Panacod-vieroitus

:smiley: Kiitosta taas itsellesi. Odotan, mitä huomenna kuuluu…voimia yötä varten. :slight_smile:

Eilinen meni ihan ookoo, vaikka kyllä mulla oli mielessä lääkäriin meno. Mutta illalla sain taas kiittää itseäni siitä, että selvisin taas yhden päivän. Tänäänkin soitto lääkäriin on jo poltellut mielessä… Mun on pakko yrittää ajatella niin, että loppujen lopuksi en edes saanut Panacodista enää mitään mielihyvää, joten olisi silkkaa rahantuhlausta käydä taas pyytämässä uusi resepti. Ja olisi hullua alkaa käyttää lääkettä uudestaan nyt kun olen kerrankin selvinnyt vieroitusoireista näin helpolla (koputan puuta).

Niin ja tuolla kuivaushuoneen puolella olen jo käynyt kurkkimassa. :slight_smile:

Onnea Bee et jaksat sinnitellä. Tuo psyykkinen osuushan on se pahin, valitettavast :confused:

En tiä sanoinko tuossa aikasemmin että mua on auttanut
sellainen “ajattelumalli” et näin ei voi jatkaa ikuisesti,mikä
on varmasti totta. Tuota mantraa oon paljo miettiny ja
jotenki sitte kypsyin päivä päivältä et ny loppuu.ja sitte se loppu.

Kun nyt oon lopettanu ainaki toistaseksi niin on
suuri tyhjiö aina sillo kun ei oo duunissa tai urheilemassa.
et pitäis pitäs jotai saada. ei pysty olee rauhassa,nytki
juon kaljaa ku on lomaa :imp: levoton mutta miksi :exclamation:

Sama juttu. Oon yrittänyt muistella aikaa ennen riippuvuutta, mitä silloin tein, miten täytin elämäni. Mutta ihan samoja asioita mä silloinkin tein, ilman lääkkeitä vain, ja nyt tuntuu että kaikkeen tarvitsee lääkettä, muuten ei pysty keskittymään eikä saamaan mielihyvää. En tosin ollut silloin vielä niin pahasti masentunut, voi olla että yritän lääkitä masennusta ja sen aiheuttamaa tyhjyyden tunnetta, johon masennuslääkkeet eivät ole auttaneet. Tuntuu että mikään ei tunnu hyvältä eikä tuota mielihyvää - syöminen on vain nälän tyydyttämistä, nukkuminen todellisuuden pakoilua, seksi ei kiinnosta, liikunta ei enää huvita, entiset harrastukset kyllästyttää, opiskelu ahdistaa, ihmissuhteet tökkii, tv:n katselu ja netissä surffailu pelkkää ajantappamista… Mutta kun ottaa lääkettä, tuntuu ettei edes tarvitse mitään muuta - siitäkin huolimatta että siitäkään ei ole enää aikoihin tullut mitään oloja. :unamused:

:smiley: Hienoa!!! Taas yksi päivä takana, kärsimys menisis ihan hukkaan. Ja oikeassa olet,: ei niitä oloja tule. Sinnittele, sinnittele…en tiedä lohduttaako yhtään, mutta kovasta opiaatista(Morfiini, unikko, bubre, yms…)on vieroitusoireet triplasti (ainakin)pahemmat. Kyllä sä kestät!!! Luetko kirjoja? :slight_smile:

Tervehdys,saakos kysyä paljonko sulla on päiväannos ollut?

Voiskos tämä olla mahdollista että mä olisin jäänyt parin kuukauden päivittäisellä max Panacod annoksella koukkuun,kun on parempia päiviä niin ei kuitenkaan pärjää pienemmällä määrällä,tulee otettua “varmuuden vuoksi”.

Mulle ei taasen muut kuten Tramal ja vastaavat sovi Citalopramin takia eikä tulehduskipulääkkeetkään käy.

Pässi lekuri ei lähetä leikkaukseen joten vaihtoehtoja ei paljon ole,reseptissä sitten kyllä löytyy.

Pärjäile!

