlaista. Voi olla, ettei hän pysty raitistumaan ennen kuin jää eläkeelle, eikä edes silloinkaan, jos tahdonvoima puuttuu. Alkoholistin on varmaankin hyvin vaikea itse ymmärtää, miten kamalalla tavalla alkoholi vaikuttaa mieleen ja kun ei ole kosketuksissa itsensä kanssa, niin silloin toimii toisiakin kohtaan piittaamattomasti.

Sinä olet kuitenkin niin hieno ihminen, että uskon sinulle käyvän elämässä hyvin. Olet hyvin peilannut hänelle hänen tilaansa, hän ei vain halua katsoa peiliin, vaan on ilmeisesti päättänyt valita asemansa ja työpaikkansa vielä eläkkeelle pääsyyn asti sekä tietysti vapaan käytön alkoholiin, ei kohtuukäyttöä. Ehkä hän yrittää lisäravinteiden avulla kuitenkin säännöstellä jotenkin käyttöä, niin, että saa työnsä hoidettua.

Toivon Sinulle kaikkea hyvää elämääsi ja toivotaan, että kohtaat vielä miehen, joka ymmärtää arvosi! :smiley:

Minulle tuli selväksi, ettei miehestäni enää koskaan voi tulla kohtuukäyttäjää kun heillä oli toukokuun lopussa ns. firman tilaisuus, joka oli pelkkä kapakassa tapahtuva ryyppyjuhla, ei edes mitään ruokailua. Mieheni tuli kotiin jo klo 19.00, mutta oli todella päissään ja käynyt kaupan kautta ostamassa vielä pari tölkkiä olutta. Kun raivostuin ja kaadoin toisen tölkin viemäriin, niin hän lähti kapakkaan. Lähdin vähän ajan kuluttua hänen peräänsä ja hain hänet kotiin (päätin kokeilla mitä tapahtuisi). Sitten hän odotti, että nukahdin puolen yön aikaan ja lähti uudestaan kapakkaan ja tuli takaisin vasta klo 2 yöllä. Olin aivan raivoissani ja kun seuraavana päivänä iltapäivällä keskustelimme sanoin, ettei hän voi enää osallistua firman ryyppytilaisuuksiin, eikä saa juoda koko kesänä mitään tai hän menettää kaiken. Sen jälkeen hän ei toistaiseksi ole juonut mitään.

Olimme viime viikon mökillä erittäin kauniissa paikassa. Valitsin vuokramökin myös sillä perusteella, että palvelut ovat kaukana ja samoin kiusaukset. Menomatkalla pysähdyimme kahville paikkaan, jossa olikin Alko samassa yhteydessä (en tiennyt asiaa). Miehelleni tuli äkkiä hirveä juomishimo ja hän ehdotti, että ostettaisiin pullo punaviiniä loman kunniaksi ensimmäiseksi illaksi. Kun sanoin, ettemme tarvitse sitä mihinkään, niin hän ehdotti, että voi nyt kyllä maistuisi viskipullo ja lähti kävelemään Alkoa kohti. Tartuin hänen käteensä ja menimme takaisin autoon. Automatkan hän selitti, että voisi ostaa kaupasta ykkösolutta korillisen ja kertoi, ettei ole koskaan kuullut, että kukaan olisi juopunut ykkösoluesta, hän naureskeli ja laittoi koko charminsa peliin. Sanoin siihen vain, että nyt lopetat tai soitan, ettemme ole tulossa ja palataan takaisin kotiin.

Kun pysähdyimme kyläkauppaan, niin miehelläni oli edelleen hirveä juomishimo päällä ja sanoin, että voin käydä kaupassa, jos hän ei pysty käymään siellä ilman, että ostaa olutta. Toisaalta totesin, että ei tämä kyllä näin vetele, onhan sinun nyt pystyttävä käymään kaupassa, enhän voi loppuelämää raahata kaikkia meidän ostoksia. Annoin hänelle 2 Glutamiinitablettia ja kävelimme vähän aikaa ulkona odottaen niiden vaikutusta (ei suostunut , että kapseli avattaisiin). Sitten menimme kauppaan. Enpä ole koskaan vielä käynyt kaupassa, johon oli joka kulmaan laitettu olutta, eli katsoi mihin suuntaan tahansa, niin ei voinut olla näkemättä olutta! Mieheni kuitenkin onneksi pystyi keskittymään ostoksiin ja pääsimme ulos ilman olutta (siihen kauppaan emme enää palanneet).

Keskustelimme nuotin ääressä mökillä myös parisuhteestamme ja mieheni sanoi, että häntä ärsyttää, että yritän hallita häntä. Kysyin, että milloin tämä tapahtuu ja hän täsmensi, että alkoholin suhteen. Silloin sanoin: En todellakaan haluaisi olla auktoriteettisi tässä asiassa, mutta silloin sinun pitäisi mennä AA-kerhoon tai terapiaan, koska muuten lankeat, koska mielesi tekee tepposia. Kysyin myös, että olisitko halunnut, että olisin antanut sinun pudota pohjalle ja että olisit menettänyt kaiken? Sitä hän ei olisi halunnut.

Sanoin hänelle, että toivon, että hän turvaisi mieluummin Korkeampaan voimaan kuin minuun tässä alkoholiasiassa, koska jos turvaa ihmiseen, niin se on aina epävarmenpaa. Korkea voima toimii aina parhaalla mahdollisella tavalla. Sanoin, että AA-kerhokin opettaa niin, vaikka se tehdäänkin pienin askelin. Hän kuunteli, mutta ei kommentoinut mitään.

