Poikaystävälläni ei ole alkoholiongelmaa, mutta silti aina kun hän lähtee ulos, saan kaamean paniikkikohtauksen. Pahimpina aamuöinä olen melkein lyönyt häntä, sillä olen niin puolustusroolissa ja pelkään että alkoholi on vienyt voiton eikä mikään tule olemaan niin kuin ennen. Mitä lyöminen siihen auttaisi, sitä en tiedä.
Alkuilta yksin kotona saattaa mennä ihan ok, mutta aamuyöstä ajatukset alkavat juosta ja mietin että mitä jos hän sittenkin pitää alkoholista enemmän kuin minusta, mitä jos kaikki onkin kaaosta tämän illan jälkeen. Kun ovi käy ja hän on kotona, syöksyn silmät sumussa eteiseen haukkumaan hänet täysin - vaikken edes tiedä onko hän juonut vai ei.
Tämän jälkeen herään kuin unesta ja tajuan, että olen taas loukannut häntä enkä tiedä miten pyytää anteeksi sillä pelko oli niin aitoa.
Miten saada toinen ymmärtämään ja olemaan kärsivällinen?
Entä miten itse oppia luottamaan siihen, että jotkut todellakin osaavat käyttää alkoholia oikein?