:unamused: Vaikket multa suoranaisesti kysynyt, vastaan kuitenkin (kokemusta omasta takaa): Voipi olla mahdollista, ainakin olet jäämässä koukkuun. Tunnistatko itsessäsi piirteitä,jotka sopisivat riipppuvuuten, muita kuin tuon maximi päiväannoksen? Esim, voisitko ajatella pärjääväsi ilman, jos kivut loppuisi? Se henkinen koukku onkin salakavala…sitä ei edes huomaa, kun on jo riippuvainen. :open_mouth:

Tsemppiä Bee:lle vaan.
Miten siellä on voitu?
Kyllä se elämä voittaa pikku hiljaa…

En tiedä onko tämä hyvä vai huono juttu, mut 2005 kun tulin netissä esille tän kodeiini riippuvuuteni kans ni samaa läpikäyviä ei juuri löytyny. Nyt tilanne on toisin. Herääkin kysymys, et onko kodeiinin käyttö lisääntyny vai onko ihmiset nyt vasta alkaneet laajemmin tajuta tilannetta ja tunnistaneet riippuvuuksiaan vasta, kun tietoa on tullut nettiin lisää…?

Se on positiivista et nyt riippuvuutta vastaan jo taistellaan ja vierotuksia tehdään, ku sillon muutama vuosi sitten koko aiheesta puhuminen oli tabu. Paljon onnea kaikille vierottautujille! Voin sanoo, et koko kärsimys on tuloksen arvosta. Harmi vaan, et todelliset käytön lopettamisen hyödyt tulee kunnolla esiin vasta vuoden kuivilla olon jälkeen, mut sitäkin parempana euforiana sitten. Mä olin siinä vuoden melkein koko ajan maailman onnellisin ja se kyl korvas koko vierotuksen aikana kestetyt tuskat. Joten taistelkaa!

Riippuvuutta on kolmenlaista 1) fyysistä eli kroppa ei pärjää ilman eli aivot vaatii sitä, 2) toleranssin nousua eli ei riitä enää vanha annos (näin käy helposti, jos alkaa ottaa “varmuuden vuoksi” kuten minä, aina ennen pitkää automatkaa tms., koska pelkäsin kivun iskevä kesken ja matkan olevan tuskaa, tai silloin, kun piti olla korvaamaton, ja jaksaa vaan, vaikka oli ihan loppu, 3) psyykkistä. Usein - onneksi - ihmisille tulee vain 1) ja 2) -vaiheet varsinkin niille, jotka aluperin ovat saaneet sitä lääkkeeksi, eivätkä hankkineet muulla keinoin. Toki kaikki yhdistelmät ovat mahdollisia.

Siihen, mitä Tipi81 kirjoitti: miksi keskustelu on lisääntynyt…? Mun tuttu lääkäri, joka tuntee mut 15 vuoden ajalta, alkoi yhtäkkiä määrätä mulle kaksi vuotta sitten vuoden reseptejä; mitä siitä päättelette?!? Hain uuden apteekista, kun vanha loppui. Olen silti pitänyt kirjaa käytöstä muutenkin koko ajan. Lääkäri sanoi vaan, et “et sinä ole sellainen tyyppi, joka koukkuun jää…” . Jaa, vai en.

Olen seurannut amerikkalaisia, austalialaisia ja englantilaisia keskustelu ja info-sivuja. Tämä kodeiiniriippuvuus on USA:ssa iso ongelma.

En kiellä, etteikö lääke olisi hyvä. Mutta sen kanssa pitäis olla varovaisempi. Lääkärillä on vastuu. Monilla ei ole pientä hajuakaan, mitä pistävät suuhunsa. Ei edes mulla, joka yleensä tongin kaikki asiat. Luulin ensin, et porukka vaan liioittelee. Kesti hemmetin kauan tajuta, että totta ne puhuu.

Olen syönyt kodeiinipitoista kipulääkettä n. 5-6 vuotta, ensimmäiset vuodet satunnaisesti, ehkä 4-5 vuotta säännöllisesti. En ole eläissäni ottanut yli 6 tbl päivässä. Silti minulla on riittämiin vieroitusoireita, koska käyttöaika on niin pitkä. Oli pakko yrittää lopettaa, kun määrä olisi alkanut nyt nousta yli 4-5 tbl.päivässä, silti olin joka päivä kipeä, ja päänsärky päälle.

Tiedän itsestäni, että olen suht herkkä lääkkeille.