Seuraavan kerran kun lähdimme kauppaan kerroin, että minulla on Glutamiinia mukana ja voimmeko lähteä ilman, että alkoholista tulee numeroa. Siitä ei tullut enää numeroa koko viikon aikana, kerran mieheni vitsaili mehua juodessaan juovansa jotain alkoholipitoista ja sitä ei anneta minulle (sain kuitenkin maistaa mehua pikkuisen), mutta se oli vain keventävää huumoria, jolla asia kuitattiin keskustelluksi. Muuten mökkilomamme onnistui ilmojen suhteen ja muutenkin hyvin: saunoimme, uimme, paistoimme nuotiolla kaikenlaista hyvää, veneilimme, luimme ja nautimme ihanasta luonnosta ja toisistamme.

Lauantain Helsingin sanomissa olikin sellainen juttu, että enpä malta olla kommentoimatta sitä.

Hyksin Vantaan Peijaksen sairaalassa tehtiin äskettäin tutkimus, jonka mukaan 27% potilaista on humalassa tai päihderiippuvaisia, melkoinen luku mielestäni eli melkein joka kolmas potilas on tällainen! Iltaisin ja öisin päivystyspoliklinikalle tulevat potilaat puhallutetaan alkometriin, jotta promillelukemat saadaan selville hoidon suunnittelemiseksi. Vaikka kartoitus tehtiin vain yhdessä sairaalassa sitä pidetään koko maan tilannetta kuvaavana.Selvityksen potilaista puolet tuli vastaanotolle ambulanssilla. Kyse ei ollut pelkästään rajuimmin juovista asunnottomista alkoholisteista, vaan myös pitkään alkoholia väärinkäyttäneistä ihmisistä, jotka saattavat olla vielä mukana työelämässäkin.

Alkoholipotilaista 46% oli naisia. (Tästä voisi päätellä, että kasvavat lapset ovat myös hätää kärsimässä, koska vastuu lapsista jää usein naisille).

Meilahden päivystysosastolla, jonne kiireelliset tapaukset laitetaan, alkoholin käyttö on taustalla yli 60%.

Hoito on tietysti kallista, koska usein joudutaan hoitamaan ensin alkoholin vierotusoireet pois ja siihen menee useampi päivä ja vasta sitten päästään hoitamaan varsinaista sairautta, jotka usein ovat: keuhkokuume, verenmyrkytys, ihotulehdus, haima- tai maksatulehdus.

Sen jälkeen kun alkoholin hinnat laskettiin, on kulutus kasvanut huomattavasti. Muistan, että itse ilahduimme kovasti ja ostimme entistä enemmän myös väkeviä ja teimme usein esim. Irish coffeeta jälkiruuaksi ja mieheni tietysti joi loppupullon myöhemmin itsekseen. Näin se alkoholisoituminen vain tapahtui huomaamatta.

Minua kyllä todella huolestuttaa, jos ei pian ryhdytä valtakunnallisiin toimenpiteisiin. Etiketteihin pitäisi mielestäni laittaa suoraan pääkallon kuva :imp: , koska se tuhoaa käyttäjänsä ja hänen läheisensä joutuvat niin paljon kärsimään asiasta. Jos 1/3 osa kansasta on jo nyt alkoholisoitunut, niin jokaisen lähipiirissä on todennäköisesti tällainen häiriintynyt ihminen pilaamassa muiden elämää. Mielestäni pitäisi tehdä raitistamissuunnitelma, koska tämä tulee myös yhteiskunnalle pitkällä aikavälillä todella kalliiksi hoitaa alkoholisteja ja heidän läheisiään verorahoilla, määrä on jo nyt hälyttävän suuri ja kehitys tuntuu olevan kasvamaan päin.

Lisäksi terasseille ja ryyppypaikkoihin pitäisi mielestäni laittaa ruokailupakko, niin pelkkä ryyppääminen vähenisi huomattavasti. Alkoholisteja pitäisi saada hoitoon aikaisemassa vaiheessa ja valistusta pitäisi valtakunnallisesti lisätä todella paljon alkoholin vaaroista, niin edustuskäyttökin yrityksissä vähenisi huomattavasti.

Samassa lehdessä oli myös juttu Veikko Tarvaisen vetämästä Äijäjoogasta. Hienoa, että joku tekee tällaista arvokasta työtä. Hän innostaa keski-ikäisiä miehiä joogaamaan sanomalla, että joogatunnin jälkeen on yhtä hyvä olo kuin olisi käynyt saunassa ja juonut pullon olutta. Hän on saanut paljon osallistujia mukaan. Eli tällaisia vaihtoehtoisia tapoja tarvittaisiin uusien tapojen opettamiseksi, terveyden ylläpitämiseksi ja säilyttämiseksi.

Alkoholin terveysvaikutustutkimushan on kumottu ajat sitten, mutta ihmiset mielellään ajattelevat, että onpas tämä minulle hyväksi kun tutkimukset niin sanovat, eli tästäkään asiasta ei ole tiedotettu tarpeeksi. Huomasin hyvin nopeasti itse kun kokeilin aikoinaan lasillista punaviiniä päivässä voivani päivä päivältä huonommin ja harvensin ensin ja lopetin sitten käytön kokonaan, enkä enää todellakaan kaipaa sitä keinotekoista päihdyttävää tunnetta. Haluan mieluummin säilyttää yhteyden itseeni koko ajan ja osaan onneksi rentoutua muilla keinoin.

