pandakarhun paluu parempaan elämään

Hei kaikille!

En edes tiedä mistä aloittaisin - alusta, lopusta vai keskeltä? Ehkä vaan annan ajatusten kulkea vapaasti ja kirjoitan kaiken mitä mieleen tulee.

Olen kolmekymppinen nainen, ja tapellut erilaisten mielenterveysongelmien kanssa koko ikäni. Ekat kännit vedin yläasteella, kuten varmaan useimmat. Illan kaava oli siihen aikaan pullo viiniä nopeasti, ja sitten katsomaan jotain bändiä, jonka aloittaessa olin yleensä vessassa laattaamassa. Tai sitten humalluttiin kotibileissä samalla meiningillä. Alkoholinkäyttö oli vähän kiellettyä ja jännittävää ja jotenkin se normi. Minulla oli yksi kaveri, joka oli kokonaan absolutisti, mutta en silloin edes osannut ajatella sitä minään vaihtoehtona.

Lukio jäi masennuksen takia kesken ja muutin toiselle paikkakunnalle. Juotua tuli koko ajan enemmän, varsinkin kun löytyi kavereita, joiden kanssa baariin eksyttiin myös viikolla. Erinäisiä kouluja olen aloittanut ja muutamassa työpaikassa ollut, mutta mitään näistä en jaksanut tehdä kovin pitkään.

Jossain vaiheessa juominen lähti totaalisesti käsistä ja mukaan tuli myös lääkkeet, ja sekakäytön seurauksena olen joutunut sairaalaankin pari kertaa. Lopulta en jaksanut enää vaan hakeuduin päiväsairaalahoitoon, ja pyysin itse, että hoidon ehdoksi kirjattaisiin päihteettömyys.

Elämä alkoi parantua hiljalleen. Jätin pois kaikki lääkkeet, alkoholin ja jopa tupakan. Vuotta myöhemmin aloitin opiskelun ja sainkin koulun loppuun. Elämästä tuli näennäisesti täydellistä - asuin avoliitossa ja minulla oli työpaikka omalta alalta. Parisuhde ei kuitenkaan minusta riippumattomista syistä toiminut, ja edessä oli muutto asumaan yksin. Tässä vaiheessa olin jo aloittanut uudestaan alkoholin käytön (tällä kertaa huomattavasti rauhallisemmin ja kohtuudella). Yksin asuessa kuvaan tuli yksin kotona juominen sekä lääkkeet. Töihin menin usein tunteja myöhässä ja humalassa edellisen illan baarireissuista (työpaikallani tehtiin paljon vuoroja yksin, joten en jäänyt kiinni). Sairauspoissaoloja alkoi hiljalleen kertyä enemmän ja enemmän ja lopulta tulin siihen tulokseen, etten yksinkertaisesti jaksa töissä enää.

En viihtynyt työssäni alunperinkään, ja ilmapiiri työpaikalla oli todella huono, joten töiden lopettaminen oli iso helpotus. Lisäksi minulla on nyt seurustelusuhde ihmiseen, jonka kanssa on oikeasti hyvä olla. Silti masennus vaivaa edelleen, joskin hieman lievempänä.

En ole missään nimessä pohjalla. Kuitenkin alkoholia menee runsaasti, varsinkin näin kesällä, ja usein muutamia päiviä putkeen. Humalassa olo on mukava ja rento. Pelottaa, että syksyllä muiden aloittaessa taas työt ja opiskelut alan juomaan yksin kuten viime talvenakin. En ole pitkään aikaan tehnyt mitään typerää kännissä, mutta siitä huolimatta fiilis on pari päivää dokaamisen jälkeen tavallista apeampi ja morkkis ihan hirveä. Alkoholi auttaa tähän oloon salamana. Elämä tällaisenaan ei ole sitä mitä haluan, ja tuntuu tosi vahvasti, että juomisen lopettaminen kokonaan on itsellä ensimmäinen askel parempaan oloon.

Päätös absolutistina elelemisestä (taas) on pyörinyt mielessä jo pitkään. Olin juomatta useampia vuosia, joten tiedän, mitä se vaatii. Sellainen outo erilaisuuden ja eristäytymisen tunne oli syy, miksi aloitin taas, mutta se on pieni hinta kaikista niistä hyvistä puolista. Minusta ei selkeästi ole kohtuukäyttöön.

