Panoksena elämä

Hei,

en tiedä onko tästä mitään apua, tai lukeeko tätä ylipäätään kukaan, mutta jos epätoivoa voisi mitata rahassa, olisin maailman rikkain ihminen. Olen 21-vuotias nainen ja (yllätys yllätys) pahasti kusessa. Ongelmani alkoivat, kun olin opiskelujen ohella eräässä Veikkauksen pelejä myyvässä yrityksessä töissä ja aloin aikani kuluksi ostella arpoja, työaikanani. Minulla oli noihin aikoihin ollut jo pitkään vakavaa ahdistuneisuutta, jota en saanut hetkeksikään mielestäni, vaan koko elämäni pyöri sen ympärillä. Kas kummaa, yhtäkkiä huomasin, että arvoista ja myöhemmin monista monista muista rahapeleistä saamani jännityksen tunne poisti ahdistuksen täysin. Hävisin paljon rahaa ja tajusin hyvin nopeasti, että nämä hommat eivät ole minua varten. Nielin tappioni ja lopetin pelaamisen, kunnes puoli vuotta myöhemmin repsahdin taas. Enää en häviä rahaa paljon, vaan häviän kaiken, joka kerta. Kaikki tilit tyhjiksi viimeistä senttiä myöten. En hallitse itseäni ja harkitsen itsemurhaa, sillä olen niin täydellisesti umpikujassa. Olen kertonut asiasta avopuolisolleni, jolle vannoin lopettavani pelit. En lopettanut, vaan uskottelin taas itselleni (hupsheijaa kuinka yllättävää) pelaavani vain vähän hävittyjä rahojani takaisin. Hävisin kaiken ja lopulta tililleni jäi 0,70 euroa. En tiedä mitä tehdä. Tämä syö minut sisältä pikkuhiljaa järsien, enkä osaa tehdä vastarintaa. Auttakaa.

Tervehdys!

Hyvä että olet tajunnut ongelmasi, se on hienoa. Itse en voi kovin viisaita sanoja sinulle antaa muuta kuin vertaistuen muodossa. Ikää meillä on suunnilleen saman verran mutta sukupuoli eri. Pelasin itsekin kuukausittaiset tilini pari vuotta sitten suuren voiton toivossa, eihän sitä ikinä tullut. Kun olin hävinnyt 1000€ kuukausipalkkani puolessa tunnissa ei mielessä pyörinyt mitään muuta kuin itsensä pistäminen pois päiviltä, voitteko kuvitella, muutaman 1000€ takia? Tajusin ongelmani ja lopetin pelaamisen pariksi vuodeksi. Nyt olen retkahtanut pelien maailmaan uudestaan opiskelujen alettua, mutta en niin suurilla summilla kuin tuolloin. (Tosin minulla voisi olla vielä opiskelusäästöjä tallella ellen olisi pelannut, nyt joudun turvautumaan opinto-lainaan ja pysymään vahvana. Hulluahan se on.)

Uskon, että paikkakunnanvaihdoksella, uudella ympäristöllä ja irtautumisella vanhempien turvallisesta hoivasta omat pasmani ovat menneet taas sekaisin ja yritän löytää oikotietä onneen. Kenoa on tullut pelattua opiskelijabudjetille liian suuria määriä ja kaupassa käydessä saatan yrittää voittaa ruokaostoksiin menneitä rahoja takaisin, yleensä häviän kaksinkertaisen summan. Tänään hävisin 30€. Humalassa tulee taas pelattua ajatuksella: “No saanhan mä taas opintotuen tossa 22 päivän päästä ja siihen asti voin syödä vaikka hometta seiniltä.” Eihän nämä summat suuria ole, mutta pitkällä tähtäimellä tiedän mihin olen menossa ja välillä pelkään sitä. Tiedostan ongelmani ja aion päästä siitä eroon. Olen tajunnut sen seikan, että minun pitää vain lopettaa iäksi. Ehkä joskus eläkepäivinä voi pari riviä lottoa laittaa, mutta ei ennen kuin olen parantunut. Olen hävinnyt paljon uhkapeleihin, enkä voi enää ikinä päästä voitolle, joten nyt on parasta lopettaa.