Kiitos, Valoisa1, kauniista ja rohkaisevista sanoistasi.

Onnittelen itseäni siitä, etten harhautunut kuvittelemaan, että minä voisin rakastaa hänet raittiiksi. Olen ollut aika järkyttynyt siitä, miten alkoholi muuttaa ihmisen mielen. Fiksusta, hellästä, lämpimästä ja huolehtivasta miehestä tulee ääliömäinen, ilkeä, kostonhaluinen, epäreilu ja täysin epälooginen, kuin olisi tekemisissä uhmaikäisen kanssa, joka yrittää saada tahtonsa läpi kolmevuotiaan argumentointi- ja päättelykyvyllä. Kun alkoholiaivot on kytketty päälle, kaikki normaali kommunikointi on mahdotonta.

Hänestä ei ole kuulunut mitään nyt yli viikkoon, enkä osaa yhtään kuvitella, mitä hänen mielessään liikkuu. Olen hetkittäin kuvitellut, mitä sanoisin hänelle, jos minä ottaisinkin yhteyttä häneen. Mutta en keksi mitään sanottavaa. Olen sanonut kaiken moneen kertaan.

Olen ollut hyvällä mielellä, tuntuu että olen viime hetkellä pelastunut uhkaavalta katastrofilta. Epävarmuus, jota elämässäni nyt on liittyen talon myyntiin ja uuden kodin löytämiseen, on pientä verrattuna siihen, mitä podin vielä muutama kuukausi sitten. Tuli mitä tuli, päätökset ovat omiani, asiallisin perustein tehtyjä, eikä minua johdattele ratkaisuissani jokin, mistä en saa otetta, mihin en voi vaikuttaa tai mihin en voi luottaa.

Ajattelen tietysti miesystävääni koko ajan, tunteeni eivät hetkessä miksikään muutu. Minun on vain luovuttava rakkaudestani häneen ja toivottava, että rakkaudelleni löytyy kohde, jolta saan saman minkä itse annan. En osaa moittia itseäni oikein mistään tässä nyt päättyneessä suhteessa. Voin tyynesti katsoa taaksepäin ja todeta, että olin valmis antamaan itseni sieluineni ja ruumiineeni, avoimesti, rehellisesti ja rohkeasti, ja samoin olin valmis kohtaaman toisen. Minua ei otettu vastaan, enkä sille voi mitään.

Valoisa1, toivon, etten loukkaa sinua kun kerron, että kuvauksesi mökkireissustanne on minusta ahdistavaa luettavaa. En osaa kuvitella itseäni johdattamassa aiukuista ihmistä kädestä pitäen kuin pientä lasta, enkä jaksaisi olla kaiken aikaa varuillani hänen kanssaan vahtimassa, ettei hän pääse tekemään mitään typerää. Etkö pelkää, että miehesi alkaa kapinoida sinua vastaan, että holhottavana oleminen alkaa käydä hänen kunniantuntonsa päälle? Hän on heikko ja sinä olet vahva, murentaako se hänen itsekunnioitustaan entisestään?

Tunnet alkoholistin mielen taatusti paremmin kuin minä, varmasti olet miettinyt noita kyselemiäni asioita.

Hei Tuisku, hienoa, että voit noin hyvin kaikesta huolimatta. Alkoholistin aivot toimivat todella kamalalla tavalla, eikä humalatilassa olevaa todellakaan tunnista samaksi ihmiseksi kuin raittiina oleva on. Jos hän olisi raitis, niin hän saattaisi nimen omaan haluta sinut, mutta alkoholi ja paineinen työelämä saattavat sotkea myös tässäkin asiassa. On hyvä, että katsoit tämän kortin kunnolla, niin on helpompi jatkaa elämässä eteenpäin, mihin suuntaan se sitten viekään.

Elämää vain tämäkin on. Kysymyksiisi liittyen olen ajan myötä ymmärtänyt, että päihderiippuvuus ei parane sormia napsauttamalla ja mieheni on mielestäni suoriutunut erinomaisesti kun huomioi miten päihderiippuvinen tapaus hän todellakin on (olen nähnyt hänen alkoholinkäyttönsä aika pitkältä aikaväliltä). En todellakaan loukkaannu kommenteistasi ja kysymyksistäsi, koska tiedän itsekin, että kukaan ei voi täysin ymmärtää syvällisesti toisten suhteita ulkopuolisena. Halusin kirjoittaa asian näin yksityiskohtaisesti, jotta läheiset ymmärtisivät paremmin miten vaikeaa välillä voi olla ja miten voi selviytyä tällaisestakin tilanteesta, jos siitä vaikka olisi jotain hyötyä jollekin muulle.

Rakastan miestäni todella paljon ja olemme erittäin läheisiä. Vaikka meillä on tämä ongelma, niin yritämme yhdessä selättää sen. En anna sen varjostaa muita hetkiä kun olemme yhdessä, enkä vaikuttaa läheisyyteemme. Ihmisen mieli on niin monimutkainen ja erityisesti alkoholisti tarvitsee tukea, jottei mieli ala selittää kohtuukäytöstä jne. Uskon kuitenkin, että mieheni yrittää joka päivä parhaansa, jos minulla ei olisi tätä uskoa, niin silloin pelastaisin itseni todella pikaisesti.