Viikonloppuna olin baarissa, joten lasken tämän ensimmäiseksi selväksi päiväksi. Viini ja siideri huutelevat tuolta kaapista, mutta en koske niihin tänään. Haluan kohdata tylsän ja yksinäisen illan selvinpäin.

Kiitos kun luit!

Huomenta!

Sain lopulta nukuttua eilen. Olen viime aikoina juonut usein nimenomaan univaikeuksien takia, koska sopivassa humalassa nukahdan heti. Selvinpäin homma menee sängyssä pyörimiseksi ja välillä valvon aamuun asti. Hassua, että vaikka sanotaan kemiallisesti hankitun unen olevan vähemmän “kunnollista” unta, mulla on sen jälkeen virkeämpi olo. Onneksi mitään lääkkeitä ei ole tällä hetkellä käytössä, kun tiedän, ettei niiden kanssa homma pysy hallinnassa.

Mulla on myös urheiluharrastus, josta olen ollut tauolla pitkään ja tänään vähän harkitsen meneväni. Ahdistaa tosi paljon sinne meno ja ihmisten tapaaminen, mutta katsotaan nyt. En halua tässä vaiheessa liikaa stressata siitä, että olisi pakko mennä. Mä olen just sellainen perusujo ihminen, joka muuttuu kahden tuopin jälkeen supersosiaaliseksi, itsevarmaksi ja hauskaksi tyypiksi. Eräs “ystävä” jopa sanoi mulle vuosia sitten et “sun pitäis juoda enemmän, oot paljon kivempi kännissä”. Toivottavasti tuo ei pidä paikkaansa kuitenkaan.

Mukavaa päivää kaikille!

Tervetuloa joukkoon Pandakarhu!

Lainasin pitkästä tekstistä olennaisen osan. Se on hyvä, että Sinusta näin tuntuu ja päätös juomisen lopettamisen suhteen on minusta hyvä päätös.

Hienoa, että tulit tänne. Ei tosiaan tarvii olla pohjamudissa kierivä alkoholisti tänne tullessaan. Se päätös, että haluaa lopettaa juomisen kokonaan riittää. Täällä samanlaisia tapauksia kuin sinä jotka ei ole pohjilla juomisen takia, mutta haluaa raitistua.

Kerro itsestäsi enemmän ja ongelmista, niin tulet varmasti saamaan hyvää tukea täältä. Täällähän voit anonyymisti kertoa ongelmista, niin plinkki on hyvä paikka.

Jos tuntee olevansa alkoholisti, niin pohjalle voi päätyä ja siitä läpikin. Hieno ja viisas päätös puuttua alkoholiongelmaan nyt. :slight_smile:

Kirjoittele tänne, niin se auttaa. :wink:

Kiitos sanoistasi Punatulkku! Aloin lukea sun ketjua läpi.

Mulle lääkäri sanoi aikanaan ettei pidä mua alkoholistina - vielä. Diagnoosi “alkoholin haitallinen käyttö” kulki pitkään mukana papereissa. Silloin kun aloin uudestaan käyttää alkoholia, päätin, että mikäli en edelleenkään pysty sitä hallitsemaan, voin palata absolutistiksi. Aluksi menikin ihan hyvin. Pari olutta tai viinilasillista illassa, näitäkin iltoja ehkä 1-2 kuukaudessa. Huomasin, etten varsinaisesti pidä humalassa olosta enää. Tosi nopeasti siihen kuitenkin tottui taas, ja aloin juoda isompia määriä. Mitään kovia kännejä en ole vetänyt kuin pari kertaa, mutta pystyn juomaan tosi paljon pitkän ajan sisällä ja muutaman kerran olen aloittanut juomaan heti aamusta. Se tuntuu oikeastaan pelottavammalta kuin kovat kännit silloin tällöin.

Selvisin eilen urheilemaan ja oli pitkästä aikaa tosi hauskaa. Terassillakin pistäydyin limpparilla ja tapaamassa kavereita, ja sen jälkeen ajoissa kotiin. Tuli tosi hyvä olo siitä ettei mun tarvitse juoda, ettei ole mitenkään erilaista istua siinä limpparilasi edessä, paitsi että niitä riitti yksi ja olin tyytyväinen.