Onko sinulla pelivelkaa? Minkätakia luulet että pelaat? Laukaiseeko esim. ahdistuneisuus sen? Rahahuolet? Ota ihmeessä yhteyttä esim. peluuriin ja lueskele muiden kokemuksia pelaamisesta vaikka tältä palstalta. Itse soitin peluuriin pari viikkoa sitten ja piti soittaa eilen uudestaan mutta unohdin. Ilmoittauduin siellä semmoiseen nettiterapiaan. Valitettavasi minulle ilmoitettiin että jono on 10 viikkoa joten pitää nyt keksiä omia keinoja pelaamisen lopettamiseen.

Paljon menestystä ja voimaa sinulle, elämässä on muutakin kuin raha.

Moi kakanola ja kiitos vastauksestasi!

Itsekin ihmettelen suuresti, että minkä ihmeen takia sitä pitää kuvitella elämän muuttuvan jotenkin autuaaksi yhden pelivoiton myötä. Tai ylipäänsä tehdä rahasta niin valtava numero, kun aivan hyvin pärjäisi niillä ansioilla, jotka Kela ja työnantaja kuukausittain maksavat. Ei olisi mitään hätää ja jäisi vielä säästöönkin.

Ja sehän on juurikin niin, että kun siihen pelien hurmokseen pääsee, niin tulkoon vaikka miljoonan voitto ja sen saa pelattua takaisin. Viimeksi tänään onnistuin suuren voiton ryssimään ja pelien jälkeisessä tyhjässä olotilassa mietin, että paskaakos tässä, narun jatkoksi vaan. Nyt en pysty menemään edes ruokakauppaan, kun mietin kaikkia niitä hävittyjä rahojani ja sitä, mitä niillä olisi saanut.

Velkoja ei ole, vielä. Kaikki olen nipin napin saanut makseltua pois, mutta tälläkin hetkellä elän alle eurolla kaksi viikkoa. Tänään pikavipin ottamisen esti se, että olin antanut pankkitunnukset avopuolisolleni. Luojan kiitos.

Pelaan pitkälti unohtaakseni ahdistuksen ja vaikeat asiat muutenkin. Jokainen peliriippuvainen tietää sen jännityksen, jonka pelaamisesta saa ja ettei sille vedä vertoja mikään. Rahahuolia oli myös niihin aikoihin kun pelaamiseni pahentui. Nyt on tilanne se, että tienaan tällä hetkellä paljon paremmin, mutta mitään ei jää käteen.

Voi luoja, miten sairasta.

Tekstissäsi oli paljon samaa kuin minun peliongelmassani.Itse olen myös pelannut hirveitä summia opiskelijan budjetille.Olen kärsinyt myös ahdistuksesta ja myös omalla kohdalla pelit saivat hetkellisesti ahdistuksen pois.Tärkeintä on lähteä hakemaan apua, kun ymmärrät, että pelit ovat sinulle ongelma.Suosittelen soittamaan peluuriin, jonka kautta itse sain alussa apua.Kävin myös Peli poikki ohjelman, mistä oli mielestäni äärimmäisen paljon apua ja lopulta aloin käymään vielä A-Klinikalla ja tuntuu, että elämäni on alkanut vihdoin menemään todella paljon parempaan suuntaan ja ahdistusoireeni ovat myöskin pelien jäätyä pois hävinneet.

Myös paikallisista mielenterveysasemista voi saada apua ahdistusoireisiin.Tärkeintä on nyt, että lähdet hakemaan apua, koska ilman apua tilanne tuskin yht äkkiä muuttuu parempaan suuntaan.

Tsemppiä ja voimia sulle midanzz

Kiitos viestistäsi Nevy.

Olen päättänyt hakeutua hoitoon, sillä tiedän, että omin voimin en tule ikinä pääsemään pinnalle. Tiedostan ongelmani valtavan hyvin, enkä luota itseeni sitäkään vähää, että pitäisin edes pankkikorttia itselläni. Pelkään jatkuvasti sitä hetkeä, kun pelihimo ottaa jälleen vallan ja minä menen sen mukana kuin koiranpentu narussa.
Minä aion siitäkin huolimatta tehdä kaikkeni, minun on pakko. Tsemppiä muillekin.

Sinulla on tosi hyvät lähtökohdat nyt tällä hetkellä itsesi parantamiseen. Sama tyhjä olo sitä itselläkin aina oli kun oli hävinnyt helvetisti tai se viimeisen euron voittama 200€ tuplaus menikin mönkään niin meinasi siinä taju lähteä. Kaava oli aina sama: Aloitin pienellä panoksella, pääsin voitolle, hävisin voitot, pelasin isommalla panoksella, en voittanut, tuplasin isotkin voitot että voittaisin takaisin häviämäni rahat, lopulta hävisin kaiken. Välillä sitä siirsi rahaa säästötililtä samanverran kun oli alussa ollut, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja tällä psykologisella ajattelulla huijasi itseään.