Rakastan häntä niin paljon, että voin myös hoivata häntä kuin pientä lasta, jos on tarvis ja hän tekee samoin minulle (en aina ole niin vahva kuin vaikutan). Olen nykyisin nöyrä ja kiitollinen jokaisesta päivästä, joka sujuu raittiina, koska aika on ainoa tekijä, joka vahvistaa todellisen onnistumisen. Kun uudet rutiinit vahvistuvat ja kemia korjautuu niin hyvin kuin mahdollista, niin se luo taas uutta toivoa.

Minun ei tarvitse vahtia häntä, koska kuten huomaat olemme niin läheisiä, että hän ilmaisee minulle jos tuntee juomishimoa (raittiina hän on erittäin luotettava ihminen, humalassa hän on hyvin epäluotettava). Koska tiedän mitä siitä seuraa jos en puutu asiaan, niin en tiedä muuta keinoa kuin puuttua heti. Kyse on samasta asiasta kuin antaisi pirulle pikkusormen ja tietää, että siinä menee koko käsi. En myöskään halua antaa hänen hakea enää omia rajojaan, sillä se on vaarallista hänen terveydelleen, enkä itse enää jaksa katsella häntä humalassa. Näin jäljestä päin ajatellen toivon tietysti, että olisin osannut puuttua aikoinaan asiaan jo aikaisemmin, jolloin tämä kaikki olisi mahdollisesti helpompaa, mutta toisaalta sain tiedot vähitellen ja yksi kerrallaan ja opin vähitellen auttamaan häntä. Uskon, että kaikki tapahtui kuitenkin juuri oikeaan aikaan. Harjoittelen asiaa edelleen niin kuin kaikkea muutakin elämässä ja se tekee elämästä toisaalta antoisan ja palkitsevan.

En pelkää hänen kapinointiaan, koska meillä on selvä sopimus; minun kanssa voi elää vain raittiina. Jos hän joskus ei halua enää elää kanssani, niin vaikka kuinka olisimme naimisissa, niin en voi pidätellä häntä mitenkään. Ainoa mihin voin vaikuttaa: itse rakastaa häntä ja tehdä yhteisistä hetkistä sellaisia, että meillä on mukavaa yhdessä.

Hän on tässä alkoholiasiassa heikko ja tarvitsee siihen minun vahvuuttani. Jos päästäisin irti, niin hän putoaisi ja kovaa, koska hän ei ole vielä valmis siihen, koska hänen mielensä ei toimi vielä riittävän vahvasti. Minullehan olisi tietysti helpompaa jos ei tarvitsisi huolehtia asiasta, mutta en tiedä mitään muutakaan toimivaa keinoa tällä hetkellä. Olen hieman hoivaavaa tyyppiä, joten en toisaalta kärsi asiasta kovin paljon, koska hän on kuitenkin pysynyt niin hyvin raittiina jo seitsemän kuukautta muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Rakastan häntä ja yritän kaikkeni, että hän onnistuisi. Sehän ei tietysti riitä ollenkaan, vaan hänen pitää myös yrittää kaikkensa, muuten emme voi onnistua.

Yksi vahvuutemme parisuhteessa on hyvä kommunikointikyky, jolloin hän ilmaisee myös helposti valitukset minulle, jolloin ne voidaan keskustella ja saadaan kanava auki välillämme, eikä siinä ole roskia, tämä toimii tietysti samoin myös toisin päin.

Elämässä ei valitettavasti mikään ole varmaa ja pysyvää, mikä on onni silloin kun vaikeaa. Ei voi muuta kuin luottaa elämän kulkuun, yrittää parhaansa ja toivoa parasta.
Voi hyvin! :smiley:

Hei Valoisa1 ja muut, jotka olette ostaneet glutamiinia. Mistä sitä saa kapseleina? Ostin tänään miehelleni lisäravinteita suosittelemanne kirjan mukaan ja epähuomiossa ostin glutamiinia jauheena… Nyt kuin luin koko keskustelun ja kirjan uudestaan niin huomasin, että glutamiinin pitää olla kapseleina.
Minulla/meillä on yksi alle kaksi-vuotias lapsi ja toinen tulossa. Mieheni oli puolivuotta selvinpäin antabus-kapselin avulla ja vakuutteli pystyvänsä kohtuukäyttöön. Ja minähän sen uskoin taas… Nyt on ollut kova paikka myöntää, että mieheni on todella alkoholisti eikä hänestä ikinä tulee kohtuukäyttäjää. Ne lupaukset on rikottu joka ikinen kerta. Viimeiset pari kuukautta on ollut sopeutumista (minulla) tähän ajatukseen ja huomenna olen päättänyt mennä ensi kertaa al-anonin kokoukseen. Tuntuu vain, että olen kovin väsynyt enkä jaksaisi enää toimia mieheni huoltajana tässä asiassa. Raskaana ollessa sitä luonnollisesti kaipaisi enemmän tukea kuin aina jaksaisi antaa. Vitamiini hoitoa hän kyllä haluaa kokeilla ja on varmaan jollain tasolla myöntänyt, että jonkin näköistä ongelmaa on. Luulen kuitenkin, että hän elättelee toiveita kohtuukäyttö-urasta. Nyt kun silmät ovat avautuneet, niin huomaan kyllä miten koko minunkin elämäni pyörii alkoholin ympärillä (siis miehen juomisen). Väsyttää kovasti. Tsemppiä teille kaikille

Valoisa1, peilaan teidän tilannettanne meidän tilanteeseemme, ja uskon ratkaisevan eron olevan siinä, että sinun miehesi haluaa raitistua, minun miesystäväni ei halua. Niinpä samassa rintamassa taistelemisen asemesta me päädyimme toistemme vihollisiksi. Kun minä en usko enää, että hänestä voisi tulla kohtuukäyttäjä, en tiedä, miten häntä voisin tukea jonkin sellaisen saavuttamisessa, mikä ei ole mahdollista. Tuntisin huijaavani itseäni ja vain edesauttavani juomisen jatkumista.