Joskus vuosia sitten lääkäri ehdotti mulle, että voisin alkaa tarkkailla juomistani ja yrittää pysyä kohtuudessa. Jonkin aikaa tavasin niitä annoksia ja montako saan ottaa illassa tai viikossa, eikä ne koskaan pitäneet. Koko laskeminen tuntui stressaavalta ja älyttömältä, paljon helpompi olla kokonaan ilman kun ei noissa kohtuukäytön rajoissa edes humallu.

Aika positiiviset tunnelmat tällä hetkellä. Stressi katosi samantien, kun ei esim. nytkään tarvitse miettiä ottaisinko yhden, kun on noin kaunis ilmakin. Ja mitä sitten sen jälkeen, mistä lisää?

Asioiden loppuminen on mulle tosi vaikeaa. Juodessa pelottaa, että alkoholi loppuu. Että ilta on ohitse ja pitää mennä kotiin. Että maanantai tulee joskus. Mä haluan päästä takaisin siihen tilaan, missä baarista voi lähteä kotiin siinä vaiheessa kun tulee tylsää, eikä siihen tylsyyteen tarvitse vetää lisää viinaa.

Tänään on mukavaa tekemistä luvassa, ja baariinkin tietty pyydettiin taas. Outoa, miten ihan tavalliset ihmiset istuu siellä kesälomalla joka ikinen ilta. En aio mennä, koska seura olisi tällä kertaa sellaista sellaista etten ole siellä ihan omillani, ja silloin tulee isompi hinku juoda.

Ihanaa helteistä ja selvää keskiviikkoa kaikille!

En muuten ole koskaan selvittänyt, mitä tuo vanha diagnoosini tarkoittaa. Googletin ja sain tulokseksi seuraavaa:

Tämä itselleni muistutukseksi siitä, missä olen ollut ja mihin juominen voi johtaa. Nyt menen kohdassa yksi, riskikäyttäjänä. Viimeksi tarvittiin tuo kohta kaksi, että lopetin, enkä onneksi edennyt vaiheeseen kolme. Tällä kertaa haluan katkaista tämän heti alkuun.

Minulla on ollut aika samanlaisia ajatuksia -on todella ikävää, että alkoholi on määrännyt illan kulun! Yhden kun on ottanut, niin siitä yhden käden sormilla voi laskea kerrat, kun pystyin siihen yhteen jättämään. 10-vuoden aikana tämä siis :astonished:

En kaipaa tippaakaan sitä ahdistusta, mikä juomien/rahojen huvetessa iski -alkoholi loppuu, mistä saada lisää jne., enkä varsinkaan niitä tilanteita, joihin olen ajautunut saadakseni lisää alkoholia. Itselle myös se loppuminen ja kotiin lähteminen ovat hankalia, mutta ehkä se johtuu siitä, että en ole sinut itseni kanssa ja baarista kuvittelee löytävänsä jonkin helpotuksen, kun on muita ympärillä. Ja tietysti onhan siellä sitä alkoholia, jonka luota pois käveleminen on usein ollut minulle mahdotonta!

Kuten omassa ketjussani mainitsin, on juomisen lopettaminen (vaikka siitä on vasta pieni hetki!) parhain päätökseni aikoihin ja se todellakin tuntuu hyvältä kaiken muun synkkyyden keskellä! :slight_smile: Edelleen tosin itselleni tulee niitä oloja, että voisinpa vetää jotain ainetta liikaa ja satuttaa itseäni/saada tähän tuskaan helpotusta, mutta olen kuullut, että raittiuden myötä moni asia ja olo helpottuu. Itselleni myös suurena syynä juomiseen on tuskan hukuttaminen menneistä sattumuksista (useat käyneet humalassa), joten sekin tuo positiivisuutta, kun ajattelen sellaisen vihdoin olevan loppu!

Olen ollut nyt hiukan yli kolmisen kuukautta ilman alkoa. Pää toimii hiukan paremmin - sellainen usva haihtunut. Nyt on aivoissa viinan tilalla ammottava tyhjiö mikä pitäisi täyttää.

Heh, no kiva kun lueskelet mun palstaa :smiley: . Aika sairasta tarinaa varmaan? Toisaalta mitäpä sitä sensuroimaan kun ei alkoholistin elämä niin kivaa luettavaa ole. Ehkä selvänä sitten sävy muuttuu, jossain vaiheesssa…

Mulla kai toi sama diagnoosi on tai muutettu/lisätty alkoholiriippuvuus. Semmosenkin näin papereissani hiljattain. Tai on se aika pitkään siellä ollut. Jotenkin se on vain hyvin pitkään ollut pelkkä “sananparsi” siellä. Oon ajatellu ryypätessäni, että saahan ihmiselle mitä leimoja tahansa lätkiä. Ei niitä vakavasti tarvii ottaa. :wink: No nykyään otan. Jollen joudu johonkin itsetuhomoodin ja ala juomaan taas. Tosin nyt nautin tipattomasta elämästä.