Muutaman päivän päästä jo helpottaa, kunhan nyt saat jotenkin syödyksi ja elätettyä itsesi tuon kaksi viikkoa niin voit vaikka yrittää pitää tätä hyvänä opetuksena. Onhan se kaksi viikkoa helpompi suoriutua kuin esim kaksi vuotta? Mutta vaikka alkaisi tuntumaan kuinka itsevarmalta ja vahvalta, älä epäröi hakea apua. Pelaamattomuuden jälkeen kaikki lähti taas siitä kun olin liian itsevarma ja luulin pystyväni hallitsemaan pelaamistani. Enhän ollut pelannut useaan kuukauteen niin voinhan minä nyt 50€ hävitä…

Mutta joo, melko sama juttu kuin alkoholin lopettamisen kanssa. Sitäkin olen kovasti yrittänyt. Pari kuukautta selvin päin ja elämä hymyilee, olen vahvempi kuin koskaan, sitten tulee jotkut kissanristiäiset ja päätän jo alusta asti olla juomatta. Paikanpäällä tarjolla ilmaista alkoholia ja muutenkin tilanne hieman ahdistaa; kaikki muut ovat humalassa. No enhän ole juonut pariin kuukauteen niin otetaan nyt sitten. Ja taas sama homma alusta, krapula, masennus, morkkis ja itsetuhoiset ajatukset.

Sairas ihminen on ihan uskomattoman hyvä huijaamaan itseään, kun tarve vaatii. Tälläkin hetkellä päässäni jyllää ajatus siitä, että heti tilin tultua pitäisi yrittää voittaa hävityt rahat takaisin. Uskomattoman typerää. Pitäisi ajatella niin, että kun jätän sen tonnin “sijoittamatta” peleihin, olen myöskin voitolla samaisen summan. Sillä niinhän se menee.

Omallakin kohdallani koitui kohtaloksi tuo liika varmuus. Ajattelin, että ihan vähän vaan, kunhan nyt tässä ajankulukseni… Ja kun ratkeamisen hetkellä tuli kohtuu suuri voitto, niin sehän oli menoa sitten.

Tuntuu niin turhalta mennä töihin. Tuntuu turhalta tienata rahaa, jonka sairas minäni haluaa hyväntahtoisesti lahjoittaa pelifirmoille. Tuntuu yksinkertaisesti turhalta. Kaikki mahdollinen.

Ps. Voi kuinka ironista, että juuri tänä samaisena hetkenä minulle soitetaan pikavippifirmasta. Sanoin, että kiitos ei ja hyvää päivänjatkoa.

Hyvä! Sinun pitää vain tajuta että et sinä tule ikinä voittamaan häviämiäsi rahoja takaisin, todennäköisyyksistä on vaikka hyvä lähteä liikkeelle ja ajattelemalla mitä kivaa sitä voisi seuraavasta palkasta ostaa. Nyt tuo asia on varmasti sulla pinnassa ja tekisi mieli korjata tilanne yrittämällä voittaa rahat takaisin, mutta usko mua että rikot siinä vaan omaa elämääsi huolimatta siitä vaikka voittaisit, jos häviät niin tämänhetkinen olotila on varmasti kahta kauheampi ja kierre on valmis. Niinkin kliseinen ohje kuin tämä on, mutta yritä keksiä jotain muuta tekemistä. Tehkää avopuolisosi kanssa vaikka jotain mukavaa, toivottavasti hän ymmärtää tilanteesi.

Kaupassa sitä aina katsoi tuotteita: Hieno 150€ takki tekisi mieli ostaa, pitäsköhän ostaa vaikka playstation 3 ku pitkään harkinnut sitä, ai hitto päälle kolme hunttia no ehkä myöhemmin. Kaupassakin 30€ ostokset tuntuivat siltä että pitää alkaa kohta varmaan tekemään jotain epätoivoista rahansaamiseksi. Ja näiden pohdintojen jälkeen häviän parissa viikossa sen 500€, summa jolla olisin saanut nuo molemmat ja vielä kengät päälle, eikä välttämättä tunnu missään. Kuinka vitun tyhmää kysyn itseltäni. Kai se niin on että peliriippuvaisella ei ikinä ole tarpeeksi rahaa tilillä. Elämiseen ja verojenmaksamiseen tarvitaan rahaa ja sitten on tämä monopolien tukeminen ylimääräisellä vitutus-lisällä joka riippuu mainonnan ja houkuttelun määrästä. Paffi ja muut ungabunga-kasinot jaksavat minua vielä kirjeillään muistaa ja aina sama tarina kuinka martta voitti eurolla 50000€ ja elelee nyt leveästi kanarialla. Nykyään vaan hävettää kun tällaista postia saa ja ne lentävät suoraan roskiin.