Väsy, Valoisa1 varmaankin tietää parhaiten, mistä kaikkialta glutamiinikapseleita saa. Miesystäväni on itse hankkinut lisäravinteensa, joten aivan tarkkaa tietoa minulla ei ole. Osan hän on ostanut luontaistuotekaupasta, osan Lootus-kirja Oy:stä, jonka sivuston osoite on tässä:
kolumbus.fi/lootuskirja/

Hienoa, että olet päättänyt mennä al-anoniin. Uskon sinun saavan sieltä tukea, jota tarvitset erityisesti nyt, kun odotata lasta.

Hei Väsy, en tiedä muuta paikkaa Suomessa kuin Lootuskirja Oy:n (Tilauksen voi tehdä esim. sähköpostilla Tuiskun laittamasta linkistä), sieltä saa ainakin oikeanlaisia toimivia Glutamiinikapseleita, kirjan mukaan jauheesta ei ole hyötyä, koska valmistusmenetelmä on eri (ostin itsekin ensin vahingossa jauhetta).

Toivottavasti saisit miehesi taivuteltua hoitoon tai edes tekemään katkaisun kotona, sillä elämäntilanteesi on rankka varsinkin kun olet raskaana ja toinenkin on noin pieni vielä.
Voimia ja energiaa sinulle ja pidä hyvää huolta itsestäsi! :smiley: Toivotaan, että saat apua. Kerro sitten jossain vaiheessa kuulumisiasi.

Tuiskulle, olet aivan oikeassa kun peilaat tilanteitamme. Miesystäväsi on tällä hetkellä vaiheessa, jossa hän uskottelee pystyvänsä kohtuukäyttöön, vaikka käytäntö osoittaa muuta.
Hän vaikuttaa niin lujatahtoiselta ja itsepäiseltä ihmiseltä, että tällä hetkellä en tiedä miten häntä voisi painostaa tai auttaa. Ajan kanssa hän voi nöyrtyä kun huomaa, ettei pystykään kohtuukäyttöön ja huomaa menettäneensä sinut. Häneen ei voi vaikuttaa varmaankaan kuin keskustelun avulla ja vain silloin kun on oikea hetki, niin kuin silloin aikoinaan toimit. Toisaalta hänellä on niin mahdoton työ, että siinä raitistuminen vaatisi supervahvaa tahtoa, kun koko ajan törmää alkoholiin (pystyi hän kuitenkin tekemään katkon jopa itse kotona ja olemaan monta viikkoa raittiina ennen kuin alkoholipiru :smiling_imp: alkoi selittää kohtuukäytöstä hänen aivoissaan). Jos hänelle tulisi jokin terveydellinen syy, niin silloin hänen ehkä olisi helpompi väistellä tilanteita.

Kävin tänään kirjastossa ja selailin kahta päihderiippuvuuskirjaa. Toisessa oli tilastoja mikä sai ihmisen lopettamaan (en muista niin tarkasti järjestystä kun en lainannut kirjoja:
-oivaltaminen
-kyllästyminen elämäänsä
-terveydellinen haitta
-muu vakava haitta (esim. pelko läheisen menettämisestä)
-uskonnollinen kokemus. Oli niitä muitakin, mutta tässä tärkeimmät.

Rakastumisella oli pieni merkitys paranemisessa. Tahdon voimalla ja motivaatiolla oli suurempi merkitys. Parisuhteella tuli ristiriitaisia tuloksia, toiset pitivät erittäin tärkeänä parin tukea ja toisille sillä ei ollut juurikaan merkitystä.

Alkoholistin toipumisessa oli kirjan mukaan seuraavat vaiheet:

  • ongelman myöntäminen
  • raitistuminen tai katkaisu
  • olla juomatta, koska ei saa tai voi (tarvitaan ulkopuolinen auktoriteetti, mieheni on tässä vaiheessa vielä)
  • olla juomatta, koska ei tahdo (selviää jo itse)
  • olla juomatta, koska ei tarvitse päihdettä enää mihinkään (olen itse tässä vaiheessa).

Aluksi kuulema tulee helposti takapakkeja ennen kuin raittius alkaa “pitämään”. Mitä pitemmälle raittius etenee pääsee kosketuksiin itsensä kanssa ja kasvamaan myös henkisesti.

Miesystäväni - tai ex - on tosiaan sekä vahvatahtoinen että itsepäinen, mutta ei tyhmän jääräpäinen, ja on myös osoittanut voivansa muuttaa käsitystään erilaisista asioista, kun ne hänelle asiallisesti, vahvoin argumentein perustellaan. Mutta kun kyse on alkoholista, ei mies olekaan vain oman järkensä ja tahtonsa ohjailtavissa.

Uskon tässä käyneen juuri niin, että kun hän pystyi muutaman viikon katkoon, mutta ei ollut aikeissakaan lopettaa kokonaan vaan aloitti varovaisen kohtuukäytön, alkoholiaivot kytkeytyivät päälle ja harhakuvitelmat tilanteen hallinnasta saivat vallan hänen mielessään. Nyt voi vain odotella, milloin hän seuraavan kerran nöyrtyy myöntämään olevansa riippuvainen alkoholista.