  • en ollut 30 vuoden ikään mennessä syönyt yhtään antibioottikuuria
  • mulla oli 15 vuotta paniikkihäiriö, jonka sain lopulta pois siedättämällä itseäni, tosin siinä meni ne 15 vuotta jonkun verran rajoitetuilla elämäntavoilla
  • kunnon migreenilääkityksen sain vasta aikuisena, kotona ei annettu ottaa lääkettä lapsena
  • ilman särkylääkettä meni myös ekat 30 vuotta

Oudoista oudoin olen.

Kiitos kuitenkin tuesta kaikille, vaikka taustani on näin “vaatimaton” :unamused:

No minähän tuon kodeiinin pirun sain myös migreeniin, ku oikeesti täsmälääkkeitä ei sais syödä alle 18 vuotiaana ja mä jouduin niitäkin käyttään päivittäin jo 15-vuotiaana. Sit sain tilalle panacodin ja totta hemmetissä se koukuttaa joka päivä käytettynä ja ei tarvi kauaa edes päänsärkyyn käyttää, ku se alkaa aiheuttaa lääkepäänsärkyä, joka ainakin mulla muttu migreeniks ja sillä pääsin hyvään kierteeseen: Jos en ottanu codeja ni sain migreenin sekä lääkepäänsäryn, johon otin maxaltia ja migreeni katos, mut päänsärky jäi ja jos en vieläkään ottanu codeja ni tuli uus migreeni ja lopulta oli pakko opetella ottaan siihen maxaltin kaveriks myös codeja, että migreenikohtauksia ei tulis kolmee päivässä.

Myöskin mulla oli kotona tarkkaa tuo lääkkeitten saanti, et ku migreeni todettiin ekallaluokalla ni sain siihen lääkkeet, mitä vanhempani anto vasta sit ku oksentelin ja tein tyyliin kuolemaa. Heti siitä 6-vuotiaasta asti mulla oli jo kahdesti viikossa kohtaus ja sit ku muutin 15-vuotiaana pois kotoo ni sain täsmälääkityksen ja codit ja ku olin vuosia kärsiny ni tietty ku sain siihen vihdoin hoidon ni sitä myös käytin.

Sillon olin myös niin nuori ja tietämätön, etten vuosiin tienny mitä söin. Vasta täytettyäni 18-19 sain tietää edes vähän, et mitä se kodeiini on, mut sillon olin jo ihan koukussa. Minäkään en ennen 20-ikävuotta ole syönyt yhtäkään antibiottia ja kun en kerran mihinkään lääkkeisiin oikein koskaan ollu törmänny ni mistäpä olisinkaan saanu tietää omien lääkkeitteni pimeää puolta. Ei sillon ollu kotona nettiä ja pakkausselosteessakaan ei edes puhutas mitään riippuvuudesta. Ei edes nykypäivänä. Voi kun oliskin keino estää tällasia riippuvuuksia syntymästä, infoamalla riippuvuusriskistä etukäteen ihmisille. Mun mielestä se vaan on väärin, et codeja annetaan alaikäsillekin ja jos kysyy suoraan lääkäriltä, et voiko tähän jäädä koukkuun ni vastaus on ei. Panacod ei kuulemma aiheuta riippuvuutta, mut miks mä olin vierotuksessa viis vuotta?

Kyllä lääkärin pitäis ottaa sen verran vastuuta, et varottais ihmistä ajoissa, eikä määräis tällasta puhdasta opiaattia sisältävää lääkettä koukuikäsille!

Tip81: olet varmaan kertonut koko tarinasi jossain, mutta en ole ehkä ihan kaikkia ketjuja lukenut…
Kullostaa järkyttävältä tarinalta, mutta en yhtään epäile sitä. Tunnen ihan muuten kuin oman sairauteni kautta suuren joukon lääkäreitä - tai olen tuntenut - asun nyt muualla, ja kyllä heissä on monenlaisia edesvastuuttomia ihmisiä. Käsittääkseni olet vielä nuori, ja tiedän ihan varmasti, et ollessasi 15 oli jo kehittyneitä migreenilääkkeitä. Tosin kalliita ne oli silloin, kuten vieläkin.

Mulla on kans migreeni ollut n. 14-vuotiaasta, välillä oli pois vuosia ja palasi takaisin aikuisena vasta. Kotona tosiaan oltiin niin lääkekielteisiä, että vain kylmä kääre otsalle ja pimeään huoneseen. Se oli ainoa hoito. Ennen hermosärkykauttani oli yks vuosi, että se invalidisoi lähes minut eli oli päällä koko ajan. Aloitettiin jo melkein epilepsiaestoläake siihen ja yks päivä se loppui ennen sitä.