Aloita vaikka sillä että laitat estot kaikille netticasinoille lähettämällä heille viestin pelitilisi sulkemisesta kokonaan. Tai asenna se ohjelma mikä estää casinosivuille pääsyn. En tiedä olenko vain vainoharhainen vai mitä mutta uskon että nuo nettikasinot sun muut internetissä pyörivät “tuuriin” keskittyvät pelit on pelifirmojen kontrolloimia täysin. Ei niissä mitään sattumaa ole toisin kuin esimerkiksi siinä että ostat kirpputorilta arvan ja tilanne on fyysinen, ne voitotkin on siellä jossain.

Rahan hahmottaminen on tosiaan välillä vaikeaa. Kaveri kiroaa sitä kun hävisi 2€ tuplapottiin tai kuinka 1,5€ on liikaa kahvista. Minä en tajua mitä hän puhuu, rahantaju on vaan jotenkin haalistunut aivan täysin tässä vuosien varrella ja yritän saada siitä taas kiinni.

Ensinnäkin kiitos tsempistä. Tulee uskomattoman huojentunut fiilis, kun tajuaa, että joku oikeasti tietää mistä minä puhun.

Tuo on täysin totta, että kaupassa sitä miettii pitkään ja hartaasti, mitä voi ostaa ja mitä ei, mutta nettikasinolle voi ihan huoletta tyhjentää koko tilinsä. Lisäksi jotkut kymmenien, tai edes satojen eurojen tappiot eivät kuulosta omaan korvaan enää tappioilta laisinkaan. Tonneja se pitää olla ennen kuin voidaan edes keskustella. Näin kertoo sairas minäni. Hiljennän sen nyt, kas noin.

En menisi muuten vannomaan, että ihan joka iikka tässä maailmasta tietää, miltä tämä häpeä tuntuu. Hyvä kun kehtaan enää edes peiliin katsoa. Ja kummitytöille pitäisi hankkia joululahjat, mutta milläs hankit, kun kaikki rahat on jo moneen kertaan annettu pahantekeväisyyteen. Joskus sitä miettii, että voiko tämä itsesääli olla edes totta. Ja sitten minä jo nauran itselleni.

Asensinkin tuon esto-ohjelman jo koneelleni ja kävin kaikki tietämäni kasinosivustot läpi huomatakseni, etten pääse niille. Helpotuksen huokaus, minun ei tarvitse pelata. Ja minäkään en usko noiden pelien satunnaisuuteen, en sitten millään muotoa. Aivan joka kerta, kun olen sen muutaman satasenkin voitolla, tiedän että kohta loppuu rahantulo. Mutta jatkan silti, kuvitellen mielessäni pelifirman työntekijät nauramassa typeryydelleni kahvihuoneessa. Ja jälkeenpäin kysyn itseltäni, että miksi, sinä saatanan idiootti.

On todella tärkeää ymmärtää omassa mielessään MIKSI haluat lopettaa eikä vaan pyyhkiä pelejä maton alle piiloon mistä ne sitten joskus taas putkahtavat :smiley: Lopettamisen syiden listaaminen on hyvä harjoitus ja ymmärtäminen miksi haluat lopettaa ja mitä tapahtuu jos jatkat. When you renounce something you are stuck to it forever.

Kerroin tänään veljelleni ongelmasta. Sanoi, että rahaa ei tipu, vaikka olisin kuinka veloissa, mutta ruokaa voi ostaa. Hän sanoi juuri niin kuin pitääkin.

Syyllisyys syö kyllä naista. Miksi minä teen muille näin?

Hyvät lukijat! Koitetaan olla pelaamatta ainakaan jotain automaatteja ja muita arpajaisia, lotto ym. ei käytännön hyötyä. Päinvastoin. Alkoholisti korttipelaajana olen jo wanhemmilla päivillä siirtynyt pelkkään normi palkkaan(ns. oikea kortti). Ei juur voittoa mutta elää. Peli ei ole se mikä mua on vienyt mutta se kirottu rahan tarve…karikoiden läpi…mutta ei voi sanoa, että kyl pelaamal rikastuu…:slight_smile: Jos ei o laittaa pottiin, eli mun toiminta on pienillä. Vaatii sitä opettelua ja erittäin tiukkaa itse kuria. EI ALKOHOLIA! Niin kuin kaikki ymmärtää. OK! voimia!

Hei! Laitan sinulle tämän saman, jonka toiseenkin keskusteluun. Toivottavasti katsoit eilen nenäpäivä- lähetyksen kakkoselta. Se jos mikä laittoi kyllä asiat oikeaan perspektiiviin. Laset elävät orpoina ilman vanhempiaan, rahaa, ruokaa, kunnon asuntoa. Sen kuvan voi nähdä aina, kun on laittamassa rahaa täysin turhuuteen. Maailmassa on ihmisiä, jotka tarvitsevat apua oikeasti!! Laita sinne edes kolmas osa siitä, minkä olisit tosta noin vaan lahjoittanut ray:lle ym vastaaville. Ihmiset eivät selviä joissakin köyhimmissä maissa, sillä heillä ei ole ruokaa!! Oikeasti! Kumpaa haluat tukea…pelifirmoja vai iihmisiä, joilla ei ole mitään?

Edeöloseen vielä lisäyksenä. .7vee poika joutui hoitamaan kahta pienempää veljeänsä, sillä ovat orpoja. He hakevat vettä 3 km päästä ja yrittävät vaihtaa osan ruokaan…joskus se onnisyuu, joskus ei. He eivät syö joka päivä. He ovat likaisia, kynnet aivan rikki, nälkäisiä ja kun sataa niin vesi tulee olkikatosta läpi. Kyseinen 7 vee huoltaja sanoi, kun häneltä kysyttiin tulevaisuuden toiveistä, että hän toivoisi joku päivä kuolevansa. Aivan järkyttävää! Lapsen pitäisi miettiä iloisia asioita! Muista, että sinä voit vaikuttaa tekemällä valinnan! Mihin rahojasi laitat. Valitse se parempi vaihtoehto…sinne ei tarvitse koko palkkaa pistää…mutta pieni osa. Pelifirmat sen sijaan pärjäävät ilman apuasi ja rahojasi. :wink:

Erittäin hyvä pointti. Nyt on sen verran pää sekaisin tästä kaikesta pelien aiheuttamasta sotkusta, että aivan kuin krapulaa potisi. Pahaa sellaista.

Pelifirmat tosiaan taitavat pysyä leivässä ilman minun opintotukianikin :smiley:

Haaveilen pelaamisesta. Makaan silmät kiinni sängyllä ja käyn mielessäni yhä uudestaan ja uudestaan läpi sen hetken, kun sorrun. Tuttu jännityksen tunne valtaa mielen ja kaikki muu pyyhkiytyy pois. Voitan pikkurahalla jackpotin ja voin huokaista helpotuksesta, vihdoinkin kaikki paha tästä maailmasta on poissa. Ja sitten minä herään.

Sydän hakkaa tuhatta ja sataa. Minä en tahdo pelaamaan. En tahdo.

Hävisin noin sata euroa Täyspottiin. Viikon se kesti ja tässä ollaan taas.

Tänään tuli palkka ja voi luoja, että olin siitä onnellinen. Avokki antoi väliaikaisesti pankkikortin takaisin, kun sitä tarvitsin ja mihin meni kummilasten lahjoihin tarkoitetut rahat? Roskikseen. Itken ja tärisen. En onnistu tässä.

Voisitko ajatella että antaisit pankkikorttisi ja tunnuslukusi avopuolisollesi pidemmäksi aikaa? Kerro hänelle rehellisesti miten nyt taas kävikään, kun sait kortin käyttöösi. Pyydät häntä nostamaan tililtäsi tarvitsemasi rahat, niin hänkin pysyy kärryillä mihin ne menevät. Viet vaikka kuitin ostoksistasi.

ps. Täyspottiin saa porttikiellon niin halutessaan.

täyspottiin saa porttikiellon mutta täyspotti pesee kätensä vastuusta
eikä valvo ja pyydä poistumaan. lukekaa lapusta vastuuvapautus.
hullua.

lapussa lukee että toimii siinä tapauksessa jos itse valvot ettet mene pottiin.

näin meillä hoidetaan tämä vastuullisuus