Niin pahalta kuin suhteen päättyminen minusta tuntuukin, olen aivan varma, että juuri nyt ei ole mitään, mitä minä voisin tehdä hänen hyväkseen. Lähden-jään-lähden -pelit on pelattu, ja jos minä nyt ottaisin häneen yhteyttä ja haluaisin kaikesta huolimatta jatkaa, tämä jatkuisi samanlaisena maailman tappiin.

Luulen, että lähes jokainen alkoholisti haaveilee katkaisun ja raittiin jakson jälkeen vielä pystyvänsä kohtuukäyttöön. Uskoisin, että on aika luonnollista näin hakea omia rajojaan. Läheisetkin usein harhautuvat tässä asiassa, minäkin ajattelin, että sopiihan se minulle jos se tapahtuu todella harvoin, mutta onneksi mieheni hölmöili hyvin pian kunnolla ja minulle tuli selväksi, ettei se ole mahdollista, vaikka hän kuinka käyttäisi charmiaan. Tiedän silloin, että nyt tarvitaan pian Glutamiinikapseleita ja muuta ajateltavaa. Miehenikin on yrittänyt selittää minulle, että joskus vaan voi olla vaikea jakso elämässä, kyllä hän voisi harjoitella kohtuukäyttäjäksi jne. ja olen joutunut palauttamaan hänen todellisuudentajunsa ajan tasalle.

Kun luin tänään kirjastossa alkoholistien tarinoita, niin mieleeni jäi yksi tapaus, jossa mies oli ollut kuukauden raittiina ja kaverit kutsuivat kaljalle. Hän meni vastahakoisesti, mutta ei pystynyt vielä olemaan tarpeeksi vahva, vaan joi oikein reippaasti. Sen jälkeen hän kuitenkin kaipasi raittiuttaan uudestaan ja päätti palata siihen. Monella oli ongelmana se, etteivät he pystyneet ilmaisemaan tunteitaan ja käyttivät sen vuoksi alkoholia. Sosiaalisten tilanteiden muuttaminen on myös vaikeaa, aluksi kannattaa vältellä alkoholitilaisuuksia kunnes oma raittius ja tasapaino ovat niin hyviä, etteivät ne enää vaikuta, vaikka sadan ihmisen juodessa alkoholia pyytäisikin tuoremehua. Eli alkoholistilla on aika pitkä tie kuiville kun joutuu niin monien vaikeuksien läpi kahlaamaan eteenpäin.

Lohdullista oli lukea, että mitä pitempään alkoholisti pysyy raittiina, niin hän alkaa pitää siitä tilasta enemmän. Aluksi voi tulla muita korvaavia “paheita”, mutta kun ihminen lähtee parantaman itseään, niin hän jatkaa myös muiden “paheiden” poistamista kun saa onnistumisen tunteita ja itseluottamusta lisää.

Katsoin eilen Inhimillistä tekijää ja siinä haastateltiin miestä, joka oli tehnyt 2 murhaa ja oli nyt vapautumassa. Hänellä ei ollut ollut koskaan mitään päihdeongelmaa ja hän oli vankilassa käynyt 5v. psykoterapiassa. Hän kertoi, että mieli on sellainen, että se yrittää selittää asiat toisin kuin on tapahtunut ja meni monta vuotta ennen kuin hän sai omassa päässään totuuden esiin. Ehkä tämä sama asia koskee meitä kaikkia, kun on tullut oikein möhlittyä, niin onhan se vaikea käydä läpi. Sen vuoksi alkoholistikin todennäköisesti torjuu todellisen tilanteen ja mielellään unohtaisi olevansa alkoholisti, olisi helpompi yhteiskunnan kannalta olla ns. ihanteellinen kohtuukäyttäjä (näitä ei todellisuudessa taida olla paljoakaan). AA-kerhossa on se hyvä juttu, että kun siellä käy usein, niin joutuu kohtaamaan oikean todellisuuden säännöllisesti ja uskoisin, että se saattaa vähentää mielen sepityksiä.

Läheinen voi peilata oikeaa todellisuutta alkoholistille ja oikaista mielen höpötyksiä, jos tämä ei mene mihinkään vertaisryhmään tai terapiaan. Uskoisin, ettei tätä tarvitse tehdä kovin kauaa, jos on johdonmukainen. Itse olen halunnut ennen kaikkea tehdä yhteistyötä mieheni kanssa ja sen vuoksi annoin hänen kokeilla kohtuukäyttöä, koska en pystynyt sitä silloin estämäänkään. Hyvin pientä harvoin tapahtuvaa alkoholin käyttöä olisin vielä voinut sietää, mutta tiedän nyt, ettei se hänen kohdallaan ole mahdollista. Itse en kyllä olisi silloinkaan juonut mitään, sillä tiedän, etten tarvitse enää alkoholia mihinkään.

Olen aika suurella mielenkiinnolla lueskellut tätä ketjua, hurjan erilaisia tarinoita tässä on tullut vastaan. Päädyin tänne jokin aikaa sitten tajuttuani sen surullisen totuuden, että mies(poika)ystäväni on alkoholisti.