Se kannattaa. :slight_smile:

Tämä kyllä kolahti. Mikähän sekin helpotus on mitä sieltä etsii? Mun täytyy oppia kestämään sitä, että mulla on joskus tylsää ja yksinäistä. Joskus ahdistaa. Joskus ei saa nukuttua. En mä kuole siihen. Ja kun tylsää voi olla siellä baarissakin, välillä on ihmisten kanssa joista ei edes suuremmin pidä ja joihin ei saa mitään yhteyttä, mutta sekin menee kun juo tarpeeksi.

Mulle oli tosi hankalaa työssäkäyntiaikana se, jos kaverit lähti baariin sellaisena iltana, kun mulla olis töitä seuraavana päivänä. Sitä kuvittelee että jotain tärkeää jää välistä. Hassua kun välillä omat ajatukset on jotain yläasteikäisen ajatuksia…

Hyvähyvä! Mulla on itsetuhoisuus helpottanut ihan hirveästi vuosien varrella. Sekin oli yksi hälytysmerkki, kun tänä kesänä niitä ajatuksia on alkanut taas vähän tulla, ja nimenomaan kännissä. Ne on ihan pieniä ja menee nopeasti ohi, mutta silti.

Tsemppiä Korkkari! Täytyykin käydä lukemassa sun ketjua seuraavaksi.

Tykkään kun kirjoitat kaunistelematta siitä, millaista alkoholistin elämä on. Eiköhän täällä kaikki ole omat älyttömyytensä tehneet, mulla ne sattuu olemaan siellä vuosien takana menneisyydessä ja muiden tarinat on hyvä varoitus siitä, että samanlainen käytös ei ole mulla todellakaan missään kaukana vaikka tässä vuosia välissä onkin. Varmaan jotkut ihmiset oppii käyttämään alkoholia fiksusti, mutta mä en usko että mä opin tai edes haluan oppia. Mulla oli sata kertaa parempi olo kun olin kokonaan ilman.

Ehkä se on niin kuin oon täältä palstalta lukenut, että alkoholi on vähän kuin jokin allergisoiva aine, parasta välttää kokonaan kun siitä kerran tulee oireita. Mulla ne on henkistä tasoa, mutta sitä suuremmalla syyllä.

Niin mäkin ajattelin aluksi, naureskelin niille lääkäreiden teksteille ja ehkä se oli vähän ylpeydenaihekin niissä porukoissa missä silloin liikuin, kun siellä jokainen oli enemmän tai vähemmän sekaisin. Mulla oli silloin diagnoosina myös toistuva masennus ja persoonallisuushäiriö, mutta nuo molemmat poistettiin kun olin ollut terapiassa tarpeeksi pitkään. En mä silti halua unohtaa että ne on siellä lukeneet. Vaikka oma elämä onkin nykyään paremmin hallinnassa, nuo mielenterveysongelmat kummittelee aina taustalla.

Alkoholi aiheuttaa masennusta ja impulsiivista käytöstä, joten tältäkin osin ihan selvää, ettei se aine sovi mulle.

Jännää, miten siitä rappiosta ja itsetuhoisuudesta saa jotain lohtua, ja sellainen tasainen hyvä olo on aluksi tosi vaikeaa kestää. Kuitenkin sen kokeneena voin sanoa, että kannattaa. Tässä hieman maistettuani taas sitä sekavaa elämää en kaipaa sitä ahdistavaa maailmaa yhtään.

Yritän tehdä vähän kotihommia ja välissä käyn täältä lukemassa muiden tekstejä. Huomenna olisi lähtö viikonloppureissuun ja eka viikonloppu selvinpäin todella pitkään aikaan, joten haluan olla vakaalla pohjalla päätökseni kanssa. En ole vielä kertonut kenellekään, että olen lopettanut juomisen. En halua tehdä siitä mitään isoa numeroa. Tulee sitten luontevasti esiin jos on tullakseen.