Olen ollut ihan aikuinen ihminen ja kolmen lapsen äiti, kun tämä kierre alkoi. Kipua kesti vuosia ja lopulta kehittyi kasvohermokivuksi. PIti jaksaa töissä ja kotona, ja välillä olin aivan zombie. Mulla oli luotettava lääkäri, asiallinen ja hyvä, kovasti kehuttu. Siksi en ottanut onkeeni, vaikka jostain luinkin tästä riippuvuudesta. Ajattelin, et hyvä, et edes joku auttaa…

Viime syksynä mopo kyllä alkoi karata käsistä. Panacodin lisäksi vähän unilääkettä, ulostuslääkettä mahaan ja joka ilta muutama paukku. Jouluna sitten mulla akoi raksuttaa lopullisesti. Mihin vielä joudun??? Silti kesti vielä viikkoja tehdä päätös. Mies seurasi vierestä, mutta ei hän tietänyt, että söin niinkin paljon Panacodia. Alkoholijutusta ei sanonut mitään, mikä on kumma. Toisaalta en juo koskaan tuon enempää, eli hän taisi pitää niitä yömyssyinä. Nyt kyllä sanoo, et tais se olla outoa. Hänkin tunsi lääkärin, ja ajatteli, et ei kai se sit voi enenpää tehdä kuin määrätä Panacodeja. Olin juossut vuosia sitten kaikki luontais- ja oheishoidot.

Tällaista tänne. 8. päivä nollilla… Eilen illalla oli jotenkin hieman ihmismäinen olo jo… :slight_smile:

Sä olet nyt voiton puolella! Ekat kolme päivää on piinaa, sit alkaa helpottaan ja viikon kohdalla reflat loppuu. Sit tulee (ainakin mulla) sellanen olo, ku olis makeanhimo. Siltä tuntuu opiaattihimo. On vesikielellä ja luulee sen olevan jotain muuta. Ensin mä luulin, et se oli tupakanhimoo, joten menin röökille, kun se ei auttanu söin karkkia, kun sekään ei auttanu söin ruokaa ja kun mikään ei auttanu totesin, et mullahan on taas lääkehimo. Ajan mittaan nekin kohtaukset vähenee, mut älä ihmettele, jos tekee mieli jotain, mitä et lopulta keksi, kun yrität syödä kaikkee ja toteet, et vieläkin tekee mieli muka syödä. Se on oppari himo, johon auttaa vain aika.

Tuo on muuten tosi yleistä kodeiiniriippuvaisilla, et kukaan lähipiirissä ei tajua mitään ongelmaa. Minäkin jouduin suunnilleen rautalangasta vääntämään kaikille sukulaisille, että olen mirfiinikoukussa, kun kukaan ei tajunnu, miten vaikee jostain “tavallisesta” särkylääkkeestä on päästä eroon. Kaikki yritti vaan ensin sanoo, että päätät vaan lopettaa ja refloista kukaan ei tajunnu mitään. Siskonikin luuli mun olleen todella sekasin, ku se näki mut sairaalassa ilman lääkitystä parin kuukauden pahan tramalin käytön jälkeen. Sanoi, ettei haluu ikinä enää nähä mua niin sekasin ja järkytty, ku sanoin, ettei se ollu vuosiin nähny mua niin selvänä, että olin vaan tosi kovissa refloissa.

Se on huono juttu, et lääkäreitä pidetään lähes jumalina ja niden sanaa uskotaan sokeesti. Ei ihminen ihan äkkiä tajua kyseenalaistaa lääkärinsä määräämää hoitoa ja siitä seuraa tällasia riippuvuuksia. Kyllä varmaan olis joo löytyny muitakin hoitoja mulle, kun panacod, vaikka epilepsialääkitys ei toiminu estoon, eikä mielialalääkkeet, eikä verenpainelääkkeet. Mutta minkäs teet. Näin kävi ja nyt tiedän paljon enemmän ja voin ennen kaikkea auttaa muita.

En tiedä, olenko ihan outo, mutta eilen oli aivan kauhea päivä, samoin pe-ilta. Eilen oli kuitenkin jo 9. päivä ilman Panacodia ja sitä ennen vähensin 4½/päivästä ensin 1½;een 12 päivän ajan… Heräsin karmeaan pahoinvointiin ja naisihmiset ainakin varmaan ymmärtää, että jos kuvailen, et olo oli kuin olis ollu virtsatieinfektio koko kropassa. Jotenkin päivän sinnittelin, se meni kuin unessa särkylääkkeillä ja join vettä varmaan 4 litraa ja ryitin syödä. Illalla parkuin nurkassa epätoivoissani, mies ei tajunnu kyl mitään. Yritti sit halata, mut ei se voi ymmärtää.

Voiko esim. HORMONIT jotenkin mennä sekaisin tästä vieroituksesta, vai heräsinkö migreeniin. Sekään eli migreeni ei ole enää entinen näiden vuosien jälkeen. Olen nyt kahden viikon aikana lenkkeillyt, hölkännyt ja harrastanut erittäin raskasta jumppaa 2 kertaa viikossa eli liikuntaa 10 h/viikko. Sekään ei enää kyl varmaan lisäämällä auta.

Nytkään ei ole häävi olo. Tuskanhiki ja vanha selkärankasärky on palannut nyt sit. Usko asiaan on nyt tosi heikoilla. Pitääkö mun kuitekin alkaa syödä taas jotain lääkettä :imp: :imp: :imp: Mul on ens viikolla lääkäri (ihan vieras), jolle lupasin sit mennä, kun työt.hoitaja aikansa houkutteli. Pitäis kysyä ainakin noista unilääkkeistä. Mul on joka ilta ollut vieläkin fyysisesti niin tuskainen, että olen ottanut siksi.

Voiko mun pitkäaikainen käyttö vaikuttaa näin, vaikka säännöllistä oli n. 4-5 vuotta??? Vai olenko niin pirun vanha, että elimistö ei enää palaudu helposti???

Se oli migreeni “ne eilen muka uusiksi alkaneet vieroitusoireet”. Onneks.

Hei…

Täällä taas yks joka yrittää päästä eroon panacodista. Ei kovin helpolta tunnu… :frowning:
Vieroitus oireet jo nyt tuntuu pahalta, vaikka annosta vaan puotin.

Miten, jos on yleensä ottanu päivässä 6 tabua, ja nyt ottaa 2-3, niin onko liian jyrkkä puotus?
eräs sairaanhoitaja sanoi että on liian jyrkkä… :frowning:

Itse aloitin käyttämään ardinexia(30mg kodeiinia ja 200mg ibuprofeiinia) yli 6.kuusivuotta sitten
Seurauksena kovasta särystä,kun katkes parit kylkiluut.
sen jälkeen olkapäät rupesivat vaivaamaan ja kas lisää ardinexia.koko aja tutkittiin mikä olkapäissä mättää
ja vihdoin joulun alla 2010 leikkasivat toisen(sahas ja kuopi jne.nyt kesään mennessä kipu hellittänyt siedettäväksi.Silloin ihan aluksi6v sitten) otin n. 1-2 tpl 4x päivässä.Nyt viimeiset 2-3vuotta 3-4 tpl 3-4 krt päivässä,
eli parhaassatapauksessa meni yli kaksikymmentä per päivä.
Sivuvaikutuksena huomasin viinanhimon menettämisen,eli ei olu maistunut ku väkisin
(tosin juon vain perjantaisin), ja väkisin otin…lääkkeeks.
ja lähes joka yö sai pyöriä märissä lakanoissa kun hikoiee vaik olis pakkasta.lisäksi tietenkin vikunväristykset ja
ruokahaluttomuus sekä olematon libido.
Itse lopetin noin kuukausi sitten viikon söin imovanea ja tramalia 2x5tbl päivässä.
Eli tramal(en tiedä oliko tramalista apua lempeempään laskuun) kuurinjälkeen alko TODELLA paskamaiset viekkarit,sillä lopetin seinään.pari buranaa ja sitten kärvistelin,kaverilta sai vähän pameja joista oli hieman apua.
Pahimmat kivut ja väristykse meni n.viikossa ohi kahden viikon jälkee tuntuu kuin olisi erimies.
P.S olutkin sai makunsa takaisin

TODELLA TSEMPPIÄ teille joka sen haluatte lopettaa,ei ole helppoa mutta ei todellakaan mahdotonta.

Vointeja:Gerbe