Suhde on vielä tuore ja nuori, ja jos aiemmin olisin tajunnut osasten sijasta katsoa kokonaisuutta, olisin varmaankin poistunut kuvioista saman tien. Tietenkin sitä kieltää itseään näkemästä, mitä ei halua nähdä, ja toisaalta ongelma ei ehkä ihan alkuvaiheessa näyttäytynytkään sellaisena miksi se lopulta kehittyi. Monen monta kertaa olen miettinyt suhteen lopettamista hiljaa mielessäni, lähes jokaisen ryyppyputken jälkeen, kunnes sitten viimeistä edellisellä kerralla päätinkin toimia toisin, päätin etten anna periksi. Päätöksen fiksuudesta en sitten tiedä… Joka tapauksessa mies silloin myönsi viimein itselleen ja muille, että ei pärjää enää päihteiden kanssa, ei pysty hillitsemään itseään. Silloin yhden illan huvittelu taisi venyä viideksi päiväksi. Tämän jälkeen mies aloitti antabuksen ja oli tarmoa täynnä. Totta kai halusin uskoa että nyt onnistuu.

Sitten tuli retkahdus. Antabukset unohtuivat kyläreissulle, ja muutaman päivän tauko innosti tietenkin kokeilemaan sitä kuuluisaa kohtuukäyttöä. Tähän mennessä ehkä pahimmilla seurauksilla. Kun tajusin, missä taas mennään, olin satavarma että nyt en enää jaksa, en pysty jaksamaan. Parin päivän kuluessa raivo taittui huoleen, sitten suruun. Tuntui niin älyttömän pahalta katsoa rakkaan ihmisen kärsimistä, kun tietää ettei voi itse tehdä asialle yhtään mitään. No, koska toiminta parantaa omaa oloa, miehen vielä ollessa kadoksissa informoin asiasta mm. hänen äitiään, joka ei tainnut ihan täysin olla nykyisen tilanteen tasalla. Keskustelu oli varmasti iso helpotus meille molemmille.

Mieskin sitten lopulta ilmoittautui ja kotiutui reissultaan, tajuten että kohtuukäyttö taitaa jäädä unelmaksi. Nyt on edellistä kertaa huomattavasti päättäväisempi ja toisaalta myös nöyrempi. Jollain tavalla olen todella ylpeä hänestä, muutamassa kuukaudessa on kuitenkin tapahtunut paljon aina ongelman tunnustamisesta alkaen. Tuntuu että tämä viimeisin retkahdus oli toisaalta hyväkin asia, koska hän joutui kohtaamaan sen, ettei pysty siihen, mihin harvat muutkaan pystyvät, pysymään kohtuudessa. Nyt hän aloitti uudestaan antabuksen, ja aikoo jopa alkaa käymään kokouksissa, joille ennen ilmeisesti vain naureskeli. Tahto on kova, ja tiedän että tällä ihmisellä sitä riittää. Motivaatiokin tuntuu tulevan itsestä, ja itselle tärkeiden asioiden, kuten työn, säilyttämisestä ja siinä etenemisestä. Tietoinen on myös siitä, että minä en moista elämänmenoa tahdo katsella, minulla on kuitenkin vielä koko elämä edessäni, kuten hänellä itselläänkin.

Nyt omat tuntemukset vaihtelevat toivon ja epätietoisuuden välillä. Osa minusta epäilee edelleen kovasti, ajatus jatkuvasti veitsenterällä elämisestä ei tunnu houkuttelevalta. Toisaalta taas haluan suhtautua tulevaan mahdollisimman positiivisesti, koska haluaisin todella jatkaa suhdetta minulle rakkaan, kiltin, herkän, kaiken kaikkiaan ihanan ihmisen kanssa. Ilman alkoa. Sen tiedän ja sisäistän, että raitistuminen on miehen oma projekti, minä en voi siinä juurikaan auttaa, enkä millään muotoa koe omaavani minkäänlaista pelastajasyndroomaa. Tiedän myös, että se pieni alkoholikeiju leijailee aina siellä jossain valmiina iskemään, mutta toisaalta, niin paljon kaikkea muutakin ikävää voi elämässä tapahtua, etten tiedä onko se riittävä syy nostaa kytkintä. Ainakaan tässä tapauksessa se ei siltä tunnu.

Tuiskun juttuja lukiessani olen miettinyt myös työn vaikutusta. Mieheni työssä kun juomista pidetään oikeastaan itsestäänselvyytenä, eikä ole tavatonta, että keikkapaikalla pojille isketään kossupullo käteen jokaiselle, ja keikan jälkeen tietysti hanat auki. Toisaalta en usko että tästä välttämättä tulisi ongelmaa, koska täysin raittiit keikat ovat olleet erittäin hyviä kokemuksia kuulemma, ja kun aiemmin varmasti hyvin paljon juomiskierteeseen johtaneet muut ongelmat on saatu hoitoon, hän ei koe millään tavalla tarvitsevansa alkoholia enää. Ja kieltämättä koko alkukesän täysin raittiina ollut mies oli kuin parempi painos itsestään, muutos oli todella suuri ja se yllätti. Ja juuri sen ihmisen kanssa minä todella haluan jatkaa.

En tiedä oliko tässä tekstissä juuri päätä tai häntää, nämä asiat ovat vaan tällä hetkellä päällimmäisenä mielessä, ja tuntuu hyvältä purkaa niitä tännekin, vaikka kuulijoita onneksi muutenkin riittää lähipiirissä, muttei kuitenkaan ketään vastaavassa tilanteessa olevia. Olisi siis mukavaa osallistua tähän keskusteluun toistekin :slight_smile:

Hei Patience, oli mukava lukea tarinaasi. Hienoa, että miehesi on jo noin pitkällä raittiuden tiellä. Näköjään se, ettei kohtuukäyttö onnistu pitää saada oppia kantapään kautta. Kirjoittele ihmeessä lisää ajatuksiasi. :smiley: Minullekin tämä kirjoittelu ja muiden kokemusten lukeminen ja miettiminen ovat hyvin terapauttista ja saan usein lisää ymmärrystä ja voimia omaan elämääni.

Tuiskulle, mietin vielä miesystävääsi. Yksi ratkaisu hänelle voisi olla jos hän vielä haluaa raitistua, että palkkaisi yksityisen “avustajan” esim. psykologin tai jonkun “alkoholikonsultin”, jos sellaisia on olemassa. Hänen pitäisi saada paljon neuvoja miten sosiaalisista tilanteista voisi selvitä ja mielestäni hän tarvitsisi myös alkuun ulkopuolisen auktoriteetin. Hän on sillä tasolla (tarkoitan työelämää), että hänen on vaikea luottaa kehenkään, enkä usko, että hän voisi mennä AA-kerhoon, koska siitä voisi kuitenkin lähteä juoruja liikkeelle hänen asemansa takia.

Voihan olla, että hänkin yritti ensin parhaansa ja nauttikin kovasti raittiudesta kuten silloin joskus kirjoitit. Ehkä selvin päin katsominen elämää taaksepäin tai jo nykyistä työelämää saattoi olla liian kivuliasta. Tuolla tasollahan voi välillä joutua tekemään kaikenlaista, jota ei välttämättä pysty katsomaan selvin päin. No tämä on vain spekulaatiota. Olen itse liike-elämässä ja tiedän, että minunkin on helpompi olla juovinani kuohujuomaa (en tee numeroa, mutta jätän vain juomatta) kuin pyytää lasi appelsiinimehua (koska sitä ei ole tarjolla). Asemani on kuitenkin sen verran alhainen, ettei siitä aiheudu minulle kovin paljon sosiaalisia paineita, mutta näen ylempänä oleville jo aiheutuvan, siellä ollaan hyvin ulkoisesti ohjautuvia ja pitää käyttäytyä “tiettyjen sääntöjen” mukaan.

Olenkin unohtanut kertoa, että mieheni on kehittänyt itse itselleen hyviä keinoja irrottautua tyhmistä ajatuskuvioista, hän pelaa innokkaasti netissä shakkia ja on hyvä siinä. Joskus hän pelaa myös vaikeaa pasianssia ja tekee vaikeita ristikoita ja 5 tähden sudokuita. Hän myös lukee nykyisin paljon ja opiskelee shakkia kirjoista lisää. Hän myös lukee minulle välillä ääneen kirjaa, josta olemme molemmat kiinnostuneita (nautin kovastasti näistä hetkistä).

Mökillä tapahtunut nuotiokeskustelu on työntänyt häntä eteenpäin, sillä yleensä häm ottaa 4 Glutamiinikapselia päivässä ja sen jälkeen hän otti vain 2 kapselia ja eilen ei yhtään, joten ehkä hän alkaa siirtyä vähitelleen En tahdo -tilaan. Hän näyttää tällä hetkellä hyvin tasapainoiselta ja hyvin voivalta.

Kerronpa nyt seuraavankin, jonkinlainen jatkokertomushan tästä on jo tullutkin.

Kerroin viestissäni 01.07. juhannuksestamme, sitä seuranneesta alkoholin kannalta pahasta viikosta työmatkoineen ja kotimaan päässä vieraitten isännöinteineen ja siitä, miten miesystäväni viikonlopuksi tänne tulemisen asemesta lopulta jätti minut tekstiviestillä.

Hänen sihteerinsä soitti minulle tänään aamulla, oli päättänyt kertoa koko totuuden isännöinnistä. Torstai oli sujunut normaalisti, mutta perjantaina vieraat olivat turhaan odotelleet isäntäänsä. Lopulta sihteeri oli soittanut miesystävälleni, joka vastasi vasta toisella soittokerralla, ja muistutti vieraista, jotka odottelivat toimistossa. Miesystäväni oli paksulla äänellä ilmoittanut lyhyesti, että ei aio tulla paikalle. Sihteerin mukaan tämä oli hänen tietääkseen ensimmäinen kerta, jolloin mies oli laiminlyönyt työtehtäviään.

Sihteeri ja hänen miehensä sattuvat olemaan myös miesystäväni lähinaapureita ja mies vielä kolleegakin, ja minulle kerrottiin saman tien menneestä viikonlopustakin. Miesystävälläni oli ollut paikallisen, vuotuisen suuren kesätapahtuman johdosta talo täynnä vieraita. Sunnuntaina vieraat olivat oleilleet pihapiirissä aikansa itsekseen ja lopulta poistuneet hiljalleen tahoillensa. Talo oli ollut suljettu loppupäivän.

Puhuin myös sihteerin miehen kanssa, joka on nyt vakuuttunut siitä, että on aika puuttua asiaan. Miesystävällänikin on sentään onneksi hierarkian huipulla esimies, ja naapuri puhuu esimiehen kanssa lomien päätyttyä.

Minulla on nyt sellainen tunne, että isopyörä on lähtenyt pyörimään. En ole enää yksin asian kanssa, myös työpaikalla ollaan valmiit lopettamaan sormien välistä katselu ja hyssyttely. Miesystäväni asemassa olevalle tulee olemaan hirvittävä nöyryytys joutua esimiehensä puhuteltavaksi asiassa, jonka hän on uskonut voineensa salata kaikilta ja joka on hänen elämänsä suurin häpeä.