Hyvä testi sekin - jos joku alkaa kiinnittämään liiaksi huomiota juomattomuuteeni, on se ehkä merkki siitä, ettei sellaisen ihmisen kanssa ole fiksua viettää aikaa. Muistan kyllä viimeksikin, että pari ystävää otti juomisen lopettamisen jotenkin henkilökohtaisena loukkauksena ja sain kuulla kaikenlaista solvaamista ja huutelua. Ymmärrän, että se johtuu pelkästään siitä, että kyseisellä tyypillä on itsellään ongelmia alkoholin kanssa. Mä haluan olla niiden kanssa joille muiden selvinpäin olo ei ole ongelma ja joille on täysin yhdentekevää mikä juoma mulla sattuu olemaan nokan edessä.

Olen tutustunut viime aikoina paljon uusiin ihmisiin. Jännittävää nähdä, millainen suhtautuminen heillä on asiaan. Mielenkiintoisia aikoja!

Jatkankin vielä vähäsen, kun heti viestin lähetettyäni tuli seuraava ajatus mieleen: miten ihanaa siellä maalla olisi istua kuistilla pimenevässä illassa, hyvässä seurassa ja juoda lasi viiniä. Tulin tosi surulliseksi siitä, että en voi tehdä niin.

Seuraava ajatus: lämmin kesäilta kuistilla, hyvässä seurassa, lasi cokista jäillä. En näe tässä muuta eroa kuin sen, ettei viinin lipitys ahdista ja seuraavana päivänä herää ilman krapulaa. Viini tuskin tuo mitään lisäarvoa tilanteeseen, tunnelma on täsmälleen sama ilmankin.

Miten ihmeessä liitin alkoholin tuohon tilanteeseen niin vahvasti, että ajattelin aluksi, ettei koko tilannetta ole ilman alkoholia edes olemassa? Ei kukaan kiellä nauttimasta kesäillasta selvinpäin. Ei kukaan ole siinä ovella kertomassa minulle että pysy sisätiloissa, sulla ei ole viiniä mukana.

Aika monesti nykyään kaikki kivat ideat alkaa siitä juomisesta: “haetaanko pari olutta ja mennään rantaan” tai just toi “otetaanko viiniä ja istutaan kuistilla hetki”. Onko tää aikuisille jokin tekosyy tehdä jotain näennäisesti hyödytöntä? Muina aikoina pitää olla koko ajan tekemässä jotain järkevää, mutta jos ottaa vähän juomaa niin on oikeus rentoutua? Omaa ajattelua täytyy tässä muuttaa, olkoon jatkossa siis pelkästään “mennään rantaan” tai “istutaan hetki kuistilla”. Kai noita asioita saa selvänäkin tehdä!

Rentouttavia alkoholittomia kesäpäiviä kaikille! :slight_smile:

Eipä se alkoholistin elämä ole ruusuilla tanssimista. Ei mitään ruusun tuoksuista elämää…

Niimpä se mullakin on ainakin se sata kertaa parempi olo on, kun nuppi olisi turvoksissa ja rypisi hirveissä moraalisen krapulan liemissä. Minä olen kokeillut useammin kerran kohtuu käyttöä, se ei vaan onnistu.

Niimpä se on alholismi vähän kuin allergia, mistä seuraa vaikka mitä oireita.

Jeps! Hienoa kuulla, että elämäsi on hallinnassa! :slight_smile: Niinhän se alkomaholi aiheuttaa masennusta ja siitä pidättäytyminen voi parantaa sitä. En minä tota impulsiivista käytöstä kaipaa mihinkään. Minä voin “hullutella” selvänäkin. Baarissakin voi juoda kokista jos sinne haluaa mennä.

Joo ja siitä yhdestä pikkuruisesta alkoholijuomasta avautui semmonen helvetti, että ei *ittu… No nyt “paikkailen” sekoilujani. Ne on sitten toivon mukaan ohi kun napauttaa Lady Tuomari mulle tuomion niskaan. Niinhän se on, että mitä kylvää niin sitä niittää.

Niin ja edelleen sitä voi “sekoilla” selvinpäinkin jos haluaa - voi kyllä kontrolloida itseään. Ei ole mitään järkeä juoda itseään siihen kuntoon, että ei enää itseään hallitse mitenkään; eikä muista mitään. Parempi nähdä ja kokea kaikki mitä eteen tulee. :wink:

Mukavia hetkiä sinne missä olet. Aurinkoa kaikessa sen ihanuudessaan sinulle… :smiley: